maanantai 30. joulukuuta 2013

Pyhien jälkeen

Joulusta on selvitty ja uusi vuosi on ovella. Joulun sää oli harmaa kuin tontun nuttu. Vettä satoi. Muistan kyllä mustia jouluja, mutta tällaista vesisadetta en muista. Lämmintä oli parin asteen tienoilla.


Useana päivänä tuuli kovasti.
Tampereen keskusta keskellä päivää. Jouluvalot yrittävät vähän valaista.
Kaunistahan siellä on harmaallakin säällä.
Joulupukki tiesi että menen Berliiniin.
Enemmän väriä löytyi Berliiniaiheisesta palapelistä. Televisiotorni Fernsehturm, Voitonpylväs Siegessäule, Trabant, vaakunakarhu Berliner Bär ja tietenkin Brandenburgin portti Brandenburger Tor. Sitä kohti toivottavasti saan syyskuussa 2014 Berliinin maratonilla kipittää huimaa loppukiriä!

New York, Big Apple.
Toinenkin matkustusaiheinen palapeli on koottu. Tuollaiset palapelit, joissa on puolet taivasta, pitäisi kieltää. Saatan koota tuontyyppisestä vain osan ja jättää taivaan kokoamatta - en näe mitään mieltä sovitella samanlaisia sinisiä paloja yhteen. Tällä kertaa otin homman kärsivällisyysharjoituksena ja pistelin palat loppuun asti. Oikeastaan halusin nähdä, onko paloja oikea määrä, ensimmäistä kertaa elämässäni nimittäin kävi niin, että 2 reunapalaa oli tuplana. Puuttukohan joltakulta nyt ne 2 palaa?

Petteri Punakuono. Pötkylä oli joulupukilla lainassa kun reki luistaa asfaltilla niin huonosti.
Tässä on meidän Pötkylä. Uusi perheenjäsen :) Sinne mahtuu pyöriä vaikka useampikin kappale ja muutkin treenikamat. Triathlonauto.

Behind every Ironman there is a strong vehicle. Kuva on täältä.

Treeniä tuli joulun aikaan ihan normaalisti. Aatonaattona oli vielä Pirkkahallin juoksu + pyörä-juoksutreeni. Treenit olivat poikkeuksellisesti keskellä päivää, olipa harvinaista herkkua kerrankin mennä treeneihin kiireettä ja treenata virkeänä! Ihan toista kuin työpäivän jälkeen.

Jouluaattona oli lepopäivä, ajeltiin kotikotiin maalle. Joulupäivänä vierailtiin anoppilassa, ja sinne pääsee mukavasti juosten kahtakin eri reittiä. Valitsin laiskuuttani lyhyemmän reitin, 13 kilometriä. Ihan hyvä ratkaisu, juoksu ei nimittäin juurikaan kulkenut. Taisi olla jalat vielä väsyneet maanantailta.

Tapaninpäivänä olen perinteisesti (nyt jo kolmatta vuotta) käynyt uimassa. Pyynikin uimahalli oli ainoa joka oli auki, sinne siis. 

Tapaninpäivän valoilmiö! Itse aurinko!
Pyynikille mahtui aika hyvin uimaan. Vähän joutui omaa uintia säätämään, mutta kyllä se siitä. Uin tasaisesti matkaa 2,5 kilometriä, se oli helpointa kun joukossa oli sammakkouimareita ja ohitellakin piti. Tai oikeastaan en viitsinyt paljoa ohitella kun oli niin paljon vastaantulijoitakin, jäin mieluummin altaan päähän odottelemaan, että hitaammat saavat uitua melkein 50 metriä ja lähdin sitten vasta. Ja sama uudestaan kun joku tuli varpaat edellä vastaan. Menihän se niinkin :)

Joulun jälkeen olen ehtinyt jo sauvakävellä ja pyöräillä. Tajusin eilen, että en varmaankaan ole koskaan elämässäni pyöräillyt ulkona joulukuussa. Kun pitäisi hankkia ne nastarenkaat ja on kylmäkin jajaja... No eilen ei tarvinnut nastarenkaita eikä ollut kylmä. Hyvin tarkeni ajaa reilun kahden tunnin lenkin.


Meidän vakkarivieras. Nopea käänteissään.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Elämän perusasiat -haaste

Olen saanut aikoja sitten haasteen Punatulkulta ja unohtanut sen vallan,
hups. Oman elämän perusasiat, tässä ne käytynä läpi:


Laukku - Olen kassialma. Peruspäivänä töissä on mukana 3 laukkua: käsilaukku, treenikassi ja ruokakassi :D Lomalta palatessani työkaverit olivat lyöneet vetoa, että monenko laukun kanssa tulen. Herättää miltei ihmetystä jos treenikassia ei ole mukana. Kerran ei ollut, ja tullessani kollega kysyi, että mikä treeni mulla sinä päivänä on - jouduin vastaamaan, että se on mun ruokakassi, ei treenikassi... Kannan siis eväitä mukana, vaikka useimmiten syön ruokalassa ruuan. On aamupäivän välipalaa ja iltapäivän välipalaa.


Lompakko - Olen viime aikoina kunnostautunut siinä, että lompakko ei tursua kaikenlaisia kuitteja. Kaikenlaisia kortteja on myös liikaa. Haluaisin, että mobiilikorteista tulisi pian yleisiä ja kaikki muovikortit voisi heittää jorpakkoon.

Aurinkolasit - Urheiluaurinkolasit yleensä hukkaan tai rikon. Tällä hetkellä omistan on vain yhdet, joista en edes pidä (ne on muuten mun ekat urheiluaurinkolasit eivätkä huku eivätkä mene rikki millään...). Voisi kohta taas raaskia ostaa jotkin kivat ja mieleiset.

Korut - Aika simppeli linja ollut nykyään. Juhliin sitten enemmän koruja.

