Pirkan pyöräily 2015

Pirkan kierroksen toinen tapahtuma, Pirkan pyöräily oli viime sunnuntaina. Muut Pirkan kierroksen tapahtumat ovat hiihto, soutu ja hölkkä. 

Pirkan pyöräilyssä on matkoja kaikenkuntoisille pyöräilijöille ja kaikenlaisille pyörille: 

-Pirkan lenkki 217 km

-Klassikko 134 km

-Pyhä 40 km

-Lilliputti 4 km

Kaksi ensimmäistä reittiä kiertää kauniita maisemia Näsijärven ympäri. Pyhä kiertää Pyhäjärveä ja reitillä on paljon sorapätkiä. Pirkan pyöräilyssä ei ole ajanottoa, joten kyse on todellakin tapahtumasta. Lähtö ja maali on Tampereen jäähallilla. Se on kylläkin Hakamettä kun tamperelainen siitä puhuu.

Tappara ja Hakametsän halli, tamperelaisuuden merkki.

Lähtökuopissa

Pyöräilin Pirkan lenkin, 217 kilometriä. Viime vuonna pyöräilin ensimmäistä kertaa noin pitkän matkan, silloin ajoin sen Kaupin Kanuunoitten 30 km/h keskinopeusryhmässä. En oikein vieläkään käsitä miten olen siinä letkassa pysynyt matkassa!

Tänä vuonna mentiin omalla triathlonporukalla. Seuraan liittyi myös muutama maantiepyörä. Porukassa oli 7 pyöräilijää, se oli oikein sopiva ryhmän koko. Ihan alunperin sovittiin jo viime vuonna triathlonystävän kanssa, että tänä vuonna mennään yhdessä, hän vahvana pyöräilijänä vetää ja minä rimpuilen peesissä. Saatiin tosiaan mukavasti lisääkin porukkaa matkaan.

Tarkoitus oli ajaa minun sykkeilläni. Pelkäsin etukäteen että matkalla joudutaan olemaan koko päivä, koska keskisyke 130 ei anna minun ajaa kovin lujaa vaikka kuinka peesissä tulisin. Aika hyvin spekseissä kuitenkin pysyttiin, koska maalissa keskisyke oli 134. Maksimisykkeet kyllä kiipesivät ylemmäs mitä piti, sen sai aikaan reitillä olevat ylämäet ja pirullinen tuuli.

SUPi on huoltotauolla.

Uutisissa varoiteltiin vaarallisesta tuulesta. Jälkikäteen uutisoitiin, että raju tuuli haittasi pyöräilyä. Totta todellakin! Oli ihan käsittämätöntä, että ympyrälenkillä oli koko ajan vastatuuli tai vähintäänkin paha sivuvastainen. Helsingin sanomien Veloelo-pyöräilyblogissa kerrottiin näin:

Pirkan reitti muodostuu lisäksi niin, että sopivasta kulmasta puhaltava puhuri ei anna myötätuuliosuuksia kuin satunnaisesti ja hyvin lyhyillä osuuksilla. Sunnuntaina kävi juuri näin. Olipa keskinopeus mikä tahansa, kaikki olivat tällä kertaa poikkeuksellisen kovilla.

Tuuli myllytti niin, että välillä en uskaltanut ajaa triathlonpyörällä alhaalta lainkaan, oli pakko olla visusti jarrukahvoilla kun pelotti. Pääosin muutenkin oli pakko ottaa kaikki peesihyöty irti ja pyrkiä vaan ajamaan lähellä edellä ajavaa. En siis päässyt ajamaan alhaalta niin paljon kuin olisin halunnut koska ajaminen tuntui paikoittain vain selviytymistaistelulta. Tuuli puhalteli puuskissa 17 metriä sekunnissa, se tuntuu hurjalta kun tempaisee pyörään. Muuten tuuli tuiversi 8-10 metriä sekunnissa tasaisesti. Oli se aika paljon raskaampaa ajoa kuin mitä ilman tuulta olisi ollut. Tämän jälkeen ei pienet tuulet tunnu missään.

Hauskoja kylttejä reitillä riittää!

217 kilometrin lenkillä saa Komin huoltopisteellä lihasoppaa. Ai kuinka se maistuukaan hyvälle, siihen vielä kahvikupillinen jälkkäriksi niin taas polkee kuin uusi ihminen.  Ensimmäinen pitkän matkan nopeusryhmä saapui sopalle Komiin vartin myöhemmin kuin viime vuonna, kyllä se tuuli vaan hidasti matkaa. 

