Asiaa monesta mukavasta jutusta

Mukavia asioita:

Hot jooga Nokian Liikuntamaailmassa. Tänne menin työporukan kanssa kun halvalla pääsi, oli matala kynnys kokeilla. Etukäteen kerrottiin, että salin lämpötila on noin 30-37 astetta, mukaan kannattaa ottaa juomapullo ja hikipyyhe. Odotin tunnilta supervenyviä lihaksia ja pelkäsin samalla vähän korkeaa lämpötilaa, kuinka kuumalta se tuntuu? Tunti oli ihan täynnä ja melkein toisen varpaat suussa piti joogata. Lämpötila ei mielestäni ollut sitä mitä piti: lämmin oli, mutta ei niinkään kuuma. Hikipyyhettä en tarvinnut kertaakaan, joten ei siellä kyllä tosiaan niin kuuma ollut kuin olisi ehkä pitänyt. Venymiset ja joogailut olivat ihan jees. Lopuksi tehtiin loppurentoutus. Saliin kuului viereisestä salista jumppatunnin musiikit ja äänet sekä salin puolelta raudan kolina, että se loppurentoutus meni kyllä vähän pipariksi. Hauska lajikokeilu silti!

Yoogaian nettijoogatunti: helmikuussa oli tarjolla yksi ilmaistunti. Tunnille itsensä klikkaaminen oli luvattoman helppoa. Sitten vain odottelin siinä kotona takkahuoneen lattialla kunnes ohjaaja ilmestyi paikalle. Tunti oli selkeä ja aloittelijalle helppo ja sopiva. Ohjaaja neuvoi jos asentoa piti korjata, olin valinnut että ohjaaja näkee minut. Nettijooga oli superkätevää ja helppoa, tätä voin kyllä ihan suositella!

Kas näin taipuu triathlonisti.

Pitkä pyörälenkki maasturilla. Maaliskuun ekana päivänä, ilman nastoja, palelematta! No varpaita ehkä ihan vähän paleli, mutta silti kolme tuntia meni ihan hyvin. Aika mahtavaa!

Onkohan se ylöspäin katsova koira? Tai jotakin sinnepäin.

Vatsalihakset on hyvät olla olemassa. Naamakirjan lankkuhaaste kiersi jo alkuvuodesta, mutta viime viikolla työkaveri sai puhuttua minut mukaan. Minut, joka on aina niin vaikea yllyttää... Vaikeaa tässä on vain muistaa tehdä nuo lankut.

Valokuvaushommissa olin yhteen työjuttuun. Onhan se hauskaa vaihtelua olla kameran edessä - täytyy vain luottaa kuvaajaan, että ammattilainen saa otettua kunnollisia kuvia, malli kun on mikä on.

Ja sitten lisää kuvia. Mitäs täällä tapahtuu?

En ole varma hymyilyttääkö enää tässä kohtaa treeniä.

Kuvaaja Pirkkahallissa, o-ou. Jotenkin sitä tulisi mieleen, että kun pyörän kadenssi on 150, niin lähtökohtaisesti pitäisi kieltää kaikki kuvaaminen sadan metrin säteellä, mutta ei voinut mitään, siinä oli oltava ja poljettava hiki hatussa. Juttu on nähtävillä viikon päästä Ilta-Sanomissa. 


Sukkajuttuja. Antsku-sukat. Voi että nämä ne ovat niin rumat että ovat jo hienot!

Hitoksee hyvät sukat.

Ja toiset sukat. Nämä menivät ystävälle. Kirjoneuleesta en jaa itselleni pisteitä, mutta idea oli hauska ja kuvio osui kohdilleen.

Pyöräily on kivaa!

Treeniä, lankamaailmaa ja tuskainen Teivo

Mieleinen ja mukava treeniviikko alkaa olla takana. Viikon kohokohtia olivat maanantai ja tämä päivä.

Maanantai oli hieno päivä, koska treenasin työpäivän jälkeen illalla 3,5 tuntia. Jaksamisen ydin oli siinä, että olin nukkunut hyvin, väsyneenä nimittäin voisi olla turhan rankka setti. Ei sitä kuitenkaan normaalin työpäivän jälkeen ihan freesi muutenkaan ole. 

Töiden jälkeen hain kotoota pyörän, juoksuvermeet, uintivermeet ja kaikenlaista vaihtovaatetta. Ja eväitä matkaan. Ihan kamalasti tavaraa! Ensin oli työpaikan juoksukerhon, Maratuunarien juoksutreeni Pirkkahallissa. Pirkkahallissa on mukava juosta näin talvella kun saa ottaa tehoja irti lämpimässä. Kaikenlaista tehtiin, vetoja, nousevavauhtisia kierroksia ja tekniikkaa. Treenin jälkeen kävin täyttämässä vesipullon ja vaihtamassa housut vähän pehmustettuihin triathlonhousuihin kun piti hypätä Triathlonteam226:n treeneihin ja  pyörän päälle. Voi varjele se on kyllä kamalaa puuhaa. Mulle niin raskasta. Ja niin hyödyllistä! Ei riitä tekniikka pyörittämiseen eikä voimat veivaamiseen. Mutta kohta alkaa riittää, kyllä mä sille pyörälle näytän! Sitähän sitä pitää tehdä mikä on vaikeinta. Muutama polkusetti tehtiin ja väliin kirmattiin muutama kierros juoksua. Sehän alkoi jo tuntuakin kun piti kovaa mennä. 

