lauantai 8. marraskuuta 2014

Tampereen YÖ-rogaining ensilumella

Tampereen YÖ-rogaining oli eilen, suosittelen! Tapahtuma oli hauska ja hyvin järjestetty. 

Edellisessä postauksessa kerroin melkoisesta varustemäärästä. Siitä selvittiin, viestit viuhuivat pitkin viikkoa, kuka ottaa mitä mukaan.

Sää aiheutti ensin päänvaivaa, torstai-iltana satoi ensilumi ja sitä sitten satoikin ihan riittävästi, vihmoi poikittain ja tuulen kera. Perjantaina päivälläkin tuprutteli ihan kunnolla lunta. Loppujen lopuksi perjantai-iltana ja -yönä sää todella mukava. Lumi toi hurjasti valoa, lämpötila oli nollan tuntumassa, joten kylmä ei ollut, tuuli ei juuri käynyt. Olisi ollut varmasti ihan erilaista suunnistaa lumettomaan aikaan pilkkopimeässä.

Ensilumi satoi Tampereella torstaina 6.11.2014

Varustepuolella olin onnekas. Aloin loppuviikosta pelätä jalkojen kastumista märässä lumessa ja palelua. Kyselin neuvoja ja mietin että hankkisinko neopreenisukat. Mistä niitä saa, toimiiko ne, mahtuuko lenkkareihin, hiertääkö - kysymyksiä oli mielessä vaikka kuinka. Muistin joskus nähneeni neopreenitossuja Nonamella, ja kysyinkin sieltä, mutta niitä ei kuulemma enää ollut valikoimissa. Ajattelin, että antaa olla, menen nastalenkkareilla, onhan ne jonkin verran vedenpitävät. Torstaina Nonamelta kuitenkin soitettiin minulle, että varastosta oli löytynyt yksi pari sopivia neopreenitossuja, kiinnostaisiko minua vielä. No tottakai kiinnostaa, mahtavaa palvelua! Onnellinen neopreenitossujen omistaja kiittää. Toimivat hyvin suunnistuksessa, vaikka pienellä riskillä lähdin uusilla varusteilla pitkään suoritukseen. Ensi kesänä ne lämmittävät minua avovesiuinnissa. Toiset käyttävät niitä kuulemma pyöräkengissäkin, ja mikä ettei niillä voisi varmaan hiihtääkin jos sukka vaan mahtuu monoon.

Hassu monikäyttöinen neopreenitossu.

Toinen mahtava varustejuttu on se, että sain kunnollisen otsalampun lainaan. En edes älynnyt kysyä keneltäkään, mutta minulle tarjottiin kahdeltakin eri taholta kunnon lamppua lainaan. Ihania treenikavereita. Olihan se lainaamani 1600 lumenin tehoinen lamppu aivan mahtavan hyvä ja tehokas.

Kisajännitys alkoi nostaa päätään vasta perjantaina. Olin aikatauluttanut itselleni hyvin aikaa nukkua kunnon päiväunet. Kerrankin ei kuulkaa nukuttanut sitten yhtään. Ruokakaan ei maistunut.

Lähtöpaikalla oltiin puoli yhdeksän aikoihin. Taas oli paljon uutta puuhaa minulle. Alkoi selvitä, mihin tarvitaan teippiä, jumppa-alustaa, nuppineuloja, viivotinta ja narua.

Tiimi suunnittelee.

Iso kartta saatiin neljänä pienempänä palasena, kartat piti itse teipata yhteen. Sen jälkeen päästiin suunnittelemaan reittiä. Laitettiin nuppineuloja rastien kohdalle kartalle, jumppa-alusta oli kartan alla sitä varten. Mietittiin, mistä mennään ja mitä rasteja haetaan, sitten viriteltiin kartalle naru reitin mukaisesti nuppineuloihin kiinni. Narussa oli 6 kilometrin välein merkki eli siitä pystyi arvioimaan reitin pituuden. Teimme kunnianhimoisen suunnitelman, josta tarvittaessa pystytään nopeasti muokkaamaan (=lyhentämään) reittiä tarvittaessa. Tarkoituksena kun ei ollut mennä pää kolmantena jalkana, vaan kävellä ja hölkkäillä jos siltä tuntuu ja nauttia pitkästä treenistä. 

Nuppineulat ja narut kartalla.

Kun oltiin päätetty reitti, piirrettiin se kartalle (joukkueen kaikkiin karttoihin) viivottimen ja teräväkärkisen tussin avulla. Tapahtuman järjestäjällekin piti jättää reittisuunnitelma. Kyllä siinä ennen starttia kaikenlaista puuhaa oli, jäi kahvitkin juomatta vaikka olin suunnitellut siinä vielä piristysruiskeen nauttivani.


Näytän aika urpolta suunnistajalta. Ei voi mitään kun ei ole laji hallussa :)

Lähtöpaikka oli Leinolasta Perheliikuntakeskus HipaltaStartti oli kymmeneltä illalla. Rauhassa lähdettiin kävelemään, niin lähti moni muukin. Onhan siinä 8 tuntia aikaa kiihdytellä jos virtaa riittää.

