SUPin ja Italiaanon ulkoilutusta

Helatorstaina nautiskeltiin pitkästä pyörälenkistä porukalla. Suunnitelmissa oli oikeasti pitkä lenkki, olisi saanut olla satasen ja ylikin mutta olosuhteiden pakosta jäi vähän alle. Aika vileetä nimittäin oli.

Edellisenä iltana hoksasin, että minullahan ei ole SUPissa kuin yksi pulloteline, on näköjään unohtunut hankkia. Pitkä pyörälenkki ja yksi juomapullo on aika heikko kombinaatio. Manageri ratkaisi asian: toinen pullo nippusiteillä kiinni tankojen väliin. Nippusiteitä on nimittäin sellaisia avattaviakin versioita, tosin ajon aikana ei sitä kyllä saa auki :) Ei ollut ihan kaikkein ammattimaisimman näköinen ratkaisu mutta hyvin siinä pullo mukana kulki.

Alkupuolisko lenkistä oli oikein mukava vaikka lämmintä olikin vain 9 astetta. Oli vaikea pukeutua, laittaako kengänsuojat vai ei, montako vaatekerrosta... En laittanut kengänsuojia, ja pärjäsi kyllä ihan hyvin. Loppumatkan syväjäätymistä eivät olisi suojatkaan pelastaneet.

Ajeltiin rauhakseen pk-sykkeillä, mutta minä se vaan aina ylämäessä jään. Niin se on eikä ole vielä muuksi muuttunut. Nyt pärjään muille tasaisella, ehkä jonain päivänä myös ylämäissä. Kaikki kyllä malttoivat ja minuakin odotettiin, hurjan hienoa pyöräilyseuraa taas kerran!

Siinä on pyörää parkissa.

Oli mukava ajella porukan perässä kun ei tarvinnut vetää. Uutta reittiä oli kiva mennä, reitti ei ollut minulle tuttu kuin osittain. Tämä oli ensimmäinen kunnollinen pitkä lenkki uudella SUPilla, pääsi sekin vähän ajamisen tunnelmaan.

Ympyrälenkki pitkin Pirkanmaata.

Frantsilan Kehäkukassa pidettiin tauko. Ihastuttava kahvila, raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella voin suositella. Ennen kahvipaussia ei ollut satanutkaan kuin muutama pikku ripsu, jotka eivät juurikaan kastelleet. Sen verran vilpoinen oli keli, että lähtiessä tunnelmat olivat kuin talven hiihtolenkillä: vaatetta lisää päälle, onko jollakulla ylimääräisiä irtohihoja, kaikki oli vähän kylmänkosteaa ja inhaa laittaa päälle. Yyh.

Taukoevästä.

Kyllähän se olo siitä lämpeni kun pyöräili. Kunnes alkoi sataa. Ihan kunnolla. En tiedä kuinka kauan satoi, en viitsinyt kilometrejäkään katsella, mutta pitkältä se tuntui kun sade rummutti naamaan ja hiekka rapisi hampaissa. Onneksi oltiin jo kotiinpäin menossa. Matkalla mietin, että Manageri on kotona ja voisi laittaa saunan päälle mutta ei niillä sormilla enää viestiä pystynyt laittamaan. Eikä me kyllä pysähdyttykään. Onneksi minulla on kotona ajatustenlukija, siellä oli sauna odottamassa. Voi ihanuus! Lämpö! Pyörälenkillä palelu on ihan vihonviimeistä touhua, mutta sauna, tuo jumalainen keksintö, palautti normaalin olotilan. 

Se oli sitten viimeinen pitkä pyörälenkki ennen Pirkan Pyöräilyä. Jossain mielenhäiriössä olen ilmoittautunut Pirkan Lenkille. Lempeästä lenkki-nimestään huolimatta matkalla on mittaa 217 kilometriä. Yhtenä hetkenä olen sitä mieltä, että olen pulassa, toisena hetkenä olen sitä mieltä, että kyllä siitä selvitään.

Tänään kävin pyöräilemässä 60 kilsan lenkuran Italialaisella orhilla. Orhilla menin sen takia, että menen sillä Pirkkaan. Porukassa pyöräillään maantiepyörällä.

Italiaano tykkää maantiestä.

Kyllähän se Orhikin mukavasti liikahtaa kun sitä polkee, kuljettajasta tässä enemmän olen huolissani. Mutta huolehtiminen olkoon siinä, ensi viikolla on kaikkea kivaa tiedossa, loppuviikosta tankataan hyvin ja viikon päästä sunnuntaina pääsen nauttimaan elämäni pisimmästä pyörälenkistä!

Happoja harkkakisassa, harjoitusduathlon 1

Harkkakisassa oli tänään vuorossa duathlon: juoksu 7 km, pyörä 20 km ja juoksu 3,7 km. Aika pitkä matka siis. Varsinkin kun olin mennyt töistä suoraan työpaikan juoksukerhon treeneihin: tunti urheilukentällä radalla kikkailua, ei nyt mitään kovin raskasta mutta kaikenlaista pientä kivaa kuitenkin.