Ajoaika meidän ryhmällämme oli 8 tuntia. Kaikkiaan matkalla viivyttiin 9 tuntia 19 minuuttia, kiirettä ei pidetty ja tauoille pysähdyttiin kun oli tarvis. Loppupäästä pysähdyttiin vaan katselemaan mitä syötävää huoltopisteellä olisi :) Suolakurkut olivat jostain pisteestä loppuneet, ja voi sitä riemua kun niitä toiselta pisteeltä löytyikin!

Renkaanvaihtohommaa oli ohjelmassa kahteen otteeseen.

Keskinopeudeksi tuli 27 kilometriä tunnissa, se oli enemmän kuin villeimmissä unelmissanikaan olin osannut haaveilla!

Jos Pirkan pyöräily jäi välistä, tänään muuten poljetaan vielä Pirkan yöpyöräily. Matka on klassikko, 134 kilometriä ja lähtö tapahtuu iltayhdeksältä.  

5 tunnin lenkillä ehtii miettiä miten lausutaan Saucony

Tänään oli ohjelmassa taas pitkää treeniä. 4 tuntia pyörää ja päälle tunti juoksua, koko setti hyvin maltillisilla sykkeillä. Pyörällä sykkeen piti olla 125, se on kyllä melkoista hitailua ja tuntuu että tampereen seudun kaikki fillaristit painaa letkassa ohi :) En anna sen haitata, luotan siihen että hiljaa hyvä tulee. 

Sää oli ihan kiva reilu kymmenen astetta, toki lämpimämpikin jo tähän aikaan vuodesta kelpaisi. 

SUP valmiina lähtöön.

Ajelin saman lenkuran kuin mitä torstainakin porukalla ajettiin (edellinen postaus), laskeskelin, että saatan jopa ehtiä sen neljään tuntiin ajaa vaikka sykkeen piti olla matala. Sehän menikin melkein nappiin, 3 h 50 min oli saldona kotiovella, 87 km. En lähtenyt ajamaan kymmenen minuutin sakkolenkkiä lisäksi, ei tämä niin vakavaa ole. 

Maalaismaisemaa

Pyörän päälle juoksuun. Laitoin jalkaan uudet Sauconyt, ja ne on nyt hyväksi todettu! Aluksi oli vähän säätämistä kun lenkkareissa oli nauhat ja solmin ne liian tiukalle, piti pysähtyä löysäämään. Juoksen mieluusti pikanauhoilla enkä yleensä säätelekään niitä yhtään. Maratoninkin juoksin pikanauhoilla. Onkohan se tottumiskysymys, muistelen että ennen kuin olin pikanauhoista kuullutkaan, lenkkareitten solmiminen oli oikea ohjelmanumero. Ei saa olla liian kireällä eikä liian löysällä. Nykyään pikanauhoilla kireys on aina hyvä.

Näkyvät tossut on ainakin!

Lenkkareita ostaessani Saucony oli minulle aika lailla tuntematon merkki. Olen tykännyt juosta New Balanceilla, Adidaksilla ja On Runningeilla - en sentään yhteen merkkiin ole jämähtänyt. Myyjä jutteli minulle sausoneista ja olen nyt monta päivää itsekseni ihmetellyt että ei hyvänen aika ei kai sitä noin lausuta. Se lausutaan saukoni mun mielestä! Googlasin, ja kyllä ne on saukonit on. Suomalainen versio ääntämisestä siis. Ei taida kukaan Suomessa Nikeäkään lausua niin kuin se kuuluisi - naiki. Saucony lausutaan siis kuin "sock-a-knee". On tämä kai epäselvää muillekin ollut, sen verran monta hassua juttua googletellessa löysin :) Wikipediakin kertoi, että Sauconyllä on joskus lukenut kenkälaatikossa 'sock a knee' muistuttamassa oikeasta ääntämisestä. Tällaisenkin kysymyksen muun muassa löysin:
"How the hell do you pronounce this? You know that sneaker company Saucony? I just bought a pair for working out yesterday, and then i realized that I really have no clue how to pronounce the name. Anyone?"

Googletellessani löysin myös listan: 20 asiaa, mitä et tiennyt Sauconystä (en minäkään). Tässä muutama, tsekkaa loput linkistä jos kiinnostaa:
-merkki perustettiin vuonna 1898 - aika vanha merkki siis jo!
-Sauconyn nimi tulee Pennsylvaniassa sijaitsevasta Saucony Creek -joesta.
-Saucony valmisti aluksi lasten kenkiä. Myöhemmin kenkiä valmistettiin astronauteillekin.
-vasta 1970-luvulla Saucony alkoi herättää huomiota mediassa ja tulla tunnetuksi.
-Sauconyn kengät ovat vegaanisia (!), niissä ei ole käytetty eläinperäisiä materiaaleja.
-The correct pronounciation of Saucony is "sock-a-knee". Muistakaa, ei siis sausoni!

