Tampereen YÖ-rogaining ensilumella

Tampereen YÖ-rogaining oli eilen, suosittelen! Tapahtuma oli hauska ja hyvin järjestetty. 

Edellisessä postauksessa kerroin melkoisesta varustemäärästä. Siitä selvittiin, viestit viuhuivat pitkin viikkoa, kuka ottaa mitä mukaan.

Sää aiheutti ensin päänvaivaa, torstai-iltana satoi ensilumi ja sitä sitten satoikin ihan riittävästi, vihmoi poikittain ja tuulen kera. Perjantaina päivälläkin tuprutteli ihan kunnolla lunta. Loppujen lopuksi perjantai-iltana ja -yönä sää todella mukava. Lumi toi hurjasti valoa, lämpötila oli nollan tuntumassa, joten kylmä ei ollut, tuuli ei juuri käynyt. Olisi ollut varmasti ihan erilaista suunnistaa lumettomaan aikaan pilkkopimeässä.

Ensilumi satoi Tampereella torstaina 6.11.2014

Varustepuolella olin onnekas. Aloin loppuviikosta pelätä jalkojen kastumista märässä lumessa ja palelua. Kyselin neuvoja ja mietin että hankkisinko neopreenisukat. Mistä niitä saa, toimiiko ne, mahtuuko lenkkareihin, hiertääkö - kysymyksiä oli mielessä vaikka kuinka. Muistin joskus nähneeni neopreenitossuja Nonamella, ja kysyinkin sieltä, mutta niitä ei kuulemma enää ollut valikoimissa. Ajattelin, että antaa olla, menen nastalenkkareilla, onhan ne jonkin verran vedenpitävät. Torstaina Nonamelta kuitenkin soitettiin minulle, että varastosta oli löytynyt yksi pari sopivia neopreenitossuja, kiinnostaisiko minua vielä. No tottakai kiinnostaa, mahtavaa palvelua! Onnellinen neopreenitossujen omistaja kiittää. Toimivat hyvin suunnistuksessa, vaikka pienellä riskillä lähdin uusilla varusteilla pitkään suoritukseen. Ensi kesänä ne lämmittävät minua avovesiuinnissa. Toiset käyttävät niitä kuulemma pyöräkengissäkin, ja mikä ettei niillä voisi varmaan hiihtääkin jos sukka vaan mahtuu monoon.

Hassu monikäyttöinen neopreenitossu.

Toinen mahtava varustejuttu on se, että sain kunnollisen otsalampun lainaan. En edes älynnyt kysyä keneltäkään, mutta minulle tarjottiin kahdeltakin eri taholta kunnon lamppua lainaan. Ihania treenikavereita. Olihan se lainaamani 1600 lumenin tehoinen lamppu aivan mahtavan hyvä ja tehokas.

Kisajännitys alkoi nostaa päätään vasta perjantaina. Olin aikatauluttanut itselleni hyvin aikaa nukkua kunnon päiväunet. Kerrankin ei kuulkaa nukuttanut sitten yhtään. Ruokakaan ei maistunut.

Lähtöpaikalla oltiin puoli yhdeksän aikoihin. Taas oli paljon uutta puuhaa minulle. Alkoi selvitä, mihin tarvitaan teippiä, jumppa-alustaa, nuppineuloja, viivotinta ja narua.

Tiimi suunnittelee.

Iso kartta saatiin neljänä pienempänä palasena, kartat piti itse teipata yhteen. Sen jälkeen päästiin suunnittelemaan reittiä. Laitettiin nuppineuloja rastien kohdalle kartalle, jumppa-alusta oli kartan alla sitä varten. Mietittiin, mistä mennään ja mitä rasteja haetaan, sitten viriteltiin kartalle naru reitin mukaisesti nuppineuloihin kiinni. Narussa oli 6 kilometrin välein merkki eli siitä pystyi arvioimaan reitin pituuden. Teimme kunnianhimoisen suunnitelman, josta tarvittaessa pystytään nopeasti muokkaamaan (=lyhentämään) reittiä tarvittaessa. Tarkoituksena kun ei ollut mennä pää kolmantena jalkana, vaan kävellä ja hölkkäillä jos siltä tuntuu ja nauttia pitkästä treenistä. 

Nuppineulat ja narut kartalla.

Kun oltiin päätetty reitti, piirrettiin se kartalle (joukkueen kaikkiin karttoihin) viivottimen ja teräväkärkisen tussin avulla. Tapahtuman järjestäjällekin piti jättää reittisuunnitelma. Kyllä siinä ennen starttia kaikenlaista puuhaa oli, jäi kahvitkin juomatta vaikka olin suunnitellut siinä vielä piristysruiskeen nauttivani.

