Faster, stronger, longer: SUP

Tällainen ihanuus muutti meille tiistaina: 

Mun Supi <3

Se on SUPin Aero TT. Eikö olekin nätti! Olen vieläkin vähän hämilläni, että nytkö sitä sitten ajellaan kauan haaveillulla triathlonpyörällä. Jestas.

Söpöt pyöräkengät on kanssa uudet. Sopii väreihin :)

Ensivaikutelma pyörästä oli, että onpa se pieni ja kaunis! Tällaisia saa Suomen urheilupyörästä. Pyörä oli tehty samantien oikean kokoiseksi bike fitting -mittaussysteemeillä, eli suoraan sai lähteä ajamaan. Asento on vielä hiukkasen pystympi kuin millainen olisi täydellinen ajoasento, säädän sitä vielä hiukan alemmaksi kunhan ensin pyörä tulee tutuksi.

Tiistaina painelin saman tien koeajolle. Ajotuntuma ja -asento ovat ihan erilaiset kuin tutussa maantiepyörässä. Ajaminen tuntui huteralta, mutta pyörä kuitenkin niin omalta. Vaihteitten kanssa olin alkuun ihan kuutamolla, mutta kyllä niihinkin jonkinlainen tuntuma alkoi sitten löytyä. Back to basics, tämä on nyt näköjään ihan taas pyörällä ajon opettelua. Tuli kirkkaasti mieleen se kerta, kun olin ensimmäistä kertaa maantiepyörällä liikenteessä vuonna 2011. Se oli kamalaa ja pelotti. Siihen verrattuna ensimmäistä kertaa triathlonpyörällä ajaminen oli suorastaan helppoa. Mutta kyllä pitää vielä kilometrejä karttua, jotta ajamisesta (ja niitten vaihteitten vaihtamisesta...) tulee luontevaa.

Siirryin nyt avorenkaista tuubimaailmaan. Siitä en ymmärrä mitään muuta kuin että lenkille pitää ottaa paikkauslitku ja CO2-pumppu taskuun. Jos tulee rengasrikko, niin niillä voi tehdä jotakin. Pitää selvittää, että mitä. Mutta periaatehan on, että tuubit eivät mene rikki. Piste :)

Pyörä tuli heti sisälle kotiin ihailtavaksi.

Voi tylsyys kun sää kylmeni juuri tähän väliin. Ehdin eilen, vappuaattonakin, vielä pyöräillä, mutta tänään oli niin jäätävän kylmän tuntuista, että ei kiitos pyöräilylle. Muutenkin on niska-hartiaseutu jumissa kun olen jännittänyt uudella kulkupelillä ajellessa.

Nyt ainakin välineitten puolesta voisin nousta pyöräilyssä seuraavalle tasolle. En malta odottaa :)