Helatorstain pitkispyörä naisenergialla

Arkipyhä, treenaajan onnenpäivä! Helatorstain kunniaksi ajeltiin tyttöporukalla pitkä pyörälenkki rauhallista vauhtia. Kilometreillä ja vauhdilla ei pidetty väliä. Ainoastaan sillä oli väliä että kevyeltä pitää tuntua ja kaikilla pitää olla kivaa. Niin ja kahvilla on pysähdyttävä!

Lähtö lenkille oli Nokialta ja kierrettiin Pyhäjärveä Säijän, Lempäälän, Vesilahden ja Tottijärven kautta niin että lenkin pituudeksi tuli suurinpiirtein 90 kilometriä.

Kahveet mentiin juomaan Vesilahden kirkonkylälle Pizzeria Makasiiniin. A-luokan kaffepaussipaikka! Olin siellä ensimmäistä kertaa ja ehdottomasti menen toistekin. Pihassa vastaanotti ihastuttava vahtikoira jota sai rapsuttaa ihan niin pitkään kuin jaksoi.

Näin ihana miljöö oli kahvilassa, paljon pieniä kauniita yksityiskohtia:

Sitten kahvilaan tuli joku häröporukka....

Otettiin porukalla yksi pizza, kaikki saivat yhdet slaissit. Ihan älyttömän hyvää pizzaa, suosittelen vaikka ihan vartavasten ajelemaan Makasiiniin syömään.

Ja sitten tietenkin vohvelia. Olin kuullut puhuttavan Vesilahden vohvelikahvilasta ja olihan tuo nyt hyvää! Myös palvelu oli ihastuttavaa! En lakkaa kehumasta tätä paikkaa :)

Ihana juoda kahvi noin söpöstä kahvikupista.

Pyöräparkki.

Paluumatkalla valmentajakin "sattui" (?! :D) ajamaan ohi ja saatiin otettua kunnon ryhmäkuva. Porukasta muuten puolet teki matkaennätyksensä lenkillä, eli tämä oli kyllä erityisen hieno päivä! 

Vastatuuleen sai tänään puskea ihan kunnolla. On se ihme homma: mietin että jos olisin yksin ajanut siinä tuulessa, olisi harmittanut niin vietävästi. Nyt ei harmittanut yhtään vaikka olin vetohommissa moneen otteeseen! Ihan eri fiilis ajaa porukassa kuin yksin.

Kaikki hymyilivät vielä lenkin päätyttyäkin (itseänihän hymyilyttää vieläkin :D). Kippisteltiin Gainomaxeilla lenkin päätteeksi!

Tällainen on hyvän mielen lenkki!

Ihana Toscana

Tänään kotiuduttiin huikean ihanalta pyöräleiriltä Italiasta. Melkein sanattomaksi vetää kun oli mitä parhain loma. Laitan muutaman tunnelmakuvan ja kirjoitan lisää paremmalla ajalla. 

 

Instagram päivittyi jatkuvasti, hashtagilla #toscanabikecamp2015 löytyy paljon matkakuumetta aiheuttavia kuvapäivityksiä. 

Liikuntapäiväkirja-blogissa on leirin kakkosviikolta upeita kuvia ja paljon juttuja.

Treeniä tuli kahden viikon aikana seuraavasti:

• pyörää 33 tuntia, 470 kilometriä, 7130 nousumetriä
• juoksua 3 tuntia, 23 kilometriä, 300 nousumetriä
• pikkuisen palauttavaa patikointia

Kaiken kaikkiaan 37 treenituntia. 

Maisemat olivat sanoinkuvaamattomat, italialainen jäätelö hyvää ja seura loistavaa. Mitäpä sitä ihminen enempää tarvitseekaan.

Olen elämäni aikana ihastunut useaan paikkaan, Toscana on yksi niistä mihin olen jättänyt palan sydämestäni. La Toscana nel cuore, palaan sinne vielä!

Määräviikko jatkui

Iloitsin viime tekstissä kivasti menneestä määräviikosta, 15 tuntia 20 minuuttia. Minulle se on oikein superhyvä viikko!

Minulla aina viikko alkaa maanantaista ja loppuu sunnuntaihin. Niin varmaan useimmilla muillakin. Sunnuntaina minulla oli viiden tunnin treeni, johon ajattelin treeniviikon huipentuvan.

