Crazy cat lady

Olen kissaihminen. Crazy cat lady. Tilannetta hankaloittaa se, että omia kissoja ei tällä hetkellä ole. Onneksi naapurissa asuu ihana Tassu-kissa ja Tampereella on kissakahvila Purnauskis!

Lapsena kotona maalla oli aina kissoja. Muutettuani omilleni opiskeluaikana ei kestänyt kauaakaan kun Leevi-löytökissa muutti luokseni. En etsinyt kissaa, mutta niin vain tapahtui. Leevi oli alunperin kissojen katastrofiyhdistykseltä, arviolta vuoden ikäinen mustavalkoinen poika. Leevi oli vuoden verran ainoa kissa taloudessa ja kissakaverin pohdinta oli työn alla. Sattumalta kuulin kaverin tutulla olevista pennuista, ja niin luokseni muutti pikkuinen puolipitkäkarvainen Vilperi Leevin kaveriksi. 

Maailman parhaat karvanaamat.

Aivan ihania ja maailman kauneimpia kattimatteja olivat. Niinhän jokainen kissanomistaja omistaan tietenkin sanoo. Leevi eli 17-vuotiaaksi ja Vilperi 18-vuotiaaksi, joten pitkän ja hyvän elämän kumpikin saivat viettää. Tällä hetkellä taloudessamme ei ole kissaa, mutta toivottavasti joskus vielä on. Juuri nyt emme vietä kotona niin paljoa aikaa että haluaisin näihin kiireisiin uutta kissaa ottaa.

Kissakahvila Purnauskis korjasi tänään kissanrapsutusvajauksen. Kahvilassa asustaa 7 kissaa ja vieraat kahvittelevat kissojen ehdoilla. Jos on tuoli varattu niin voi voi, saat juoda kahvisi seisten :)

Monivarpainen Evo oli jo vanha tuttu, kävin nimittäin ensimmäisen kerran Purnauskiksessa jo marraskuussa. Evolla oli päiväuniaika, käänsi kylkeä viereisellä tuolilla koko kahvittelun ajan.

Kahvilassa oli kaksi uutta tuttavuutta, Viiru ja Lumi. 

Viiru oli hyvin leikkisä, eloisa ja rohkea kissa. Hyppäsi välillä jonkun syliinkin vastaanottamaan välirapsutukset. Sitten taas meno jatkui, Viiru tuntui olevan yhtä aikaa joka puolella kahvilaa.

Viiru on nimensä mukainen, viirullinen kissa.

Lumi on pikkuinen pentu, täytti tänään puoli vuotta samoin kuin jo viime vierailulla tapaamani Nurrikin. Ei oikein millään meinannut saada vilkasta pentua kuvattua kun koko ajan oli leikittävä.

Nanosekunti paikallaan ennen seuraavaa singahdusta.

Lumi-kissan nimi on myös hyvin kuvaava, kaunis valkoinen turkki, pikanttina säväyksenä tummanharmaat laikut kyljessä ja hännässä. Mikäli ehdin Lumin juoksenteluilta oikein nähdä.

Kissa ja hiiri.

Evo ei jaksanut nuorempien telmimisestä välittää, kun on päiväuniaika niin on päiväuniaika.

Välipesu täytyy suorittaa, ilmeisesti useat silittäjät ovat sotkeneet turkin.

Korvat huuhkaja-asetuksella kun väsyttää
mutta pitää silti kuunnella jotakin.

Kahvilaan oli tullut uutuutena akvaario. Siellä uiskenteli kääpiöpallokaloja, Viiru piti niistä tarkkaa vahtia. 

Viiru laskee kaloja.

Kävihän sitä akvaariota muutkin toljottamassa. Nurri katseli hyvän tovin kissojen telkkaria.

Mistä näitä akvaariontuijottelijoita oikein riittää...

Tällä kertaa kuviin eksyi vain osa kissoista, ne, jotka tulivat tällä kertaa tekemään lähempää tuttavuutta. Loput kissat, Micu, Albi ja Kössi olivat unten mailla omissa koloissaan tai eivät muuten olleet niin seurustelutuulella. Sellaistahan se kissan elämä on, kissathan taitavat nukkuakin viitisentoista tuntia päivässä. Ai mitä elämää :) Käykää kissaihmiset kissakahvilassa, se on hauska paikka!

Pöytävaraus hääpäivänä

Tänään meillä on kaksivuotishääpäivä. Mieheni tietää mistä minä pidän, joten meillä oli pöytävaraus Kissakahvila Purnauskikseen. Tampereen (ja Suomen) ensimmäinen kissakahvila avattiin viikko sitten. Kahvila sijaitsee Tammelantorin lähellä Pikilinnassa osoitteessa Aaltosenkatu 31-33. Parkkipaikkoja löytyy aivan kahvilan edustalta ja ympäröiviltä kaduilta.

