Paahdetut kikherneet

Eilen laitoin Instagramiin kuvan maailman helpoimmista ja nopeimmista terveellisistä naposteltavista jutuista ja lupasin laittaa reseptin tänne. Eihän tämä miltään reseptiltä edes tunnu kun on niin helppo. Bongasin vinkin Facebookin mainiosta ja idearikkaasta Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmästä. Kiitos ideasta, jaan sen nyt täälläkin!

Paahdetut kikherneet

Ainekset:

-paketti kikherneitä, purkista niitä valmiita. Jos alat liottamaan kikherneitä alusta asti, kestää kauemmin.

Valmistus:

-huuhtele ja valuta kikherneet.
-pyörittele kikherneet oliiviöljyssä ja mausteissa.
-paahda uunissa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia.


Tein yhdestä kikhernepaketista kaksi eri makuversiota. Kumpaankin tuli ripaus suolaa ja chili-pippurisekoitusta. Toiseen lisäsin persillade-maustetta, toiseen valkosipulijauhetta ja paprikajauhetta.

Laita kikherneet kippoon, mausteet ja oliiviöljy päälle ja pyörittele sekaisin.

Levitä kikherneet uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Kävi niin, että unohdin paprika-valkosipuliversiosta oliiviöljyn kokonaan. Sellaista se on meikäläisen kokkaaminen mutta tulipa testattua miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Vihreänvärinen persilladeversio oli raadin (minä ja manageri) ehdoton suosikki. Siinä oli enemmän makua ja se oli rapsakampi. Paprika-valkosipuliversio jäi sisältä vähän jauhoiseksi - siihen varmaan vaikutti se unohtunut oliiviöljy. Valkosipulin odotin maistuvan enemmän, mutta se ei maistunut juuri yhtään. 

Oliiviöljyttömät versiot paahtuivat nopeammin ja ne piti ottaa uunista vähän aikaisemmin pois, rapeus jäi tosiaan vajaaksi.

Tähän kun löytää itselle mieleisen maustevaihtoehdon, niin kyllä kelpaa. Terveellistä ja proteiinipitoista naposteluherkkua.

Yrttipuutarha ja herätysvalo testissä

Minulla on kaksi uutta mieluista laitetta. Toisen toi joulupukki ja toisen voitin arvonnassa. 

Joulupukki toi yrttipuutarhan. Tykkään käyttää vihreää ruuanlaitossa mutta yrttien säilyttäminen on vähän haastavaa - varsinkin tähän aikaan vuodesta. Fiskarsin Kitchen Garden tuntuu toimivan, ruukkuyrtit säilyvät pidempään. Ennen olen pitänyt basilikan pöydällä huoneenlämmössä ja muut yrtit jääkaapissa mutta nyt pidän kaikkia puutarhassa.

Puutarhan keskellä on led-valo. Vihreä keidas, jossa on valo keskellä, on keittiössä kiva ja tunnelmallinen valonlähde.

Yrtit voi laittaa yrttialustalle omissa muoviruukuissaan tai laitteen mukana tulevissa tukiruukuissa joissa on kapillaarimatot. Matto sääntelee veden kulkua yrtille niin että se ei kastu liikaa. Vähemmän vettä tarvitsevat yrtit kannattaa laittaa tukiruukkuihin ja janoiset yrtit suoraan yrttialustalle niin että juuret ovat vedessä.

Kitchen Garden on simppeli käyttää, yrtit vaan sisään ja lisää vettä tarpeen tullen. Puutarhassa on läpinäkyvä suojakupu joka suojaa yrttejä vedolta. Kuvussa on liukuovi, jonka kautta sadonkorjuu ja kastelu onnistuu. Kuvun sisällä ilman kosteus on huomattavasti suurempi kuin normaalin huoneilman kosteus.

Puutarhassa on asustellut tähän mennessä persiljaa, vesikrassia, basilikaa, herneenversoa ja vehnänorasta.

