Hypyt ja huolto

Maanantain treeni oli (taas) vähän ottanut jalkoihin. Etureisiin sattui tänään kävellessäkin. Maanantaina Pirkkahallissa tein kyykkyhyppyjä 10 kappaletta, siitä 300 metrin nousevavauhtinen kierros ja stop. Pieni lepo ja uusi hyppely ja juoksu kiihdytyksinen. Paperilla ei kuulosta miltään mutta käytännössä se oli aika hevi setti. Missiona oli vielä ottaa kierroksen aikana kiinni kaveri, joka ei tehnyt kyykkyhyppyjä lainkaan ja sai siis vähän (=paljon) etumatkaa.

Sen jälkeen oli vielä toinen treeni: pyörä-juoksu-pyörä-juoksu-pyörä-juoksu. Tai kuinka monta kertaa se nyt olikaan, monta. Kampikierroksia sai fillarilla sotkea ihan riittävästi. Esimerkiksi 120 kierrosta minuutissa istuen, seisten (ou mai gaad mikä polte), istuen - ai kun se alkoikin tuntua jo ihan miellyttävältä kun sai istua!

Sen jälkeen oli kolmas treeni kuntosalilla. Tein käsihommia ja keskivartaloa, jaloille vähän askelkyykkykävelyitä. Ei niistä jaloista kyllä enää oikein mihinkään ollut.

Illan neljäs treeni oli uinti. Se oli jo iisiä, sain lillua lämpimässä terapia-altaassa ja koutsata muutamaa triathlonistikollegaa tekniikassa. Se on aina hyvä kun kaveri katsoo vierestä, itse ei aina huomaakaan miten kroppa siellä vedessä toimii. Parasta on se, että kun neuvoo toista, oppii itsekin.

Tänään oli hierontapäivä. Sain lahjaksi hieronnan Nokian Eden-kylpylähotellissa sijaitsevaan Eden's Eva -hoitokeskukseen. Jostain syystä kuvittelin, että tällaisessa paikassa hieronta on kevyttä hipellystä. Voi taivas kuinka väärässä olinkaan! Hieronta oli aivan loistava!

Oli ne jalat tosiaan vähän tukossa ja hieronta oli just eikä melkein paikallaan. Otettiin käsittelyyn vain jalat, ja siinä samalla juteltiin monenmoista ja pistettiin vähän pois paikaltaan olevia palasiakin kohdalleen.

Kuva ei liity aiheeseen millään tavalla. Koitan vain tässä rivien välissä kertoa että olen pari vuotta sitten hiihdellyt.

Lantio kiertyy toiselta puolelta vähän vinksalleen, siinä taas muistutus venytellä lonkankoukistajia! Omakohtaisesti olen todennut ihmisen anatomiasta seuraavan faktan: kun yksi paikka kiristää niin toinen venyy väärään suuntaan ja luultavasti jokin kolmas paikka onkin se joka prakaa.

Ei siinä vielä mitään kun vatsallani pötköttelin ja käsiteltiin takareisiä ja pohkeita. Se oli sopivan napakkaa ja miellyttävää vaikka tuntumaa kyllä oli. Jännä juttu oli se, että puolitoista vuotta sitten nyrjähtäneen vasemman nilkan puoleinen pakaran sivu (juuri se puoli jossa si-nivel on reistannut) tuntui vellatessa ja väännellessä kipeältä. Sitten kun siirryttin oikealle puolelle, hieroja totesi että täällä onkin paljon jumisempi puoli - eikä se minusta taas tuntunut ollenkaan niin jumiselta?

Kevätaurinko on jo täällä!

Nyrjähtänyt nilkka kuulemma erottui selvästi. Ei edukseen. Kauaskantoiset seuraukset on kyllä yhdellä kuperkeikalla.

Hauskuus alkoi vasta kun päästiin etureisiin. Uijuijui ja aijaijai. Oijoijoi. Siinä jotain juteltiin, ja minulla se vaan puhe aina katkesi kun piti koota itseään. Himpula vieköön että se tuntui. Hierojakin sanoi etureisistä, että on kyllä aika pahat :) Mutta mikä vetreys huomenna jaloissa onkaan! Niin ainakin toivon.

Kyllä olisi hyvä useammin hierotuttaa kroppaansa, kun se aika kovilla on koko ajan. Tänään on ihana pakkolepopäivä!