Iloisesti hämmentynyt

Iloisesti hämmentynyt olen siitä, miten kroppa toimii. Jalat lauantain puolimaratonista ihan soosina kävin maanantaina urheilukentällä juoksutreeneissä ja sen jälkeen ajoin 38 kilometrin tempoajossa ennätykseni. Parannus viime vuoden ajasta 2 minuuttia 43 sekuntia! 

Jalat tosiaan olivat melko jännän tuntuiset lauantain puolikkaan jälkeen. Erityisesti etureidet ilmoittelivat olemassaolostaan, jota vähän ihmettelin. En tiedä minkälaisella tekniikalla Ideaparkissa on raastettu menemään... Tuntui, että jalat on melkein kipeämmät kuin maratonin jälkeen!

Etureisistä huolimatta suuntasin maanantaina työpaikan juoksukerhon Maratuunarien treeneihin urheilukentälle. Luulin pääseväni vähällä kun olin sentään kisannut lauantaina. En päässyt. Luulin, että minun ei tarvitse mennä Triathlonteam226:n harkkakisatempoon juoksutreenin jälkeen. Luulin väärin. 

Juoksutreeneissä palauteltiin ensin kevyesti tekniikkajutuilla - jalkojen hermotus ei tuntunut pelaavan yhtään ja tekniikkadrillit tuntuivat väsyneiltä. Sitten vähän venyteltiin (aijai!) ja hypittiin kyykkyhyppyjä ylös alas, eteen ja taakse (vielä enemmän aijai!). Sitten vielä nousevavauhtisia nelisatasia ja satasia ja vaikka mitä. Tuskanhiki otsalla.

Yritin ehdottaa, että voisin mennä harkkakisaan vaikka kääntöpaikkatolpaksi, mutta valmennusjohto ei kuunnellut. Ajamaan vaan! 

Tuli vähän kiirekin treeneistä toiseen ja suoraan sanottuna oli vähän paha olokin. Muistelin, että seurakaveri Jiri tästä asiasta juuri kirjoittikin... Tempon luonteeseen siis kuuluu pikkusievä pahoinvointi, eli en anna sen häiritä :D

Tempoilijoita

Harkkatempoon osallistui paljon porukkaa, mikä on hieno juttu. Mitä enemmän osallistujia sen mukavampaa! 

Ennen kisaa irtosi hymyäkin!

Ennen lähtöä olin varma että tästä tulee kaikkien aikojen pohjanoteeraus, mutta kun pääsin irti, niin sittenhän se pyörä alkoi mennä omalla painollaan sitä vauhtia mitä se meni. Ihan hyvää vauhtia omaksi yllätykseksenikin. Vaikka välillä tuntui vastatuulikin olevan. Nopeusmittaria en matkalla katsellut, mutta tuntui siltä kuin olisin mennyt kovempaa kuin ennen. Jaloissa olikin yllättävästi vielä voimaa. Mikä huikeinta, poljin alamäkiinkin vauhtia lisää! Ennen olen aina vaan lasketellut... 

Ihmeellisintä oli se, että pyöräily ei varsinaisesti tuntunut ihan kovin pahalta. No, muutaman kerran oksu kävi suussa mutta muuten ihan ookoo! Ihan juttelinkin kaverin kanssa matkalla. Ajettiin niin samaa vauhtia että ohiteltiin vuoronperään toisiamme. Minä jäin selvästi ylämäessä (ei sitä voimaa jaloissa vielä tarpeeksi ole) ja otin taas kiinni alamäessä ja tasaisella. Oli se hassua :) Olen tottunut olemaan ohitettava mutta nyt sain polkea melko pitkään ennen kuin letkaa alkoi painaa ohi. Umpikiekot vaan suhisi kun kovat pyöräilijät pyyhälsi ohi!

38 kilometrin tempo kulki aikaan 1:12:34, keskivauhti 31,4 km/h. Herramunjee vieläkin tulee mieleen että onko siinä tullut jokin virhe. En ole ikinä ennen ajanut noin kovaa. 

Seuraavana päivänä jalat olivatkin jo tasaisemmin soosina, ei ollut enää pelkät etureidet. Istuminen oli vaikeaa, kävely oli vaikeaa, venyttelyä ei oikein uskaltanut edes ajatella. Tänäänkin sama jäykkäjalkaisuus on jatkunut.

Pikkujuoksulla ehdin tänään käymään ja sitten urheilukaupassa ostoksilla. Sportia-Pekassa Lielahdessa oli hyvä palvelu ja sieltä lähti mukaan upouudet juoksutossut. Näin nätit:

Saucony Kinvara 5

Hullaannuin niin että tutut ja turvalliset lenkkarimerkit vaihtuivat ihan uuteen: Saucony. Sauconyn Kinvara 5:t istuivat jalkaan kuin sukka. New Balancen tossut tuntuivat myös todella hyviltä, mutta aivan erilaisilta. Juuri nyt tämä tossu tuntui oikealta (saattaahan toki olla että jossain vaiheessa kotiutan vielä New Balancen 880:tkin...).

Keltaiset <3 Ihanaa kun lenkkarit on nätit!

Nämä tossukat pääsevät katselemaan Frankfurtin maisemia heinäkuussa!

Viimeinen harkkakisa, juoksun iloa!

Tänään menin loman jälkeen töihin, töiden jälkeen oli Maratuunarien juoksutreeni ja sen jälkeen vielä Triathlonteam226:n kesän viimeinen harkkakisa. Kaikkeen ajattelin osallistua, antaa mennä vaan. Lauantain taaperrusjuoksusta vielä vähän suivaantuneena olin sisua täynnä ja intoa piukassa, tämä kroppa tarvitsee nyt treeniä. Muutenkin oli mukavaa kun arki alkoi! Tykkään syksystä ja loman jälkeen arki on aina niin mukavan ryhdikästä.