Tamperelaisille etuna oli se, että paikat ovat tuttuja. Emme hakeutuneet metsiin suunnistamaan, vaan pysyttelimme enemmän urbaaneilla alueilla. Lähestulkoon kaikkien rastien paikat olivat jossain määrin tuttuja, ainakin joku meistä tiesi paikan tai oli peräti joskus käynytkin paikassa.

Ensimmäisenä suunnattiin Kaukajärven kartanon maille Vehmaisiin. Vehmaisista jatkettiin kohti Kaukajärveä ja Haiharan kartanoa. Matkalla leimattiin pari rastia. Haiharan kartanolla rasti oli veikeästi piilotettu. Rastimääritelmässä luki "tuulimyllyn koillispuolella olevan punaisen rakennuksen räystään alla, tuulimyllyn puolella". Varsin selkeä rastimääritelmä, mutta itse rasti oli niin hyvin piilossa että piti oikein tarkasti katsoa että se löytyi.

Seuraava rasti näytti olevan ihan selkeässä paikassa, mutta ensin kukaan meistä ei hoksannut, että mikä se oikein on. Rastimääritelmässä sanottiin, että "luoteisin kallistettu kaarre. Huom. max 3 kierrosta ;-)". Mitä ihmeen kierroksia? Kun lähestyttiin rastia, hoksattiin, että sehän on uusi skeittiparkki Vilusenharjulla. Tulipa käytyä sielläkin! Tällainen suunnistus on kyllä hauska tapa tutustua kotikaupunkiin.

Seuraava rasti oli Iidesjärven lintutorni. Olen joskus lenkkeillyt Iidesjärven ympäri ja poikennut oudolle polulle ja päätynyt juuri sinne lintutornille. Tuttu paikka siis sekin. Pimeässä toki oli vähän hankalampi muistaa mistä kohtaa sinne poikkesin ja missä kohtaa torni on.

Valopäät pimeässä

Lintutornilta jatkettiin Vuohenojalle leimaamaan seuraava rasti, ja siellä palaveerattiin hetki ja päätettiin jättää keskustan rastit väliin. Olisi ollut hauska käydä yöllä Tampereen keskustassa ja rastit olisivat olleet tutuissa paikoissa, mutta käännyttiin mieluummin pikkuhiljaa kohti maalia.

Vuohenojalta suunnattiin Hakametsän ja Tampereen jäähallin kautta kohti Huikkaan kaupunginosaa. Matkalla meillä oli riemukas kohtaaminen yöllä auki olevan Jäähovin McDonaldsin kanssa: sieltä saa kahvia! Mäkkäri näytti pimeältä, mutta autokaista oli auki. Autoja oli jonossa muutama, mutta sinne sekaan vaan. Tilaus pitää tehdä kaiutinhässäkkään, joka on ennen palveluluukkua. Huhuu, huudeltiin, mitään ei kuulunut kunnes tajuttiin, että sinähän on painoraja: auton painosta laite tunnistaa, että joku on tulossa. Meidän painomme ei ihan riittänyt, joten käveltiin sitten autojen perään jonottamaan tiskille. Ystävällinen myyjätyttö kertoi, että sisätilatkin ovat auki, mutta me halusimme kahvit vaan mukaan, joten saimme palvelua autokaistan luukulta. Kävi oikein kätevästi.

Pari lattea, kiitos.

Kuumat take away -kahvit hyppysissä oli mukava jatkaa matkaa. Huikkaalta löydettiin pieni lampi, jonka rannassa olevassa puussa oli rasti. Minulle tämä puoli Tampereesta ei ole niin tuttua, mutta onneksi joukkuekaverille oli. Huikkaalta mentiin Pappilaan, Pappilasta Linnainmaalle ja sieltä Leinolaan Mannerheiminkalliolle Mannerheimin patsaalle. Lunta oli taas alkanut pikku hiljaa sadella ja oli ihan jouluinen tunnelma.

Mannerheim kalliolla.

Mannerheiminkalliolta oli enää lyhyt matka maaliin. Omia jalkoja painoi jo, nastakengillä en ole mennyt kovin pitkiä matkoja ja varpaissa tuntui kävely.

Maalileimaus puoli kolmelta yöllä!

Maalissa olimme reilun neljän ja puolen tunnin suunnistuksen jälkeen, puoli kolmen jälkeen yöllä. Suunnistusaika oli tarkalleen 4:35:11, tässä ajassa haimme 11 rastia ja saimme 73 pistettä. Tossusarjan voittaja sai 203 pistettä, siinä oli huikea suoritus! Olen kyllä oman joukkueenkin suoritukseen erittäin tyytyväinen, kaikki olivat hyvillä mielin ja jaksoivat. Itsellä ainakin alkoi jo neljän tunnin paikkeilla selvästi väsy painaa, vaikka aika kuluikin ihan älyttömän nopeasti. Matkaa meille tuli 22 kilometriä. Tampereen YÖ-rogainingin tulokset ovat täällä.

QR-koodileimaus puhelimella toimi hyvin, kunhan malttoi rauhallisesti suunnata puhelimen kohti koodia. Kaikki toimi hyvin, sääkin oli kerrassaan sopiva ja miellyttävä, marraskuussa se ei ole itsestäänselvyys. Hyvillä mielin mutta unisin silmin on tämä päivä kulunut. Viimeisessä kuvassa näkyy vielä joukkueemme suunnistama reitti:

Reitti Tampereen yössä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti