Pertti peruslenkki

Kyllä ihmisen pitää hikoilla. Ei siis kutsunut jooga tänään, vaan ihan tavallinen juoksulenkura.

Tepsuttelin tunnin keskisykkeellä 135. Reitti oli vanha tuttu, se sama jonka menen aina kun en jaksa sen kummemmin ajatella. Peruslenkki.

Pimeä ja märkä ilma meinasi kyllä lannistaa lähtöinnostuksen. Keräsin lenkki-innostusta vetkuttelemalla hetken kotona ja syömällä joululta jäänyttä taatelikakkua palasen. Se on muuten hyvää, melkein paranee vanhetessaan. Sitten lähdin vaan ja voi kuinka mukava ilma sitten loppujen lopuksi olikaan! Neljä astetta lämmintä ja mukavan kosteaa.

Pakaroissa vielä tuntui maanantaina tehdyt juoksun ja pyöräilyn lomassa tehdyt luistelukyykky-, tasakyykky- ja ties mitkä hypyt. Askel ei ollut kepeä, mutta ei sen peruslenkillä tarvitse ollakaan. Peruslenkillä ei ole kiire minnekään eikä tarvitse pinnistellä. Voi olla itselleen armollinen ja mennä juuri niin hiljaa kuin huvittaa.

Kattokaas, peruslenkillä voi käydä vaikka Tesomalla. Tampereella nääs.

Peruslenkillä voi olla vaan, ei tarvitse ajatella mitään ja silti voi ajatella kaikkea. Tänään tajusin, että tämähän se on minun meditaatiohetkeni. Kun ei ajattele mitään, asioita tulee vaan mieleen. Asiat asettuvat päässä paikalleen kuin tetrispalikat. Monta kertaa olen lenkillä keksinyt ratkaisun johonkin asiaan. En ole etsinyt ratkaisua, mutta se on vain tullut mieleen.

Peruslenkki on myös hyvin luova olotila. Ehdin monesti lenkin aikana innostua jostain asiasta. Saatan kyllä unohtaakin sen jos tulee jotain muuta vielä innostavampaa mieleen :)

Peruslenkillä tulee useimmiten mieleen hyvin positiivissävytteisiä asioita ja tuntemuksia. Asiat näyttävät valoisammilta ja helpommilta.

Tesoman uimahalli oli melkein ainoa valoisa asia tänään pimeällä lenkillä.

Peruslenkillä tulee usein mieleen jokin onnistunut juoksutapahtuma, jossa on ollut. Voi se Ruisrääkkikin kun siellä oli niitä mäkiä, silti jaksoin tempaista huiman loppukirin ennen maalia! Mietin, millainen sää oli, millaisia tuntemuksia, kuinka matkan varrella hymyilytti, mitä juttelin ihmisten kanssa, kuinka joku kannusti, miltä tuntui tulla maaliin. Miltä tuntui tehdä ennätys. Kyllä onnistuneet juoksut antavat valtavasti virtaa.

Peruslenkillä ei tarvitse miettiä tekniikkaa, ei askellusta, ei käsien asentoa, ei mitään. Paitsi jos haluaa niin saa miettiä. Peruslenkillä on siihen hyvin aikaa.

Peruslenkin lopussa otetaan lyhyt räväkkä pyrähdys, niin että tasavauhdista pökkelöityneet jalat heräävät taas eloon ja sykekin nousee. Syke nousee niin että hengästyttää kunnolla, mutta se on mukavaa kun tietää että ei kestä kauaa. Ja sen jälkeen saa palautella kävellen ja hölkötellä taas loppumatkan rauhassa.

Lenkin jälkeen voi mennä saunaan.

Peruslenkki on lenkkien aatelia.

Päivän jooga: Chakra

Chakraa huoltamassa olin tänään.

Ensin piti tosin selvittää, että mikä on chakra. Joogakoulun sivuilla sanotaan näin:
Perustason kundaliinijoogatunti. Chakratunnilla tehdään aina yhteen chakraan keskittyvä kriya ja meditaatio; samaa chakraa käsitellään kolmena peräkkäisenä päivänä. Chakrat ovat energiakeskuksia, joissa prana eli elämän voima virtaa - chakrojen tasapaino vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiimme. Chakra -tunnit sopivat sekä aloittelijoille että kokeneemmille joogeille.

Tässähän on saanut oikein kunnolla perehtyä uuteen sanastoon - sen minkä minä tuosta ymmärsin, on kriya eli asentosarja. Näytti siis siltä, että ihan oikeaa joogaa on tarjolla ilman ylimääräisiä hörsöilyjä. Tosin myöhemmin selvisi, että kaikenlaisilla elementeillä oli tämäkin tunti kuorrutettu.

Tänään oli vuorossa  sakraalichakra: "Minä tunnen." Ihmissuhteet, tunteet, seksuaalisuus, luovuus, ilo, empatia.

Arvatkaas mitä tein - tämä nyt ei sitten ihan varmasti kuulu joogaan millään tavalla ettekä kerro kenellekään! Käytin sykemittaria. Kiinnosti niin paljon, että mitä tuollaisella tunnilla on sykkeet, että oli pakko kokeilla! Kävin ensin salaa vessassa kokeilemassa laittaa mittarin päälle - siitähän kuuluu ihan julmetun kova piipitys kun se ilmoittaa löytäneensä sykkeen ja sitten uudestaan piippipiip kun harjoituksen laittaa päälle. Liian kova ääni! Päädyin laittamaan mittariin ensin harjoituksen päälle niin että sykkeet löytyivät, sitten hengailin ja 2 minuuttia ennen tunnin alkua käväisin taas eteisnaulakoilla nurkan takana laittamassa mittarin päälle :)

Tunti alkoi mantralla, voi apua sittenkin! No, ei sitä lausetta taidettu toistaa kuin kolme kertaa. Muut osasivat, minä en. Väsytti tänään kyllä sen verran että istuskelin mielelläni hetken silmät kiinni ja kuuntelin.

Sitten alkoi joogaosuus: ensin lämmiteltiin parilla liikkeellä, toinen oli kissa. Konttausasennossa selkä köyryyn ja toisinpäin. Kiva liike selälle. Ohjaaja kertoi samalla tunnin teemasta.

Jokaista joogaliikettä tehtiin arviolta muutaman minuutin ajan. Aika monen liikkeen kanssa sai tehdä tulihengitystä jos halusi. Se on nopearytmistä palleahengitystä nenän kautta. Hengityksen pitäisi voimistaa, virkistää ja puhdistaa elimistöä. Ainakin intensiivisyyttä se toi asentoihin lisää.

Asanoilla (eikös ne joogan asennot tuon nimisiä ole?) on kivoja nimiä: esimerkiksi kissa-lehmä, perhonen ja sammakko. Kummasti nuo eläimet jäivät parhaiten mieleen.

Tunnin raskain liike oli sammakko. Sammakossa ollaan varpaisillaan kyykyssä, kantapäät yhdessä ja polvet auki, sormet lattiassa, selkä suorana. Sisäänhengityksellä nostetaan lantio ylös, pää polviin ja uloshengityksellä palataan alas kyykkyyn ja suoristetaan selkä. Sammakoita piti tehdä 26 kappaletta omaan tahtiin. Sammakoissa nousi syke tunnin maksimiin: 109.

Venytykset kyllä tuntuivat hyvin, lonkankoukistajat ja lantionseutu venyivät muutamissa liikkeissä oikein kivasti.

Kun joogat oli tehty, rentouduttiin kymmenen minuuttia. Ohjaaja soitti monochordia ja lauloi, minä pötkötin peiton alla ja nukahdin. Heräsin nimittäin ihan unesta kun piti alkaa pyöritellä ranteita ja nilkkoja... Tunnin sykekäyrästä näkyy hyvin rentoutuminen: syke näyttää olleen keskimäärin 52, se oli tipahtanut 48:aan (nukahtaminen!) juuri ennen herätystä, sitten tuli hetkellinen pompsahdus 86:een. Pelästyin kun herätettiin. 