Olohan ei ollut tänään kaikista virkein, koska lomaan kuuluneet päiväunetkin jäivät väliin. Juoksutreeneissä oli paljon porukkaa eikä meitä päästetty helpolla. Voimaosioita tehtiin ihan kunnolla ja alusta lähtien reisissä ja jaloissa tuntui. Väliin tehtiin toki rentoja palauttavia juttuja, mutta loppuun vielä kunnon maitohappovedot. Käsissä kyllä kihelmöi! En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla tuntuu juoksussa tulevat maitohapot kihelmöintinä ja pistelynä käsissä ja käsivarsissa. Olen ehkä vähän outo, mutta tämä on ihan normaalia minulla.

Sieltä juoksutreeneistä suoriuduinkin sitten suoraan harkkakisapaikalle. Odotusarvo päivän kisasta kovan juoksutreenin jälkeen oli jotakin totaalihyytymisen ja katastrofin välimaastosta. Siihen nähden kaikki menikin aika hyvin!

Paitsi uinti, se on räpellystä. Uinpahan kumminkin, kaislikostakin läpi eikä tuntunut misssään vaikka kaikki lumpeet kietoutuivat taas pitkin poikin nilkkoja ja käsiä. Suuntoon ja uimalaseihin ne tarraavat kanssa aika hyvin kiinni. Uintiaika oli reilu 8 minuuttia. Ennen Joroisia uin puoli minuuttia nopeammin, nyt oli veto taas kadoksissa. 

Pyörässä oli alussa jotakin hämärää, en saanut isoja vaihteita päälle. Sain kyllä etuvaihtajan päälle ihan normaalisti, mutta vaikka vaihdoin isompaa vaihdetta, niin tuntui, että ei vaihtunut, vaan sitkutus pienemmällä jatkui. Näin jatkui jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä sain kuin sainkin vaihdettua isompaa. Alkumatkan vauhti tästä vähän kärsi, mutta sitten taas kaikki meni normaalisti. Vähän raskaalta ajaminen tuntui ja aikakin taisi olla kesän huonoin harkkakisa-aika, 30 sekuntia huonompi kuin ennätys. 10 kilometriä pyörällä meni aikaan 0:21:30. Vähän kyllä kieltämättä taas jännitti että mitä siitä juoksusta oikein tulee.

Juoksuun lähtiessä hoin itselleni vain rentoutta, rentoutta ja rentoutta. Sain oikeanlaisesta tunteesta kiinni! Puuskutin kuin höyryveturi, hengitysasian korjaaminen on vielä kesken... Aika pitkän matkan päästä kuulemma kuulee kun olen tulossa. Mutta mikä ero oli juoksutuntemuksessa lauantain tarpomiseen! Nyt pystyin hallitsemaan jalkoja ja käskyttämäänkin niitä. Ylämäkeen löytyi voimaa ja alamäkeen rullasi paljon paremmin kuin lauantaina. Toki maastokin oli paljon helpompi, mutta silti. 

Askel oli aika lyhyttä köpötystä, näin sen itsekin Managerin ottamalta videopätkältä, mutta kyllä tässä taas on toivoa! En ole lakannut hymyilemästä kisan jälkeen, kyllä juoksun onnistumisella oli iso henkinen merkitys! :) Omaa reittiennätystä ei tullut, jäin siitä 9 sekuntia, mutta tämänpäiväinen suoritus tuli helpommalla ja rennommin! Juoksuaika oli 0:15:41. Kelikin oli kyllä nyt hyvä, ei porottanut aurinko kuumasti niin kuin muutamana viime kertana. Itse asiassa juuri ennen kisan alkua tuli sadekuuro ja kylmäkin vähän, mutta sade loppui eikä häirinnyt enää pyöräilyä.

Ei tullut kuviakaan otettua, mutta laitetaan kuvituskuvaksi SUP-polkumasiinani. Se saanee nyt hetkeksi väistyä juoksun tieltä. Hyvin SUP kuljetti tämän kesän, ei ole hetkeäkään kaduttanut triathlonpyörän hankinta! Nythän me vasta SUPin kanssa aletaan pääsemään juttuun :)

Tällä on tänä kesänä poljettu kilometri jos toinenkin.

Olen niin kovasti kaivannut sitä tunnetta kun juoksu kulkee että ette uskokaan. Rakastan juoksua näistä lajeista kaikista eniten ja on ollut kova paikka kun se on ollut tahmeaa. En tosin valita siitä, että pyörä kulkee nyt paremmin kuin ennen. Enkö vaan voisi saada kaikkea heti pliis? =) Terveisin kärsimätön triathlonisti.

Kesän toinen harkkakisa, kaasu pohjassa happohyökkäystä uhmaten

Tänään kisasin kesän toisen TT226:n harkkakisan. Jotta ei olisi ollut liian helppoa, kävin ensin vesitornin pururadalla juoksutreeneissä. Siellä haettiin herkkyyttä ja kimmoisuutta kun ovat olleet vähän hukassa.

Juoksutreenistä ajoin suoraan Nokialle Siuroon. Välineet paikoilleen ja märkäpuku päälle, uin taas lähtöpaikalle. Porukkaa oli kisaamassa ennätysmäärä, 33 reipasta triathlonistia. Hieno juttu, on se vaan niin mukavaa kesäillan puuhaa tuo itsensä tiukille laittaminen!

Sprintti on kyllä kamala haastava laji, aika lailla täysillä pitää mennä. Eikä vaihtoihin saisi tuhraantua kovasti aikaa.

Täysillä menin, ja se riitti parantamaan viime viikon harkkakisan aikaa minuutilla! Vaikka jalat kyllä tuntuivat aavistuksen väsyneiltä, kun siellä juoksutreenissä otettiin jo löysät pois. Varsinkin pyörällä luulin, että eihän se mihinkään kulje, mutta oli se silti nopeampi pyöräily kuin viime viikolla.

Uinnistakin ensi tuntuma oli, että p***iilleen meni taas, ei löydy otetta ja kaislikossa suhisi. Uintiaika oli kuitenkin huimat 13 sekuntia nopeampi kuin viime viikolla! Jos uinti kehittyisi tällaisella tasaisella tahdilla niin loppukesästä olisin jo ihan hyvä uimari.

Pyörä tosiaan tuntui tahmealle, mutta luulo ei ole tiedon väärti, 22 sekuntia nopeammin pyöräilin kuin viime viikolla. Ajat katsoin omasta Suunnon Ambit 2S:tä.

Varusteita pitkin poikin.

Juoksuhan se itseä kiinnosti eniten, kun tuntuu että se ei ole tänä kesänä oikein kulkenut. Pyörä on vienyt juoksujalat :-o Kun yksi laji alkaa kulkea paremmin, joku toinen nitkahtaa. Sitä se triathlonin hienous on. Veitsenterällä elämistä. Tänään olikin sitten se pöljä päivä: juoksin 26 sekuntia nopeamman ajan kuin viime viikolla, juoksun kilometrivauhti tipahti vihdoin nelosella alkavaan lukuun. Se on tuntunut ihan mahdottomalta tänä kesänä! Mutta täältä tullaan, kyllä minä vielä sen kadonneen juoksun löydän. Tänään sain hyvän matkaa juostua rennosti, se on hyvä merkki. Valmentaja tsuumaili puskasta kameran kanssa, ja näin oman juoksuasentoni kameran ruudulta kisan jälkeen (vaikka en olisi halunnut nähdä). Se lantio, se lantio. Saan vielä pungertaa sitä enemmän eteen, mutta ei tässä toivottomalla polulla olla, valoa on tunnelin päässä: väsyneessä juoksussa oli monta ihan kelvollistakin juttua.

Tulokset ovat täällä.

Tosi hieno sää oli illalla.

Siinä ne treenit sitten melkein olivatkin kauden pääkisaa, Joroisten puolimatkaa varten. Tässähän saa kohta jo heittää sohvalle ketarat ojoon ja alkaa odotella superkompensaatiota, syödä ja juoda niin paljon että perjantaina se ei ole enää yhtään kivaa :) Oma kauden päätavoite on tosiaan ihan ovella ja se tuntuu ihan kummalliselta. En ole jännittänyt sitä niin kuin viime vuonna, nyt tuntuu vain siltä että "oho, nytkö se jo on". 

Triathlonia takaperin

Ei aina tarvitse tehdä kaikkea niin kuin muutkin. Mutta on sille selvä syy, miksi triathlonissa lajien järjestys on uinti-pyörä-juoksu. Eikä juoksu-pyörä-uinti, niin kuin minä tänään tein.

JUOKSU
Tänään ensimmäisenä oli Maratuunarien, työpaikan juoksukerhon treeni. Juostiin pururadalla mäkeä ylösalas, haettiin tekniikkaa ja rullaavaa askelta. Ja lantiohan tietenkin oli edessä. Löydettiin vielä toinenkin, jyrkempi mäki, siihen kanssa tehtiin kaikenlaisia vetoja. Etuperin JA takaperin. Takaperoisuus on vähän niin kuin päivän teema :) Jossain vaiheessa käsissä alkoi aaltoilemaan maitohapot. Minulla maitohapon kertyminen tuntuu ensimmäisenä käsissä, alkaa pistelemään käsivarsia ja sormia. Aika outoa, mutta minulla se tuntuu niin. Treenistä oli kiire kotiin haukkaamaan banaani ja vaihtamaan pyöräkamat päälle.

PYÖRÄ
Pyörällä ajettiin Triathlonteam226:n tempokisa, 20 kilometriä. Tämä oli ihan uusi kisa, aikaisemmin tempot ovat olleet 38 kilometriä. Tänä vuonna onkin 2 tempokisaa, aika hieno juttu! Porukkaa oli hyvin paikalla, taisi olla reilusti yli 20 tempokuskia lähtenyt liikkeelle. 

Lähdöt olivat 30 sekunnin välein. Sain lähteä kakkospaikalta, joka oli aika kivaa, koska tiesin että porukkaa menee ohi ja rutosti. Aika kuluu siis hyvin :) Kamala sivutuuli oli heti lähtiessä, yyh. Tempoi pyörää ja kuskia mukaansa. Reitin alussa mennään sillan yli, siinä on avaraa ja tuulista, en uskaltanut siinä kohtaa ajaa alhaalta. Sitten ehkä vähän unohduinkin sinne yläotteelle ja piru vie jäin taas kiinni. Siinähän oli Vormisto autolla parkissa tien vieressä. Olen saanut palautetta siitä, että reippaasti sinne alaotteelle vaan. Siirryinkin siitä salamannopeasti alaotteelle enkä vilkuillut autoon päin. Siellä olisi luultavasti ollut nähtävillä epätoivoinen valmentajan ilme :D

Tempoajo on aika kovaa. Hapokasta. Vastatuulikin oli. Onneksi olen tänä keväänä uskaltanut jo polkea vähän enemmän enkä vain pyörittele. Näköjään jaksan vaikka raskaalta tuntuukin. Kääntöpaikalla jouduin odottamaan yhden auton verran, siitä tuli muutama lisäsekunti, mutta ei kai me näitä harkkakisoissa lasketa. Jouduin irrottamaan jalan lukkopolkimesta pysähtyessäni ja sain taas askarrella sitä hyvän aikaa kiinni. Se menee yleensä aika hyvin paikoilleen paitsi kisassa.