Näytän aika urpolta suunnistajalta. Ei voi mitään kun ei ole laji hallussa :)

Lähtöpaikka oli Leinolasta Perheliikuntakeskus Hipalta. Startti oli kymmeneltä illalla. Rauhassa lähdettiin kävelemään, niin lähti moni muukin. Onhan siinä 8 tuntia aikaa kiihdytellä jos virtaa riittää.

Tamperelaisille etuna oli se, että paikat ovat tuttuja. Emme hakeutuneet metsiin suunnistamaan, vaan pysyttelimme enemmän urbaaneilla alueilla. Lähestulkoon kaikkien rastien paikat olivat jossain määrin tuttuja, ainakin joku meistä tiesi paikan tai oli peräti joskus käynytkin paikassa.

Ensimmäisenä suunnattiin Kaukajärven kartanon maille Vehmaisiin. Vehmaisista jatkettiin kohti Kaukajärveä ja Haiharan kartanoa. Matkalla leimattiin pari rastia. Haiharan kartanolla rasti oli veikeästi piilotettu. Rastimääritelmässä luki "tuulimyllyn koillispuolella olevan punaisen rakennuksen räystään alla, tuulimyllyn puolella". Varsin selkeä rastimääritelmä, mutta itse rasti oli niin hyvin piilossa että piti oikein tarkasti katsoa että se löytyi.

Seuraava rasti näytti olevan ihan selkeässä paikassa, mutta ensin kukaan meistä ei hoksannut, että mikä se oikein on. Rastimääritelmässä sanottiin, että "luoteisin kallistettu kaarre. Huom. max 3 kierrosta ;-)". Mitä ihmeen kierroksia? Kun lähestyttiin rastia, hoksattiin, että sehän on uusi skeittiparkki Vilusenharjulla. Tulipa käytyä sielläkin! Tällainen suunnistus on kyllä hauska tapa tutustua kotikaupunkiin.

Seuraava rasti oli Iidesjärven lintutorni. Olen joskus lenkkeillyt Iidesjärven ympäri ja poikennut oudolle polulle ja päätynyt juuri sinne lintutornille. Tuttu paikka siis sekin. Pimeässä toki oli vähän hankalampi muistaa mistä kohtaa sinne poikkesin ja missä kohtaa torni on.

Valopäät pimeässä

Lintutornilta jatkettiin Vuohenojalle leimaamaan seuraava rasti, ja siellä palaveerattiin hetki ja päätettiin jättää keskustan rastit väliin. Olisi ollut hauska käydä yöllä Tampereen keskustassa ja rastit olisivat olleet tutuissa paikoissa, mutta käännyttiin mieluummin pikkuhiljaa kohti maalia.

Vuohenojalta suunnattiin Hakametsän ja Tampereen jäähallin kautta kohti Huikkaan kaupunginosaa. Matkalla meillä oli riemukas kohtaaminen yöllä auki olevan Jäähovin McDonaldsin kanssa: sieltä saa kahvia! Mäkkäri näytti pimeältä, mutta autokaista oli auki. Autoja oli jonossa muutama, mutta sinne sekaan vaan. Tilaus pitää tehdä kaiutinhässäkkään, joka on ennen palveluluukkua. Huhuu, huudeltiin, mitään ei kuulunut kunnes tajuttiin, että sinähän on painoraja: auton painosta laite tunnistaa, että joku on tulossa. Meidän painomme ei ihan riittänyt, joten käveltiin sitten autojen perään jonottamaan tiskille. Ystävällinen myyjätyttö kertoi, että sisätilatkin ovat auki, mutta me halusimme kahvit vaan mukaan, joten saimme palvelua autokaistan luukulta. Kävi oikein kätevästi.

Pari lattea, kiitos.

Kuumat take away -kahvit hyppysissä oli mukava jatkaa matkaa. Huikkaalta löydettiin pieni lampi, jonka rannassa olevassa puussa oli rasti. Minulle tämä puoli Tampereesta ei ole niin tuttua, mutta onneksi joukkuekaverille oli. Huikkaalta mentiin Pappilaan, Pappilasta Linnainmaalle ja sieltä Leinolaan Mannerheiminkalliolle Mannerheimin patsaalle. Lunta oli taas alkanut pikku hiljaa sadella ja oli ihan jouluinen tunnelma.

Mannerheim kalliolla.

Mannerheiminkalliolta oli enää lyhyt matka maaliin. Omia jalkoja painoi jo, nastakengillä en ole mennyt kovin pitkiä matkoja ja varpaissa tuntui kävely.