Rentoutumisen jälkeen laulettiin vielä hetken aikaa mantraa (se oli kirjoitettu fläppitaululle):

Har Har Har Har Gobinday,
Har Har Har Har Mukunday
Har Har Har Har Udaaray
Har Har Har Har Apaaray
Har Har Har Har Hariang
Har Har Har Har Kariang
Har Har Har Har Nirmaanay
Har Har Har Har Akaamay

Tässähän se on, juutuubista löytyi :D

Olisin etukäteen olettanut nuo mantrajutut hyvin hartaaksi mutta nää tuntuu monet olevan ihan reipastakin menoa. Mulle ei ole kyllä ihan vielä selvinnyt, että miten juuri minä rentoudun tuon mantran avulla. Mantran pitäisi kai tyhjentää mieli, mutta toistaiseksi kaikki on niin outoa, että huomio menee kaikenlaiseen. Ohjaaja kyllä sanoi, että ei pidä välittää siitä, osaako tai muistaako, voi kuunnella, tarttua mukaan jos tuntuu siltä, voi hymistä jotakin, ihan mitä vaan. En ole koskaan ollut hyvä oppimaan kuuntelemalla, minun pitää nähdä. Siksi piti koko ajan kurkkia sitä fläppitaulua, että mitä sieltä seuraavaksi tuleekaan.

Tunnin lopuksi laulettiin aurinkolaulu ja juotiin teetä ja syötiin pähkinöitä. Tuttuja rutiineja alkaa olla :)

Tunnin keskisyke oli muuten 70. Ilman rentoutumisosiota 76, fyysisesti siis hyvin kevyt tunti.

Ihan ookoo. Miten sen nyt sanoisi, rentouttavaa kai se oli, mutta ei tästäkään jäänyt sellaista paloa että voi kun pääsisi pian uudelleen.

Joogasta Pirkkahalliin

Aamulla kello herätti viideltä, aamukahvia ja aamupalaa ääntä kohti ja sitten kohti joogakoulua. Aamusadhana-tunti alkoi aamukuudelta.

Ensin tunnilla jaettiin vihot, joissa oli pitkä tarina gurmukhin kielellä (ikivanha kieli Intiasta). Se oli japji, sielun laulu. Se luettiin, tai oikeastaan laulettiin yhdessä. Tunnin vetäjä lauloi ja säesti monochord-nimisellä soittimella. Musiikki ja laulu oli kaunista (mutta yksitoikkoista). Koko homma oli kyllä vähän hämmentävää. Oli vaikea keskittyä kun gurmukhin kieli oli kuin hepreaa. Vihkosen lopusta löysin ääntämisohjeet, niiden parissa kielitieteilijällä hetki menikin, olivat mielenkiintoisia. Älyttömän pitkään se japji kesti. Vähän häröä.

Kuva loppiaiselta 2010 - silloin oli lunta!

Sen jälkeen alkoi joogaosuus. Silmät pidettiin kiinni (katse piti kyllä kohdistaa "kolmanteen silmään" eli otsaan). Ensin tehtiin pari lämmittelyliikettä, tuulimylly ja selän kiertoja. Sitten tehtiin varsinainen kriya eli asentosarja. Kriyat ovat eri tunneilla erilaisia ja kohdistuvat eri paikkoihin. En kertakaikkiaan muista mihin tämän päivän kriya tähtäsi - en tainnut olla vielä kunnolla aamulla edes herännyt. Se saattoi olla yhtälaikka luovuuden lisäämiseen kuin selän parantamiseksi - ei mitään muistikuvaa :)

Harjoiteltiin tulihengitystä. Tulihengitys tapahtuu nenän kautta, uloshengityksellä vedettiin pallea sisään. Aamun paras osuus olikin nämä joogahommat! Aloitettiin jollain asanalla, joka aukoi tehokkaasti lonkankoukistajaa. Avattiin juurilukko (eli jännitettiin lantionpohjan lihaksia) moneen kertaan. Siitä energia kuulemma vapautuu.