Persilja ja vesikrassi alkoivat reilun kahden viikon jälkeen kellastua eivätkä enää kasvaneet. Vesikrassin heitin pois mutta persiljan leikkasin lyhyeksi ja katson innostuuko se enää kasvamaan (epäilen, mutta testaan). Tavallista pidemmän ajan nämä kumpikin säilyivät, yli kaksi viikkoa. Normaalisti olen jo noin viikon päästä heittänyt ruipelot yrttiraukat pois. Joku lannoite olisi varmaan hyvä olla, tuskin kaupasta ostetuissa turveruukuissa on enää juuri mitään kasvua innostavaa ravinteita jäljellä.

Basilika sen sijaan tuntuu viihtyvän hyvin. Se on kasvanut jo yli pömpelin korkeuden. Herneenverso ja vehnänoras ovat tuoreempia hankintoja, niiden säilyvyydestä en vielä tiedä.

Toinen uusi vempele on herätyskello. Ei mikä tahansa vekkari, vaan Philipsin Wake up light -herätysvalo. Osallistuin Instagramissa Philipsin täydellisiä aamuja -kampanjaan. Toisin sanoen postasin alla olevan kuvan risuaidalla #täydellisiäaamuja, onni potkaisi ja voitin arvonnassa.

#täydellisiäaamuja

Herätysvalo on jo vanha tuttavuus, meillä on ollut jo monta vuotta käytössä Philipsin wake up lightin vanhempi malli. Se on ihan paras herättäjä, en mistään hinnasta enää luopuisi siitä. Lamppu valaistuu asteittain pikkuhiljaa itse asetettuun valotehoon asti puolen tunnin ajan ennen herätysaikaa. Herätysajan koittaessa alkaa soida joko linnun liverrys, käen kukunta tai valittu radiokanava. Minun ehdoton valintani on lintujen liverrykset ja käen kukunnat, en ota riskiä että radiosta tulee joku huono biisi silloin kun herään.

Joskus kevätaikaan, kun linnut ovat innostuneet lauleskelemaan, olen luullut viikonloppuaamuna että olen vahingossa laittanut kellon herättämään vaikka ihan oikeat linnut ovat ulkona laulaneet.

Valossa on kai jokin torkkutoimintokin, mutta siitä en tiedä mitään. En torkuta ikinä, en ymmärrä sitä ollenkaan. Nukun mieluummin niin pitkään kuin mahdollista ja sitten kun pitää herätä niin se tapahtuu kertakirpaisulla, väsytti tai ei. 

Valo on kyllä helpottanut aamuja. Hämärästi muistan ajan, kun kello pärähti aamulla soimaan pilkkopimeässä, siinä oli elimistö hetken aikaa melkoisessa shokkitilassa! Wake up lightin pehmeä valo valmistelee elimistöä heräämiseen. Useimmiten herään ja nousen jo ennen kuin linnut alkavat edes laulaa.

Uudenmallinen Wake up light on pyöreä ja sievä. Vanha on pömpelinmallinen ja sekin on mielestäni vieläkin hieno vaikka on jo monta vuotta vanha. 

Käytän herätysvaloa myös ihan lukuvalona, valoteho riittää siihen hyvin.

Triathlonia harrastava testaaja antaa lämpimät suositukset kummallekin vekottimelle. Kitchen gardenista urheilija saa vitamiineja ja vihreyttä sapuskoihin, Wake up light taas tekee aamuheräämisestä miellyttävän. Linnunlaulun ja valon jälkeen kun lähtee pimeään aamuun lenkille niin aamu ei tunnukaan enää niin ikävältä.

Viluinen viikonloppu ja telakan jatko-osa

Pääsin viime viikolla triathlonjumpalle, sinne mistä viime kirjoituksessa haaveilin. Se oli kivaa mutta muuten tässä on ollut kaikenlaista pientä harmia...

Keskiviikkona kävin taas osteopaatilla. Hoidettiin nilkkaa ja koko vasenta jalkaa. Ensimmäisellä kerralla käydessäni olin unohtanut vikalistaltalta yhden asian: vasen olkapää on ollut kovin tahmea koko syksyn. Olkapää meni jotenkin paikoiltaan Tough Mudder -testihässäkässä. Se oli pitkään kipeä, parani jotakuinkin mutta jäi superjäykäksi. Osteopaatti tutki olkapään ja totesi sen todella jäykäksi ja erilaiseksi kuin oikea olkapää. Olkapäätä käsiteltiin varsin huolellisesti. 

Torstaina olkapää oli aika arka ja käsitellyn oloinen, vasurilla ei oikein kahvikuppiakaan pystynyt nostamaan. Menin silti jumpalle, jätin siellä vain tekemättä osan liikkeistä. Jumpalla oli ihanaa! Mahtavaa päästä pitkästä aikaa liikkumaan!

Perjantainahan se ilo sitten kostautui: olkapää otti itseensä ja ärtyi äärimmilleen. Illalla oli jo aika tuskallista, missään asennossa ei ollut hyvä ja tulehduskipulääkettä piti napsia että edes jotenkin pystyi olemaan. Kylmä helpotti hetkellisesti. Vaatteita en saanut ilman apua päälle enkä pois. Vetoketjullisilla huppareilla olen kulkenut yötä päivää perjantaista lähtien, muunlainen pukeutuminen kun ei ole ollut mahdollista.

Instagram-seuraajat jo näkivätkin eilisen upean viritykseni:

Sehän on DIY-kantoside! Kävin joulukuussa hätäensiapukurssin, ei se hukkaan mennyt. Olkapää oli jo yön yli nukuttuani lauantaina huomattavasti parempi, mutta selvästi väsyi kun kättä piti vapaana ja kantosideviritys esti minua viemästä kättä sellaisiin asentoihin joissa sattui. 

Mikäs se siellä kuvassa selän takana kurkkii: sehän on lämpöpatteri! Taloyhtiössä meni lämpöputki poikki, korjaus aloitettiin perjantaina ja jatkuu huomenna maanantaina. Viikonlopuksi saatiin käyttöön irtopattereita. Että onneksi ulkona ei ole ollut kovin kylmä paitsi tänään... 

Minä, joka palelen aina muutenkin, olen pukeutunut moneen kerrokseen, avustettuna tosin olkapäätilanteesta johtuen :D Villasukkiakin onneksi on kaapit täynnä.

Yläkerrassa on nyt 17,5 astetta lämmintä, on se vähän viileä sisälämpötilaksi. Alakerran takkaa ollaan polteltu ja saunassa on lämmin.

Arvostan perusasioita, terveys ja lämmin koti ovat kuulkaa valtavan hienoja juttuja! Ehkä niistä pääsen jo ensi viikolla taas nauttimaan :)

Talvipäivän turinat Instagramista

Valtavan upea talvipäivä suorastaan vaati kävelylenkkiä ja kaiken kauneuden tallentamista puhelimen kameraan. Juoksemaan jo kyllä mieli olisi tehnyt, mutta en ihan vielä uskaltanut. Jouluksi tuli poskiontelontulehdus, olin välillä olevinani terve, mutta uudeksi vuodeksi tulikin korvatulehdus. Plaah sentään. Koko aikana en varsinaisesti ole ollut edes mitenkään kovin kipeä, ei kuumetta, ei oikein nuhaakaan ja yskää taisi olla pari päivää. Mutta ei auta, hengitysteissä majaileva tauti on hoidettava kunnolla pois ennen kuin pääsen taas treeniohjelman pariin.

Tautien välissä tosiaan ehdin jo varovaisesti aloittamaan liikunnat, koska koin olevani terve ja sykkeetkin käyttäytyivät ihan normaalisti. Ehdin tehdä pikku juoksulenkin, pari ihanaa leppoisaa hiihtolenkkiä, yhden juoksutreenin hallissa ja kevyen uinnin. Nyt uskon (taas) olevani terve, tällä viikolla alkaa triathlonjumppa joulutauon jälkeen ja siinä kyllä haluan olla mukana.