Kissakahvilan sisäänkäynti.

Kahvilassa asuu vakituisesti viisi kissaa, ja kun sinne menee kahville, saa nauttia kahvin ja leivonnaisen lisäksi hyvästä kissaseurasta ja mitä todennäköisemmin kissat tulevat rapsutettaviksi. Kahvilaan mennessä koputetaan oveen ja odotetaan tuulikaapissa niin kauan että henkilökunta tulee avaamaan. Näin varmistetaan etteivät kissat karkaa.

Kissaherra Micu on kaunis kuin mikä, johtaja-ainesta, haluaisi varmaan olla paikan kingi. Micu oli ollut juuri vähän kipeänä, joten ei ehkä ollut ihan oma itsensä. Micu halusi kuitenkin selvästi olla ihmisten seurassa ja keskipisteenä. Micun valtakuntaa olivat yhdessä pöydässä olevat tuolit, siitä jos takapuolensa nosti niin kissa otti paikan.

Micu omalla tuolillaan.

Komean kokoinen kollipoika Kössi vaikutti rauhalliselta kissalta joka ei turhia hötkyile. Uni maistui makeasti omassa puussa, sinne ei kuulemma välttämättä muilla kissoilla ole asiaa.

Kössin puu.

Evo oli hyvin seurallinen ja mukava kissa. Hänen erityisen persoonallinen yksityiskohtansa olivat tassut: varpaita Evolla on yhteensä 28 kappaletta. 9 etutassuissa ja 5 takatassuissa. Mainio tyyppi!

Komeavarpainen Evo.

Albi oli musta, mustaa kissaa on aina niin kovin vaikea kuvata. Albilla on töpöhäntä, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Albi tuntui pitävän korkeista paikoista ja kiipeili katonrajaan asti. Kovaäänistä juttuakin Albilta tuli välillä.

Albi kiipesi minne vaan.

Pikkuinen Nurri oli porukan ainoa tyttö. Sievä ja herttainen kissaneiti.

Kaunis Nurri-neiti.

Kahvila on kissojen koti, joten kissojen ehdoilla mennään. Kissojen nosteleminen ja perässä juokseminen on kielletty, kissa tulee ihmisen luokse jos haluaa. Ja kyllä Purnauskiksen sosiaaliset kissat tosiaankin tulivat rapsutettaviksi. Halutessaan kissat pääsevät paikkoihin, joissa voivat olla rauhassa ja joihin ihminen ei yltä.

Komea Kössi.

Kissakahvilaan kannattaa tehdä pöytävaraus, jotta varmasti pääsee nauttimaan karvakaverien seurasta. 

Micu valtasi reippaasti oman tuolinsa.
Siihen ei asiakkailla ollut asiaa.

Kahvilan sisäänpääsymaksu on 5 euroa, se maksetaan ensin ja sitten mennään pesemään kädet ennen kuin kosketaan kissoihin. 

Mikä näistä on elävä? Vai ovatko kaikki patsaita?

Ihmiset pysähtyivät ihailemaan Nurria ikkunan taakse.

Kissakahvilan sisustus oli kaunis. Kissoille oli raapimispuita ja oikeita luonnonpuita, missä kiipeillä. Kahvilan huonekalut ja astiat olivat kauniita. Kahvilassa on myös kissa-aiheista taidetta.

Maistoimme mustikka-juustokakkua. Aijai se oli hyvää. Kahvit, kakut ja suolaiset tarjoiltiin kauniista serviiseistä. Kahvia sai santsata rajattomasti. Taisin juodakin peräti kolme kupillista, kahvi oli hyvää ja kahvilassa kului aika hyvin. Makeitten lisäksi listalla oli myös salaatteja ja toasteja.

Kissat tulivat hyvin keskenään juttuun. Albi halusi välillä mennä nukkumaan omaan rauhaansa, ja kiipesikin katonrajaan asti ja löysi sieltä rauhallisen pedin.

Kuvassa näkyy hyvin Albin töpöhäntä.

Henkilökunta auttoi lapsia antamaan herkkupalaa Evolle.
Evo odottaa skarppina. Herkkupaloja ei missata.

Hymyilevä Evo ja Evon komea monivarpainen tassu.

Kissakahvilassa tuntui, että aika pysähtyi. Puolitoista tuntia meni hujauksessa kissojen puuhia ihmetellessä. Kahvilan asiakkaat ovat yhtä höpsähtäneitä kissaihmisiä kuin itsekin olen, joten siellä kyllä viihtyi. Sisustus oli niin viehättävä, että sitä katselisi mielellään varmaan sellainenkin henkilö, jota eivät kissat niinkään kiinnosta. Menkäähän itse katsomaan jos ette usko. Minä ainakin menen toistekin :)