Joulukuun 1. päivä, mitä kuuluu

Kaikki tuntuvat pistäneen joulukalenterin pystyyn, joten enköhän minäkin vihdoinkin anna kuulua itsestäni. Kirjoittelutauko venyi turhankin pitkäksi, sellaista tämä elämä on. Koko ajan tuntuu niin kiireiseltä, tuntuu että kunhan olen selvinnyt viikon töistä ja treeneistä niin olen melkein voitonjuhlan ansainnut eikä blogiin kirjoittelu ole ollut ensimmäisenä mielessä. Toki yksi syy hiljaisuuteen on varmasti ollut Snapchat (@soikun), se on niin kevyt, helppo ja nopea sosiaalisen median turinakanava.

Päätin, että joulukuussa tulee joka päivä blogiin teksti. Tällä tempauksella aion madaltaa kynnystä kirjoittaa blogiin. Olen kirjoittanut mielelläni pitkähköjä tekstejä ja siihen tulee muutos. En ole niin nopea kirjoittaja kuin haluaisin, joten siihen tulee nyt ratkaisuna tekstien lyhentäminen. Lyhyestä virsi kaunis on uusi ohjenuorani.

Tällaista lumetonta syksyä ja talvea on riittänyt.

Asiaahan tässä varmaan olisi vaikka mitä, tuppaa olemaan jos ei ole muutamaan kuukauteen kirjoitellut. Suoraan sanottuna en nyt edes ihan kaikkea muista mitä olen puuhaillut...

Kuulumiset ovat jääneet vaiheeseen Frankfurtin Ironman. Siinäpä sitä olikin hetkeksi pienelle ihmiselle pureskeltavaa ja pohtimista. Frankfurtin jälkeen jäätiin Saksaan lomalle, oltiin viikko alpeilla Berchtesgaden-nimisessä kylässä. Jestas että sielläkin oli vielä kuuma jos oli kuuma Frankfurtissakin ollut!

Urheiluista lepuuttelin huolellisesti, en kisannut kuin työpaikan sprinttimatkan triathlonkisan elokuun puolessavälissä. Kävin yhteistreeneissä ja pulikoin avovedessä. Lokakuussa juoksin puolimaratonin Wihan kilometreillä Tampereella. Marraskuussa kävin suunnistamassa Tampereen yörogainingissa. En osaa edelleenkään suunnistaa, mutta tuollaiset rogainingit on mukavia kun voi hengailla porukassa ja olla suunnistavinaan :) 

Yhdet lumet on Tampereella ehditty nähdä, nekin suli pian pois.

Ihan viimeisimpiä kuulumisia on se, että tein edellisviikolla tämän syksyn ensimmäisen tunnillisesti kovan määräviikon, 16 tuntia. Siitä lennähdin työmatkalle Prahaan pariksi päiväksi ja saman viikon torstaina olin vielä muualla kuin konttorilla töissä pari päivää niin että vasta perjantaina yritin toimistolla selvitellä viikon mittaan kertyneitä töitä. Siinä sitten sunnuntaina olin vähän ihmeissäni kun treenit ei huvittaneet pätkän vertaa. Ei kiinnostanut, ei sitten yhtään. Huijasin itseni ulkoilemaan ja juoksinkin hyvän lenkin, mutta tajusin että viikon kokonaiskuormitus olikin aika kova ja olin väsynyt. Nyt sitten rysähti päälle vielä flunssa, kurkkukipu ja nokka tukossa, joten ei auta muuta kuin pistää leväten.

No, nytkin tätä tekstiä tuli vaikka olin päättänyt lyhyesti kirjoittaa. Tässä kaikki tältä erää, palaankin asiaan jo huomenna.