TV - Melko vähällä käytöllä. Telkku on kiva kaveri silloin kun pitää malttaa venytellä kunnolla, pitää olla jotain katseltavaa että aika kuluu.

Kännykkä - Samsung. Tekstareita, WhatsAppia ja nettiä.


Kengät - Nykyään tulee käytettyä paljon enemmän matalakorkoisia kenkiä kuin ennen. Tuntuu, että kintut palautuu treenistä paremmin kun ei kikkaile korkkareilla. Juhlissa kyllä pitää olla korkkarit.


Tennarit - Tennarit on mukavuutta :)

Farkut - Farkut on parhaat ja mukavimmat housut.

mp3 - iPod, joskus mukana lenkillä, joskus ei. Ihan mielentilan mukaan. Siellä pyörii jumputijumputi-hittejä, sopii juoksuun!

Tietokone - mäkki ja peesee, kumpaakin käytän.

Meikit - Olen blanko ilman meikkiä, joten ripsiväri kuuluu kyllä arkeen.




Kasvovoide - Paras on Vichy apteekista.

Deodorantti - ihan mikä vaan marketista käy.

Hammastahna - Ennen aina Pepsodent, nykyään vain Colgate koska siinä on paljon parempi korkki, pysyy hyvin pystyssa.

Shampoo / hoitoaine - mitä milloinkin, kampaajalta tai marketista.

Saippua - Kaikki käy.

Tuoksu - Emporio Armanin She on kiva.

Mineraalivesi - Merkillä ei väliä silloin harvoin kun mineraalivettä ostan. Useimmin juon hanavettä.

Viini - Kesällä mieluummin valkoinen, talvella punainen. Vaikkapa Cono Surin Bicileta -viini on hyvää ja melkeinpä urheilijalle sopivaa koska etiketissä on pyörän kuva :)

Drinkki - GT. Gin Tonic. Se on raikas, makeat ei miellytä.

Leipä - Syön joskus, mutta en välttämättä edes joka viikko. Gluteeniton sapuska toimii paremmin.

Ruoka - Ruoka on hyvää! Itse savustettu lohi on parasta.


Jäätelö - Suklaajäätelöstä en erityisemmin pidä, kaikki muista kyllä.

Karkit - Karkkia en kovin paljoa syö. Joskus tekee mieli, mutta sitten kun mietin asiaa uudestaan, ei teekään. Kaikki ne e-aineet ja sokeri yyh... Mieluummin tummaa suklaata. Kyllä joskus tulee sitä karkkiakin syötyä ja sitten kaduttaa kun on huono olo.

Lakanat - Autot-lakanoissa nukun parhaiten.



Kampaaja - Luottokampaaja on parhautta. En suunnittele mitään itse, annan kampaajan tehdä. Joskus muistan kysyneeni siinä vaiheessa kun väri on jo päässä että minkähänvärinen musta tällä kertaa tulee. Bläki <3



Alusvaatteet - On.

Päivälehti - Aamulehti.

Lehti - Pyöräily&Triathlon, Juoksija ja Kielikello. Autolehdet selaan töissä.



Sänky - Oma sänky ja nukkuminen on parhautta!

T-paita - Mikä milloinkin, usein Adidas.


Kuvat täältä.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Valopää

Pimeää on, mutta se ei haittaa lenkkeilyä kun on otsalamppu. Liukastakin on, mutta ei haittaa kun on nastalenkkarit.

Eilen sauvakävelin, koska jalat tuntuivat ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen siltä, että niillä kykenee tekemään jotakin. Lähtiessäni olin jostain syystä siinä uskossa, että enää ei ole liukasta kun plusasteita on ollut monta päivää. En siis laittanut nastalenkkareita. Isommilla teillä ei liukasta ollutkaan, mutta niillä poluilla, joinne halusin mennä, oli paikoitellen pelkkää jäätikköä. Kovin varovasti piti mennä. 

Tänään jalat olivat jo melkein normaalin tuntuiset, joten pääsin vihdoin lenkille. Eilisestä vahingosta viisastuneena laitoin nastalenkkarit. Voi mikä ilo niillä olikaan mennä! Ensimmäistä kertaa ne olivat käytössä juuri niille tarkoitetulla kelillä. Menin osittain samaa reittiä kuin eilen kävellen, nyt en edes muistanut mitään jäätä olevankaan. Menin pimeää polkua - koska olin muistanut ottaa otsalampun - eikä jääkohdat hidastaneet menoa yhtään. Muuten se pimeä polku ei ole kyllä suosikkini, se on ehkä vähän pelottavaa näin pimeällä. 

Näin tyylikkäänä (?) olin:

Valopää: hölmöjä ideoita saava tai toteuttava ihminen (urbaani sanakirja).

Tuollaisella kuvassa näkyvällä jäätiköllä menin. Eihän se tuossa samsungilla pimeällä otetussa kuvassa oikein miltään näytä, mutta jäätikköä se oli. Eikä lipsunut yhtään.

Slippery when wet
Sain tehtyä puolentoista tunnin peekoolenksun. Juokseminen oli ihanaa! Olen iloinen ja kiitollinen, että olen älynnyt alkaa harrastamaan liikuntaa. Ja että olen malttanut harrastaa sitä niin kauan, että pystyn tekemään peruskestävyyslenkin ihan järkevällä vauhdilla ja näin hyvällä mielellä. Luonteeni on vähän hätäinen ja kärsimätön, joten tästä annan itselleni kymmenen pistettä. Töitä on kannattanut tehdä.