Pihassa kukkii omenapuu ihan hulluna.

Paluumatkalla sai osan matkasta nauttia myötätuulesta, jee! Jossain kohtaa ajoin tasaisella niin lujaa että alkoi pelottaa. Sehän ei siis varmaankaan edes kovaa vauhtia ole, mutta kun en ole tottunut. Koskahan sitä muuten uskaltaisi alamäet ajaa alaotteelta? Ja kuuluuko ylämäessä ajaa alaotteelta? Minusta se on hankalaa, siirryn ylämäessä yläotteelle. Luultavasti niin ei kuuluisi tehdä... Loppusuoralla ja viimeisellä kilometrillä en enää säästellyt, vaan koitin puristaa. Puuskutus oli kuulemma kuulunut jo kaukaa! Unohdin pysäyttää kellonkin heti, eli nyt Suunto näyttää kokonaisajaksi hippasen reilun 38 minuuttia, todellisuudessa aika on vähän vähemmän. Virallisia tuloksia ei ole vielä tullut, täytyy tarkistaa niistä. Pyörän keskisyke oli 161, ja oli muuten ihan sama edellisessäkin tempossa. Enempään ei pysty. Pyörän keskinopeus oli 31,3 kilometriä tunnissa. Ohhoh ja hellurei sentään! Minulle tuo on pal-jon! Pyörän päälle tein vielä ihan pikkupikkujuoksun, sen verran että pelästytin kroppaa, että tällaistakin saattaa olla tulossa.

Edit: tulokset ovat täällä. Oikea loppuaika oli 0:37:39. 

Pihassa kukkii myös keltainen kukka, jonka nimeä en nyt muista. Se on kyllä minulla  kirjoitettuna jonnekin ylös. Kukkajutut ovat aika vaikeita! Urheilen ennemmin kuin viherpeukaloin.

UINTI
Sääennuste näyttää nyt aika lailla viilenevää, joten pyörän jälkeen vielä pikaisesti järveen avoveteen, jos sinne ei vaikka hetkeen taas tarkene mennä. Eikä meinannut tarjeta nytkään! Sää viileni ihan siinä tempokisan aikanakin jonkin verran, tuuli oli kova, hrr ja brr kun paleli. 

Järven vesi oli eiliseltä sekoittunut ja oli kyllä viileämpää. Pystyi uimaan, mutta kädet ja jalat vähän paleli, eilen ei palellut. Ja kädet oli ihan narut tempon jäljiltä! 500 metriä kykeni uimaan, sitten pois. Mutta tulipahan käytyä. 

Tämäniltaisen ihmiskokeen perusteella voin siis kertoa, että triathlonin lajit ovat oikeassa järjestyksessä.

Harkkaduathlon 2, hurjaa puuskutusta

Maanantaina oli toinen harkkakisaduathlon, matkat olivat juoksu 3,7 km - pyörä 9,7 km - juoksu 3,7 km. Lyhyttä ja maksimaalista.

Alla tietysti oli normaali työpäivä ja työpaikan Maratuunarit-juoksukerhon treeni. Juostiin urheilukentällä, temmoin 200-metrisiä vetoja jonkin verran, oli tarkoitus ärsyttää hermotusta.

Kentältä äkkiä kotiin ja nopeasti vähän puuroa naamariin että jaksaa kisata. Ja kamat kasaan, kiire taas tuli.

Osallistujia olikin vähän, vain 10 kisaajaa viivalla. Olisin luullut, että lyhyeen duathloniin tulisi enemmän porukkaa. 

Ei siinä kerinnyt alkuverraakaan tehdä kun jo mentiin! Uuh, kovaa vauhtia oli. Ekan kilometrin kohdalla kello piippasi, katsoin vauhdin, 4:20. Liian lujaa, voi apua. Vaikka siinä olikin vähän alamäkeä, niin silti, en mä nyt ihan noin lujaa juokse. Mutta ei siinä hiljentääkään kestänyt kun muitten mukana yritin pysyä. Toki vauhti vähän hiipui tuosta ensimmäisestä nopeimmasta kilometristä, mutta tuntemus pysyi aikalailla samana. 

Seurakaveri sanoi lähdössä että tulee mun kanssa jos menen sopivaa vauhtia, ei aio mennä täysillä. Öö... kaveri on kovempi juoksemaan JA pyöräilmään, mutta mikäs siinä :) Niinhän siinä sitten kävi, että samaa vauhtia mentiin ja minä olin se jolla otti koville. Aloin puuskuttamaan, hengitys oli niin pinnallista että se alkoi jo häiritä. Varsinainen hinkuvinku! Kaverihan ei tuntunut vielä edes hengästyvän. Ekan juoksun lopussa oli ylämäki, siinä aloin pari askelta jäämään, kaveri odotti, muistutti vielä että nosta sitä polvea enemmän! No niin juuri, vaikka raskaalta tuntuu niin helpottaa kun korjaa tekniikkaa. Päästi minut vielä vaihtopaikallekin ensimmäisenä vaikka olisi päässyt kovempaa. Kyllä seurakaverit on parhautta!

juoksu 1: 3,7 km
syke 165
vauhti 4:49 min/km

Vaihdossa meni taas liikaa aikaa. Laitoin kypäränkin väärinpäin päähän. Voi miksi? Laitan kypärän aina vaihtopaikalla samoin päin, niin että se on helppo vain sujauttaa päähän. Oikeinpäin. Nyt sitten olin kääntänyt sen pukiessani ja onneksi havahduin siinä kohtaa, kun tuntui että se ei mennyt hyvin kiinni. Lajinkin olin unohtanut Suunnosta vaihtaa vaihtoon tullessani. Vaihdoin lajia vasta siinä vaiheessa kun olin jo pyörän päälle nousemassa. Ylimääräisiä sekunteja aika paljon tässä vaihdossa.

Seurakaveri oli jo mennyt menojaan, joten yksin sain pyöräillä. Pyöräillessä alkoi sataa, voi ei. Olin Supille sanonut, että sen ei tarvitse mennä sateeseen. Nyt jouduin perumaan puheitani, kisa on eri asia, kisassa pitää ajaa sateessakin. Lupasin pestä sen heti kun päästään kotiin. Onneksi ei kuitenkaan ollut yhtään niin tuulinen keli, kuin kaikilla aikaisemmilla kerroilla uudella pyörällä. Uskalsin ajaa alhaalta suurimman osan matkaa. Tein yhden ohituksenkin, hurraa. Kääntöpaikalla toiminta taas oli melkoista turistimeininkiä ja hitailua (kommentoi valmentaja, joka oli silmä tarkkana katsomassa...). "Kyllä tolle sun pyöräilylle tarttis tehdä jotakin". Jep :D

pyörä 9,7 km
syke 158
vauhti 29 km/h

Toinen juoksu vielä edessä, huh. Vastaan tuli porukkaa, mutta sitten kun vastaantulijat loppuivat sain painaa yksin Rajasalmen sillan pitkää suoraa. Tuli tylsää, mutta koitin pitää vauhtia yllä. Onneksi loppumatkasta kääntöpaikalla ollut toinen seurakaveri pyöräili ohi ja jäi hetkeksi viihdyttämään. Hänellä juttu kulki, minulla ei. Kiitos tsempistä, vaikka en pystynyt vastaamaankaan mitään :) Kyllä muuten tulin sen viimeisen ylämäen lujempaa kuin yleensä, koska niin oli juuri käsketty!

juoksu 2: 3,7 km
syke 165
vauhti 4:52 min/km

Tuloslistalla olin toiseksi viimeinen, niin kuin viime kerrallakin. Viimeisiltä sijoilta on hyvä lähteä parantamaan! Kisatessa tuntuu aina siltä, että voi jeekura kun olen hidas ja huonokuntoinen, mutta onhan tuo seura kyllä aika kovaa :) Tulokset löytyvät täältä.

Mitä tehdään 15 tunnin työ/treeni/kisapäivän jälkeen kun tajutaan ettei ole muistettu ottaa yhtään kuvaa koko päivänä? Otetaan illalla puoli yhdentoista aikaan autoa purkaessa hätäpaniikissa yksi kuva siitä, kun pyörä on autossa!

Happohyökkäyksen jälkeen uimahalliin. Uiskentelin terapia-altaassa tekniikkatreeniä ja kävin testaamassa Sailfishin märkäpukua. Endurance Sports Finland oli altaalla esittelemässä pukuja, minulle lykättiin käteen lippulaiva G-Range. Oli melko haastavaa kiskoa pukua märälle iholle, mutta sain sen kyllä päälle niin että pystyin tekemään testiuinnin. Olihan se ihan eri maailmasta kuin oma märkkis. Oma märkäpuku on jo vanha Blueseventyn puku. Se on ajanut kyllä asiansa kun ei paremmasta tiedä. Onhan se paksu ja melkoinen haarniska, seisoo melkein omilla jaloillaan jos sen laittaa lattialle pystyyn :D Sailfishin puku oli ihanan pehmoinen ja joustava. Kaulus oli matala, mutta silti ei mennyt yhtään vettä sisään uidessa. Kaveri sovitti Sailfishin halvinta mallia, Vibrantia. Kehui sitäkin pukua tosi hyväksi, voittaa kuulemma Orcan mennen tullen. Jaa-a. Jossain vaiheessa pitänee puku uusia. Mietintään, mietintään.

Happoja harkkakisassa, harjoitusduathlon 1

Harkkakisassa oli tänään vuorossa duathlon: juoksu 7 km, pyörä 20 km ja juoksu 3,7 km. Aika pitkä matka siis. Varsinkin kun olin mennyt töistä suoraan työpaikan juoksukerhon treeneihin: tunti urheilukentällä radalla kikkailua, ei nyt mitään kovin raskasta mutta kaikenlaista pientä kivaa kuitenkin.

Sieltä sitten kotiin, nopea evästys, karjalanpiirakkaa ja mehua - onneksi söin ne koska unohdin geelit kotiin eli kisan menin ihan ilman lisäenergiaa. Pyörä ja muut kamat kyytiin, vähän kiirekin meinasi tulla.

Juoksu lähti ihan reipasta tahtia, pakkohan se on mennä kun kaikki muutkin. Kaveri rupatteli vieressä, minä en kyennyt juuri vastaamaan. Sitten kaveri lähtikin ja jäin katselemaan kengänpohjia :D Takaakin kuului puhetta, miten nämä ihmiset pystyy puhumaan kun mennään tätä vauhtia. Vauhti siis oli alle viisi minuuttia kilometriltä. Ei todellakaan mitään pitää-pystyä-puhumaan -kyytiä meikäläiselle. En pysty puhumaan, vastaamaan, juurikaan mitään kommunikoimaan.

Juoksusta vaihtoon tullessa olikin jännää kun oli uusi pyörä odottamassa telineessä. Ystävällisesti (vai sarkastisesti?) minulle näytettiin, missä on OMAT välineet. Heh. Tänään oli todella tuulinen päivä, forecan mukaan 5 metriä sekunnissa. Aika lailla jännitti uuden Supin kanssa olla viivalla! Olin päättänyt, että sitten vaan pidän tiukasti kahvoista kiinni ja ajan ylhäältä jos tuntuu siltä. Ja siltähän se tuntui :) 

Tuli siinä vaihdossa muuten mieleen, että apuuva, enhän ole vielä ikinä juonut ajaessa tuon uuden pyörän kanssa. Mitenkähän se sujuu ja vielä tällä tuulella. Hilpaisin tienvierustalle, mistä sai lähteä ajamaan, siinä oli kivasti yksi isompi auto parkissa ja sen suojissa siellä "salaa" hörppäsin urheilujuomaa. Salaa siksi, koska olen joskus aikaisemmin saanut valmentajalta palautetta siitä, että ei vaihtopaikalla juoda. Tosi kivasti homma menikin, kyllähän sen taisi kaikki huomata. Kaiken kukkuraksi säädin lukkopolkimien kanssa ikuisuuden.

Vaihteet välillä löytyivät hyvin, välillä vaihtelin mitä sattuu. Ei ole vielä ihan selkäytimessä, että miten vaihdetaan isommalle ja pienemmälle... Kivastihan tuo pyörä tuntuu kuitenkin liikahtavan, on sellainen kepeä ja vauhdikas! Ei tämän päivän pyörävauhdilla kyllä tarvitse retostella, mutta katsotaan uudestaan vähemmän tuulisena päivänä ja vähän enemmän harjoiteltuani.

Pyörästä juoksuun: ihanaa, pääsee juoksemaan eikä matkaa ole enää kuin nelisen kilometriä! Mutta mistä tulivat pökkelöjalat? Pahimmat pökkelöt jäivät onneksi matkan varrelle mutta kyllä juoksu tuntui hitaalta. Ja mikä vastatuuli oli juostessakin! Aargh mikä epätoivo. Siellä reitillä alkoi jo päässä soimaan Nylon Beatin "Viimeinen" :D

Tulihan se maalikin sieltä vihdoin, ja kyllä se toinenkin juoksu meni viiden minuutin kilometrovauhdin pintaan, hippasen yli. Mutta miten se tuntui niin etanavauhdilta?

Kyllä kai tässä saa olla tyytyväinen, yksi hyvä treeni on taas tehty. Kaikkeni annoin ja toiseksi viimeiseen sijaan se riitti :D Se on hyvä kun treenaa itseään paremmassa seurassa niin pysyy jalat maan pinnalla!

Koko hommaan meni aikaa 1:39:31, tulokset löytyy täältä: klik vaan!

Tuulella ei ole ystävää - harkkatempo 1

Tänään oli ensimmäinen harkkatempo, kaiken kaikkiaan elämäni neljäs tämän sortin kisa. 38 kilometriä täysillä, lähdöt 30 sekunnin välein, peesikielto.

Tuloksia:
2011 1:23:25
2012 1:15:55
2013 1:20:40
2014 1:15:17

Kurkkasin, mitä olin viime vuonna kirjoittanut harkkatemposta: 
"Aikamoista vastatuulta oli menomatka, paluumatkaan sai lasketella myötäiseen. Kootut selitykset tulee tässä: viime vuonna tempokisa oli myöhemmin, vasta kesäkuun alussa, olin ehtinyt pyöräillä enemmän. Nyt oli ihan vallan neljäs kerta tänä vuonna kun ulkoilutin italialaista orhia. Mitäs muuta... No se vastatuuli nyt ainakin. Ja olinhan treenaillut urheilukentällä tunnin verran juoksujuttuja ensin, tekniikkaa, mutta myös muutama nousevavauhtinen nelisatanen. Ja jalat taisi olla vähän väsyneet lauantain pitkästä juoksulenkistä. Saattaa myös olla että olen melko onneton pyöräilijä. Mutta hyvä treeni oli kyllä!"

Tässä kootut selitykset 2014:
Aikamoista vasta-/sivutuulta oli menomatkalla ja vähän vielä tullessakin tuuli pyöri vastaan jossain kohtaa. Tänä vuonna olin ehtinyt Italian leirillä muutaman sata kilometriä jo pyöräillä ja harjoitella ylämäkiä. En tosin yhtään osannut arvioida, olivatko pyöräjalat siitä vielä jalostuneet. Ainakin lauantain talvitriathlon varmasti vähän painoi jaloissa, ja ennen tempoa oli tietenkin taas juoksutreeni urheilukentällä. Juoksutreeni ei ollut kovin raskas, mutta kyllä siinä vähän ylimääräisiä tehoja otettiin pois.

Mikä siinä aina onkin että kisa kuin kisa niin sitä pitää jännittää. Nyt alkoi itseä siinä lähdön hetkellä huvittaa, että mikä kumma siinä nyt on niin jännää kun pyöräilen 38 kilometriä yksin. Sen nyt ymmärtäisi että jännittäisi jos olisi yhteislähtö tai jotakin, tuo nyt on vähän niin kuin sunnuntailenkille menisi. Paitsi että en kyllä ikinä sunnuntailenkillä polje noin kovaa. Minua taitaa ainakin jännittää se epämukavuusalueelle joutuminen, miltä se taas tuntuukaan, jaksanko.

Pyörällä täysillä sotkeminen on minulle todella vaikeaa. En osaa ottaa pyöräilyssä itsestäni irti sitä mitä juoksussa. Nytkin menomatkalla oli vastatuuli ja koko ajan pelotti, että kunhan en nyt vaan pyöräile jalkoja alta, sen verran pitää säästää voimia että takaisinkin jaksaa tulla. Olisinko kuitenkin ihme kyllä jakanut voimia viisaasti, kun paluumatkalla oli ilo ajaa kun sai vähän myötätuultakin! Ja mikä parasta, jalat tuntuivat ehdottomasti erilaisilta kuin aikaisemmissa tempoajoissa. Jalat tuntuivat voimakkailta - vaikka ne eivät sen kovempaa jaksaneet pyörittää, niin silti niistä ei tullut makaroonia. Pyöräilyssä oli sellainen hyvä tunne koko ajan. En katsellut pyöräilyssä väliaika- tai nopeustietoja, mutta paluumatkalla olin varma siitä, että en kyllä koskaan ole pyöräillyt niin kovaa.

Reitin varrella oli kannustusta ja kuvaaja, se nostatti kivasti tunnelmaa!

Ei tää nyt varmaan ihan kamala laji ole kun hymyilyttääkin :)
Kuva: Timo Kananoja

Kyllä se vaan on ihmeellistä kun oma keskinopeus alkaa kolmosella! 30,3 jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Sen verran keli tosiaan vaikutti että menomatkalla menin karvan verran alle kolmeakymppiä ja paluumatkalla karvan verran päälle kolmeakymppiä. Tämän linjan kun saisi nyt pidettyä. Saisi pyörä kulkea kovempaa. Harkkatempon ennätyksenihän nyt siis parani peräti 38 sekuntia!

Pyörän päälle uintia, menin seuran vuorolla terapia-altaaseen, ajattelin että jos siellä vähän lilluisi ja palauttelisi. Mitä vielä! Eihän siellä saanut yhtään olla rauhassa, kaiken maailman omituisia harjoituksia piti tehdä mitä en osannut :) Yhdellä kädellä ja jalalla ja joku roikkui koko ajan jalassa kiinni, suonenveto alkoi nyppiä pohkeissa, delfiinipotkuissa tunsin itseni kaikkea muuta kuin sulavaksi delfiiniksi... No, kyllähän ne taisi olla ihan hyödyllisiä harjoituksia :)

Seuraavaa tempoa odotellessa, se onkin jo toukokuun lopulla, maanantaina 26.5. Sinne kaikki mukaan, klik!

Kaukana poissa mukavuusalueelta

Kun mennään pois mukavuusalueelta, tehdään se kunnolla. Ilmoittaudutaan vaikka talvitriathloniin! Sinne sormi on taas livahtanut, hulluusnapille. Talvitriathloniin kuuluu juoksua (osaan), maastopyöräilyä (en osaa) ja hiihtoa (osaan välttävästi). Keskimääräinen osaamistaso noista ei siis korkealle nouse.

Viime vuonna olin talvitriathlonissa autuaan tietämättömänä mistään. Sitä en ymmärrä, mikä sitten tänä vuonna sai ilmoittautumaan, vaikka nyt jo aika paljon paremmin tiedänkin mihin olen menossa. 

Viime lauantaina Triathlonteam226:n porukka harjoitteli Jämillä huomenna 26.4. lauantaina käytävää kisaa varten. Minä siellä joukon jatkona tuuppasin maastopyörää menemään, piti tutustua kisareittiin, kärkipää poljeskeli peekoota, minä tulin kisasykkeillä perässä. Siis välillä ihan kirjaimellisesti tuuppasin sitä pyörää, piti jalkautua kun ei kunto ja taidot riittäneet. Voi hyvänen aika. On siellä jyrkkiä mäkiä. Ja tasaisellakin pitää mennä metsään ja ajella kaikenmaailman pusikoissa. Reittihän on siis varmaankin maastopyöräilijälle helppo, minä vaan en osaa.

Kuva ei ole Jämiltä vaan Pälkäneeltä. Kivan näköistä maastopyöräbaanaa.

Päivän kohokohta oli, kun (luultavasti vahingossa) ajoin yhden (pienen) puunrungon yli. Hiphei, pääsin! Pääsin toisenkin kerran, mutta kolmatta en koska aloin miettiä liikaa etukäteen että mitenkäs siitä mennäänkään ja mitenkäs niitten polkimien nyt olisi paras olla. Ei näin. Vauhti korjaa virheet ja niin edelleen, teoriassa tiedän, käytännössä en uskalla.

Tässä olisi riittävän leveä polku polkea :)

Käytiin ensin ajelemassa metsässä tutustumassa pyöräreittiin, sitten lähdettiin juoksemaan ja jotenkin minulta oli ihan täysin mennyt ohi se, että treeni onkin ikäänkuin harkkakisa ja siitä juoksusta pitäisi lähteä pyöräilemään. Itsehän olin suunnitellut seuraavaksi meneväni hiihtämään :D 

Olipa siinä taas tilanne kun tulin juoksemasta: otin kamalan kovan loppukirin ylämäkeen ja olin ihan töttöröö kun tulin vaihtopaikalle, laitoin kellonkin jo pois päältä. Sitten "neuvottelin" valmentajan kanssa reilun minuutin siitä, että ihanko oikeasti minun on lähdettävä maastopyöräilemään. Tämä kaikkihan tallentui videolle managerin kuvaamana. Että sellaista vaihtoaluetoimintaa... Näin videon illalla ja aika kamalalta se näytti, melkein kuin ensikertalainen olisi ollut kisaamassa :D

Mutta eihän tämä onneksi niin vakavaa ole. Kisaan menen ja maaliin tulen. Uskoisin että kivaakin tulee olemaan!

