Treeni, joka ei kestänyt päivänvaloa

Viime viikot olen elänyt melkein puhtaasti kaavalla eat - sleep - work - train -repeat. Yksinkertaista ja mukavaa, blogikirjoittamista siihen vain on ollut vaikea mahduttaa. Ehkä sillekin alkaa nyt löytyä paremmin aikaa kun totun oikeaan treenaamiseen ja osaan aikatauluttaa tekemiseni paremmin.

Tänään oli ohjelmassa pitkä treeni, 5 tuntia. Yhden näin pitkän treenin olen elämässäni aikaisemmin tehnyt, toissa talvena hiihdin kerran viisi tuntia. Tämä ei siis ole ollut treeneissäni ihan jokaviikkoista. Pyöräilyä oli tänään 4 tuntia ja juoksua tunti, kaikki kevyttä ja matalasykkeistä liikuntaa.

Sain treenikaverista seuraa polkemiseen, näin pitkillä lenkeillä aika kuluu kyllä todella paljon paremmin kun on juttuseuraa. Pyöräsykkeet itselläni tosin karkasivat vähän liian ylös, sen siitä saa kun lähtee kovemman pyöräilijän matkaan.

Marraskuinen sää: ei lunta ja lämpötila plus 1 aste.

Heti alkumatkasta meinasi tulla tenkkapoo. Pyörän takapää alkoi joustaa pehmeästi - mutta hetkinen, minullahan ei ole joustoa pyörässä vaan syklo alla? Apuuva, kumi oli puhki! Amatöörillä ei tietenkään ollut varakumia edes mukana. Äkkiä puhelu kotiin Managerille, ehditkö tuomaan sisäkumin. Nippa nappa ehti ennen töitänsä onneksi sen tuomaan ja treenikaverin kanssa vaihdettiin näppärästi uusi sisäkumi paikoilleen (itsehän vaihtaisin sitä varmaan edelleen jos olisin yksin ollut hommissa). Taas opin, pidetään vaan vararengas matkassa.

Pyöräretki oli hauska, pidettiin energiapatukka- ja mehutauko ystävän tiluksilla. Taputeltiin heposia, koiria ja kissoja sekä ihasteltiin kaneja, kanoja ja komeaa kukkoa. Pitkillä lenkeillä tällaiset pit stopit ovat hauskoja.

Ihanainen poniini!

Loppulenkin poljin yksin ja tuli ihan kamalan kylmä kun laskin sykettä ja vauhti hidastui. Ensin jäässä olivat varpaat, sitten sormet, sitten koko ihminen. Oli aika epämukavaa. Brr.

Neljän tunnin jälkeen tulin kotiin ja vaihdoin kuivaa vaatetta päälle. Pyöräillessä jalassa oli neopreenisukat ja halusin vaihtaa juoksuun oikeat sukat. Siinäpä olikin tekemistä kiskoa kohmeisilla sormilla tiukkoja neopreenisukkia jalasta. Meni muuten hetki aikaa, mutta onnistuin - ja sormet lämpenivät samalla.

Juokseminen noin pitkän pyörän jälkeen on ihanaa! Vartin jälkeen lämpenivät varpaatkin ja tuntui hyvältä. Sitä edelleen ihmettelen, kuinka tuossa kohtaa treeniä ei tunnu ollenkaan siltä, että viidettä tuntia mennään. Kai se on se lajinvaihto joka tuo uutta virkeyttä tekemiseen. Olen muutaman kerran juossut saman "tuonne ja takaisin" -reitin pyörän päälle. Tänään menin samoilla sykkeillä kuin aikaisemminkin, mutta kääntöpaikalla olikin vielä minuutti aikaa, sain siis juosta tänään pidemmälle kuin ennen. Oletinkin, että noin käy jossain vaiheessa, mutta en olettanut, että näin pian :)

Treenin jälkeen ei kestä katsoa kameraan.

Tähän vuodenaikaan noin pitkää lenkuraa ei oikein ehdi edes valoisaan aikaan tehdä. Onneksi otin juoksuun mukaan otsalampun, niin se pimeä vain laskeutui ja lampun valossa piti tulla loppumatka kun suosikkijuoksupätkääni ei ole valaistu.

Olen muuten ehtinyt blogin Facebook-sivuilla kertomaan kaikenlaisia juttuja mistä en ole tänne ehtinyt kirjoittaakaan. Yksi mahtava juttu oli se, että sain arvonnassa Berliinin maratonille paikan vuodelle 2015! Kävi tuuri. Heinäkuussa pääsen Saksaan Frankfurtin Ironmanille, sen jälkeen hetki pitää huilia, mutta ei tekeminen lopu kuitenkaan kesken kun maraton on syyskuun lopulla. Pitää olla mukavia asioita mitä odottaa.