Nyt siirryn toisen melkein yhtä mukavan puuhan pariin: 

Tuhat palaa paikalleen
Sain eilen yhden joululahjan jo etukäteen enkä malttanut odottaa aattoa. Joulun siivousjutut olen ulkoistanut täysin - arpa suosi manageria ;-)

Kolmas älyttömän mukava puuha on täällä, KLIK, jos ette ole jo huomanneet. Hesari on matkinut Aamulehteä ja siellä on kuva-arvoitus! Kuvasta pitää löytää 50 suomalaista bändiä. Kuka vielä muistaa Pyhät Nuket 80-luvulta? :)

Aamulehden kuva-arvoitus ilmestynee varmaan myös ihan näinä päivinä. Silloin yleensä lamaannun täysin enkä kykene tekemään mitään muuta. Kuva-arvoituksia on niin ihanan koukuttavaa ratkoa. Mukavaa joulun odotusta kaikille!

torstai 19. joulukuuta 2013

Ihmiskokeen seurauksia

Maanantaina oli taas tiukka treenipäivä, menee melkein ihmiskokeesta kun treenaa normaalin 8 tunnin työpäivän jälkeen kolme ja puoli tuntia. Juoksutreenissä haettiin jalkoihin lisää voimaa, tein kyykkyhyppyjä ja juoksentelin kovaa siihen päälle. Jalat oli aivan soosina jo maanantai-iltana, mutta tiistaina alkoi totuus selvitä. Etureidet ottivat itseensä.

Tiistai: sängystä ylös klo 7:00. Lieviä hankaluuksia, jäykkyyden tunnetta jaloissa. Tietoisuus siitä, että pahin on vasta edessä.

Töihin klo 8:00. Portaat ylös toiseen kerrokseen. No huh, onpa yllättävän raskaat portaat.

Klo 9:30. Piipahdus kerrosta alempana. Ohhoh, mitkäs jalat nämä ovat. Lieviä hankaluuksia päästä alas.

Klo 11:30. Lounaalle. Työtuolista ylös, jaahas, ei nopeita liikkeitä. Liikkeelle lähtö on kuin hidastetussa filmissä. Jalat suorina köpötän eteenpäin ja olen iloinen että kukaan ei näe. Ja taas portaat alas. Helpointa mennä leveällä askelluksellä, pääsee jalat suorina. Takaperinkin voisi mennä mutta en kehtaa.

Klo 13:00. Haen kahvipaikalta kahvia. Hidas ja rauhallinen askellus on paras kunnes pääsee kunnolla liikenteeseen. Ei mitään normaalia kipkop-tahtia. Kun pääsen vauhtiin niin kävely helpottuu, mutta muistuttaa nykivää katkokävelyä.

Klo 14:00. Lähetys portilla. Kaksi kerrosta portaita alas. Paha! Koska kukaan ei näe, menen sivuttain. Auts, joku kuuluu tulevan vastaan, siirryn askeltamaan suoraan, askel on leveä ja jalat eivät juuri polvista koukistu. Keskityn tervehtimään, hymyilemään ja juttelemaan. Epäilyttävää askellusta ei (ehkä) huomaa ja saatan vaikuttaa suurinpiirtein normaalilta.

Klo 19:00. Menen uimaan. Olen muutaman kerran mennyt uimahalliin juosten kun manageri on tullut myös ja tuonut tavarat autolla, nyt juokseminen ei käy mielessäkään. Eniten mietin, että kunhan pääsen kiipeämään autoon niin miten pääsen sieltä pois. Uidessa ei voi potkia koska veden paine sattuu etureisiin.

Keskiviikkoaamuna klo 7 herään jalat suorina enkä piru vie meinaa saada niitä koukkuun että pääsisin sängystä pois. Autan käsillä jalat lattialle niin että pääsen köpöttämään vessaan.

Vaatteet päälle ja sitten autoon. Hetken joudun miettimään että miten pääsen sinne. Istuin on liian matalalla. Katosta kiinni toisella kädellä ja humps tipautan itseni istumaan. 

Keskiviikko oli melkoinen päivä. Doms pahinta laatua. Vaikka kuinka tsemppasin, kaikki kyselivät mitä olen tehnyt ja onko selkä/lonkka/polvi/nilkka kipeä. Ei, olen treenannut kaksi päivää sitten ja reisiin sattuu.

Tipautin toimistolla kulkiessani kynän lattialle. Kyykistyn poimimaan sitä. Ei! Ei kyykkyyn! Haukon henkeä kun etureiskoja kiristää! Polvista koukistus, laskeutuminen käsien varaan ja siitä polvilleen. Samaa kautta ylös. Kas näin, kynä on poimittu lattialta. En tiedä näkikö kukaan. Jos näki niin ei kehdannut sanoa mitään.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että keskiviikko oli lepopäivä.

Tänään torstaina reisiin sattuu vieläkin joka askeleella, mutta alkaa selvästi helpottaa. Elän toivossa, että seuraavaan maanantaihin mennessä olen kunnossa ja kykenen tekemään saman uudestaan!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Sukkasunnuntai

Tänään oli lepopäivä, järjestin lankakerät, päättelyä odottavat työt ja keskeneräiset työt. Hups niitä olikin paljon, miten ne sinne lankasekasotkuun oli maastoutuneet?

Kukahan päättelis. Kolmet sukat, kämmekkäät ja säärystimet.
Olen aika helposti innostuva, kaikenlaista tulee aloitettua mutta lopettaminen saattaa kestää. Pääteltävien joukossa on nimittäin säärystimet, jotka oli valmiina vuosi sitten. Neulominen on kivaa ja innostavaa, purkaminen ei. Sitä kuvaa parhaiten kuvassa olevat vihreä-keltaiset kämmekkäät. Aloin syysinnostuksessa (kesällä ei neulota, inspiraatio elää vain syys- ja talvikaudella) kutomaan sukkia. Ei mahtunut varsi jalkaan, mutta en viitsinyt purkaa ja tulikin kämmekkäät. Ne taisivat olla muuten valmiina jo syyskuussa, mutta eilen tein niihin peukalot. Nyt siis enää päättelyä vailla, saas nähdä kauanko menee ;-)