Paitsi että maanantaina treenit jatkui, onhan maanantai aina ihan normaali treenipäivä. Ensin oli juoksutreeni urheilukentällä kylmässä viimassa ja vesisateessa, vai räntääköhän se oli. En tiedä, mutta maitohappoja haettiin. Ja hapokastahan se toden totta oli. Yksi juoksija tuli treeneihin myöhässä ja näki ensimmäisenä lajitoverinsa kaksinkerroin kentän laidalla. Siinä taisi vähän käydä mielessä että kannattaakohan tänne tulla...

Happotreenin jälkeen kävin kotona syömässä ja jatkoin punttisalille. Siellä tehtiin vatsajumppaa, käsijumppaa ja jalkajumppaa. Vähän ehdin venytelläkin.

Salijumpan jälkeen oli vielä uinti, ihan reipas nousevavauhtinen setti. Treeni, jonka nipinnapin ehdin tehdä tunnin aikana. Eilen meni pari minuuttia pitkäksi kun unohduin tauoilla rupattelemaan kuulumisia. Tämä treeni on sekuntipeliä eikä sen aikana paranisi paljon höpötellä. Kehtasin kumminkin tehdä treenin loppuun kun altaassa oli vielä muitakin mattimyöhäisiä. Muut uivat lötkötellen loppuverraa, minä painoin rähinäkaksvitosia täysillä :D

Treeniohjelmaa katsellessani vähän ihmettelin että miksi pitkä pyörä-juoksuyhdistelmä on tällä viikolla tiistaina kun se viime viikolla oli keskiviikkona. No, kai siinä on ajateltu minulle vähän vaihtelua. Sitten tajusin: ei, vaihtelusta ei taida olla kyse vaan määrästä! Viikkoahan ei välttämättä treenatessa tarvitse laskea maanantaista sunnuntaihin... Huomasin, että jos katson treeniviikkoani välillä keskiviikko-tiistai, niin hupsistaheijaa siinähän tulee 20 tuntia treeniä! Tässähän se varsinainen määräviikko vasta oli! 

Olipa hassua huomata, jos olisin huomannut tuollaisen määrän "normiviikolla" maanantain ja sunnuntain välillä, olisin voinut olla vähän kauhuissani. Nyt vaan ihmettelin, että jaa, ei se olo sitten tämän kummempi ole vaikka treeniä on paljon. 

Tänään siis oli treeniputken viimeinen setti: 3 tunnin pyörä ja tunnin juoksu. Pyörään sain seuraa ja matka meni mukavasti. Välillä paistoi vähän aurinko ja välillä satoi rakeita. Kropassa kyllä tuntui jo väsy, ja mietinkin pyörän loppupuolella että kunhan treeni on ohi niin makaan loppuillan pitkälläni sohvalla.

Tauon paikka.

No juoksuhan se taas virkisti niin että väsymys ei enää niin tuntunut. Olen kyllä tosin virkeämpänäkin joskus juossut. Mutta vauhti oli silti parasta koko viikon aikana pyöräilyn jälkeen, ihan samalla sykkeellä kuin muillakin kerroilla mutta vähän kovempaa. Tätä en tajua.

Yksi ikävä läheltä piti -kolaritilanne sattui, kun ajoin pyörällä suoraan risteyksessä ja takaa tuli auto joka kääntyi suoraan eteen. Onneksi vielä määräviikon päätteeksi löytyi jonkinlaisia refleksejä ja sain pyörän kääntymään, kosketusta ei tullut mutta ei se kaukanakaan ollut. Tarkkana saa kyllä liikenteessä olla. Jos jotain olisi sattunut niin eipä olisi paljon lohduttanut että se oli autoilijan vika. 

Positiivisena yllätyksenä mainittakoon että yhtäkään rengasrikkoa ei tänään sattunut! Olinhan varautunut kahdella sisäkumilla :)

Juostessa ihailin ilta-auringon värjäämää taivasta, pilvillekin tuli vaaleanpunaiset reunukset enkkaviikon kunniaksi! 

Huomenna pääsen hierojalle. Tarpeeseen tulee.