Sieltä sitten kotiin, nopea evästys, karjalanpiirakkaa ja mehua - onneksi söin ne koska unohdin geelit kotiin eli kisan menin ihan ilman lisäenergiaa. Pyörä ja muut kamat kyytiin, vähän kiirekin meinasi tulla.

Juoksu lähti ihan reipasta tahtia, pakkohan se on mennä kun kaikki muutkin. Kaveri rupatteli vieressä, minä en kyennyt juuri vastaamaan. Sitten kaveri lähtikin ja jäin katselemaan kengänpohjia :D Takaakin kuului puhetta, miten nämä ihmiset pystyy puhumaan kun mennään tätä vauhtia. Vauhti siis oli alle viisi minuuttia kilometriltä. Ei todellakaan mitään pitää-pystyä-puhumaan -kyytiä meikäläiselle. En pysty puhumaan, vastaamaan, juurikaan mitään kommunikoimaan.

Juoksusta vaihtoon tullessa olikin jännää kun oli uusi pyörä odottamassa telineessä. Ystävällisesti (vai sarkastisesti?) minulle näytettiin, missä on OMAT välineet. Heh. Tänään oli todella tuulinen päivä, forecan mukaan 5 metriä sekunnissa. Aika lailla jännitti uuden Supin kanssa olla viivalla! Olin päättänyt, että sitten vaan pidän tiukasti kahvoista kiinni ja ajan ylhäältä jos tuntuu siltä. Ja siltähän se tuntui :) 

Tuli siinä vaihdossa muuten mieleen, että apuuva, enhän ole vielä ikinä juonut ajaessa tuon uuden pyörän kanssa. Mitenkähän se sujuu ja vielä tällä tuulella. Hilpaisin tienvierustalle, mistä sai lähteä ajamaan, siinä oli kivasti yksi isompi auto parkissa ja sen suojissa siellä "salaa" hörppäsin urheilujuomaa. Salaa siksi, koska olen joskus aikaisemmin saanut valmentajalta palautetta siitä, että ei vaihtopaikalla juoda. Tosi kivasti homma menikin, kyllähän sen taisi kaikki huomata. Kaiken kukkuraksi säädin lukkopolkimien kanssa ikuisuuden.

Vaihteet välillä löytyivät hyvin, välillä vaihtelin mitä sattuu. Ei ole vielä ihan selkäytimessä, että miten vaihdetaan isommalle ja pienemmälle... Kivastihan tuo pyörä tuntuu kuitenkin liikahtavan, on sellainen kepeä ja vauhdikas! Ei tämän päivän pyörävauhdilla kyllä tarvitse retostella, mutta katsotaan uudestaan vähemmän tuulisena päivänä ja vähän enemmän harjoiteltuani.

Pyörästä juoksuun: ihanaa, pääsee juoksemaan eikä matkaa ole enää kuin nelisen kilometriä! Mutta mistä tulivat pökkelöjalat? Pahimmat pökkelöt jäivät onneksi matkan varrelle mutta kyllä juoksu tuntui hitaalta. Ja mikä vastatuuli oli juostessakin! Aargh mikä epätoivo. Siellä reitillä alkoi jo päässä soimaan Nylon Beatin "Viimeinen" :D

Tulihan se maalikin sieltä vihdoin, ja kyllä se toinenkin juoksu meni viiden minuutin kilometrovauhdin pintaan, hippasen yli. Mutta miten se tuntui niin etanavauhdilta?

Kyllä kai tässä saa olla tyytyväinen, yksi hyvä treeni on taas tehty. Kaikkeni annoin ja toiseksi viimeiseen sijaan se riitti :D Se on hyvä kun treenaa itseään paremmassa seurassa niin pysyy jalat maan pinnalla!

Koko hommaan meni aikaa 1:39:31, tulokset löytyy täältä: klik vaan!

Faster, stronger, longer: SUP

Tällainen ihanuus muutti meille tiistaina: 

Mun Supi <3

Se on SUPin Aero TT. Eikö olekin nätti! Olen vieläkin vähän hämilläni, että nytkö sitä sitten ajellaan kauan haaveillulla triathlonpyörällä. Jestas.

Söpöt pyöräkengät on kanssa uudet. Sopii väreihin :)

Ensivaikutelma pyörästä oli, että onpa se pieni ja kaunis! Tällaisia saa Suomen urheilupyörästä. Pyörä oli tehty samantien oikean kokoiseksi bike fitting -mittaussysteemeillä, eli suoraan sai lähteä ajamaan. Asento on vielä hiukkasen pystympi kuin millainen olisi täydellinen ajoasento, säädän sitä vielä hiukan alemmaksi kunhan ensin pyörä tulee tutuksi.

