sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hyvin luisti suksi

Hiihtokausi on avattu, vihdoinkin. Viikonloppuna satanut vähäinen lumi inspiroi minut lähtemäänNokialle Koukkujärven tykkilumiladulle. Ajoitin hiihtoni iltaan, toivoin, että kaikki muut olisivat käyneet jo hiihtämässä ja olisin saanut rauhassa opetella että miten niillä suksilla oikein liikuttiinkaan. Turha toivo, siellä oli moni muukin suksimassa. Kyllä sinne silti sekaan sopi.

Latu lähtee Koukkujärven majalta, ensimmäisenä on vastassa reitin ylämäki. Ylämäkeä on mukava hiihtää, mutta alas en mielelläni laske - en ainakaan tässä vaiheessa kautta kun jalat tärisevät ja syke nousee jo siinä kun sukset laittaa jalkaan. En siis laskenut alamäkeä, vaan käännyin aina mäen päällä ja hiihdin 600 metrin baanaa edestakaisin. Kyllä se niinkin kävi.


Lauantaiaamu valkeni Pirkanmaalla valkoisena.

Yllättävän hyvin hiihtotaito muistui mieleen, vaikka viime talvena hiihto jäi kahteen kertaan ja kahtena edellisenä talvena olin vasta nippa nappa oppinut vapaata hiihtämään. Tasapaino oli tietenkin vähän kadoksissa, mutta en sentään kuin kerran joutunut tasapainoilemaan äksänä - en silti edes kaatunut, mahdollisesti kukaan ei edes nähnyt sitä. No ehkä yksi näki, en ole varma.



Koukkujärven ladun kääntöpaikalla.

Nilkoissa tuntui tasapainon hakeminen, ei kyllä mitenkään erityisen pahasti kuitenkaan. Hiihtelin siis 600 metrin pätkää edestakaisin ja pidin kääntöpaikalla aina välillä pakollisia sykkeentasaustaukoja. Treenin oli määrä olla kevyt, ja se nyt on minulle suksilla aika mahdotonta. Olihan se kuulkaa ihanaa hiihtää! Vaikka pelotti, latu oli omaan makuuni vähän liian liukas ja jäinen ja muita ihmisiä oli ladulla liikaa. Muuten ei muut ihmiset haittaa, mutta kun periaatteessa voin kaatua koska tahansa tai ajaa mutkan suoraksi, niin olisi mukavampi opetella omassa rauhassa...

Kamalan jännittävää oli lopuksi laskea jyrkkä alamäki jonka päätteeksi on mutka. Se alamäki oli pakko laskea että pääsi ladulta pois kun sinne kerran oli tullut. Yhtenä vaihtoehtona tietenkin oli myös se, että sukset pois jalasta vaan ja kirmaan jalkaisin metsän kautta. Se tuntui kuitenkin vielä nolommalta, joten ihanat kaverit pitivät minusta huolta, toinen tiedustelija laski mäen alas katsomaan, onko ketään tulossa ja onko baana vapaa, toinen jäi pitämään selustaa =) 

Mielessäni rallattelin jänojussin mäenlaskua:
Ja niinkuin tuuli konsanaan 
hän syöksyi alaspäin. 
Ei aavistanut ollenkaan 
et voisi käydä näin. 
Kas satakunta volttia
hän teki ilman holttia. 
Ja vatsalleen
hän kinokseen
näin lensi suksineen.

Tukijoukkojen avulla selvisin "huimasta" alamäestä kaatumatta - seuraavalla kerralla menee jo ehkä helpommin!

Viikonloppuna piipahdettiin minilomalla Helsingissä. Todella harvoin tulee käytyä Helsingissä ihan muuten vaan, ja oli kyllä kivaa nauttia jouluisesta tunnelmasta ja valoista, kuljeskella päättömästi ja syödä hyvin. 

Majoituimme hotelli Glo Artissa keskustassa. Kiva hotelli, sijainti loistava. 

Hotelli oli kuin linna.

Lauantaina oli Lucian päivä ja seurasimme perinteistä Lucia-kulkuetta. Kulkueessa oli hevosia, tonttuja, museoautoja ja vaikka mitä.

En tiedä yhtään mikä tämä oli, hassunhauska ilmestys.

Kuljeskeltiin pitkin poikin ja ihmeteltiin, Helsinki on kyllä hieno kaupunki. Mukavaa kun siellä käy harvoin, tuntuu aina melkein kuin ulkomaille menisi.



Lucia-neito toi valoa, luntakin saatiin pikkuruisen, jouluvalot loistavat joka paikassa ja viikon päästä alkavat päivätkin jo pidentyä! 




2 kommenttia:

  1. Mä olen päätynyt sun kanssa Koukulla samaan ratkaisuun eli välttelen sitä alamäkeä ja käyn vain tankkaamassa alhaalla. Tankin vois toki ottaa mukaan sinne kääntöpaikallekin, niin sitten ei tulisi kuin yksi ikävä lasku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo, että eväät mukaan ylätasanteelle niin voi tehdä pitemmän lenkin käymättä alhaalla =) Taidan ottaa toteutukseen kunhan tästä pääsen taas hiihtelemään!

      Poista