Maalileimaus puoli kolmelta yöllä!

Maalissa olimme reilun neljän ja puolen tunnin suunnistuksen jälkeen, puoli kolmen jälkeen yöllä. Suunnistusaika oli tarkalleen 4:35:11, tässä ajassa haimme 11 rastia ja saimme 73 pistettä. Tossusarjan voittaja sai 203 pistettä, siinä oli huikea suoritus! Olen kyllä oman joukkueenkin suoritukseen erittäin tyytyväinen, kaikki olivat hyvillä mielin ja jaksoivat. Itsellä ainakin alkoi jo neljän tunnin paikkeilla selvästi väsy painaa, vaikka aika kuluikin ihan älyttömän nopeasti. Matkaa meille tuli 22 kilometriä. Tampereen YÖ-rogainingin tulokset ovat täällä.

QR-koodileimaus puhelimella toimi hyvin, kunhan malttoi rauhallisesti suunnata puhelimen kohti koodia. Kaikki toimi hyvin, sääkin oli kerrassaan sopiva ja miellyttävä, marraskuussa se ei ole itsestäänselvyys. Hyvillä mielin mutta unisin silmin on tämä päivä kulunut. Viimeisessä kuvassa näkyy vielä joukkueemme suunnistama reitti:

Reitti Tampereen yössä

Yö-rogaining Tampereella ja motivaatiovinkit naistenlehdessä

Taas on ilmoittauduttu. Tampereella järjestetään YÖ-rogaining ensi perjantaina 7.11.

Jos joku ei tiedä mitä on rogaining, niin minäpä kerron. Itse en vuosi sitten nimittäin vielä tainnut olla kuullutkaan koko sanaa. Tänään viimeksi fysioterapeuttini kysyi, että mitä se tarkoittaa, joten tämä ei varmasti ole kaikille tuttua puuhaa. Näin minä olen rogainingin ymmärtänyt, korjatkaahan viisaammat jos menee pieleen: 
Rogaining on suunnistusta, jossa mennään yhdessä joukkueen kanssa koko matka. Määräajassa pitää hakea mahdollisimman paljon rasteja, rasteilta saa pisteitä ja rastit ovat eriarvoisia. Joukkue suunnittelee itse, missä järjestyksessä ja mitä rasteja hakee. Se, joka saa eniten pisteitä, voittaa.  Käsittääkseni tämä ei ole kovin vakavamielistä. 

Siksi uskaltaudun mukaan, vaikka taidan olla jo ennenkin maininnut kehnoista olemattomista suunnistustaidoistani. Kesällä kävin iltarasteilla, mutta ymmärrys suunnistuksesta on edelleen heikko. Pidän kyllä todella paljon suunnistamisesta, se laskettakoon edukseni.

Yö-rogainingissa suunnistetaan ihan kirjaimellisesti yöllä. Perjantai-iltana klo 20 jaetaan kartat ja lähtö on klo 22 illalla. YÖ-rogaining kestää 8 tuntia, eli aamukuuteen mennessä on oltava maalissa.

Olen suunnistustaidoton ja iltauninen, mihin olen ryhtymässä? Tämän kaiken onneksi mahdollistaa joukkue - heikommillakin suunnistustaidoilla pärjää kun porukassa muut osaavat. Hieno laji! Olen tosin ilmoittanut joukkuekavereille, että minulla varmaan valot alkaa sammua muualtakin kuin otsalampusta siinä kolmen-neljän tunnin jälkeen :)

Kännykässä pitää olla QR-koodilukijasovellus, rastin koodi luetaan kännykällä ja leimaus kulkee reaaliajassa tulospalveluun. Mukavaa ja nykyaikaista - kunhan vaan puhelimen akku kestää. Omassa uudenkarheassa samsungissa akun kesto ainakin on todella huono.

Kisan varustelista on pelottavan pitkä. Järjestäjän sivuilta löytyvä lista on kyllä hyvä, en olisi itse keksinyt ottaa mukaan kaikkea tarpeellista.