Kun näitä talvikuviakin nyt tuli otettua niin lykkäsin päivittyvän Instagram -kollaasin tuohon blogin sivupalkkiin. Instagram-tilini ei varsinaisesti tähän blogiin suoraan liity vaan siellä on kaikkea muutakin kuin urheilua. Toisaalta niinhän tässä blogissakin on välillä kaikenlaisia aiheita, ei (ihan) pelkkää sporttia. Urheilupäivitykset kisapaikoilta ja tapahtumista tulevat jatkossa ensimmäisenä Instagramiin, joten laittakaa seurantaan keitä kiinnostaa. Seurantanappikin löytyy sivupalkista.

Instagramista on viime aikoina tullut ihan lempikanavani. Siellä on jotenkin kepeän helppoa ja nopeaa julkaista omia juttuja ja seurata muita. 

Kuvassa näyttää olevan olkkarin karvalankamatto,
mutta ei, se on jäätä :)

Tässä kun tätä aikaa on ollut (ei treeniä = paljon vapaa-aikaa) niin löysin Fat Mum Slim -blogista valokuvaushaasteen. Joka päivä kuvataan yksi kuva annetusta aiheesta. Aiheet annetaan viikoksi kerrallaan. Osallistua voi Instagramin, Facebookin, Twitterin, blogin tai jonkin muun sosiaalisen median kanavan kautta. Minä osallistun Instagramissa. 

Tämän viikon aiheet näkyvät alla olevassa kuvassa. Olen tuntenut oloni luovemmaksi kuin aikoihin kun olen miettinyt että minkä kuvan sitä julkaisisi vaikkapa aiheestä neliö. Jotkut aiheet ovat olleet haastavia, toisiin tulee kaikkea mieleen yllin kyllin ja tulee valinnan vaikeus. Jotenkin äärettömän rentouttavaa ja luovaa pohtia että mistä neliönmuotoisesta asiasta sitä ottaisi kuvan. Harmitonta ja hauskaa. Risuaidan (#) avulla löytää myös kaikki muut kuvat, joita on julkaistu. Muidenkin näkemyksiä on kiinnostavaa katsella.

Fat Mum Slim

Toivotaan, että seuraava blogipäivitys koskee taas innokasta treeniä! Intoa tässä onkin jo ehtinyt kertyä.

Vuosi 2014

Katsaus viime vuoteen, vaikka hyvää kyytiä ollaankin jo menossa vuotta 2015.

Tammikuu

Lämmintä ja lumetonta. Pyöräilin ensimmäistä kertaa elämässäni tammikuussa ulkona. Kävin yhden kerran Kaupissa tykkilumiladulla hiihtämässä. Talven hiihdot jäivät 20 kilometriin.

Tammikuussa joogasin ja kokeilin tehdä kasvisruokia. Voitin Ong Namo -kundaliinijoogakouluun kuukausikortin ja kävin joogassa enemmän kuin koskaan elämässäni. En hurahtanut näihin puuhiin sen enempää mutta muutama hyvä resepti jäi takataskuun ja joogaan kyllä jatkossakin mielelläni jos tilaisuus tulee.

Helmikuu

Piipahdin tyttöporukalla Tallinnassa. 

Triathlonseurani Triathlonteam226 täytti 10 vuotta. Kymppisynttäreitä juhliessa ansioituneet palkittiin, ja vuoden ja koko elämäni yksi tähtihetki olikin, kun sain kauden 2013 parhaiten kehittyneimmän urheilijan kunniakirjan. 

Helmikuun hankinta: Tacxin traineri Suomen Urheilupyörästä. Uusi traineri sai kovaa kyytiä Pirkkahallitreeneissä.

Maaliskuu

Joogailin lisää. Kokeilin Hot joogaa ja Yoogaian nettijoogatunteja. 

Olin Ilta-Sanomissa jutussa, jonka otsikko on "Näin sohvaperunasta tuli himoliikkuja". Vieläkin huvittaa kun juttuun jäi yksi virhe - vaikka sain sen luettavakseni, sitä oli silti jälkikäteen vähän muutettu. Jutussa nimittäin kerrotaan, että ajan hybridipyörällä. Älkää uskoko kaikkea mitä lehdissä lukee. Täällä selittelen sanomisiani.

Ihan maaliskuun lopulla lähdettiin mahtavalle pyöräleirille Toscanaan!

Huhtikuu

Huhtikuun alussa oltiin edelleen Toscanassa. Ikimuistoinen viikko, täältä voit käydä lukemassa ja fiilistellä maisemia.

Kävin lyhyellä työreissulla Prahassa. Ehdin taas rakastua uudelleen tsekin kieleen. Puhuin sitä joskus paremminkin, nyt se on vähän unohtunut, mutta se on lempikieleni aina vaan, niin kaunista ja ihanaa.

Kisasin Jämillä talvitriathlonissa. Seuran kanssa käytiin Jämillä treenaamassa ennen kisaa, ja siitä on tallennettuna yksi ikimuistoinen video. En ole aikaisemmin kehdannut jakaa sitä blogissa, mutta tässä se nyt on. On tää niin hauska!

Facebookissa kirjoitin videosta näin:
Hupivideo päivän treenistä! Oltiin aikaisemmin jo pyöräilty kisareitti kertaalleen (minä pöljä luulin että se riittää). Tässä olin juuri juossut kisareitin ja ottanut vielä loppukirinkin. Vedin loppukirin aika kovilla sykkeillä. Vormisto koittaa videolla saada mua tajuamaan että nyt pitäis jatkaa harkkakisaa ja vetäistä pyöräreitti kahtena kierroksena - henkisesti olin tuossa vaiheessa jo menossa hiihtämään, enkä ihan ilahtunut pyöräilymahdollisuudesta :)
minä: ny?
minä: jaa se reitti?
minä: Kaks? (Näytän sormilla!)
Sami: Tää on kisa!
minä: Ai sinne ylös? Ai sinne koko reitti?
Sami: juu juu!
minä: Hullu! Mää vedin ihan soosiks jalat! (yksi epäuskoinen hymynkare naamalla välissä, muuten on aika totinen tyttö)
Sitten etsitään juomapulloa ja laittelen sykemittaria käyntiin jajaja... Loppujen lopuksi pyörässä on aivan liian iso vaihde enkä millään meinaa saa vaihdettua sitä pienemmäksi, kiemurtelen pyörällä sinne sun tänne... Loppua en edes kehtaa laittaa tänne...

Oli se itse talvitriathlonkisakin ikimuistoinen. Otin hiihtoon vahingossa kaverin sukset. Ei siis mennyt ihan putkeen, toivottavasti tämä kokemus opetti olemaan jatkossa tarkempi.

Trianthlonteam 226:n harkkakisat alkoivat. Kisasin 38 kilometrin harkkatempossa nippa nappa ennätysaikani. Ihan tyytyväinen olin, rasitustakin siinä kun oli melko paljon alla.

Toukokuu

SUP Aero TT -triathlonpyörä muutti kotiin. Ai että voi pyörä olla kaunis. 

Harkkakisaduathlonit alkoivat. Ensimmäinen harkkaduathlon, juoksu-pyörä-juoksu oli aika pitkä, 7-20-3,5 km. Ensimmäinen kisa uudella pyörällä! Kerkisin kisassa toiseksi viimeiseksi. Sitä se on kun kisaa itseänsä parempien kanssa.

Aloin käymään suunnistamassa. En todellakaan yksin, vaan porukalla mentiin etten eksy. Kivaa hommaa vaikka en ymmärräkään siitä mitään!

Kisasin toisen harkkaduathlonin, hauskaa ja hapokasta. sijoitus edelleen toiseksi viimeinen.

Kisasin SM-duathlonin perusmatkalla, ja voitin oman sarjani SM-kultaa! Tämä oli vuoden toinen tähtihetki! Ihan käsittämättömän hienoa, meni siinä vähän aikaa ihmetellessä että onko tämä edes tottakaan. Se oli ihan käsittämätön päivä, vaikka oli kuuma niin juoksu kulki ihan ookoo mutta pyörä se vasta kulkikin. Olin siinä pyörän päällä jotenkin ihan ihmeissänikin että miten se menee niin kovaa. Se oli mun päivä se!