Tiistaina painelin saman tien koeajolle. Ajotuntuma ja -asento ovat ihan erilaiset kuin tutussa maantiepyörässä. Ajaminen tuntui huteralta, mutta pyörä kuitenkin niin omalta. Vaihteitten kanssa olin alkuun ihan kuutamolla, mutta kyllä niihinkin jonkinlainen tuntuma alkoi sitten löytyä. Back to basics, tämä on nyt näköjään ihan taas pyörällä ajon opettelua. Tuli kirkkaasti mieleen se kerta, kun olin ensimmäistä kertaa maantiepyörällä liikenteessä vuonna 2011. Se oli kamalaa ja pelotti. Siihen verrattuna ensimmäistä kertaa triathlonpyörällä ajaminen oli suorastaan helppoa. Mutta kyllä pitää vielä kilometrejä karttua, jotta ajamisesta (ja niitten vaihteitten vaihtamisesta...) tulee luontevaa.

Siirryin nyt avorenkaista tuubimaailmaan. Siitä en ymmärrä mitään muuta kuin että lenkille pitää ottaa paikkauslitku ja CO2-pumppu taskuun. Jos tulee rengasrikko, niin niillä voi tehdä jotakin. Pitää selvittää, että mitä. Mutta periaatehan on, että tuubit eivät mene rikki. Piste :)

Pyörä tuli heti sisälle kotiin ihailtavaksi.

Voi tylsyys kun sää kylmeni juuri tähän väliin. Ehdin eilen, vappuaattonakin, vielä pyöräillä, mutta tänään oli niin jäätävän kylmän tuntuista, että ei kiitos pyöräilylle. Muutenkin on niska-hartiaseutu jumissa kun olen jännittänyt uudella kulkupelillä ajellessa.

Nyt ainakin välineitten puolesta voisin nousta pyöräilyssä seuraavalle tasolle. En malta odottaa :)

Ihanaa rääkkiä

Löysin itseni viikonlopun Ilta-Sanomista. Huh sentään kun on outoa nähdä itsensä lehdessä. Ja lukea (jo pariin kertaan) korjattu juttu ja ihmetellä vielä uusia virheitä. Hybridipyörällähän tässä ajelen, niin :) No, eipä tuo nyt niin vakavaa ole, mutta nauratti.

Kuvassa Superihminen?

Hyvinhän siinä taitaa sohvaperunataviksen näkökulma tulla esiin: halusin korostaa sitä, että triathlonia voivat harrastaa kaikki, ei tarvitse olla jo valmis huippu-urheilija voidakseen olla triathlonisti. Kyseessä on ihan peruslajit: uinti, pyöräily ja juoksu. Kaikkia on mahdollista opetella. Eikä niitä kaikkia tarvitse harrastaa samana päivänä - siinä monipuolisuudessahan lajin suola juuri taitaa ollakin. Ei pääse kyllästyminen yllättämään. Uinti taitaa olla se suurin kynnys useimmille, itselleni ainakin oli. Eikä siinäkään mitään sen ihmeellisempää ole, kuin että liittyy paikalliseen triathlonseuraan, kyllä siellä uintiopetusta löytyy. Tai sitten voi mennä jollekin muulle uintikurssille. Uimaan oppivat kaikki, koska minäkin olen oppinut.

Jos joku empivä mutta lajista kiinnostunut vaikkapa tämän jutun perusteella innostuu ja rohkaistuu harrastamaan, olen enemmän kuin iloinen! Voi kun saisin vietyä tätä triathlonin ilosanomaa kaikille :)

Päivän treeninä oli pitkä lenkki juosten. Teivoonkin olisi ollut mukava mennä ravaamaan vitonen kovaa, mutta juuri nyt tuntui pitkä rauhallinen parhaimmalta vaihtoehdolta.

Yöllä oli tullut lunta, mutta se näyttää sulavan auringonpaisteessa nopeasti. Tiet olivat jo joko lumettomia, vähän sohjoisia tai metsässä ihan lumisia vielä.

Onneksi oli aurinkolasit päässä kun noin paistoi.

Reilu pari tuntia ulkoilussa meni keskisykkeellä 134, oli mukavaa. Lämpötila nollassa, aurinko lämmitti, tuuli oli kohtalaisen kova. Vastatuuli tuntui navakalta naamaan, mutta myötätuuli lennätti keveästi. 

Kaunista

Yksi juttu käytiin muuten hoitamassa ennen lenkuraa. Jos Ilta-Sanomat kerran kirjoittaa että ajelen hybridipyörällä niin eiköhän kalustoa pidä jo uusia. Silloin tehdään visiitti Suomen Urheilupyörään.

Oikeasti tarina menee niin, että Manageri ("myös aviomies on innostunut lajista vaimonsa vanavedessä") yllätti naistenpäivänä ja kertoi minun tarvitsevan triathlonpyörän. En tarvitse ruusuja kiitos, tämä oli niin paljon hienompi ylläri!

Pyörän hankinta alkaa tietenkin värin valitsemisesta (tärkeimmät ensin tottakai). Valkoinen. Niin ja merkki on SUP. 

Bikefitting kertoo miten saadaan hyvä ajoasento.

Sitten täytyy mitata.

Lukemat koneelle ja kas, tulee mielenkiintoista dataa.

Sitten katsotaan miltä se koneella näyttää.

Sitten vielä odotellaan. 

Huhtikuussa poljetaan :)