Jäätävä 4+1

Sää se vaan muuttuu. Viikko sitten kun kirjoitin, oli niin keväistä, niin keväistä. Nyt on pari päivää jäätävän kylmä tuuli ja tälle päivälle luvattiin vielä lumisadetta. Ihmeissäni olinkin tänä aamuna, että mitä teen kun treeniohjelma tarjosi neljän tunnin pyörää ja siihen tunnin juoksua päälle. Pakkastakin oli. En ole koskaan pyöräillyt pakkasella. Vaihtoehtoja olin punninnut jo pari päivää:
-vaatetta päälle niin paljon kuin löytyy ja ulos pyöräilemään. Tarkenenko siltikään?
-pyöräily sisällä trainerin päällä. Ei, pää ei kestä neljää tuntia.
-pyöräily ja juoksu Pirkkahallissa. Ei, sinne ei urheilemaan pääse kun siellä on messut.
-pyöräilyn vaihto hiihtoon, hiihto tykkilumilatupätkällä Nokialla Koukulla. Kyllä siinäkin muutaman kilometrin pätkä vaan neljässä tunnissa tutuksi tulee.
-pyöräily ulkona niin kauan kuin tarkenee ja sitten kun jäätyy pystyyn niin juoksemaan. Treeni jää vajaaksi. Ei ole vaihtoehto.
-pyöräily ulkona, sitten kun jäätyy pystyyn niin siirtymä sisälle trainerin päälle.

Päätin lähteä matkaan ensimmäisen ja viimeisen vaihtoehdon yhdistelmällä (vaikka kyllä hiihtokin siellä jonkinlaisilla sijoituksilla vielä pitkään oli mukana). Traineri vaan valmiiksi jos tulee pakottava tarve siirtyä sen päälle (eli syväjäätyminen).

Olin jo lähdössä, mutta kas, pyörän takarengas oli tyhjä. Keskiviikkona olin käynyt kolmen tunnin lenkuralla hyvin varautuneena kahdella sisäkumilla, mutta rengasrikkoa ei tullut. Tai olihan se jossain loppumatkasta sitten tullut ja gummi oli päivien mittaan hiljakseen tyhjentynyt. Vaihtohommiin siis! Olen ihan pikkuriikkisen ylpeä itsestäni kun suuremmitta mutinoitta ihan itse irroitin takarenkaan ja vaihdoin sisärenkaan. Muutaman neuvon ehkä otin Managerilta vastaan ;-) Pumppasin sisärenkaaseen ilmaa ja pum se räjähti. Edelleen suuremmitta mutinoitta jatkoin hommia ja vaihdoin uuden sisäkumin. Luulen, että olin saattanut laittaa sisurin huonosti paikoilleen kun se siitä venttiilin vierestä poksahti. Nää hommat pitää varmaan oppia kantapään kautta :-/ Siinähän sitä rutiinia tulee kun vaihtelee. Onneksi olin kotona lämpimässä! Toinen sisäkumi pysyi ehjänä ja sain takarenkaankin pyörään kiinni. Mutta mitäs sitten, kaikki varakumit oli nyt käytetty, uskallanko lähteä matkaan jos kumi puhkeaa taas? 

Päätin, että soitan sitten taksin jos olen jossain hevon kuusessa rengas puhki. Matkaan vaan, urheilukaupat aukeaa kahdeltatoista. Ajelen jotain kautta niin että olen urheilukaupan oven takana kahdeltatoista. Saanpahan sieltä varakumin matkaan jos siihen asti renkaat pysyy ehjänä.

Sportia-Pekan kiva myyjä tuli ulos asti katsomaan millaisen sisäkumin tarvitsen. Ja mikä venttiili siinä pitää olla. Kaikenlaista sitä pitäisi itse muistaa.

OOTD eli päivän asu oli sellainen, jolla en menisi pankkiin asioimaan. Ihmeen hyvin kyllä loppujen lopuksi tarkenin vaikka välillä oli jäätäviä hetkiä. Asuun kuului tekninen kerrasto alle, talvipyöräilyhousut, irtohihat, fleece, pyöräilytakki, lämpimät sormikkaat ja päälle rapuhanskat, neopreenisukat ja pyöräkenkien päälle kengänsuojat, buffi ja kommandopipo. Komeeta! Olin sen verran hyvin naamioitunut, että kun tapasin pari tuttua matkalla niin piti esittäytyä. Kai mut puheesta tunnisti kun vastasivat :)

OOTD. Päivän asu.

Sen verran vilpoisaa oli, että päätin että pysähdyn Rajasillan kahvilassa kahville. Tai kaakaolle, jotain lämmintä teki mieli. Ja oikeastaan alkoi olla nälkäkin, voisin ottaa pullan kun treeniäkin on vielä jäljellä. Polkiessani mietiskelin että kahvi vai kaakao, korvapuusti vai voisilmäpulla. Melkein ne maistuivat jo suussa, mutta siellä ne olivat visusti telkien takana. "Kahvila on auki maanantaista perjantaihin".