Toukokuussa kävin myös Likkojen lenkillä ja kuun lopussa aloitin avovesiuintikauden. Kisasin seuran 20 kilometrin tempokisassa. Kisasin myös elämäni ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa, Inov-8 Trail cupissa. Sekin olin ihan hurjan hauskaa.

Kesäkuu

Iltarasteilla käynti jatkui. 

Kävin Kaupin kanuunoitten järjestämällä maastopyöräilyn alkeiskurssilla. Juoksi uudestaan Inov-trail cup -polkujuoksun osakilpailussa. Pyöräilin Pirkan pyöräilyssä maantiepyörällä 217 kilometriä.

Juhannuksena oli kylmä. Kävin Eppujen keikalla ja juhannusaattona koitettiin treenata 13-asteisessa vedessä... Eihän siitä mitään tullut. Pääsin kuitenkin testaamaan uutta turvakellukettani!

Jätin yhden harkkakisankin väliin kun oli niin turkasen kylmä. 

Heinäkuu

Olin Aqua Plussan avovesiuintikurssilla. Karseen kylmää touhua mutta taas tuli uintiin paljon varmuutta lisää. 

Kisasin Voimarinteen teräsmieskisassa triathlonin sprinttimatkalla (uinti 300 m - pyörä 20 km - juoksu 5 km). Leikkasin puukolla sormeeni aika ison viillon kisaa edeltävänä päivänä, mutta uin sitten paketoidulla sormella. Kaikkea sitä tekevälle sattuukin. Uinti meni rauhallisesti, pyörä meni aika kivasti ja juoksu oli ihan kamalaa. Kesän kisojen teema oli yleisestikin se, että juoksu ei kulkenut.

Toisena päivänä olin Voimarinteellä talkoissa. Talkoilu triathlonkisoissa on mukavaa puuhaa. Siinä ehtii hyvin katsella muita kisaajia ja nähdä kaikenlaista mistä voi ottaa opikseen - tai mistä ei kannata ottaa opikseen :)

Kisasin harkkakisatriathlonin, uinti 300 m, pyörä 10 km, juoksu 3,5 km.

Ilmoittauduin Frankfurtin Ironmanille. Se järjestetään heinäkuussa 2015, joten tuntui siltä, että onhan tässä aikaa treenata (ei tunnu siltä enää...).

Kisasin Säkylä triathlonissa sprinttimatkalla ja olin naisten kolmonen, se oli mahtavaa!

Kisasin toisen harkkakisatriathlonin. Uinti oli tahmeaa, pyörä oli ok ja juoksukin tuntui jo vähän paremmalta.

Hyvä että tuntuikin, koska seuraavaana oli kesän pääkisa, Joroisten puolimatkan SM-kisa. Uinnissa suunnistusvirhe, pyörä ihan ok ja juoksu köpöttelyä. Kamalan kuuma oli. Loppuaika 6 tuntia 26 sekuntia. Olisi ollut kiva alittaa kuusi tuntia, mutta tällä kertaa meni vielä hippasen yli.

Elokuu

Elokuussa käytiin lomareissulla Milanossa.

Kisasin vielä pari kertaa, ensin työpaikan triathlonkisassa sprinttimatkalla, sijoitus naisten sarjan toinen. Toinen kisa oli viimeinen seuran harkkakisa, se oli kisa jossa juoksu viimein alkoi tuntua hyvältä ja kulkea. 

Nastolan täyden matkan SM-kisassa olin talkoissa ja huoltohommissa. Oli mahtavaa olla paikan päällä todistamassa ystävän ensimmäistä täyden matkan kisaa ja SM-hopeaa!

Voitin Cheekin keikalle Olympiastadionille VIP-liput, keikka oli hieno kokemus.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olin Ahvenanmaalla triathlonkisoissa talkoohommissa ja vähän kisaamassakin. Talkoitten lomassa voitettiin daamien joukkueviestikisassa kultaa!

Elokuussa alkoi oireilla polvivaiva, jota olenkin koko syksyn potenut.

Syyskuu

Syyskuussa sain Suunnon uutuuden, Ambit3:n pilottikäyttöön. Olen ollut siihen todella tyytyväinen. Kaunis ja helppo käyttää, niin kuin Suunnot yleensäkin.

Polvi vaivasi syyskuussa toden teolla. En päässyt kunnolla treenaamaan, mutta juoksentelin kisoissa silti. Juoksin Cooperin testinkin, 2620 metriä. Hyvä tulos polvikipuiselle.

Juoksin Tampereen puolimaratonilla minulle hitaan puolimaratonin (1:55), mutta ensimmäisen negative splitin, eli jälkimmäinen puolikas oli nopeampi.

Hain mukaan Tough Mudder -tapahtumaan. Ajauduin tällaiseen, koska työpaikka aloitti markkinointoyhteistyön Tough Mudder -tapahtumajärjestäjän kanssa. Fyysisessä testissä rämmin suossa kaulaa myöten. Olihan se hauskaa :) Onnekseni en päässyt itse tapahtumaan, oli nimittäin muutakin tapahtumaa sovittuna...

Oli nimittäin Berliinin maraton, pitkäaikainen haaveeni, jonne olin saanut arvonnassa paikan. Maalissa olin ajassa 4:10. Juoksentelin siis hyviä juoksuja, vaikka onnuin polvea aina välillä. Maratonin jälkeen se kyllä yllättäen oli parempi kuin ennen! 

Lokakuu

Kävin seuraamassa Tough Mudder -joukkueen treenejä. Oli suotreeniä ja korkeisiin paikkoihin kiipeilyä. Huimasi kun vierestä katseli.

Kävin ensimmäisellä trail running -yhteislenkillä. Pimeässä ja poluilla, se oli melkoisen ekstriimiä se!

Pääsin Tampereen urheiluhierojakouluun projektiurheilijaksi ja hieronnasta tuli jokaviikkoista. Se yhdistettynä fysioterapiaan ja akupunktioon alkoi saada polvea kuntoutumaan. Tai eihän siinä itse polvessa koskaan mitään vikaa ollut, lantion seudun virheasento ja lihaskireydet vain heijastivat kivun polveen.

Marraskuu

Marraskussa kävin Tampereen Yö-rogainingissa suunnistamassa.

Minusta oli pieni juttu Kauneus ja Terveys -lehdessä. Kerroin mikä motivoi liikkumaan.

Kävin ensimmäistä kertaa juuri avatussa Kissakahvila Purnauskiksessa Tampereella. Se on oikea hyvän mielen kahvila :)

Sain treeniohjelman. Noudatin ohjelmaa tarkasti ja olin havaitsevinani kehitystä. Tein onnistuneita pitkiä treenejä ja odotin lunta ja hiihtokautta.

Joulukuu

Kävin vihdoin muutamia kertoja hiihtämässä, ensin Nokialla Koukun tykkilumiladulla ja jouluna ihan luonnonlumella Ylöjärvellä ja Kaupissa. Nautin hiihdosta suunnattomasti.

Kävin hieronnan ja fysioterapeutin lisäksi osteopaatin vastaanotolla. Vammajalka tuntuu pikkuhiljaa kuntoutuvan. 

Sairastin poskiontelontulehduksen ja korvatulehduksen. Toivon, että sairastelut alkaisivat nyt olla tässä.

Osallistuin muuten viime vuonna "Sata syytä olla onnellinen" -haasteeseen, kirjoitin joka päivä yhden asian, joka tekee minut onnelliseksi. Lista oli näköjään jäänyt kohtaan 70. Mikä unohdus! Lupaan tänä vuonna jatkaa listan loppuun. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää arkipäivän syitä olla onnellinen.

On ollut käsittämättömän hieno ja tapahtumarikas vuosi. Sen oikeastaan ymmärsin vasta kun kirjoitin tätä koostetta. Näitä on kiva muistella. Kisoja ja tapahtumia taisi vuoden mittaan olla 19, mikäli oikein laskin. 

Toivottavasti vuosi 2015 tuo tullessaan yhtä hienoja juttuja! 

Crazy cat lady

Olen kissaihminen. Crazy cat lady. Tilannetta hankaloittaa se, että omia kissoja ei tällä hetkellä ole. Onneksi naapurissa asuu ihana Tassu-kissa ja Tampereella on kissakahvila Purnauskis!

