sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sunnuntaina sattuu ja tapahtuu

Päivän treeni oli hiihtoa. Tehtävä oli mahdoton: olisi pitänyt hiihtää niin että keskisyke olisi ollut 125. Ei onnistu kuulkaa sellainen ei. Tai en tiedä voisiko onnistua jos olisi huippuliukas lentokeli. Joka tapauksessa tänään hiihtäminen muistutti tarpomista tahmaisella alustalla. Lunta sateli koko ajan ja suksi ei juuri luistanut, yksikään liuku ei tullut ilmaiseksi. Hurjan kivaa hiihto kuitenkin oli, ei minua juuri haittaa luistaako vai ei kun ei ole minnekään kiire. Pysähdyin useasti tasaamaan sykettä ja ihastelemaan lumista maisemaa. 




Hiihtolenkin keskisykkeeksi tuli 132. Ei ollut kympin arvoisesti onnistunut treeni, koska syke huiteli vähän kaukana tavoitellusta, mutta täyden kympin arvoinen hyvä mieli kyllä hiihdosta tuli!


Hiihtosyke menee siksakkia.

Muutoin tänään oli sellainen päivä, että sattui ja tapahtui jotenkin enemmän kuin normaalisti. Aamulla purkki turkkilaista jugurttia halusi hypätä jääkaapista suoraan syliin ja siitä lattialle. Älkää kysykö miten, en minäkään siinä juuri heränneenä ymmärtänyt mitä tapahtui. Vaikka turkkilaista jugurttia ei niin kovin paljon lattialle mennytkään, niin se levisi kohtuullisen paljon ja aiheutti melkoisen siivousoperaation. Verkkarit ja villasukat tietenkin menivät pesuun, ne olivat aika lailla jugurtin kuorruttamat.



Iltapäivällä piti sitten pestä pyykkiä. Meillä käytetään Supi-sukkapidikkeitä pitämään sukat pareina pesukoneessa. Ovat muuten äärettömän käteviä kapistuksia, ei tarvitse enää arpoa mustien sukkien pareja. Tänään kuitenkin yksi sukkapidike oli koneessa pyöriessään irronnut sukista. Irtoamista ei tapahdu juuri koskaan, mutta tänään kun se tapahtui niin sukkapidike halusi sitten jatkaa matkaa rummun vierestä sinne pesukoneen syövereihin. Voi vietävä! Sinne se riivatun muoviklipsu livahti enkä ehtinyt nappaamaan kiinni! Siihen jäi pyykinpesu siltä erää, piti odottaa että Manageri tulee töistä kotiin.... Ei muuta kuin pesukone ympäri ja sieltä se sitten hetken taskulampulla tiirailun ja haeskelun jälkeen saatiin kiinni. Oli tietenkin vielä musta pidike eikä sellainen kirkkaan värinen jonka olisi helposti nähnyt. Huh huh. Tulipa siivottua pesukoneen taustakin siinä samalla.


Onnistuin kaiken lisäksi vielä polttamaan ruuankin pohjaan. Kaksi kertaa, saman kastikkeen. Että hyviä eväitä vaan mulle ensi viikolle! 

En taida uskaltaa enää tänään tehdä mitään. Venytellä vähän pitäisi mutta ettei nyt vaan sattuisi mitään...


4 kommenttia:

  1. Mihinkäs tuo keskisykevaatimus 125 perustuu? Kuullostaa melko matalalta, mutta riippuu tietenkin sun luontaisista ominaisuuksista. Pidit ilmeisesti puolimatkassa muutaman minuutin tauon, joka osaltaan pudottaa keskisykettä. Mulla maksimisyke on 185 eikä mulla ole toivoakaan tehdä hiihtolenkkjeä alle 130 keskisykkeellä. Toisaalta juoksussa PK-alueen ylärajaksi on mitattu 145, joten mielestäni sen alapuolella on turvallista hiihdellä vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen se perustuu että hyvin hyvin kevyesti pitäisi mennä ja harjoittaa peruskestävyyttä ja treenin pitäisi olla palauttava. Pyörällähän tuo vielä onnistuu mutta hiihtäessä jokseenkin vaikeaa. Pidin useita taukoja monta kertaa lenkin varrella, ei siinä yksi tauko riitä =) Pidän tuota 132 sykettä vielä kohtalaisen onnistuneena. Tässä harjaantuu kunnon lisäksi kärsivällisyys! Kun joku onneton seisoo ladun varressa, se olen sitten todennäköisesti minä... Saa pysähtyä juttelemaan ja viihdyttämään.

      Poista
  2. Mulla oli sama sunnuntai suunnitelma: hiihtoa ja vähän iisimmin. Onnistuinkin siinä hyvin, kun pysähtelin välillä. Itseasiasiassa sun aiempi postaus siitä muistutti, nimittäin pysähtelystä ihan vaan sykkeen tasaamiseksi :). Se on vaan niin hemmetin kivaa, imaisee mukaansa ja tekis vaan mieli painaa menemään.. Hyvä pitää välillä mielessä viikon kokonaisrasitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysähtely on kyllä toimiva konsti siihen, että hiihdosta ei tule liian kuormittavaa! Kärsivällisyyttähän se kysyy kun periaatteessa voisi kyllä jatkaa hiihtoa niillä korkeilla sykkeillä, kunto antaisi sen vielä nippa nappa myöden. Mutta ei se kehitä jos joka hiihtolenkin painaa täysillä. Ja tekniikkaa, rauhallisuutta ja pitkää liukua on paljon helpompi harjoitella taas sen lepotauon jälkeen. Mä jaksan uskoa, että parempi lopputulos tulee näin kuin naama tomaatinpunaisena hämärän rajamailla suksiessa :D

      Poista