Kahvila oli kiinni, voi mikä pettymys.

No niin. Nautiskelin sitten siinä kahvilan vieressä energiageelin - jossa sentään oli kofeiinia - ja puolikkaan energiapatukan sekä join jäähileistä vettä. Melkein sama kuin se mistä haaveilin.

Kyllä niilläkin energiat kivasti koheni ja loppulenkki meni vaivatta. 

Aurinko pilkahti muutamaan otteeseen päivän aikana.

Kun olin pyörällä kotipihassa, tuli yhtäkkiä tunne että onkos tässä pyörässä nyt kaikki hyvin. No ei ollut kun kumi oli taas puhki. Miettikää mikä tuuri, paluumatkalla kotipihassa kymmenen metriä kotiovelta! :D

Muutama lumihiutaleen tapainen yritti laskeutua iltapäivällä maahan, mutta vähän huonolla menestyksellä. Juoksulla aurinkokin pilkotti muutaman hetken verran. Juoksu se on aina suorastaan hurjan kivaa pitkän pyörän päälle! Ihan hullua, luulisi että sitä on ihan väsynyt mutta minulle tulee jokin energiapiikki kun pääsee pois pyörän päältä ja käyttämään eri lihaksia.

Treenin jälkeen pääsin vaihtamaan sisäkumin kolmatta kertaa tänään. Se alkaa kuulkaa sujua.

Näin sujuu sisäkumin vaihto.
Hitaasti mutta varmasti.

Kyllä on hyvä mieli kun pystyin pyöräilemään ulkona eikä tarvinnut käyttää trainerivaihtoehtoa.

Eilen oli hauska päivä, kun Ninnin Energianurkkauksen Niina tuli Nokialle treeneihin, oltiin yhteydessä ja ex tempore sovittiin tapaaminen. Sitä en kyllä käsitä että miten me ei tajuttu edes yhteiskuvaa ottaa, sen verran harvoin kun kuitenkin nähdään. Oli mukava turista, molempien pääkisa on ensi kesänä Frankfurtin Ironman, joten kyllähän tuota juttua riittää. Niina teki eilen komean uintienkan, käykää kurkkaamassa blogista!

Määräviikkohan se tästä tulla tupsahti, 15 tuntia 20 minuuttia on sunnuntai-illan lukemat. Perusasioitten parissa olen ollut: 7 tuntia pyörää, 4 tuntia juoksua, pari tuntia uintia ja pari tuntia jumppaa. Kiva viikko.

On siis kevät!

Tämän päivän treeni oli kahden tunnin pyöräily ja siihen tunnin juoksu päälle. Ilma on ollut mitä keväisin, lämmintä ja auringonpaistetta - ei valittamista.

Edellinen pyöräilykerta olikin joulukuussa, joten kyllähän sitä jo joutikin istumalihaksia pyörän satulaan sovittelemaan. Aina se tuppaa olemaankin yhtä sovittamista ja tänään alla oli cyclocrossini, jonka satula ei ole ihan kaikista mukavin. Onneksi sitä pyörää oli siis vain se kaksi tuntia.

Sain pyöräilyseuraakin, mikäs sen mukavampaa! Maailma paranee kummasti parin tunnin rupattelulla ja siinähän taisi unohtua tehdä muutamat vedotkin mitä sinne leppoisan pyöräilyn lomaan oli sovitettu... Hups, älkää kertoko valmentajalle. Tai ihan sama, luultavasti itse möläytän sen heti huomisissa treeneissä, yleensä tunnustan saman tien jos olen säätänyt muuta kuin mitä treeniohjelmassa lukee. Yleensä en säädä omiani, mutta joskus käy näitä hupsis-juttuja :D

Cyclocrossilla oli mukava rullailla. Oli mukavaa siihen asti kunnes sapelisepeli näytti terävyytensä ja kumi oli taas puhki... Aargh. Ja aina takarengas! Luulen, että kykenisin nykyään ihan itse vaihtamaan puhjenneen sisäkumin - ainakin sykloon johon se on helppo saada paikalleen - mutta suurin tenkkapoo olisi varmaakin takapyörän irrottaminen ja sen takaisin paikalleen saaminen. Se on tyhmää hommaa. Haluaisin olla kiinnostunut pyöräni tekniikasta ja toiminnasta, mutta kun en vaan ole. Välillä koitan jotain opetella mutta pääni on tässä tapauksessa teflonia, ei sinne tartu mitään muistiin. Haluan vaan ajaa! No, onneksi oli sentään ehjä sisäkumi mukana ja taitava treenikaveri vaihtaa sisäkumin varmaan vaikka silmät kiinni.