Lapsena kotona maalla oli aina kissoja. Muutettuani omilleni opiskeluaikana ei kestänyt kauaakaan kun Leevi-löytökissa muutti luokseni. En etsinyt kissaa, mutta niin vain tapahtui. Leevi oli alunperin kissojen katastrofiyhdistykseltä, arviolta vuoden ikäinen mustavalkoinen poika. Leevi oli vuoden verran ainoa kissa taloudessa ja kissakaverin pohdinta oli työn alla. Sattumalta kuulin kaverin tutulla olevista pennuista, ja niin luokseni muutti pikkuinen puolipitkäkarvainen Vilperi Leevin kaveriksi. 

Maailman parhaat karvanaamat.

Aivan ihania ja maailman kauneimpia kattimatteja olivat. Niinhän jokainen kissanomistaja omistaan tietenkin sanoo. Leevi eli 17-vuotiaaksi ja Vilperi 18-vuotiaaksi, joten pitkän ja hyvän elämän kumpikin saivat viettää. Tällä hetkellä taloudessamme ei ole kissaa, mutta toivottavasti joskus vielä on. Juuri nyt emme vietä kotona niin paljoa aikaa että haluaisin näihin kiireisiin uutta kissaa ottaa.

Kissakahvila Purnauskis korjasi tänään kissanrapsutusvajauksen. Kahvilassa asustaa 7 kissaa ja vieraat kahvittelevat kissojen ehdoilla. Jos on tuoli varattu niin voi voi, saat juoda kahvisi seisten :)

Monivarpainen Evo oli jo vanha tuttu, kävin nimittäin ensimmäisen kerran Purnauskiksessa jo marraskuussa. Evolla oli päiväuniaika, käänsi kylkeä viereisellä tuolilla koko kahvittelun ajan.

Kahvilassa oli kaksi uutta tuttavuutta, Viiru ja Lumi. 

Viiru oli hyvin leikkisä, eloisa ja rohkea kissa. Hyppäsi välillä jonkun syliinkin vastaanottamaan välirapsutukset. Sitten taas meno jatkui, Viiru tuntui olevan yhtä aikaa joka puolella kahvilaa.

Viiru on nimensä mukainen, viirullinen kissa.

Lumi on pikkuinen pentu, täytti tänään puoli vuotta samoin kuin jo viime vierailulla tapaamani Nurrikin. Ei oikein millään meinannut saada vilkasta pentua kuvattua kun koko ajan oli leikittävä.

Nanosekunti paikallaan ennen seuraavaa singahdusta.

Lumi-kissan nimi on myös hyvin kuvaava, kaunis valkoinen turkki, pikanttina säväyksenä tummanharmaat laikut kyljessä ja hännässä. Mikäli ehdin Lumin juoksenteluilta oikein nähdä.

Kissa ja hiiri.

Evo ei jaksanut nuorempien telmimisestä välittää, kun on päiväuniaika niin on päiväuniaika.

Välipesu täytyy suorittaa, ilmeisesti useat silittäjät ovat sotkeneet turkin.

Korvat huuhkaja-asetuksella kun väsyttää
mutta pitää silti kuunnella jotakin.

Kahvilaan oli tullut uutuutena akvaario. Siellä uiskenteli kääpiöpallokaloja, Viiru piti niistä tarkkaa vahtia. 

Viiru laskee kaloja.

Kävihän sitä akvaariota muutkin toljottamassa. Nurri katseli hyvän tovin kissojen telkkaria.

Mistä näitä akvaariontuijottelijoita oikein riittää...

Tällä kertaa kuviin eksyi vain osa kissoista, ne, jotka tulivat tällä kertaa tekemään lähempää tuttavuutta. Loput kissat, Micu, Albi ja Kössi olivat unten mailla omissa koloissaan tai eivät muuten olleet niin seurustelutuulella. Sellaistahan se kissan elämä on, kissathan taitavat nukkuakin viitisentoista tuntia päivässä. Ai mitä elämää :) Käykää kissaihmiset kissakahvilassa, se on hauska paikka!