Aamupala, se päivän tärkein ateria

Tänään on valtakunnallinen diabetespäivä. Syksyllä 2014 diabetesliiton teemana on ollut terveellinen aamupala:

Syksyllä 2014 kampanjoidaan kautta maailman terveellisen aamupalan puolesta: Go blue for breakfast. Tavoitteena on auttaa ehkäisemään tyypin 2 diabeteksen puhkeamista sekä diabeteksen lisäsairauksien kehittymistä.

Itse liputan aamupalan puolesta. Ilman sitä päivä ei lähde käyntiin ja jos jättää aamupalan väliin tai syö huonosti, siitä koituu seuraamuksia koko loppupäivälle. On enemmän nälkä ja tulee helpommin syötyä mitä sattuu mielitekojen mukaan. Usein minulla on aamulla heti nälkä, joten syöminen ei tuota vaikeuksia. Tykkään niin paljon aamupalasta, että huomasin ottaneeni siitä usein kuvia. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten olkaa hyvä, tässä aamupalakuvia täynnä oleva postaus.

Aamupalani on ollut hyvin samanlainen jo kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten kävin Optimal Performancen valmennuksessa ja niitä oppeja noudattelen edelleen. 

Normiaamupalalla on jokin proteiininlähde, rehuja ja vähän hyvää rasvaa. Hiilihydraattiakin nautin aamupalalla jos on kova treenipäivä tulossa. Aamutreenin jälkeen syön aina jotain hiilareita. Vettä pari lasia ja kahvia kuppi tai kaksi. Proteiininlähteenä käytän useimmiten kananmunaa sen helppouden vuoksi. Viikolla keitän kananmunat, viikonloppuna saatan paistaa, tehdä munakkaan tai jopa uppomunan jos olen oikein viitseliäs. Joskus käytän leikkelettä tai vaikka edelliseltä päivältä jäänyttä jauhelihaa proteiininlähteenä, mutta useimmiten se ei maistu aamulla minulle niin hyvin. 

Avokadosta saa hyviä rasvoja ja pidän sen mausta, siksi käytän sitä usein. Rasvanlähteinä käytän myös pähkinöitä tai kylmäpuristettua kookosöljyä.

Olen syönytä tällaista aamupalaa jo kaksi vuotta, eikä kyllästytä yhtään. Entistä aamupalaani, leipää, en kaipaa enää yhtään. Proteiinipitoisemman aamupalan jälkeen olo on virkeämpi ja nälkä pysyy poissa.

Värikkään ruuan syöminen on ihanaa ja piristävää! Kasviksien värit tuovat mielestäni pienta ekstraa ja piristystä aamuun. Kaunis ja kauniisti aseteltu ruoka on muutenkin elämys - sitä pitäisi harrastaa enemmänkin.  

Kananmunista tulee hauskoja
kun ne paistaa paprikaviipaleitten sisällä.

Tankkausaamupalat ja kisa-aamupalat ovat hiukan erilaisia: niissä on hiilihydraatteja ja kaikkea enemmän. Kisaa edeltävällä viikolla syön aamullakin puuroa ja lisäksi vaaleaa leipää. Vaaleaa leipää meillä ei normaalisti syödä, joten se tekee tankkausviikon aamupalasta erityisen :) Tampereen arinarievä on parasta, sitä ostetaan aina kun kisa on tulossa.

Tällaista aamupalaa nautin kisaviikolla.

Berliinin maratonille mennessäni olin vähän huolissani, miten aamupala hoituu ulkomailla. Hyvinhän se hoitui, ennen kisaa suljin silmäni pekoneilta ja muilta maratonille vähemmän sopivilta aamupalaherkuilta. Vasta maratonin jälkeen nautin pekoni-bratwurstiaamupalan. Herkuttelu kuuluu hotelliaamupalaan sen kerran kun hotellissa majailee.

Berliinissä aamupalalla.

Ystävien luona kyläillessä saa myös hotellitasoista aamupalaa, esimerkiksi näin:

Joskus harvakseltaan tulee nautittua muunkinlaisia aamupaloja, joko olosuhteista johtuen tai ihan omasta vapaasta tahdosta. Jos aamulla iskee innostus leipoa sämpylöitä, niin sitten syödään uunituoreita sämpylöitä aamupalaksi. Tällainen innostus iskee minulle vain kerran vuodessa.

Viime kesänä olin talkoissa triathlonin täyden matkan SM-kisoissa. Aamupalalle ei päässyt tarpeeksi aikaisin, joten saatiin edellisenä iltana aamupala mukaan. Kyllähän tuollakin hetken selvisi:

Joskus maistuu marjat, mysli ja mantelimaito.

Työreissun hotelliaamupala. Verigreippiä, munakasta, kylmäsavulohta, juustoa, pekonia ja kananmunaa. Rehut jääneet jonnekin alle piiloon :)

Joskus olen ollut reipas ja leiponut aamulla sämpylöitä.

Viime keväänä pyöräleirillä Italiassa aamupalalla oli monenmoista, joskus jopa lähileipomosta aamulla haettua tuoretta pizzaa. Ohhoh, punaviiniäkin on näköjään pöydässä, mutta sitä juotiin vasta illalla. Ruuan kanssa palauttava lasillinen :)

Terveys on yksi suuri syy siihen, miksi liikun. Pyrkimys terveelliseen syömiseen on tullut itsekseen liikunnan myötä - miksi en tarjoaisi keholleni hyvää rakennus- ja polttoainetta.

Aikuistyypin diabetekseen sairastumista voi ehkäistä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Minua motivoi se, että voin itse vaikuttaa terveyteeni. Pitäkää tekin itsestänne huolta!

Uusia juttuja

En etsinyt uusia kujeita, mutta ne tuntuivat löytävän minut. Ainahan sitä tulee mietittyä, miten voisi voida paremmin. Miten löytää itselle parhaiten sopivat asiat: ruoka, lepo, liikunta, kaikkien näiden combo ja ajoitus.

Reilu vuosi sitten kävin Optimal Performancella mittaamassa hormonitasapainoa ja ravinto- ja salivalmennuksessa. Sain sieltä kullanarvoisia neuvoja. Hyvinvointini isot suuntaviivat ovat sieltä peräisin ja ne olen todennut erittäin hyvin toimiviksi. Enemmän proteiinia, enemmän kasviksia, enemmän unta, vehnä pois, sokeri pois ja hiilihydraatit liikunnan jälkeen. Noilla yksinkertaisilla opeilla olo on paljon parempi kuin ennen.

Aamupäivän valoilmiö. Itse aurinko!

Olin sattumalta törmännyt jo viime vuoden puolella muutamaan otteeseen oman veriryhmän mukaiseen ruokavalioon. Aihe vähän kiinnosti (niin kuin monetkin asiat kiinnostavat mutta kaikkeen mielenkiintoiseen ei vaan ehdi perehtyä), mutta en tutustunut siihen enempää. Kirjastossa osui vastaan Peter J. D'Adamon kirja Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Nappasin sen mukaan selailtavaksi.

Luntakin oli ilmestynyt maahan yön aikana.

Ajatuksena on, että veriryhmällä on vaikutusta siihen, miten ihmisten kannattaisi syödä voidakseen hyvin. Evoluutio sanelee tähän ohjeet, erilaiset veriryhmät ovat kehittyneet erilaisissa olosuhteissa. Tieteellisestihän tämä on täyttä humpuukia, mutta aika mielenkiintoista silti. 

Pilvet peittivät auringon ja taas on normiharmaata.

Omaan nilkkaan kolahti se, että kasvisruokavalio sopisi minulle parhaiten (A-veriryhmä). Liha on suorastaan haitallista. En ole koskaan erityisesti rakastanut pihviä ja punaista lihaa, olen kyllä syönyt, halunnut syödä ja halunnut tykätä. Onhan se nyt hyvää ja laadukasta proteiinia. Aina melkein kuitenkin mieluummin valitsen kalaa tai jotain muuta. Jotenkin vasta nyt aloin ajattelemaan, että ei kai minun ole pakko väkisin yrittää pitää lihasta. Se proteiinin saanti on vaan mietityttänyt, enkä ole oikein osannut valmistaa mitään kasvisruokiakaan.

Tästä inspiroituneena ostin mung-papuja, liotin ne ja valmistin ruuaksi - tuli ihan järjettömän hyvää eikä ollut edes vaikeaa!

