lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ihanaa rääkkiä

Löysin itseni viikonlopun Ilta-Sanomista. Huh sentään kun on outoa nähdä itsensä lehdessä. Ja lukea (jo pariin kertaan) korjattu juttu ja ihmetellä vielä uusia virheitä. Hybridipyörällähän tässä ajelen, niin :) No, eipä tuo nyt niin vakavaa ole, mutta nauratti.


Kuvassa Superihminen?

Hyvinhän siinä taitaa sohvaperunataviksen näkökulma tulla esiin: halusin korostaa sitä, että triathlonia voivat harrastaa kaikki, ei tarvitse olla jo valmis huippu-urheilija voidakseen olla triathlonisti. Kyseessä on ihan peruslajit: uinti, pyöräily ja juoksu. Kaikkia on mahdollista opetella. Eikä niitä kaikkia tarvitse harrastaa samana päivänä - siinä monipuolisuudessahan lajin suola juuri taitaa ollakin. Ei pääse kyllästyminen yllättämään. Uinti taitaa olla se suurin kynnys useimmille, itselleni ainakin oli. Eikä siinäkään mitään sen ihmeellisempää ole, kuin että liittyy paikalliseen triathlonseuraan, kyllä siellä uintiopetusta löytyy. Tai sitten voi mennä jollekin muulle uintikurssille. Uimaan oppivat kaikki, koska minäkin olen oppinut.

Jos joku empivä mutta lajista kiinnostunut vaikkapa tämän jutun perusteella innostuu ja rohkaistuu harrastamaan, olen enemmän kuin iloinen! Voi kun saisin vietyä tätä triathlonin ilosanomaa kaikille :)

Päivän treeninä oli pitkä lenkki juosten. Teivoonkin olisi ollut mukava mennä ravaamaan vitonen kovaa, mutta juuri nyt tuntui pitkä rauhallinen parhaimmalta vaihtoehdolta.

Yöllä oli tullut lunta, mutta se näyttää sulavan auringonpaisteessa nopeasti. Tiet olivat jo joko lumettomia, vähän sohjoisia tai metsässä ihan lumisia vielä.


Onneksi oli aurinkolasit päässä kun noin paistoi.

Reilu pari tuntia ulkoilussa meni keskisykkeellä 134, oli mukavaa. Lämpötila nollassa, aurinko lämmitti, tuuli oli kohtalaisen kova. Vastatuuli tuntui navakalta naamaan, mutta myötätuuli lennätti keveästi. 


Kaunista

Yksi juttu käytiin muuten hoitamassa ennen lenkuraa. Jos Ilta-Sanomat kerran kirjoittaa että ajelen hybridipyörällä niin eiköhän kalustoa pidä jo uusia. Silloin tehdään visiitti Suomen Urheilupyörään.

Oikeasti tarina menee niin, että Manageri ("myös aviomies on innostunut lajista vaimonsa vanavedessä") yllätti naistenpäivänä ja kertoi minun tarvitsevan triathlonpyörän. En tarvitse ruusuja kiitos, tämä oli niin paljon hienompi ylläri!

Pyörän hankinta alkaa tietenkin värin valitsemisesta (tärkeimmät ensin tottakai). Valkoinen. Niin ja merkki on SUP


Bikefitting kertoo miten saadaan hyvä ajoasento.

Sitten täytyy mitata.

Lukemat koneelle ja kas, tulee mielenkiintoista dataa.

Sitten katsotaan miltä se koneella näyttää.


Sitten vielä odotellaan. 

Huhtikuussa poljetaan :)

2 kommenttia:

  1. luin jutun Iltsusta, oli kivasti kirjoitettu. Hybridipyörällä mäkin aloitin, hehe! onnea uudelle pyörälle!

    VastaaPoista
  2. Hetkeni lööppilehdessä oli ihan hauska :) Hybridipyörä oli ihan paikallaan siinä alkuvaiheessa, mutta hyvin äkkiä sitä sitten tajusi että muut menee paljon kovempaa toisenlaisilla pyörillä, Sitten hankittiin maantiepyörä ja nälkähän tässä näköjään kasvaa syödessä... ;-)

    VastaaPoista