Varalan temppukoulu #toughmudder

Viime perjantaina haettiin maitohappoja Tough Mudder -treeneissä, tässä mainio videopätkä siitä, miten leppoisan miellyttävä sauvakävely suolla muuttui verisuonissa virtaavaksi maitohapoksi ja kurkusta ylöspäin pyrkiväksi lounaaksi. "Olihan se nyt aika hirveetä" -tunnustus kuullaan lopussa :)



Olin tälläkin viikolla Tough Mudder -treeneissä kameran kanssa kuvaamassa. Varalan urheiluopisto Tampereella oli pistänyt parastaan ja rakentanut treenaajille temppuradan. #Teamnokiantyres-treenaajat puolestaan pistivät parastaan temppuradan suorittamisessa.

Kokoonnuttiin Varalassa Tampereella. Varalan urheiluopisto sijaitsee lähellä Tampereen keskustaa järven rannalla. Varalassa on todella upeat puitteet, itse olen ollut siellä niin urheilujutuissa, työseminaarissa kuin yksityisjuhlissakin. Mahtava paikka, rantasaunasta on vain muutama metri järveen.

Aluksi porukka lähti tekemään juoksuverryttelyä, ennen sitä koutsi vähän jo pohjusti minkälaisia haasteita tullaan kohtaamaan. Itsellä loksahti leuka jossain niillä main kun selostettiin "kiivetään ylös kuuteen metriin, hypätään trapetsihyppy, tehdään 10 leuanvetoa, alas ja sama uudestaan". Selvä. Onnea vaan. Onneksi nämä ovat teräsmiehiä.

Treenissä oli mitä ilmeisimmin tarkoitus vähän koitella kanttia ja korkeiden paikkojen sietokykyä. Lihaskuntokin joutui kovaan testiin. Edessä oli kolme erilaista toimintapistettä, joilla näitä ominaisuuksia testattiin.

Verryttelemästä tuli iloinen #teamnokiantyres-porukka.

Aluksi piti pukea päälle kiipeilyvaljaat. Turvaköydet ja varmistaja oli joka rastilla.

Ensimmäisenä pojat kiipesivät jättiläisen tikkaat 10 metrin korkeuteen. Mittasuhteet tikkaissa näyttivät olevan melko haastavat. Koko kroppaa ja käsivoimia piti käyttää apuna kiipeämisessä.

Ensin kiinnitetään iloinen kiipijä turvaköysiin.

On se aika korkealle kiivettävä.

Sitten nähtiin monta erilaista taidonnäytettä ja tekniikkaa:

Toinen toimintapiste oli trapetsihyppy. Pylvästä pitkin kiivetään ylös 6 metrin korkeuteen, asettaudutaan pylvään nokkaan pienelle vanerilevylle seisomaan, siitä hypätään puiden väliin trapetsiin roikkumaan ja tehdään 10 leuanvetoa. Sen jälkeen laskeudutaan alas ja sama tehdään heti peräjälkeen uudestaan.

Ensin kypärä päähän ja turvavaljaat kiinni. 
Maisemat oli hienot, mutta temppuilijat eivät 
välttämättä niitä ehtineet ihailla.

Pylvään nokassa ei ollut lupa miettiä kauaa. Hyppyyn vaan!

Liito-oravakin olisi kateellinen näistä hypyistä.

Leuanvedot roikkuvassa ja heiluvassa trapetsissa on heviä hommaa.

Kolmas toimintapiste oli kuuden metrin korkeudessa heiluvien vaijereiden varassa eteneminen. Tässä haasteessa vaadittiin vahvojen keskivartalolihasten lisäksi valtavasti puristusvoimaa, otteen piti pitää ohuesta heiluvasta vaijerista ja koko kropan varassa roikuttiin. Luulen ymmärtäneeni, että tämä oli toimintapisteistä haastavin.

Ensin ketterästi kuin orava tikkaita pitkin ylös vaijerille.

Tästä pitää tiputtautua käsien varaan.

Tässä hommassa on vatsalihakset kovilla!

Tätä videota en osannut upottaa, mutta kannattaa kurkata alle minuutin mittainen pätkä siitä, kuinka suuri merkitys on sillä kun kaverit tsemppaavat! Voimat on loppu ja kiipeilijä sanoo tulevansa alas, mutta ei vaan tulekaan kun muut huutaa että kyllä jaksaa. Kannustuksen ihmeellinen voima!

Tyytyväinen koutsi ja #teamnokiantyres

Kiitos malleille, oli hienoa saada seurata valmistautumista Tough Mudder South London -kisaan. Reilun viikon päästä 25.-26.10. kisa on jo käynnissä, hurjat tsempit matkaan ja voitto kotiin!

Go all the way -meininkiä ja kisaajien edesottamuksia voi seurata lisää täältä. Poikien Instagram- ja Twitter -kanavat laulavat hästäkeillä #teamnokiantyres & #goalltheway, pysykää kuulolla!

Maitohappoa Tough Mudder -treeneissä

Tässä he ovat, Tough Mudder South Londoniin 25.-26.10.2014 lähtevä #teamnokiantyres:

#teamnokiantyres

Hulvattoman hauskoja heppuja, mutta olemuksen ei saa antaa pettää: tämä on jäätävän kovakuntoinen porukka.

