Pirkan hiihto 2015

Puolipirkka 45 kilometriä vapaalla tyylillä on nyt takana, raskasta oli, huh sentään! Ylämäet oli aikamoista puuroa, onneksi taas lähtiessä ei tiennyt mitä tuleman pitää.

Sää oli ihan mukava, lämmin ja aurinkokin melkein iltapäivällä pilkahti. Lunta oli paikoin hyvin ja paikoin vähän vähemmän. Pirkan hiihdon talkoolaiset olivat kyllä tehneet ison työn että koko hiihto saatiin järjestettyä. Tienylityskohdissa lapiomiehet lapioivat lunta reitille minkä ehtivät. Joillain metsäisillä pätkillä jostain kohtaa melkein maata pilkisti näkyviin, että vähän varovainen sai olla. Muutenkin baanat ovat aikaisempina vuosina olleet paljon leveämmät kuin nyt, mutta näillä mentiin ja oikein hyvä hiihtohan siitä tuli.

Tässä olen vielä virkeä ja täynnä energiaa!
Kiitos kuvasta Sarille.

Hiihto meni omaa tasaista vauhtia, kun en muutakaan osaa. Alussa sykkeet olivat vähän yläkanttiin, mutta niin se on aina kun ryhmässä lähdetään ja pitää vaan mennä porukan mukana. Kun pääsin hiihtämään omaa vauhtiani, sykekin tasaantui. Ylämäessä olen ottanut maksimisykkeen 169 Lintuharjun nousussa, se on minulle aika kova syke hiihdossa. Ylämäkiä tuohon puolikkaan Pirkan hiihdon reitille osuu aika mukavasti. Minulle on kerrottu, että Pirkan hiihdon alkupätkä on paljon helpompi. Kuulemma pelkkää alamäkeä. En tiedä, mutta jos tänään minulta olisi maalissa kysytty, että hiihdänkö ensi vuonna tai edes joskus 90 kilometriä, spontaani vastaukseni olisi ollut että en ikinä. Onneksi kukaan ei kysynyt, kun yleensä joudun syömään sanani noissa "en ikinä" -jutuissa :)

Puolipirkan korkeuskäyrä.

Aluksi olin innoissani, kun sain kerrankin hiihtää sitä vauhtia mitä huvittaa eikä sykkeitä tarvitse vahtia. Se taisi olla kivaa siihen asti kun reisissä alkoi ylämäet tuntua... Kun oli vielä 15 kilometriä matkaa maaliin, olisin ollut jo ihan valmis lopettamaan hiihtelyt. Olin siinä kohtaa kai aika puhki. Sitten kun matka taittui ja olikin enää alle 10 kilometriä maaliin, sain jonkun virtapiikin ja vähän tehoa lisää. Loppumatka menikin jo sitten mitä jaloista lähti kun ei enää tarvinnut säästellä.

Alla olevassa kuvassa olen maalissa. Olin niin puhki että en meinannut jaksaa hymyillä, pinnistin kuitenkin kuvaan iloisemman ilmeen.

Aikaa 45 kilometrin hiihtoon kului tänä vuonna oman kellon mukaan (virallisia tuloksia ei vielä omalta osaltani ole) 4:19. 

Toissavuonna kamalassa puurokelissä hiihdin aikaan 4:13 ja sitä edellisenä vuonna hyvässä kelissä mutta erittäin heikolla hiihtotaidolla aikaan 4:10. Tästähän voisi päätellä hiihtokuntoni laskevan kuin lehmän häntä, mutta kyllä tässä joku logiikka on. Lumeton viime vuosi näkyy taidoissa vieläkin, kun olen vasta neljä vuotta sitten alkanut opetella hiihtämään vapaalla tyylillä, välivuosi ei todellakaan kehittänyt hiihtotaitoa vaan taisin ennemminkin unohtaa kaiken. Tänä vuonna lumi oli kohtuullisen märkää ja laittoi sen verran vastusta, että ennätysaika jäi haaveeksi.

Ajasta viis, treeni oli hyvä ja reidet on nyt tyhjennetty Kyröskosken ja Tampereen välille. 

Pirkan hiihto ja Voittajan itseluottamus

Viimeisestä jutusta onkin vierähtänyt aikaa. Siitä voi vetää suoran johtopäätöksen että tyttö on treenannut. Paljon.

No, mikä nyt on kullekin paljon, mutta minulle 3 peräkkäistä yli kymmentuntista treeniviikkoa tuntuu olevan paljon. Samaan aikaan töissäkään ei ole ollut kevyttä, joten kokonaiskuorma on ollut aika iso, ja siinä tilanteessa pitää vaan karsia kaikki, mikä ei ole pakollista. 

