Nastalenkkaria ynnä muuta

Nastalenkkarit, joulujuoksu, improvisaatioteatteri, pitkä lenkki, Greli ja talven ensimmäinen hiihto. Siinä tiivistetysti.

Jääötökät.

Nastalenkkarien hankinta on ollut mielessä jo jonkin aikaa, sanoisinko useamman vuoden... Olen aina vaan talvisin miltei unohtanut juoksun, yksi kerta viikossa Pirkkahallissa on riittänyt ja sitten olen vaan hiihtänyt. Nastatossut tuovat kyllä ehdottomasti lisää vapautta ja valinnanvaraa talviurheiluun.

Hankittiin perheeseen samalla kahdet tossut, kiitos Koskarin Intersport & Terhi! Sovitettiin Icebugeja muutamaa mallia ja lisäksi Sarvan tossuja. Kaikki oli hyviä, yllättävän hyvän tuntuisia. Minulle oli jostain syystä päähän iskostunut mielikuva, että nastakenkä on jäykkä. No ei ne kyllä olleet. Äkkiähän se oma kenkä sieltä sitten löytyi: Icebugin Certo. Manageri hankki Pytho2:t. Pytho2 oli myös hyvä, samoin Sarva, mutta oma kenkä oli silti Certo.

Nasturit pääsivät testiin saman tien, juoksin uimahallille 4 kilsaa ja tossu taisi olla hyvä, koska en pahemmin tossuja lenkillä miettinyt. Matkalle osui jäistä tietä, lumipeitettä, hiekoitettua lumipeitteistä polkua ja kuivaa asfalttia. Hyvin kulki kaikissa olosuhteissa.

Toinen tossutesti oli heti parin päivän päästä joulujuoksussa. Ajatus joulujuoksusta on muuten peräisin läheltä omaa kotikotiseutua. Aitoolainen aktiiviliikkuja sai idean Lanzarotella ja siitä se sitten lähti. Tarinan voi lukea täältä.

Triathlonteam226:n joulujuoksussa oli kivasti porukkaa, peräti kolmisenkymmentä osallistujaa! Sää oli kiva, lunta oli maassa ja juoksemaan lähti joulupukkeja, joulumuoreja, poroja ja kaikenlaisia tonttuja. 1,3 kilometrin mittaista reittiä kierrettiin useampaan otteeseen, niin monta kertaa kuin halusi.

Me kaikki osallistuttiin joulujuoksuun.

Joulupukki antoi reittiohjeet. Muuten meni hyvin, mutta yksi tonttu taisi tehdä Pepperissä ylimääräisen nesteytyspysähdyksen. Pukkihan neuvoi, että Pepperin ovella tiukka oikea - mutta ei sentään ihan niin tiukkaa oikeaa tarkoittanut että ravinteliin sisälle pitäisi päätyä. No, joulumielellä tonttu jatkoi pysähdyksen jälkeen matkaa.

Joulupukki sanoo että Pepperin kulmalta otetaan tiukka oikea.

Iloisia tyttöjä.

Itse juoksin 9,5 kilometriä - kymppi jäi vähän vajaaksi kun piti kiiruhtaa seuraavaan paikkaan.

Nopea suihku ja seuraava osoite oli irkkupubi O'Connell's Rautatienkadulla. Siellä oli improvisaatioteatteria. Lavalle nousi JadaJada, joka esittää improa englanniksi. Olen monta kertaa halunnut mennä katsomaan show'n, mutta se on aina kuukauden ensimmäisenä torstaina, enkä ole raaskinut jättää uintivuoroa väliin :) Nyt uintivuoro oli itsenäisyyspäivän aaton takia aikaistettu, ja pääsin vihdoin näkemään improesityksen! Kuinka sattuikaan, olin juuri edellisenä päivänä itse ihan yllätyksenä päässyt osallistumaan improworkshopiin, ja sehän olikin erityisen hauskaa hommaa! Kun "apua pelkään tekeväni virheen" -vaiheesta pääsee ohi ja koko porukka on mukana, niin on kyllä tavattoman hauskaa :) Jadajadan show oli hyvä, suosittelen, menkää katsomaan. O'Connell'sissa kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 20, eikä maksa mitään.

Itsenäisyyspäivä olikin ihana lepopäivä, sain ystävän yökylään ja ilta meni itsenäisyyspäivän juhlia telkkarista katsellessa.

Lauantaina tassuttelin nastalenkkareilla parituntisen pitkiksen. Ai että oli mukavaa! Ensimmäinen tunti mentiin managerin kanssa yhtä matkaa, toisen tunnin menin itsekseni.

Harmaata, mutta nättiä.

Myrskyn kaatamia puita oli taas tiellä.