Pyöräilin kotiin, päättyvän kadun päähän, siinä oli useampikin naapuri leikkaamassa puskia ja puita pihoissansa. Morjestin pyörän päältä ja kohta morjestin samat tyypit uudestaan kun lähdin juoksemaan. Ja sitten vielä kerran kun tulin juoksemasta kotiinpäin. Joskus vaan mietin, että kuinkahan pöljänä minua täällä pidetään. En nimittäin näitten kauempana asuvien naapureitten kanssa ole kuin morjestustuttu, en tiedä ovatko vaikka bonganneet takin selästä Triathlonteam226-tekstin vai pitävätkö vaan kylähulluna :D

Tänään ei ollut oikein juoksupäivä. Juoksu on aina kivaa ja nautin suosikkilajistani, joskus se vaan onnistuu nopeammin ja joskus hitaammin. Nyt taisin alkuun innostua rykäisemään liian kovilla sykkeillä ja loppumatka menikin sitten vähän toppuutellessa ja tuntui että ei kulje mihinkään. Juoksualustakin oli kovin mutainen ja märkä, kastui toinen tossu kun juoksin lätäköstä.

Järvestä alkaa kohta jäät sulamaan. Isoa railoa puskee jo, itse en tuonne menisi kävelemään mutta kyllä siellä pilkkijöitä tänäänkin on nähty.

Aamulehti on uutisoinut jäähirviöistä, järven jäälle on syntynyt jääharjanteita. Ihmeteltiin tätä ilmiötä jo ennen hirviöistä uutisointia, meillä on enää tällainen pikkuhirviö rannassa:

Pihassa puskee risujen välistä jotain vihreää, joten kyllä nyt kovin keväältä näyttää. Takatalvea lupaa sääennuste, mutta en suostu uskomaan.

Treeni, joka ei kestänyt päivänvaloa

Viime viikot olen elänyt melkein puhtaasti kaavalla eat - sleep - work - train -repeat. Yksinkertaista ja mukavaa, blogikirjoittamista siihen vain on ollut vaikea mahduttaa. Ehkä sillekin alkaa nyt löytyä paremmin aikaa kun totun oikeaan treenaamiseen ja osaan aikatauluttaa tekemiseni paremmin.

Tänään oli ohjelmassa pitkä treeni, 5 tuntia. Yhden näin pitkän treenin olen elämässäni aikaisemmin tehnyt, toissa talvena hiihdin kerran viisi tuntia. Tämä ei siis ole ollut treeneissäni ihan jokaviikkoista. Pyöräilyä oli tänään 4 tuntia ja juoksua tunti, kaikki kevyttä ja matalasykkeistä liikuntaa.

Sain treenikaverista seuraa polkemiseen, näin pitkillä lenkeillä aika kuluu kyllä todella paljon paremmin kun on juttuseuraa. Pyöräsykkeet itselläni tosin karkasivat vähän liian ylös, sen siitä saa kun lähtee kovemman pyöräilijän matkaan.

Marraskuinen sää: ei lunta ja lämpötila plus 1 aste.

Heti alkumatkasta meinasi tulla tenkkapoo. Pyörän takapää alkoi joustaa pehmeästi - mutta hetkinen, minullahan ei ole joustoa pyörässä vaan syklo alla? Apuuva, kumi oli puhki! Amatöörillä ei tietenkään ollut varakumia edes mukana. Äkkiä puhelu kotiin Managerille, ehditkö tuomaan sisäkumin. Nippa nappa ehti ennen töitänsä onneksi sen tuomaan ja treenikaverin kanssa vaihdettiin näppärästi uusi sisäkumi paikoilleen (itsehän vaihtaisin sitä varmaan edelleen jos olisin yksin ollut hommissa). Taas opin, pidetään vaan vararengas matkassa.

Pyöräretki oli hauska, pidettiin energiapatukka- ja mehutauko ystävän tiluksilla. Taputeltiin heposia, koiria ja kissoja sekä ihasteltiin kaneja, kanoja ja komeaa kukkoa. Pitkillä lenkeillä tällaiset pit stopit ovat hauskoja.

Ihanainen poniini!

Loppulenkin poljin yksin ja tuli ihan kamalan kylmä kun laskin sykettä ja vauhti hidastui. Ensin jäässä olivat varpaat, sitten sormet, sitten koko ihminen. Oli aika epämukavaa. Brr.