Hiukset on ainakin kisassa hyvin :)  Kävin toissapäivänä kampaajalla ja parhauskampaaja taikoi parhaat hiukset! Voin aamulla päättää, haluanko olla tumma vai vaalea, senkun vaan kampaan jakauksen toiselle puolelle. Siistiä!

Se on kevät nyt.

Lenkkaria jalkaan uinnin jälkeen ja muita mielenkiintoisia hetkiä harkkatriathlonissa

Kesän viimeinen harkkakisa meni hyvin mutta aika sekavasti. Kello pahus aiheutti päänvaivaa, laitoin sen ennen kisaa liian aikaisin päälle - jolloin se menee itsekseen pois päältä jos kestää liian kauan että aloittaa harjoituksen. Tavallaan tiesin tuon, mutta nyt koin sen ihan kantapään kautta. 

Kun uinti lähti, kello ei sanonut piippipiip, mitä se sanoo aina kun harjoituksen laittaa päälle. Ei sitä siinä ollut aikaa jäädä tutkimaan ja ajattelinkin, että jos en lähtötohinassa kuullut sitä piippausta. Uin sitten vaan. Olin pelännyt veden olevan kylmää, mutta ei se onneksi kylmältä sitten tuntunutkaan kun ehti käymään verraamassa vedessä ennen kisaa. Taisi olla vähemmän porukkaa kisaamassa kuin muina kertoina, sain uida melkeinpä omassa rauhassani kun en kerinnyt (no oikeasti päässyt ;-) kärkikahinoihin mukaan. Uinti meni ihan semiookoo. Pysyin pinnalla, etenin ja tulin rantaan. Hitaasti mutta varmasti.

Kun rantauduin, meinasin vaihtaa mittarista lajia, mutta eihän siellä mitään vaihdettavaa ollutkaan kun kello ei ollut ollut päällä :-0 Ehdin Vihnuksen portaissa kikkailemaan kaikenlaista ja tekemään nopeita päätöksiä että miten nyt edetään. Uudestaan uusi harjoitus päälle, pistetään sinne triathlon kun on vielä kaksi lajiakin jäljellä, vaihdan sen uinnin samantien pyörään. Olinkin liian nopeasti vaihtopaikalla, kello sikseen ja märkäpukua pois. Ja mitä sitten... Laitoin lenkkaria jalkaan! Onneksi huomasin sen heti, taisin huikatakin että oho, väärä kenkä ja nappasin pyöräilykengät jalkaan.

Pyörän päällä säätelin mittaria sitten lisää... Söhläämiseksihän se meni. Sitten päätin, että pyörän päällä säätäminen saa olla, poljen nyt vaan. Onhan täällä virallinen ajanotto. Tuloksena tästä Movescountissa on mielenkiintoinen monilajiharjoitus pyörä-juoksuosuudelta: juoksu - avovesiuinti - pyöräily - juoksu. Koittakaapas tehdä perässä! Polkeminen oli aika kivaa ja tuntui että pyörä kulkikin ihan hyvin! Tämä kisa oli muutenkin hyviä tuntemuksia pullollaan, vaikka ei sitä vauhtia kumminkaan tainnut sen kummemmin olla kuin muulloinkaan. Viikko sitten työpaikan sprinttikisassa pyörä kulki huomattavasti raskaammin ja tuntui että töitä piti tehdä enemmän.

T2 oli kanssa vähän säätämistä kun kengän pohjallinen meni ensi yrittämällä ihan kurtulle. Kenkä pois ja uudelleen jalkaan. Mulla oli kyllä ihan kivaa vaikka manageri huusikin että ei tänne hymyilemään olla tultu :) Sitten mittarin kanssa säätämistä taas... Sain jollain konstilla vaihdetuksi siihen juoksun, olin tyytyväinen ja annoin palaa. Voi jestas juoksu olikin maailman parasta! Sykkeetkin nousi hyvin, ei olekaan pitkään aikaan syke noussut niin hyvin! Suurinpiirtein tuuletin kun näin että 170:een kipuaa! Olen outo. Aijai juoksu oli ihan toiselta planeetalta kuin viikko sitten työpaikan kisassa. Silloin loppui tytöstä veto ylämäissä ihan kokonaan ja jalat tuntuivat ihan löysiltä makaroneilta. Nyt oli voimaa ja meininkiä. Edelleenkään en tiedä oliko vauhtia mutta tuntemus oli kyllä mahtava. Sain viimeiseen ylämäkeen puristettua vielä vähän lisääkin tehoja, viikko sitten sellaisesta ei ollut puhettakaan. 

Ajoista en nyt tiedä mitään, katsotaan sitten kun ajat tulee TT226:n sivuille että miten meni. Eipä sillä kyllä niin kovasti ole merkitystä kun oli niin kivaa! Vaikka kaikki ei mennytkään putkeen :) Olin maininnut managerille, että jokusen kuvan voisi ottaa, mutta ei niitäkään muistettu ottaa. Mitäs siitä kun oli hieno ilma ja hyvä treeni!