Sitten kamat autoon ja kohti Nokian uimahallia. Uimahallilla tein salilla yläkroppaa ja keskivartaloa, jalat olivat jo sen verran saaneet kyytiä että annoin niitten olla rauhassa. Salilta menin vielä uimaan tekniikkaa terapia-altaaseen. Kolmen ja puolen tunnin treeni-iltamat meni yllättävän hyvissä voimissa!

Tänään oli toinen erityisen maininnan arvoinen päivä. Viikolla mietin, että mitähän lauantaina tekisin kun osuu kaksi kiinnostavaa juttua samalle päivälle. On Lankamaailman neuletapaaminen ja Teivocupin 5 kilometrin testijuoksu. Siinä ne on 2 tämänhetkistä lempiharrastustani. Meinasin, että onko sitä nyt pakko itseään mennä kiusaamaan Teivoon, 5 kilometriä kovaa ei mahdu millään mukavuusalueelle. Sitähän voisi ensin neuloa ja mennä sitten mukavuusaluelenkille. Ei, kyllä nyt näköjään kiinnosti kovin se epämukavuusaluekin, kun mieli vaan halasi Teivoon...

Tämänpäiväinen aamu oli niin kaunis, että ilman muuta halusin mennä juoksemaan. Pakkasta -6, aika kiva ilmakin.

Ei voi tulla huono päivä jos luonto näyttää verkkokalvoille ensimmäisenä aamulla tällaista.

Kaksi harrastusta yhdistyivät näppärästi: ensin Lankamaailmaan, sieltä jouduin lähtemään kesken kaiken pois, jotta ehdin Teivoon. Mutta hyvin ehti!

Kaikkia ihanuuksia. Menen tuolla aina ihan sekaisin.

Ehdin Lankamaailmassa testata hiilikuitupuikot ja pistellä sukanvartta hyvän pätkän menemään. Kyllä, hiilikuitua se pitää olla, oli sitten kyseessä polkupyörä tai puikot!

Ei ole väriä mitä ei löytyisi.

Teivosta en ehtinyt kuviakaan ottaa kun olin yksin liikenteessä ja vähän kiireellä ilmoittauduin, vaihdoin vaatteet ja verrailin alkuun. Porukkaa oli paikalla paljon. Tuttujen kanssa kuulumisia ja hölkyn kölkyn alkuverryttelyä että lämpenee.

Tasan kello 12 pamahti lähtö, niin sitä aina lähdöstä tulee ammuttua matkaan sellaista vauhtia että hirvittää itseäkin! Parin minuutin päästä melkein jo kadutti että mitä ihmettä mä täällä teen. No ei oikeasti kaduttanut, mutta helpoksikaan en juoksua luonnehtisi. Ihan pisti hengästymään. Keskisyke oli 170, se on mulle melkoisen paljon :) Juoksin ihanan tutun seurakaverin kanssa, se jotenkin helpotti kun toinen oli vieressä, edessä tai takana. Loppumatkasta tsempattiin toisiamme, tai oikeastaan minä en pahemmin tsempannut kun ei puhe enää kulkenut :D Ilma oli hyvä, pakkasta 6 astetta, joka sekin kyllä tuntui ottavan hengitysteihin kun piti niin kamalasti puuskuttaa. Juoksin tavallisilla lenkkareilla, suurin osa reitistä oli aika lailla kuivaa asfalttia tai hyvin hiekoitettua. Yhdessä kohdassa oli tietyömaata, siinä oli epämiellyttäviä isoja kivenmurikoita, jäämöykkyjä ja sen sellaista, piti vähän katsoa mihin astuu. Niillä paikoin askelkin vähän lipsui.

Olen juossut Teivocupin kerran aikaisemmin, huhtikuussa 2012, joten minulla oli jo pohja-aika reitille. Vähän jännitti kuinka käy, meneekö vanha enkka rikki. Menihän se! Minuutti 50 sekuntia nopeammin juoksin tänään kuin puolitoista vuotta sitten. Kehitys näköjään kehittyy, ei ole reenit menneet hukkaan. En kyllä onnistunut tekemään nousujohteista juoksua, väsy alkoi puolenvälin jälkeen painaa. Neljäs kilometri oli raskain, vauhti hiipui yli 5 minuuttia / kilometri. Viimeisellä kilometrillä kiristin vauhdin takaisin nelosella alkavaksi. 

Viiden kilsan ennätykseni on nyt 23:44. Tulokset ovat täällä.

Mukavan päivän mukavaa iltaa kaikille!