Lopuksi rentouduttiin lämpimän peiton alla 5-10 minuuttia. Rentoutumisen jälkeen oli pieni tauko, sai käydä vessassa tai hakea teetä. 

Toivossa on hyvä elää, laitan lumikuvia tänne josko sitä vihdoin sataisi tänäkin vuonna.

Sitten alkoi laulumeditaatio (lähtökohtaisesti jo epäilin tätä, mutta halusin silti mennä avoimin mielin katsomaan millaista se on). Mantroja oli ehkä jotain 7 kappaletta, saatiin moniste jossa oli mantran sanat ja kerrottiin mihin se vaikuttaa. Yksi mantra oli esimerkiksi tällainen: Ek Ong Kar Sat Nam Siri Wahe Guru (ei mitään käsitystä mitä se edes tarkoittaa). Sitä toistettiin 7 minuuttia risti-istunnassa istuen, kämmenselät reisiä vasten, peukalon ja etusormen päät toisiaan koskettaen. Oikeasti? Kyllä! Pisin mantra oli 22 minuuttia, sen ajan piti istua vasemman jalan kantapään päällä, oikea jalka oli koukussa vartalon edessä polvi ylöspäin, jalkapohja lattiassa. Kädet rukousasennossa edessä. Jos haluat että jalkasi puutuu, tee näin. Lopuksi laulettiin aurinkolaulu, se oli englanniksi joten sen sentään ymmärsi. Ensikertalainen oli ihmeissään.

Kaiken tämän jälkeen syötiin yhteinen aamupala. Olipahan kokemus!

Jooga ja meditaatio kiinnostaa edelleen, mutta minulle riittää sellainen ihan ei-niin-henkinen-jooga, tänään oli vähän turhan henkistä. Meditaatio saisi mieluummin olla ilman mitään mantrojen pölinää ja musiikkia. Tänään kyllä mennessäni jo tiesin, että jotain ekstriimiä on tiedossa - halusin kuitenkin kokeilla. Seuraavaksi kokeilen ihan tavallista perusjoogaa ja jotain muuta rentoutusta tai meditaatiota. Ei lauluja, ei musiikkia kiitos.

Mutta eipähän mistään mitään tiedä ellei kokeile!

Tänk gaad illansuussa oli Pirkkahallissa juoksua pyörää juoksua pyörää juoksua pyörää - en enää muista kuinka monta kertaa toistettiin. Huh, sellaisesta menosta kyllä pidän enemmän. Mitenkään joogaa väheksymättä - se olisi oikein hyvä tukilaji harrastukselle, kunhan se olisi vähemmän erikoista kuin tämänaamuinen. Pirkkahallissa aika kului kuin siivillä, 2 tuntia 20 minuuttia täyttä hikoilua, mahtavaa!

Tästä mää tykkään eniten!

Mungpapukeitto

Tässä on eilen tekemäni mung-papukeiton ohje.

Laitoin illalla mung-pavut yöksi veteen likoamaan. Aamulla laitoin ne siivilän kautta uuteen veteen ja keitin ohjeen mukaan 12 minuuttia. Nyt olivat pavut valmiina, sitten aloin googlailla reseptiä :) Maistoin keitettyjä mungpapuja pelkästään: hyvää, ihan kuin herneenversoa, maistui kovin vihreälle.

Tältä näyttävät liotetut ja keitetyt mung-pavut.

Löysin reseptin täältä. Pinch of Yum. Siellä oli paljon muutakin mielenkiintoista!

Ei kai näistä aineksista huonoa voisi syntyäkään?

Näin se meni: 
1 litra vettä
1 kasvisliemikuutio
Jotain... öö ehkä puolisen litraa papuja. Kuivana ennen keittämistä niitä oli ehkä reilu 200 grammaa.
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
öljyä paistamiseen
2,5 dl kookosmaitoa
pinaattia

Liotin kasvisliemikuution veteen ja keittelin papuja (jotka oli siis liotettu ja jo kerran keitetty) vedessä puolisen tuntia. Ensin tuntui, että vettä on liikaa, mutta sitten se haihtui sopivaksi.