A-veriryhmän tyyppi reagoi stressiin haitallisesti (kukapa ei?), liikunnaksi suositellaan erityisesti joogaa ja meditaatiota. Olen pitkään pohdiskellut, että jooga ja meditaatio sopisivat hyvin triathlonharrastuksen tueksi, mutta en ole tehnyt asian suhteen mitään. 

Bongasin facessa kaverin jakaneen tiedon, että joogakoulussa nimeltään Ong Namo on loppiaisena avoimien ovien päivä. Ajattelin, että nytpä vihdoin menen kokeilemaan joogaa. Huomasin, että kun sivulla on tietty määrä tykkääjiä, nopein ilmoittautunut saa yhden kuukauden jäsenyyden. Minua onnisti ja sain sen kuukausijäsenyyden! How cool is that! Jännittävää tulee olemaan, en ole nimittäin koskaan käynyt oikeassa joogassa. Gogolla aikanaan käymiäni joogatunteja en laske oikeaksi joogaksi.

Sorsat uimassa parkkiin.

Mielenkiintoisia asioita sattunut tähän vuoden alkuun. Suunnitelmissa on testailla lisää kasvisruokia ja toivottavasti löytää lisää mieleisiä ja helppoja ainesosia (ne "hankalat" pavut!) ja reseptejä omaan keittiöön. Suunnitelmissa on nähtävästi myös joogailla. Toivottavasti jooga avaa kireitä lihaksia, opin rauhoittumista ja ehkä jopa meditaatiotakin.

Ong Namossa on nähtävästi kundaliinojoogaa - ensin pitänee tutustua siihen, että mitä se kundaliinijooga oikein on. Onko se kenellekään tuttua?

Jooga, näin se menee!
Kuva

Palauttava bollywood

Ylimenokauden humputtelut senkun jatku: tänään kävin työpaikan tanssikerhon tutustumistunnilla. Ohjelmassa oli bollywood-tanssia. Etukäteen en tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Siitä, kun olen käynyt edellisen kerran minkään sortin tanssitunnilla, on kyllä hyvän aikaa. Puhutaan ehkä vuosista... 

Olihan se. Ihan hauskaa venkoilua. Puolen tunnin päästä oli tanssikiintiö täysi, huomasin katsovani kelloa ja keskittymiskyky herpaantui. Mutta ihan hauskaa puuhaa, tehtiin oikein sarjaa ja vaihdeltiin paikkoja, kyllä se tuntui ihan show-meiningiltä. Ope muistutti koko ajan että hymyä, hymyä, vakavana ei tanssita :) Sehän sopi muuten mutta ei sitä hymyä kyllä oikein irronnut kun kieli keskellä suuta piti keskittyä. Opettajana oli Daniel Paul, ei ollut aikaisemmin tuttu nimi minulle, mutta hänen tanssiryhmänsä oli näköjään Pakko tanssia -telkkariohjelmassa kilpailemassa. En kyseistä ohjelmaa seurannut, joten sieltäkään bollywood ei ollut tuttu. Ihan pätevä ja innostava opettaja oli kyllä. Jos joku haluaa mennä kokeilemaan, niin Tampereella Tullintorilla avataan tanssikoulu, siellä on tulevana lauantaina 7.9. avajaiset ja pääsee kokeilemaan bollywoodia ilmaiseksi jos kiinnostaa. Minulle taisi riittää kerta :)

Tunnin keskisyke oli 112 ja maksimi 138. Tokihan siinä meni paljon aikaa kuvioiden opettelemiseen, mutta iisiä ja palauttavaa se oli ja sehän sopi kyllä minulle. On nimittäin vähän jäykkä ruoto ollut alkuviikon liikuntojen jälkeen.

Iltasella tuli mieleen tehdä myslipatukoita. On ollut monta kertaa mielessä, samoin kuin proteiinipatukat, mutta aina unohdan. Tuolta nappasin ohjeen, kaikki sekaisin ja uuniin. Oli helppoa. Ei yhtään sokeria, makeus tuli omenasta ja banaanista. Laitoin sekoitukseen mantelirouhetta, cashew-pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita.

Iso myslipatukkalätty menee uuniin.

Tuollaisia niistä tuli. Näyttää näkkileivältä.

Maku on hyvä.

Seuraavaksi taidan tehdä itse proteiinipatukoita kun tämä onkin näin helppoa.