Avoveteen puli puli

Kesän ensimmäinen avovesiuinti - check. Ja meni paremmin kuin odotin! Aikaisempina kesinä uinnin aloittelu on ollut sellaista räpiköintiä. Yhden kerran muistan, että menin vasta ekassa harkkakisassa ekaa kertaa järveen (virhe!), silloin meni ihan plörinäksi. Virheistä näköjään oppii.

Trinistit tulossa uimasta ja menossa uimaan

Rannalla oli muitakin triathlonisteja samoissa puuhissa, ekalla avovesiuinnilla. Joku kehui että ai kun on hienoa. Ihmeellistä että joku pitää ensimmäistä avovesiuintia hienona. Minusta se on epäilyttävää ja jännittävää.

Mustapukuiset sukeltavat kohta keltaiseen siitepölyyn.

Vedessä on kamalasti siitepölyä, yök. Äläajatteleäläajattele. Naama veteen, kylmää, pystyykö tässä hengittämään. Muutama sammakkoveto väliin ja pää uudestaan veteen. No joo, pystyy hengittämään. Poijuja ei järvellä ollut, uitiin laiturille päin. Laiturilla kunnon huiluu. Jes, mähän uin ihan oikeasti!

Kaverit sanoivat että uidaan vastarannalle. Ihan rannalta taitaa olla nelisensataa metriä vastakkaiselle rannalle, nyt oltiin jo jonkun matkaa edetty sinnepäin. Vikisin ensin vähän, että en nyt taida vielä ekalla kertaa sinne asti uida. Viime kesänäkin kävin monta kertaa uimassa ennen kuin uskalsin sinne asti lähteä. Sitä edellisenä kesänä en kertaakaan uskaltanut uida vastarannalle. Miten minut onkin niin helppo ylipuhua - huomasin sanovani että mennään vaan jos odottavat minua. Niin tuntuu turvallisemmalta. 

Eikä se nyt kovin paljon sen ihmeellisempää ollut sinne vastarannalle uida. Ilta-aurinko vaan häikäisi niin suunnistaminen oli vaikeaa. Vastarannalla taas kunnon huiluu kanadanhanhien kanssa ja uinti takaisin. Rauhallista uintia vaan niin hengittäminen helpottui koko ajan. Mutkiahan tuli matkalle kyllä, mutta ensimmäiseksi avovesiuinniksi ei mitään kohtuuttomia pummeja sentään.

Uiminen on laiskan miehen laji. En näytä tekevän tässä yhtään mitään :)

Taas hetken huiluu rannalla. Nyt se hengittäminen alkoi sujua niin mitäs jos sitä tekniikkaakin vähän miettisi. Avovedessä ei tarvitse kauhoa käsi suorana, kyllä sielläkin saa uida hyvällä tekniikalla. Muistin muuten, että märkäpukunihan hiertää olkapäätä siitä kohdasta, josta se on paikattu. Se pitäisi muistaa teipata ennen uintia. Tai hankkia uusi märkäpuku.

Uin vielä pätkän vähän paremmalla tekniikalla. Aika jees. Vielä on matkaa rentoon avovesiuintiin, mutta ensimmäiseksi kerraksi tämä sujui omalta osaltani paremmin kuin hyvin. Etukäteen nimittäin arvelin uiskentelevani siinä rannan tuntumassa hiukkasen, totuttelen laittamaan kasvot veteen ja puhaltelemaan perunoita. Lapsena uimakoulussa puhalleltiin perunoita, muistatteko? :) Oikeasti uintia tuli vähän yli kilsa. Jee!

Voi ihmetys, mähän osaan uida!

Hiphei, hyvä treenipäivä tästäkin tuli, vaikka aamulla väsytti. Olin suunnitellut lähteväni pyöräilemään, mutta voi hyvänen aika kun väsytti. Ääh, pohdiskelin siinä aikani ja päätin että ei pyöräilyä tänään. Mietin, miksi niin väsytti: viime viikonloppuna molempina päivinä menoa ja toisena vielä kisa, viikolla pikainen työreissu Prahaan, sieltä paluulento oli myöhään ja kotona olin seuraavan vuorokauden puolella, normikiiretyöviikko, ja oikeastaan vähän kiireempikin kuin normaalisti kun oli se reissu, piti tiivistää muita töitä ja saada ne tehtyä. Liian vähän unta. Kokonaisrasitus oli liikaa. Kyllä kroppa viisaasti kertoo kun se haluaa lepoa. Henkisesti tällainen tuntuu laiskottelulta, kun olisi viikonloppu ja aikaa treenata, mutta uskon että tällä kertaa oli hyvä laiskottelu.

Laiskottelupäivä päättyy jääkiekkopeliin jota ei meinaa uskaltaa katsoa. Kääk, liian jännittävää!