Keskeneräisiä, josko julkinen häpeä siivittäisi ne nyt valmiiksi.
Siinä neljä keskeneräistä työtä. En kyllä yhteen laatikkoon kurkannut, pelkään että näitä voi vielä piileskellä jossakin. Vasemmanpuoleiset valmistuivat äsken (julkinen paljastus ja häpeä siis näyttää toimivan), tosin ne olin aloittanut eilen ja uusimpia on aina kivointa kutoa. Kissasukat olen aloittanut tänä syksynä. Kahdet oikeanpuoleiset onkin sitten jo vuosikertatuotantoa, eivät ole viime talvena aloitetut, en tiedä olisivatko sitä edellisenä vai ovatko vielä vanhemmat. Oikeanpuoleisissa on aika kiva sydänkuvio pitsineuleena. Kärki puuttuu toisesta, että melkein valmista olisi, mutta ohjetta ei ollut missään. Äsken onneksi raivokkaalla googlettamisella löysin. Ne voisivat siis nyt valmistua pian. Sinisiä sukkia ei huvittaisi kutoa ollenkaan kun sininen ei ole mulle mitenkään mieleinen väri. Minkähän takia lienen tuollaisia edes aloittanut. Arvoituksellinen on tämä neulojan maailma!

Olen ollut varsinainen old school -käsityöläinen, metallipuikoilla olen kilkutellut kunnes tänä syksynä aukeni uusi maailma. Sukat voi neuloa bambupuikoilla, hiilikuitupuikoilla tai pyöröpuikoilla varpaista varteen. Ooh. Olen ihan uusien tuulien lumoissa, olen aina tehnyt lappukantapään mutta tänään opettelin tiimalasikantapään. Tein sukat ihan perinteisesti varresta varpaisiin, nyt pitäisi tajuta kuinka se kantapää tehdään takaperin varpaista varteen. Ai niin tosiaan, yksi keskeneräinen työ lisää, ne pyöröpuikoilla olevat sukat on nimittäin myös kesken! En ole osannut tehdä kantapäätä niihin. Kerään rohkeutta ja koitan taas jonain päivänä.

Sydämellinen sukka <3
Treenipuolella ei tosiaan näin lepopäivänä ole tapahtunut muuta kuin venyttelyä. Ja lukemista: Ameriikan tuliaisina toin Be Iron Fit -kirjan.

Näinkä hyväntuulisena ironmanilla sitten mennään?
Kuva
Kirjasta lainattua: "I have come to realize that there are really only two kinds of triathletes: those who admit that their ultimate goal is to complete an Iron-distance triathlon and those who don't say it but secretly desire it just the same." Allekirjoitan. Itse olen käynyt läpi myös kieltovaiheen: "en missään tapauksessa ikinä aio osallistua mihinkään triathlonkisaan".

lauantai 14. joulukuuta 2013

Treeniä, lankamaailmaa ja tuskainen Teivo

Mieleinen ja mukava treeniviikko alkaa olla takana. Viikon kohokohtia olivat maanantai ja tämä päivä.

Maanantai oli hieno päivä, koska treenasin työpäivän jälkeen illalla 3,5 tuntia. Jaksamisen ydin oli siinä, että olin nukkunut hyvin, väsyneenä nimittäin voisi olla turhan rankka setti. Ei sitä kuitenkaan normaalin työpäivän jälkeen ihan freesi muutenkaan ole. 

Töiden jälkeen hain kotoota pyörän, juoksuvermeet, uintivermeet ja kaikenlaista vaihtovaatetta. Ja eväitä matkaan. Ihan kamalasti tavaraa! Ensin oli työpaikan juoksukerhon, Maratuunarien juoksutreeni Pirkkahallissa. Pirkkahallissa on mukava juosta näin talvella kun saa ottaa tehoja irti lämpimässä. Kaikenlaista tehtiin, vetoja, nousevavauhtisia kierroksia ja tekniikkaa. Treenin jälkeen kävin täyttämässä vesipullon ja vaihtamassa housut vähän pehmustettuihin triathlonhousuihin kun piti hypätä Triathlonteam226:n treeneihin ja  pyörän päälle. Voi varjele se on kyllä kamalaa puuhaa. Mulle niin raskasta. Ja niin hyödyllistä! Ei riitä tekniikka pyörittämiseen eikä voimat veivaamiseen. Mutta kohta alkaa riittää, kyllä mä sille pyörälle näytän! Sitähän sitä pitää tehdä mikä on vaikeinta. Muutama polkusetti tehtiin ja väliin kirmattiin muutama kierros juoksua. Sehän alkoi jo tuntuakin kun piti kovaa mennä. 

Sitten kamat autoon ja kohti Nokian uimahallia. Uimahallilla tein salilla yläkroppaa ja keskivartaloa, jalat olivat jo sen verran saaneet kyytiä että annoin niitten olla rauhassa. Salilta menin vielä uimaan tekniikkaa terapia-altaaseen. Kolmen ja puolen tunnin treeni-iltamat meni yllättävän hyvissä voimissa!

Tänään oli toinen erityisen maininnan arvoinen päivä. Viikolla mietin, että mitähän lauantaina tekisin kun osuu kaksi kiinnostavaa juttua samalle päivälle. On Lankamaailman neuletapaaminen ja Teivocupin 5 kilometrin testijuoksu. Siinä ne on 2 tämänhetkistä lempiharrastustani. Meinasin, että onko sitä nyt pakko itseään mennä kiusaamaan Teivoon, 5 kilometriä kovaa ei mahdu millään mukavuusalueelle. Sitähän voisi ensin neuloa ja mennä sitten mukavuusaluelenkille. Ei, kyllä nyt näköjään kiinnosti kovin se epämukavuusaluekin, kun mieli vaan halasi Teivoon...

Tämänpäiväinen aamu oli niin kaunis, että ilman muuta halusin mennä juoksemaan. Pakkasta -6, aika kiva ilmakin.


