No, mikä nyt on kullekin paljon, mutta minulle 3 peräkkäistä yli kymmentuntista treeniviikkoa tuntuu olevan paljon. Samaan aikaan töissäkään ei ole ollut kevyttä, joten kokonaiskuorma on ollut aika iso, ja siinä tilanteessa pitää vaan karsia kaikki, mikä ei ole pakollista.
 |
| Olen saanut hiihtää ihan kaikenlaisissa keleissä. Tässä on hyvä keli! |
Treenaaminen tavoitteellisesti ja ohjelman mukaan triathlonin täydelle matkalle on kyllä mielenkiintoista. Kun tahkoaa tuntimääriä paljon, ei siinä erityisemmin ehdi ihmetellä, tapahtuuko kehitystä vai ei. Lähinnä olen joutunut hiihtoladulla tuijottamaan sykkeitä ja stoppaamaan sivuun etteivät ne nouse liian korkeiksi. Ei siinä niin kovin urheilijamaiselta olo tunnu kun kaikki suihkivat ohi ja minä seistä törötän ladun sivussa. Jospa satoa tästä kerätään sitten myöhemmin, luotan siihen.
Matalilla sykkeillä ja pitkään on siis menty. Oma suhtautuminen tekemiseen muuttuu koko ajan: keskiviikkona olin tunnin hiihtolenkillä ja se oli mielestäni erittäin hupaisaa. Tunti! Viitsiikö nyt sitä varten edes lähteä :D Hiihtelin puoli tuntia yhteen suuntaan ja katsoin kellosta että nyt sitten pitää kääntyä takaisin. Lenkin jälkeen olin ihan että hohhoijaa, tässäkö tää nyt oli. Kyseessä on kuitenkin urheilusuoritus, joka on normaali ja riittävä kenelle tahansa joka pitää kunnostaan huolta.
 |
| #hiihtie, #skifie vai #suksie? |
Urheilin määrällisesti ennätyksen yhdellä viikolla, 16 tuntia 20 minuuttia. Sillä viikolla oli ajanhallinta kovilla... Kävin myös kaksi kertaa hierojalla ja vielä kampaajallakin. Yllättävän hyvin kaikki silti sujui, kun hommat aikataulutti. Varsinaista vapaa-aikaa ei tosin juuri ollut, kaikki luppoaika taisi mennä ruuanlaittoon, pyykinpesuun ja seuraavan päivän vaatteiden, varusteiden ja eväiden valmisteluun.
Jossain vaiheessa olin niin sekaisin että sukset unohtuivat kotiin ja lähdin pelkillä sauvoilla. Ei vaan, kyllä se oli sauvakävelyä ihan tarkoituksella :D Nastalenkkareille on ollut tänä talvena paljon käyttöä - ilman en olisi pärjännyt.
 |
| Unohtuikos multa nyt jotakin? |
Hiihto on näytellyt suurinta osaa helmikuun treeneissä, 24 tuntia olen sivakoinut latuja eestaas. Olen edelleen kovin huono hiihtäjä, mutta silti pidän hiihtämisestä todella paljon. Pirkan hiihtokin on jo huomenna ja vielä pitäisi olla latuja jäljellä niin että reitillä ei kuulemma ole ylimääräisiä kävelyosuuksia. Olen menossa hiihtämään puolipirkan, 45 kilometriä.
Eilen oli kumma päivä: heräsin aamulla nokka ihan tukossa. Kuulostelin päivän ja olin olevinani vähän nuhainenkin, muuten ei tuntunut kipeältä. Jätin illan treenin väliin koska olin väsynyt ja muutenkin, olo ei ollut ihan priima. Vähän mietitytti, miten käy Pirkan hiihdon. Tänään taas olossa ei ole enää mitään vikaa. Onneksi! Mikähän ihmeen nuhanpoikanen se oli, toivottavasti pysyy nyt poissa.
Huomista hiihtoa en ole ihmeekseni mitenkään jännittänytkään. Tavoitteena on tehdä hyvä treeni, en nyt niin ihmeellistä huomiselta odota kun tuntuma hiihtoon ei ole ollut mikään hyvä koko talvena. Neljän tunnin hiihtoja olen kuitenkin tehnyt enemmän kuin koskaan ennen, joten enköhän sieltä maaliin suoriudu. Olisipa huomenna tuollainen sää kuin alla olevassa kuvassa, mutta ei kyllä taida onnistua. Räntäsadetta on luvattu iltapäivälle :D
Vinkkaan vielä kaikille mainiosta kurssista:
Kurssi on ollut käynnissä pari viikkoa ja vielä huomenna 1.3. ehtii mukaan. Suosittelen kurssia, olen tykännyt kovasti. Kurssi laittaa ajattelemaan ja sieltä saa työkaluja urheilun lisäksi ihan jokapäiväiseen elämään. "Itseluottamus on lihas jota voi ja ehdottomasti kannattaa treenata."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti