Treeni, joka ei kestänyt päivänvaloa

Viime viikot olen elänyt melkein puhtaasti kaavalla eat - sleep - work - train -repeat. Yksinkertaista ja mukavaa, blogikirjoittamista siihen vain on ollut vaikea mahduttaa. Ehkä sillekin alkaa nyt löytyä paremmin aikaa kun totun oikeaan treenaamiseen ja osaan aikatauluttaa tekemiseni paremmin.

Tänään oli ohjelmassa pitkä treeni, 5 tuntia. Yhden näin pitkän treenin olen elämässäni aikaisemmin tehnyt, toissa talvena hiihdin kerran viisi tuntia. Tämä ei siis ole ollut treeneissäni ihan jokaviikkoista. Pyöräilyä oli tänään 4 tuntia ja juoksua tunti, kaikki kevyttä ja matalasykkeistä liikuntaa.

Sain treenikaverista seuraa polkemiseen, näin pitkillä lenkeillä aika kuluu kyllä todella paljon paremmin kun on juttuseuraa. Pyöräsykkeet itselläni tosin karkasivat vähän liian ylös, sen siitä saa kun lähtee kovemman pyöräilijän matkaan.

Marraskuinen sää: ei lunta ja lämpötila plus 1 aste.

Heti alkumatkasta meinasi tulla tenkkapoo. Pyörän takapää alkoi joustaa pehmeästi - mutta hetkinen, minullahan ei ole joustoa pyörässä vaan syklo alla? Apuuva, kumi oli puhki! Amatöörillä ei tietenkään ollut varakumia edes mukana. Äkkiä puhelu kotiin Managerille, ehditkö tuomaan sisäkumin. Nippa nappa ehti ennen töitänsä onneksi sen tuomaan ja treenikaverin kanssa vaihdettiin näppärästi uusi sisäkumi paikoilleen (itsehän vaihtaisin sitä varmaan edelleen jos olisin yksin ollut hommissa). Taas opin, pidetään vaan vararengas matkassa.

Pyöräretki oli hauska, pidettiin energiapatukka- ja mehutauko ystävän tiluksilla. Taputeltiin heposia, koiria ja kissoja sekä ihasteltiin kaneja, kanoja ja komeaa kukkoa. Pitkillä lenkeillä tällaiset pit stopit ovat hauskoja.

Ihanainen poniini!

Loppulenkin poljin yksin ja tuli ihan kamalan kylmä kun laskin sykettä ja vauhti hidastui. Ensin jäässä olivat varpaat, sitten sormet, sitten koko ihminen. Oli aika epämukavaa. Brr.

Neljän tunnin jälkeen tulin kotiin ja vaihdoin kuivaa vaatetta päälle. Pyöräillessä jalassa oli neopreenisukat ja halusin vaihtaa juoksuun oikeat sukat. Siinäpä olikin tekemistä kiskoa kohmeisilla sormilla tiukkoja neopreenisukkia jalasta. Meni muuten hetki aikaa, mutta onnistuin - ja sormet lämpenivät samalla.

Juokseminen noin pitkän pyörän jälkeen on ihanaa! Vartin jälkeen lämpenivät varpaatkin ja tuntui hyvältä. Sitä edelleen ihmettelen, kuinka tuossa kohtaa treeniä ei tunnu ollenkaan siltä, että viidettä tuntia mennään. Kai se on se lajinvaihto joka tuo uutta virkeyttä tekemiseen. Olen muutaman kerran juossut saman "tuonne ja takaisin" -reitin pyörän päälle. Tänään menin samoilla sykkeillä kuin aikaisemminkin, mutta kääntöpaikalla olikin vielä minuutti aikaa, sain siis juosta tänään pidemmälle kuin ennen. Oletinkin, että noin käy jossain vaiheessa, mutta en olettanut, että näin pian :)

Treenin jälkeen ei kestä katsoa kameraan.

Tähän vuodenaikaan noin pitkää lenkuraa ei oikein ehdi edes valoisaan aikaan tehdä. Onneksi otin juoksuun mukaan otsalampun, niin se pimeä vain laskeutui ja lampun valossa piti tulla loppumatka kun suosikkijuoksupätkääni ei ole valaistu.

Olen muuten ehtinyt blogin Facebook-sivuilla kertomaan kaikenlaisia juttuja mistä en ole tänne ehtinyt kirjoittaakaan. Yksi mahtava juttu oli se, että sain arvonnassa Berliinin maratonille paikan vuodelle 2015! Kävi tuuri. Heinäkuussa pääsen Saksaan Frankfurtin Ironmanille, sen jälkeen hetki pitää huilia, mutta ei tekeminen lopu kuitenkaan kesken kun maraton on syyskuun lopulla. Pitää olla mukavia asioita mitä odottaa.

Muutama mukava poiminta viikolta

-Treeniohjelma. Sain valkulta treeniohjelman, nyt näyttää siltä että puuhastelu loppuu ja alkaa hommat tosissaan. Kurkkasin vähän ohjelmaa mutta en taida uskaltaa lukea sitä kuin päivän kerrallaan, sen verran tehokkaalta se näyttää. Perjantaina tein jo ohjelman esimmäisen treenin, nousevavauhtisen juoksun, voin kertoa että niin epämukavalla alueella en ole yleensä käynyt kun omiani olen puuhaillut. Viikonlopulle ohjelma tarjosi nelituntisen treenin, yhdistelmä pyörää ja juoksua. Se oli kyllä aika miellyttävä treeni, koska se piti mennä matalilla tehoilla. Pyörään sain osalle matkaa seuraa, aika kului mukavasti rupatellessa ja tunnin juoksu tuntui kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen kovin lyhyeltä. 

Lauantaina oli tällainen treenisää. Lämpötila nollassa
ja marraskuisen harmaata.

-Cyklocrossini oli joutunut liian kauan maleksimaan varaston nurkassa. Kaivoin sen pitkästä aikaa esiin ja sillä oli hurjan mukava hurruutella menemään. Kerrassaan kiva pyörä ja juuri sopiva tähän vuodenaikaan!

Tykkään ajaa syklolla <3

-Hieronta osui ja upposi taas kerran. Jalat käytiin perusteellisesti läpi ja onhan siellä jumeja. Hieronta kyllä tuntuu auttavan polvivaivaan joka vaivaa aina vaan mutta koko ajan vähemmän.

-Seuran, Triathlonteam226:n, kauden päättäjäiset. Illan aikana palkittiin ansioituneita urheilijoita, pidettiin puheita ja muisteltiin mennyttä kautta, syötiin hyvin, saunottiin ja tietenkin nautittiin hyvästä (ellei parhaasta) seurasta!

TT226:n kauden päättäreissä nautittiin to-del-la hyvää kakkua.

-Edellinen postaus herätti blogin Facebookin puolella ihmetystä, että syökö meillä Managerikin yhtä paljon vihanneksia. Kun vihanneksia on valmiiksi pilkottuna tarjolla, kyllä ne kelpaavat. Tässä tämän aamun vihannespläjäys Managerin aamupalalla:

Hyväntuuliset sunnuntain aamupalaleivät.

Kyllähän meillä rehuja syödään :D