Olen saanut hiihtää ihan kaikenlaisissa keleissä. 
Tässä on hyvä keli!

Treenaaminen tavoitteellisesti ja ohjelman mukaan triathlonin täydelle matkalle on kyllä mielenkiintoista. Kun tahkoaa tuntimääriä paljon, ei siinä erityisemmin ehdi ihmetellä, tapahtuuko kehitystä vai ei. Lähinnä olen joutunut hiihtoladulla tuijottamaan sykkeitä ja stoppaamaan sivuun etteivät ne nouse liian korkeiksi. Ei siinä niin kovin urheilijamaiselta olo tunnu kun kaikki suihkivat ohi ja minä seistä törötän ladun sivussa. Jospa satoa tästä kerätään sitten myöhemmin, luotan siihen.

Matalilla sykkeillä ja pitkään on siis menty. Oma suhtautuminen tekemiseen muuttuu koko ajan: keskiviikkona olin tunnin hiihtolenkillä ja se oli mielestäni erittäin hupaisaa. Tunti! Viitsiikö nyt sitä varten edes lähteä :D Hiihtelin puoli tuntia yhteen suuntaan ja katsoin kellosta että nyt sitten pitää kääntyä takaisin. Lenkin jälkeen olin ihan että hohhoijaa, tässäkö tää nyt oli. Kyseessä on kuitenkin urheilusuoritus, joka on normaali ja riittävä kenelle tahansa joka pitää kunnostaan huolta.

#hiihtie, #skifie vai #suksie?

Urheilin määrällisesti ennätyksen yhdellä viikolla, 16 tuntia 20 minuuttia. Sillä viikolla oli ajanhallinta kovilla... Kävin myös kaksi kertaa hierojalla ja vielä kampaajallakin. Yllättävän hyvin kaikki silti sujui, kun hommat aikataulutti. Varsinaista vapaa-aikaa ei tosin juuri ollut, kaikki luppoaika taisi mennä ruuanlaittoon, pyykinpesuun ja seuraavan päivän vaatteiden, varusteiden ja eväiden valmisteluun.

Jossain vaiheessa olin niin sekaisin että sukset unohtuivat kotiin ja lähdin pelkillä sauvoilla. Ei vaan, kyllä se oli sauvakävelyä ihan tarkoituksella :D Nastalenkkareille on ollut tänä talvena paljon käyttöä - ilman en olisi pärjännyt.

Unohtuikos multa nyt jotakin?

Hiihto on näytellyt suurinta osaa helmikuun treeneissä, 24 tuntia olen sivakoinut latuja eestaas. Olen edelleen kovin huono hiihtäjä, mutta silti pidän hiihtämisestä todella paljon. Pirkan hiihtokin on jo huomenna ja vielä pitäisi olla latuja jäljellä niin että reitillä ei kuulemma ole ylimääräisiä kävelyosuuksia. Olen menossa hiihtämään puolipirkan, 45 kilometriä.

Eilen oli kumma päivä: heräsin aamulla nokka ihan tukossa. Kuulostelin päivän ja olin olevinani vähän nuhainenkin, muuten ei tuntunut kipeältä. Jätin illan treenin väliin koska olin väsynyt ja muutenkin, olo ei ollut ihan priima. Vähän mietitytti, miten käy Pirkan hiihdon. Tänään taas olossa ei ole enää mitään vikaa. Onneksi! Mikähän ihmeen nuhanpoikanen se oli, toivottavasti pysyy nyt poissa.

Huomista hiihtoa en ole ihmeekseni mitenkään jännittänytkään. Tavoitteena on tehdä hyvä treeni, en nyt niin ihmeellistä huomiselta odota kun tuntuma hiihtoon ei ole ollut mikään hyvä koko talvena. Neljän tunnin hiihtoja olen kuitenkin tehnyt enemmän kuin koskaan ennen, joten enköhän sieltä maaliin suoriudu. Olisipa huomenna tuollainen sää kuin alla olevassa kuvassa, mutta ei kyllä taida onnistua. Räntäsadetta on luvattu iltapäivälle :D

Vinkkaan vielä kaikille mainiosta kurssista: 

Voittajan itseluottamus -verkkokurssi

Kurssi on ollut käynnissä pari viikkoa ja vielä huomenna 1.3. ehtii mukaan. Suosittelen kurssia, olen tykännyt kovasti. Kurssi laittaa ajattelemaan ja sieltä saa työkaluja urheilun lisäksi ihan jokapäiväiseen elämään. "Itseluottamus on lihas jota voi ja ehdottomasti kannattaa treenata."