Neljän tunnin jälkeen tulin kotiin ja vaihdoin kuivaa vaatetta päälle. Pyöräillessä jalassa oli neopreenisukat ja halusin vaihtaa juoksuun oikeat sukat. Siinäpä olikin tekemistä kiskoa kohmeisilla sormilla tiukkoja neopreenisukkia jalasta. Meni muuten hetki aikaa, mutta onnistuin - ja sormet lämpenivät samalla.

Juokseminen noin pitkän pyörän jälkeen on ihanaa! Vartin jälkeen lämpenivät varpaatkin ja tuntui hyvältä. Sitä edelleen ihmettelen, kuinka tuossa kohtaa treeniä ei tunnu ollenkaan siltä, että viidettä tuntia mennään. Kai se on se lajinvaihto joka tuo uutta virkeyttä tekemiseen. Olen muutaman kerran juossut saman "tuonne ja takaisin" -reitin pyörän päälle. Tänään menin samoilla sykkeillä kuin aikaisemminkin, mutta kääntöpaikalla olikin vielä minuutti aikaa, sain siis juosta tänään pidemmälle kuin ennen. Oletinkin, että noin käy jossain vaiheessa, mutta en olettanut, että näin pian :)

Treenin jälkeen ei kestä katsoa kameraan.

Tähän vuodenaikaan noin pitkää lenkuraa ei oikein ehdi edes valoisaan aikaan tehdä. Onneksi otin juoksuun mukaan otsalampun, niin se pimeä vain laskeutui ja lampun valossa piti tulla loppumatka kun suosikkijuoksupätkääni ei ole valaistu.

Olen muuten ehtinyt blogin Facebook-sivuilla kertomaan kaikenlaisia juttuja mistä en ole tänne ehtinyt kirjoittaakaan. Yksi mahtava juttu oli se, että sain arvonnassa Berliinin maratonille paikan vuodelle 2015! Kävi tuuri. Heinäkuussa pääsen Saksaan Frankfurtin Ironmanille, sen jälkeen hetki pitää huilia, mutta ei tekeminen lopu kuitenkaan kesken kun maraton on syyskuun lopulla. Pitää olla mukavia asioita mitä odottaa.

Muutama mukava poiminta viikolta

-Treeniohjelma. Sain valkulta treeniohjelman, nyt näyttää siltä että puuhastelu loppuu ja alkaa hommat tosissaan. Kurkkasin vähän ohjelmaa mutta en taida uskaltaa lukea sitä kuin päivän kerrallaan, sen verran tehokkaalta se näyttää. Perjantaina tein jo ohjelman esimmäisen treenin, nousevavauhtisen juoksun, voin kertoa että niin epämukavalla alueella en ole yleensä käynyt kun omiani olen puuhaillut. Viikonlopulle ohjelma tarjosi nelituntisen treenin, yhdistelmä pyörää ja juoksua. Se oli kyllä aika miellyttävä treeni, koska se piti mennä matalilla tehoilla. Pyörään sain osalle matkaa seuraa, aika kului mukavasti rupatellessa ja tunnin juoksu tuntui kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen kovin lyhyeltä. 

Lauantaina oli tällainen treenisää. Lämpötila nollassa
ja marraskuisen harmaata.

-Cyklocrossini oli joutunut liian kauan maleksimaan varaston nurkassa. Kaivoin sen pitkästä aikaa esiin ja sillä oli hurjan mukava hurruutella menemään. Kerrassaan kiva pyörä ja juuri sopiva tähän vuodenaikaan!

Tykkään ajaa syklolla <3

-Hieronta osui ja upposi taas kerran. Jalat käytiin perusteellisesti läpi ja onhan siellä jumeja. Hieronta kyllä tuntuu auttavan polvivaivaan joka vaivaa aina vaan mutta koko ajan vähemmän.

-Seuran, Triathlonteam226:n, kauden päättäjäiset. Illan aikana palkittiin ansioituneita urheilijoita, pidettiin puheita ja muisteltiin mennyttä kautta, syötiin hyvin, saunottiin ja tietenkin nautittiin hyvästä (ellei parhaasta) seurasta!

TT226:n kauden päättäreissä nautittiin to-del-la hyvää kakkua.

-Edellinen postaus herätti blogin Facebookin puolella ihmetystä, että syökö meillä Managerikin yhtä paljon vihanneksia. Kun vihanneksia on valmiiksi pilkottuna tarjolla, kyllä ne kelpaavat. Tässä tämän aamun vihannespläjäys Managerin aamupalalla:

Hyväntuuliset sunnuntain aamupalaleivät.

Kyllähän meillä rehuja syödään :D