Ei voi tulla huono päivä jos luonto näyttää verkkokalvoille ensimmäisenä aamulla tällaista.
Kaksi harrastusta yhdistyivät näppärästi: ensin Lankamaailmaan, sieltä jouduin lähtemään kesken kaiken pois, jotta ehdin Teivoon. Mutta hyvin ehti!


Kaikkia ihanuuksia. Menen tuolla aina ihan sekaisin.
Ehdin Lankamaailmassa testata hiilikuitupuikot ja pistellä sukanvartta hyvän pätkän menemään. Kyllä, hiilikuitua se pitää olla, oli sitten kyseessä polkupyörä tai puikot!


Ei ole väriä mitä ei löytyisi.
Teivosta en ehtinyt kuviakaan ottaa kun olin yksin liikenteessä ja vähän kiireellä ilmoittauduin, vaihdoin vaatteet ja verrailin alkuun. Porukkaa oli paikalla paljon. Tuttujen kanssa kuulumisia ja hölkyn kölkyn alkuverryttelyä että lämpenee.

Tasan kello 12 pamahti lähtö, niin sitä aina lähdöstä tulee ammuttua matkaan sellaista vauhtia että hirvittää itseäkin! Parin minuutin päästä melkein jo kadutti että mitä ihmettä mä täällä teen. No ei oikeasti kaduttanut, mutta helpoksikaan en juoksua luonnehtisi. Ihan pisti hengästymään. Keskisyke oli 170, se on mulle melkoisen paljon :) Juoksin ihanan tutun seurakaverin kanssa, se jotenkin helpotti kun toinen oli vieressä, edessä tai takana. Loppumatkasta tsempattiin toisiamme, tai oikeastaan minä en pahemmin tsempannut kun ei puhe enää kulkenut :D Ilma oli hyvä, pakkasta 6 astetta, joka sekin kyllä tuntui ottavan hengitysteihin kun piti niin kamalasti puuskuttaa. Juoksin tavallisilla lenkkareilla, suurin osa reitistä oli aika lailla kuivaa asfalttia tai hyvin hiekoitettua. Yhdessä kohdassa oli tietyömaata, siinä oli epämiellyttäviä isoja kivenmurikoita, jäämöykkyjä ja sen sellaista, piti vähän katsoa mihin astuu. Niillä paikoin askelkin vähän lipsui.

Olen juossut Teivocupin kerran aikaisemmin, huhtikuussa 2012, joten minulla oli jo pohja-aika reitille. Vähän jännitti kuinka käy, meneekö vanha enkka rikki. Menihän se! Minuutti 50 sekuntia nopeammin juoksin tänään kuin puolitoista vuotta sitten. Kehitys näköjään kehittyy, ei ole reenit menneet hukkaan. En kyllä onnistunut tekemään nousujohteista juoksua, väsy alkoi puolenvälin jälkeen painaa. Neljäs kilometri oli raskain, vauhti hiipui yli 5 minuuttia / kilometri. Viimeisellä kilometrillä kiristin vauhdin takaisin nelosella alkavaksi. 

Viiden kilsan ennätykseni on nyt 23:44. Tulokset ovat täällä.

Mukavan päivän mukavaa iltaa kaikille!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Haaste: 11 kysymystä

Sain Lauralta haasteen, joten antaa palaa:

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen tulee kertoa 11 faktaa isestään.
2. Hänen tuleen myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee myös keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa
5. Haasteessa pitää keneltä se on saatu ja kertoa se haastetuille.
6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudestaan

Faktat:

1. Rakastan kissoja.
2. Olen todella surkea kaikissa pallopeleissä.
3. Olen ainoa lapsi.
4. Jos käyn grillillä, otan aina makkaraperunat. Mikään muu ei käy.
5. Olen luonteeltani aika kärsimätön.
6. Olen opiskellut Volgogradissa, Pietarissa ja Tartossa.
7. En koskaan, ikinä, milloinkaan torkuta herätyskelloa.
8. Pidän seuratansseista (valssi, foksi, jenkka, humppa, polkka) ja olen hyvä niissä.
9. Olen ollut kymppiuutisten loppukevennyksessä.
10. Olen opiskellut yli kymmentä kieltä.
11. En tiennyt olevani kilpailuhenkinen ennen kuin aloin harrastaa urheilua.

Tänä aamuna Pyhäjärvi oli jäässä 

Vastaukset Lauran kysymyksiin:


1. Onko blogin kirjoittaminen parantanut motivaatiotasi?

Ei, mielestäni ei ole parantanut motivaatiota, motivaatio tulee ihan muualta. Kirjoittelu kyllä lisää treenin hauskuutta, kun tiedän että pääsen kertomaan asoita muillekin. Voisihan niitä muutenkin kertoa, mutta tykkään kirjoittaa. Samalla jää itsellä "päiväkirja" omista puuhasteluista. 

2. Mitkä "terveysruuat/juomat" ovat sinulle tärkeimmät?

Onhan puuro terveysruoka? Kun on pitkä treeni takana, mikään ei voita yhdistelmää puuro-raejuusto-mustikat. Hifistelenkin kyllä jonkin verran, chia-siemeniä ja kaakaonibsejä ja löytyy kaapista. En kyllä toisaalta tiedä ovatko nuo nykypäivänä enää mitään hifistelyä. Tärkeimmät terveysruuat on kyllä ihan perusjuttuja, vihanneksia ja marjoja. Terveysjuomana voisin mainita sitruunamehun, sitä juon aamuisin jos olen muistanut ostaa sitruunoita. 

3. Miten hoidat palauttavat viikot?

Palauttavat viikot menee omalla painollaan, käytännössä se tarkoittaa vähemmän aikatauluttamista ja etukäteissunnittelua. Minimissään treeniviikko koostuu seuran yhteistreeneistä, niistä tulee 5 tuntia. Yhteistreenit kuuluu normiarkeen eikä niitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Maanantaina juostaan, ehkä pyöräillään, käydään salilla ja uidaan, torstaina uidaan ja perjantaina jumpataan. Viikonloppuna voi sitten tehdä pidemmän lenkuran jotain lajia, tähän vuodenaikaan se alkaa olla hiihtoa.

4. Millainen on sitten se "normaali" viikko?

Normaali viikko koostuu ihan samoista elementeistä, yhteistreenit ja viikonloppuna yleensä jotain pidempää, sen lisäksi voi viikollakin treenata enemmän.

5. Mihin matkustaisit, jos saisit vapaasti valita ilman mitään rajoitteita?

Oi, vaikka minne! Keski-Eurooppaan, Amerikkaan, jonnekin lämpimään.... Kaikki käy paitsi liian pienet kengät! Thaimaassa en ole koskaan käynyt, sinne voisi olla rentouttavaa mennä ihan aurinkolomalle. Vaikka en muuten mitenkään erityisesti aurinkolomien perään olekaan, niin juuri nyt kun on näin pimeää niin lähtisin kyllä.

6. Mistä olet ylpeä?

Voi miten vaikea kysymys vaatimattomalle suomalaiselle. No sanotaan että olen ylpeä siitä, että olen alkanut harrastaa triathlonia 38-vuotiaana ja kehittynyt kaikissa lajeissa. Olen kuullut joittenkin sanovan, että olisi kiinnostunut triathlonista mutta kun on jo niin ja niin vanha. Ei ikä ole este. Erityisen ylpeä olen siitä, että uinti on kehittynyt siitä vaiheesta kun en uskaltanut laittaa päätä veteen. Uintitaito on ollut itselle kova juttu.

7. Mikä saa sinut suuttumaan?

Epäoikeudenmukaisuus. Ihmisten ja eläinten huono kohtelu. Kaikki ovat yhtä arvokkaita.

8. Kuinka paljon olet valmis maksamaan urheiluvälineistä, esim. pyörästä?

Maantiepyöräni ja cyclo ovat olleet aika edullisiä pyöriä. Seuraava maksaa enemmän. En tiedä vielä mitä, se selviää kun seuraavaa (triathlon)pyörää hankin. Kaikessa pääasia on, että on sopivaa ja mieleistä.

6. Käytätkö kompressiokamoja?

Käytän kompressiosukkia ja -säärystimiä. Käyttö on satunnaista, pyöräilyyn tykkäsin kesällä laittaa säärystimet ja säärystimiä käytän myös palautumiseen jos tuntuu että jalat on olleet kovilla. Kompressiosukkia tykkään käyttää juostessa. Ne on myös lämpimät kun niissä on pitkä varsi :)

10. Onko kisakalenteri jo täynnä ensi vuodelle?

Ei ole täynnä, vasta yksi ilmoittautuminen on tehty: Joroisille puolimatkan triathloniin. Monta muuta juttua on mielessä, mutta ei lukkoonlyöty.

11. Jouluextra: Onko joulu hot or not?

Joulu on hotin ja notin väliltä, ihan cool. Kiva kun on ylimääräistä vapaata. 

Joskus olisi hauska lentää kuumailmapallolla.
Haastan seuraavat blogit: Loppukiri, Kummitäti, Treeniä ja arkielämää sekä kaikki jotka ehdottomasti haluavat vastata :)

1. Teetkö käsitöitä tai askarteletko? Jos kyllä niin mitä?
2. Missä olet lahjakas?

3. Mikä on paheesi?
4. Kerro mikä kirja minun pitäisi lukea?
5. Mikä on lempisarjakuvasi?
6. Käytkö mieluummin elokuvissa vai teatterissa?
7. Syötkö suklaan mieluummin huoneenlämpöisenä vai jääkaappikylmänä?
8. Onko sinulla lemmikkieläintä?
9. Mikä on suosikkikaupunkisi?
10. Mistä pidät eniten kodissasi?
11. Mitä syöt aamupalaksi?

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Nastalenkkaria ynnä muuta

Nastalenkkarit, joulujuoksu, improvisaatioteatteri, pitkä lenkki, Greli ja talven ensimmäinen hiihto. Siinä tiivistetysti.


Jääötökät.
Nastalenkkarien hankinta on ollut mielessä jo jonkin aikaa, sanoisinko useamman vuoden... Olen aina vaan talvisin miltei unohtanut juoksun, yksi kerta viikossa Pirkkahallissa on riittänyt ja sitten olen vaan hiihtänyt. Nastatossut tuovat kyllä ehdottomasti lisää vapautta ja valinnanvaraa talviurheiluun.

Hankittiin perheeseen samalla kahdet tossut, kiitos Koskarin Intersport & Terhi! Sovitettiin Icebugeja muutamaa mallia ja lisäksi Sarvan tossuja. Kaikki oli hyviä, yllättävän hyvän tuntuisia. Minulle oli jostain syystä päähän iskostunut mielikuva, että nastakenkä on jäykkä. No ei ne kyllä olleet. Äkkiähän se oma kenkä sieltä sitten löytyi: Icebugin Certo. Manageri hankki Pytho2:t. Pytho2 oli myös hyvä, samoin Sarva, mutta oma kenkä oli silti Certo.

Nasturit pääsivät testiin saman tien, juoksin uimahallille 4 kilsaa ja tossu taisi olla hyvä, koska en pahemmin tossuja lenkillä miettinyt. Matkalle osui jäistä tietä, lumipeitettä, hiekoitettua lumipeitteistä polkua ja kuivaa asfalttia. Hyvin kulki kaikissa olosuhteissa.

Toinen tossutesti oli heti parin päivän päästä joulujuoksussa. Ajatus joulujuoksusta on muuten peräisin läheltä omaa kotikotiseutua. Aitoolainen aktiiviliikkuja sai idean Lanzarotella ja siitä se sitten lähti. Tarinan voi lukea täältä.

Triathlonteam226:n joulujuoksussa oli kivasti porukkaa, peräti kolmisenkymmentä osallistujaa! Sää oli kiva, lunta oli maassa ja juoksemaan lähti joulupukkeja, joulumuoreja, poroja ja kaikenlaisia tonttuja. 1,3 kilometrin mittaista reittiä kierrettiin useampaan otteeseen, niin monta kertaa kuin halusi.


Me kaikki osallistuttiin joulujuoksuun.

Joulupukki antoi reittiohjeet. Muuten meni hyvin, mutta yksi tonttu taisi tehdä Pepperissä ylimääräisen nesteytyspysähdyksen. Pukkihan neuvoi, että Pepperin ovella tiukka oikea - mutta ei sentään ihan niin tiukkaa oikeaa tarkoittanut että ravinteliin sisälle pitäisi päätyä. No, joulumielellä tonttu jatkoi pysähdyksen jälkeen matkaa.


Joulupukki sanoo että Pepperin kulmalta otetaan tiukka oikea.

Iloisia tyttöjä.
Itse juoksin 9,5 kilometriä - kymppi jäi vähän vajaaksi kun piti kiiruhtaa seuraavaan paikkaan.

Nopea suihku ja seuraava osoite oli irkkupubi O'Connell's Rautatienkadulla. Siellä oli improvisaatioteatteria. Lavalle nousi JadaJada, joka esittää improa englanniksi. Olen monta kertaa halunnut mennä katsomaan show'n, mutta se on aina kuukauden ensimmäisenä torstaina, enkä ole raaskinut jättää uintivuoroa väliin :) Nyt uintivuoro oli itsenäisyyspäivän aaton takia aikaistettu, ja pääsin vihdoin näkemään improesityksen! Kuinka sattuikaan, olin juuri edellisenä päivänä itse ihan yllätyksenä päässyt osallistumaan improworkshopiin, ja sehän olikin erityisen hauskaa hommaa! Kun "apua pelkään tekeväni virheen" -vaiheesta pääsee ohi ja koko porukka on mukana, niin on kyllä tavattoman hauskaa :) Jadajadan show oli hyvä, suosittelen, menkää katsomaan. O'Connell'sissa kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 20, eikä maksa mitään.

Itsenäisyyspäivä olikin ihana lepopäivä, sain ystävän yökylään ja ilta meni itsenäisyyspäivän juhlia telkkarista katsellessa.

Lauantaina tassuttelin nastalenkkareilla parituntisen pitkiksen. Ai että oli mukavaa! Ensimmäinen tunti mentiin managerin kanssa yhtä matkaa, toisen tunnin menin itsekseni.


Harmaata, mutta nättiä.
Myrskyn kaatamia puita oli taas tiellä.
Tiesittekö, että lenkillä voi venytelläkin? Tätä me aina käydään läpi kun ollaan managerin kanssa yhdessä liikenteessä. Manageri aina periaatteesta pistää vastaan, mutta niin me taas venyteltiin. Varsinkin pitkillä lenkeillä tykkään tehdä alkuhölköttelyjen jälkeen lyhyet venyttelyt. Etureidet, takareidet, pohkeet nyt ainakin. Askelkyykkykävelyäkin tehtiin niin venyi lonkankoukistaja. Tulee itsekin paremmin tehtyä noita kun on seuraa.

Takareisi venyy. Lenkkipolun ympäristö tarjoaa paljon apuvälineitä venyttelyyn, tuossa sattui olemaan sopiva kaide ja puuta vasten on hyvä venyttää pohjetta.

Ja etureisi myös.

Lisää kaatunutta puuta.
Lenkin jälkeen lähdettiin syömään Greliin Tuomiokirkonkadulle. Paikka on ollut auki vasta reilun kuukauden. Olin kuullut siitä, mutta en vielä käynyt, nyt oli "pakko" kun voitin Facebookin arvonnassa salaattiannoksen. Kerrankin kävi tuuri! Salaattiin valitaan salaattipohja (oli 3 eri vaihtoehtoa) ja siihen lisätään aineksia oman valinnan mukaan. Otin poroa, kurkkua, tomaattia, ituja, vuohenjuustoa, rypäleitä, juureslastuja, pinjansiemeniä ja basilikabalsamicoa. Kaikki ainekset olivat todella tuoreita ja valikoima oli valtava. Manageri otti muistaakseni punasipulia, revittyä possua, leipäjuustoa, cashewpähkinöitä ja paahdettua sipulia. Hyvää oli sekin. Menkää sinne syömään salaattia, se oli ihan ä-lyt-tö-män hyvää! Grelistä saa myös smoothieita, niihin en ole vielä tutustunut. Jos olisin Tampereen keskustassa töissä, tietäisin mistä hakisin lounaani.

Salaattiannos joka näyttää jäätelöannokselta.
Tänään olikin sitten jännittävistä jännin päivä, hiihtokauden avaus. Kääk. Miten se niin jännittikin! Kaksi vuotta sitten syksyllä en osannut hiihtää lainkaan, viime syksynä osasin vähän paremmin. Meikäläisen hiihtoura on siis melko lailla lapsenkengissään. Päätin mennä Kauppiin. Sieltä olen jokaisen (2 tähän mennessä) hiihtokauteni aloittanut. 

Suomalaisetkin muuten juttelee vieraille ihmisille kun on tarpeen. Juttelin hiihtämään mennessäni parin ihmisen kanssa, onko latua, missä on, missä kunnossa. Takaisin tullessani minulta kyseltiin samoja asioita. Ei me suomalaiset mitään tuppisuita olla. Puhutaan kun on asiaa.

Luminen Kauppi
Voi elämän kevät että oli jännittävää hypätä suksien päälle. En ollut ollenkaan varma, pysynkö pystyssä. Kas, huomasin pysyväni! Alkumatkasta suksin menemään leveässä haara-asennossa kädet sivulle harittaen. Juuri niin kuin EI pitäisi. Siitä sitten pikkuhiljaa muistelin, että mites tämä hiihto menikään, kavensin haara-asentoa (ja pysyin silti pystyssä) ja laitoin käsiä enemmän nippuun. Sehän tuntui ihan oikealta hiihtämiseltä.