Pakollisia varusteita on:
-tuulenpitävä takki - otan varmaankin Haltin tai Haglöfsin goretexin. Minulla on myös Haltin takin kanssa kuorihousut samaa vedenpitävää materiaalia. Hämmästyttävää ja ilahduttavaa huomata, että minullekin, entiselle en-urheile-ulkona-tyypille on näköjään kertynyt ihan kunnollisia varusteita.
-kuiva vaihtopaita - tämä voi olla kova juttu jossain vaiheessa.
-päähine - ohut pipo tai buffi.
-juomaa ja energiaa - juomareppu lienee käytännöllisin, pyydän Managerilta reppua lainaan. Mutta miten estää juomaletkun jäätyminen jos on pakkasta? Se pitäisi juotuaan kai jotenkin puhaltaa tyhjäksi? Energiaa mukaan, geelejä ja patukoita, rusinoita.
-lamppu (suositellaan otsalamppua) - otsalamppu löytyy, ihan tavallinen Petzlin pattereilla toimiva lamppu. Pitäisiköhän varapatterit ottaa mukaan ettei käy köpelösti.
-heijastin (kiinnitettynä reppuun tai takin selkään) - juoksuun tarkoitettu heijastinliivi käy hyvin.
-kapeakärkinen "permanent" tussi - Enpä muuten ole varma löytyykö omista kätköistä tällaista vai pitäneekö hankkia. Onneksi vielä ehtii.

-

Varusteiden mietintää. Iloinen mieli vaikka
kaksin käsin tarvii pitää pipoa päässä kiinni!

Lisäksi jokaisella joukkueella on oltava
-varalamppu tai varaparistot / akut - No ne varaparistothan ajattelin ottaa mukaan.
-EA-pakkaus (ensiside, urheiluteippiä ja avaruuslakana) - minulta löytyy urheiluteippi, joukkueessa muilla jäsenillä on muut.
-kännykkä + riittävästi virtaa - riittävästi virtaa nykyajan älypuhelimissa, toivottavasti :) No, varakännykkäkin on.
-QR- tai NFC -ohjelmisto - juu on.
-varakännykkä (sammutettuna, jotta virtaa varmasti on hätätilanteessa) - löytyy.

Huh, sitten on vielä lista suositeltavista varusteista. Tämähän on monimutkaisempaa kuin triathlonkilpailuun lähteminen.
-reppu - juomareppu, jonne mahtuu vähän muutakin.
-kännykän vesitiivis kotelo / muutama minigrip-pussi - löytyy.
-yliviivauskyniä, viivotin, nuppineuloja, lankaa, alusta, taskulaskin (reitin suunnitteluun) - apua, nyt on otettava yhteys joukkuekavereihin, mutta eiköhän nämäkin saada kasaan.
-rahaa - toki, että saa kahvia ja pullaa sämpylää huoltsikalla.
-kuminauha numerolapun kiinnittämiseen, jos ei halua rei'ittää kuoritakkiaan :-) - no mutta kisanumerovyöhän löytyy kaapista kyllä.
-wc-paperi - ja se varmaan kannattaa laittaa kanssa pieneen minigrip-pussiin ettei ole valmiiksi märkää jos sataa.
-rakkolaastareita, vaseliinia, särkylääkettä - perusjuttuja, löytyy, kunhan muistaa pakata mukaan.

Viime hetken vinkki tuli äsken kokeneemmalta joukkuekaverilta: neopreenisukat! Ne voisivat olla kova juttu. 

Uudessa Kauneus ja Terveys -lehdessä minusta on pieni juttu, jossa kerron motivaatiovinkeistä yhdessä muitten liikuntabloggaajien kanssa. Endorfiinikoukussa-blogin Elina ja Elämää Venlan silmin -blogin Venla kirjoittavat myös, mikä motivoi liikkumaan ympäri vuoden.

Oma juttuni on otsikoitu hauskasti "innostu muista höyrähtäneistä", ja niinhän se tosiaan omalla kohdallani menee. Yörogainingiin lähden muitten innostuneitten kanssa (jotka ehkä saattoivat minua siihen jopa vähän yllyttää...). Kai sitä pitää aika höyrähtänyt olla jos haluaa suunnistaa yöllä pimeässä ja kylmässä monta tuntia? Sanoin myös, että "yhteistreenit ovat triathlonin suola", juu, kyllä se rogaining myös on yhteistreeni. Jännittävää on. Sääennustetta en uskalla enää katsoakaan, koska torstaille luvattiin lumisadetta. Perjantaina päivällä pitäisi sataa vettä ja yöllä taas ehkä pakkasta / lunta?

Piristävää lukemista pimeässä marraskuussa.

Juuri äsken YÖ-rogaining -tapahtuman Facebook-sivuille tuli juonipaljastus: kannattaa poiketa Niihaman ulkoilumajalle, siellä palvellaan suunnistajia ja sieltä saa ostaa tietenkin kahvia, teetä, kaakaota, mehua, kahvileipiä, täytettyjä ruisleipiä, höyrymakkaraa, riisipuuroa, glögiä ja vohveleita. Melkoinen vetonaula keskellä metsää!