Tiesittekö, että lenkillä voi venytelläkin? Tätä me aina käydään läpi kun ollaan managerin kanssa yhdessä liikenteessä. Manageri aina periaatteesta pistää vastaan, mutta niin me taas venyteltiin. Varsinkin pitkillä lenkeillä tykkään tehdä alkuhölköttelyjen jälkeen lyhyet venyttelyt. Etureidet, takareidet, pohkeet nyt ainakin. Askelkyykkykävelyäkin tehtiin niin venyi lonkankoukistaja. Tulee itsekin paremmin tehtyä noita kun on seuraa.

Takareisi venyy. Lenkkipolun ympäristö tarjoaa paljon apuvälineitä venyttelyyn, tuossa sattui olemaan sopiva kaide ja puuta vasten on hyvä venyttää pohjetta.

Ja etureisi myös.

Lisää kaatunutta puuta.

Lenkin jälkeen lähdettiin syömään Greliin Tuomiokirkonkadulle. Paikka on ollut auki vasta reilun kuukauden. Olin kuullut siitä, mutta en vielä käynyt, nyt oli "pakko" kun voitin Facebookin arvonnassa salaattiannoksen. Kerrankin kävi tuuri! Salaattiin valitaan salaattipohja (oli 3 eri vaihtoehtoa) ja siihen lisätään aineksia oman valinnan mukaan. Otin poroa, kurkkua, tomaattia, ituja, vuohenjuustoa, rypäleitä, juureslastuja, pinjansiemeniä ja basilikabalsamicoa. Kaikki ainekset olivat todella tuoreita ja valikoima oli valtava. Manageri otti muistaakseni punasipulia, revittyä possua, leipäjuustoa, cashewpähkinöitä ja paahdettua sipulia. Hyvää oli sekin. Menkää sinne syömään salaattia, se oli ihan ä-lyt-tö-män hyvää! Grelistä saa myös smoothieita, niihin en ole vielä tutustunut. Jos olisin Tampereen keskustassa töissä, tietäisin mistä hakisin lounaani.

Salaattiannos joka näyttää jäätelöannokselta.

Tänään olikin sitten jännittävistä jännin päivä, hiihtokauden avaus. Kääk. Miten se niin jännittikin! Kaksi vuotta sitten syksyllä en osannut hiihtää lainkaan, viime syksynä osasin vähän paremmin. Meikäläisen hiihtoura on siis melko lailla lapsenkengissään. Päätin mennä Kauppiin. Sieltä olen jokaisen (2 tähän mennessä) hiihtokauteni aloittanut. 

Suomalaisetkin muuten juttelee vieraille ihmisille kun on tarpeen. Juttelin hiihtämään mennessäni parin ihmisen kanssa, onko latua, missä on, missä kunnossa. Takaisin tullessani minulta kyseltiin samoja asioita. Ei me suomalaiset mitään tuppisuita olla. Puhutaan kun on asiaa.

Luminen Kauppi

Voi elämän kevät että oli jännittävää hypätä suksien päälle. En ollut ollenkaan varma, pysynkö pystyssä. Kas, huomasin pysyväni! Alkumatkasta suksin menemään leveässä haara-asennossa kädet sivulle harittaen. Juuri niin kuin EI pitäisi. Siitä sitten pikkuhiljaa muistelin, että mites tämä hiihto menikään, kavensin haara-asentoa (ja pysyin silti pystyssä) ja laitoin käsiä enemmän nippuun. Sehän tuntui ihan oikealta hiihtämiseltä.

Kaupista Niihamaan (4 kilometriä) pääsi hiihtelemään hyvää baanaa. Oli varmaankin juuri eilen illalla tai tänä aamuna ajettu. Vapaalla tyylillä oli loistavaa hiihtää, pertsan ladut olivat vielä vähän heikommassa kunnossa.

Niihaman maja

Hiihdin Niihaman majalta vähän eteenpäinkin, mutta siellä alkoi alusta huonontua ja olla roskaa ladulla. Sinne ei vielä kannata mennä.

Ai että oli mukavaa suksia! Ei se hiihtohomma nyt ihan epätoivoiselta vaikuttanut, reilu kymppi meni tuntiin siinä ihmetellessä ilman suurempaa yrittämistä. Keskisyke oli 145, joka on minulle hiihdossa jo hälyttävän alhainen. Normaalisti hiihtäessä on ollut vaikeaa pitää sykettä alle 150:n, että katsellaan nyt oliko tuo mittarivirhe vai mitä on tapahtunut.

Tarkastin Movescountista, että viime talven ensimmäinen hiihtokerta oli 9.12., ihan samoihin aikoihin siis, vieläpä samoissa maisemissa ja melkein samanpituinen lenkki. Silloin keskisyke oli 155.

Onnistuneen hiihdon kunniaksi leivoin sämpylöitä.

Uunituore sämpylä, voita ja juustoa. Nam.