Kaupista Niihamaan (4 kilometriä) pääsi hiihtelemään hyvää baanaa. Oli varmaankin juuri eilen illalla tai tänä aamuna ajettu. Vapaalla tyylillä oli loistavaa hiihtää, pertsan ladut olivat vielä vähän heikommassa kunnossa.


Niihaman maja
Hiihdin Niihaman majalta vähän eteenpäinkin, mutta siellä alkoi alusta huonontua ja olla roskaa ladulla. Sinne ei vielä kannata mennä.

Ai että oli mukavaa suksia! Ei se hiihtohomma nyt ihan epätoivoiselta vaikuttanut, reilu kymppi meni tuntiin siinä ihmetellessä ilman suurempaa yrittämistä. Keskisyke oli 145, joka on minulle hiihdossa jo hälyttävän alhainen. Normaalisti hiihtäessä on ollut vaikeaa pitää sykettä alle 150:n, että katsellaan nyt oliko tuo mittarivirhe vai mitä on tapahtunut.

Tarkastin Movescountista, että viime talven ensimmäinen hiihtokerta oli 9.12., ihan samoihin aikoihin siis, vieläpä samoissa maisemissa ja melkein samanpituinen lenkki. Silloin keskisyke oli 155.

Onnistuneen hiihdon kunniaksi leivoin sämpylöitä.

Uunituore sämpylä, voita ja juustoa. Nam.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lenkille hakemaan piparitaikinaa

Eilen ja tänään olen nukkunut niin maan perusteellisesti kun kerrankin sain. Yhdentoista ja kymmenen tunnin yöunet, ne on poikkeuksellisia minulle. Mutta nytpä olo alkaa olla normaali!

Innostuin jopa vähän siivoilemaan, se ei ole prioriteettilistalla aina mitenkään kärkipäässä... Nyt on vähän imuroitu ja lattiaakin pesty. Lehtipinoja piilotettu ja näkyvimmät pölyt pyyhitty. Kynttilät voi laittaa palamaan, kynttilänvalossa ei mikään häiritse silmää isosti. Olen neulonut, sukkaa pukkaa kovasti. Pipoa, huivia ja kaikenlaista villahousua pyörii mietintämyssyssä.

Talvi tuli, pysyykö tuo lumi nyt?
Treenit meni leirin jälkeen viikolla leppoisasti. Maanantaina oli juoksua, salilla liikuttelin vain leukojani ja uinnissa otin myös rennosti, pääsin neuvomaan muita. Sekin on kyllä todella opettavaista puuhaa. Tiistaina kävin vähän uimassa, torstaina oli kunnon uintitreeni ja perjantaina jumppa. 

Eilen oli inha sää, tuuli, satoi lunta, oli liukasta ja kaikkea. Se oli pitkästä aikaa kotikuntosalilla sisätreenin paikka. Sehän tuntui jaloissa tänään, ohhoh. Tänään en osannut päättää mitä tekisin. Nyt kun en treenaa minkään ohjelman mukaan, on niin paljon vaihtoehtoja :) Ensin mietin että lähtisinkö uimaan. No ehkä joo, ääh ei sittenkään. En tiedä olisinko ollut tarpeeksi virkeä keskittymään kunnolla tekniikkaan. Ja siihen kuitenkin pitää keskittyä jos sinne menee. Pitäisinkö lepopäivän? Väsymysviikot ovat takana, yhdistetty lepopäivä liikunnasta ja töistä olisi ehkä myös paikallaan. Mutta jaloissa tuntui eilinen treeni, ehkä sittenkin jokin pieni palauttava lenkki? Ei kun mun tekisi mieli leipoa pipareita, nyt on joulukuu.

Onpa ollut kova tuuli kun on puu kaatunut lenkkipolulle. Hyödynsin sen treenissä ja pompottelin siinä jonkin aikaa tasajalkaa puolelta toiselle.

Niistä se ajatus sitten lähti: palauttavalle kevyelle lenkille Villilän rantaa pitkin, paluumatkalla piipahdus lähikauppaan ostamaan piparitaikinaa. Se olikin hyvä idea. Nuo lyhyet palauttavat lenkit ovat minulle kaikkein vaikeimpia: samalla vaivallahan sitä juoksisi pitempäänkin. Kroppakin alkaa lämmetä vasta puolen tunnin korvilla. Lyhyelle lenkille lähteminen on siis kaikkein haastavinta! Nyt pääasia oli kaupassa käynti, piparit ja glögi joten tuo lyhkäinen viiden kilometrin lenkura meni että hupsista vaan!

Kotimatkalla huomasin tehneeni emämokan: en ollut laittanut heijastinliiviä päälle! Lähtiessä oli vielä valoisaa eikä se tainnut siksi tulla mieleen. Noloa, en tykkää juosta ilman heijastinliiviä hämärällä, autoilijana sitä tietää kuinka huonosti pimeät ihmiset näkyvät. Muistakaa käyttää heijastimia, älkää olko niin kuin minä.

Joulun ekoista pipareista tulee hyvälle tuulelle.
Nyt on glögiä ja pipareita, lenkki tehty ja maailma mallillaan. Huomenna aloitetaan juoksutreeneissä Pirkkahallikausi.

HUOMIO, TÄRKEÄÄ:

Torstaina 5.12. klo 17 lähdetään Nokian uimahallin edestä Pelastakaa Lapset  -joulujuoksulle. Triathlonteam226:n järjestämästä yhteisjuoksusta on tietoa täällä. Kaikki mukaan, tämä ei ole kilpailu eikä tarvitse olla seuran jäsen. Riittää, kun haluaa lahjoittaa 20 euroa, sillä lapsi saa päivän omassa tukiperheessä. Saa myös pukeutua jouluisesti!