Itse en tullut valituksi joukkueeseen, ja uskaltaisinko sanoa olevani peräti helpottunut. Maratonin jälkeen en ihan ensimmäisenä ole kaivannut maitohappotreenejä. Kroppa taitaa olla levon tarpeessa, ja olen nauttinut ihan suunnattomasti nyt tästä ajanjaksosta, kun mitään kilpailua tai tapahtumaa, minne pitää kovasti valmistautua, ei ole näköpiirissä. Ihana peruskuntokausi! Mielessä on kirkkaana ensi kesän Frankfurtin Ironman, kaikki treeni ja valmistautuminen keskittyy nyt siihen.

Pääsin kuitenkin kulisseihin katsomaan mitä #teamnokiantyres tekee. Eilen teemana oli maksimikestävyys.

Valmiina kumisaappat jalassa, suolle mennään.

Suunnattiin Ylöjärvelle Pohjansuolle, samaan paikkaan missä Amazing Race -televisiosarja vieraili kuvaamassa vuonna 2006. Suo on hieno paikka treenata! Pehmeä, jalkaystävällinen, raskas alusta. Suolla on mukavaa tehdä ihan peruskestävyystreeniä, mutta tämä oli kaukana siitä.

Ylimääräiset vaatekerrokset jätettiin luonnon järjestämään naulakkoon, suolla kasvavaan kuusenalkuun roikkumaan.

Päälimmäiset vaatekerrokset naulakkoon, kohta saattaa tulla lämmin.

Varalan koutsi

Ensin tehtiin alkulämmittely porukalla. Jonossa sauvottiin polkua pitkin.

Teputin perässä minkä ehdin, hikihän siinäkin tuli kun pysähdyin, kuvasin, juoksin porukan kiinni ja pysähdyin taas kuvaamaan. Jossain kohtaa jätin omat intervallini sikseen ja tyydyin zoomailemaan sauvojia järven toiselta puolelta.

Mutainen, märkä, upottava polku.

Karpaloita! Söin ekaa kertaa elämässäni karpaloita suoraan suolta!

Alkulämmittelyn loppupuolella alkoi porukassa näkyä keskittymistä. Oikea treeni oli alkamaisillaan. Kaikki tiesivät omista urheiluharrastuksistaan mikä on maitohappo ja mitä tuleman pitää.

Kuvaajat ja koutsi käyvät läpi mistä tullaan ja mihin mennään.

Treenissä tehtiin minuutin mittaisia vetoja täysillä, väliin hyvä palautus. Minuutti on pitkä aika kun pitää mennä sata lasissa. Kun maitohappoa alkaa kerääntyä, olosta tulee varsin epämukava. Verenkierto ja keuhkot eivät pysty poistamaan elimistöön syntyvää hiilidioksidia eivätkä myöskään tuota enää riittävästi happea. Lihakset hyytyvät.

Lähtörivissä valmiina. Pillistä lähtö!

Tätä treeniä ei tehty joukkuehengessä, vaan kaikki taistelivat omaa itseään vastaan.

Jaksaa jaksaa, jalka nousee!

Maakosketustakin otettiin.

Asenteella minuutti loppuun asti.

Kaikki on otettu irti mitä lähtee.

Taustalla näkyviä marjanpoimijoita ei vahingoitettu kuvauksissa.

Anaeorobinen kynnys on ylitetty jo hyvän aikaa sitten. Maksimeilla mennään.

Tuntuu melkein itsestäkin pahalta kun näkee miltä treenaajista tuntuu.

Hetken aikaa oli lupa huohottaa sauvojen varassa, mutta sitten piti jo lähteä liikkeelle. Aktiivinen palautuminen on tehokkaampaa kuin paikallaan seisoskelu.

Välitsempit kaverille. Hyvin me vedetään!

Taas lähtövalmiina. Ei varmasti tunnu mukavalta.

Tällaisen treenin seurauksena maitohaponsietokyky paranee ja lihaksisto kykenee  paremmin kestämään happivelan. Selvä hyöty tulevaan Tough Mudder -kilpailuun.

Polte ja paha olo.

Treenistä jäi sivustaseuranneelle hyvä mieli. Pojilla on asenne kohdillaan ja hyvä meininki.

"No ei tää oikeesti tuntunu missään" - jos kuvaaja kysyy :)

Lopuksi vielä verraa, maitohapot pitää huuhdella elimistöstä pois. Siihen auttaa kevyt loppuverryttely.

Loppuverra.

Taidetaan käydä jo kisataktiikkaa läpi.

Onneksi porukalla on hyvä koutsi Varalan urheiluopistolta. Palautumisesta puhuttiin paljon. Tällaisia treenejä ei voi tehdä kovin usein ja maksimitreenistä pitää palautua hyvin. Seuraava päivä on ehdottomasti lepopäivä. Lihaksia on hyvä palautella esimerkiksi putkirullailemalla.

Lopuksi jo hassuteltiin ja poseerattiin kuvaajille.

Kunnon karjaisu loppuhuipennukseksi!

Tässä olisi muuten joukko melkoisen päteviä triathlonisteja: on nimittäin kunto, asenne ja huumorintaju kohdillaan. Taidan alkaa puhuttaa poikia Triathlonteam226:n treeneihin :)