Papusoppa tuloillaan.

Sillä välin pilkoin sipulin ja valkosipulin, raastoin inkiväärin ja kuullottelin ne kookosöljyssä muutaman minuutin ajan. Niin että sipulit pehmenivät.

Lisäsin sipulit ja inkiväärin soppaan, keitin taas muutaman minuutin. Maistoin, oli muuten hyvää jo näinkin!

Viimeisenä lisäsin kookosmaidon ja pinaatin. Mietin soseuttaisinko keiton, mutta en tehnyt sitä tällä kertaa. Toimisi kyllä varmasti hyvin soseutettunakin. Keiton ulkonäkö oli kyllä parempi näin, kun siellä oli vihreitä sattumia joukossa.

Valmis mungpapukeitto.

Tätä voi varmasti varioida mielin määrin. Alkuperäisessä reseptissä oli lisätty myös currytahnaa. Ruoka voi olla keittomainen tai se voi sisältää vähemmän nestettä, jolloin sen lisukkeena voi tarjota vaikka riisiä. Ja kuten aikaisemmin sanoin, ilman kookosmaitoa ja pinaattia keitto myös toimi. Jos lihaa kaipaa niin tuohonhan voisi lisätä vaikka rapeaksi paistettua pekonia päälle.

Keitto oli siis todella hyvää! Manageri söi myös mielellään, sanoi että on hyvää ja terveellisen makuista.

Uusia juttuja

En etsinyt uusia kujeita, mutta ne tuntuivat löytävän minut. Ainahan sitä tulee mietittyä, miten voisi voida paremmin. Miten löytää itselle parhaiten sopivat asiat: ruoka, lepo, liikunta, kaikkien näiden combo ja ajoitus.

Reilu vuosi sitten kävin Optimal Performancella mittaamassa hormonitasapainoa ja ravinto- ja salivalmennuksessa. Sain sieltä kullanarvoisia neuvoja. Hyvinvointini isot suuntaviivat ovat sieltä peräisin ja ne olen todennut erittäin hyvin toimiviksi. Enemmän proteiinia, enemmän kasviksia, enemmän unta, vehnä pois, sokeri pois ja hiilihydraatit liikunnan jälkeen. Noilla yksinkertaisilla opeilla olo on paljon parempi kuin ennen.

Aamupäivän valoilmiö. Itse aurinko!

Olin sattumalta törmännyt jo viime vuoden puolella muutamaan otteeseen oman veriryhmän mukaiseen ruokavalioon. Aihe vähän kiinnosti (niin kuin monetkin asiat kiinnostavat mutta kaikkeen mielenkiintoiseen ei vaan ehdi perehtyä), mutta en tutustunut siihen enempää. Kirjastossa osui vastaan Peter J. D'Adamon kirja Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Nappasin sen mukaan selailtavaksi.

Luntakin oli ilmestynyt maahan yön aikana.

Ajatuksena on, että veriryhmällä on vaikutusta siihen, miten ihmisten kannattaisi syödä voidakseen hyvin. Evoluutio sanelee tähän ohjeet, erilaiset veriryhmät ovat kehittyneet erilaisissa olosuhteissa. Tieteellisestihän tämä on täyttä humpuukia, mutta aika mielenkiintoista silti. 

Pilvet peittivät auringon ja taas on normiharmaata.

Omaan nilkkaan kolahti se, että kasvisruokavalio sopisi minulle parhaiten (A-veriryhmä). Liha on suorastaan haitallista. En ole koskaan erityisesti rakastanut pihviä ja punaista lihaa, olen kyllä syönyt, halunnut syödä ja halunnut tykätä. Onhan se nyt hyvää ja laadukasta proteiinia. Aina melkein kuitenkin mieluummin valitsen kalaa tai jotain muuta. Jotenkin vasta nyt aloin ajattelemaan, että ei kai minun ole pakko väkisin yrittää pitää lihasta. Se proteiinin saanti on vaan mietityttänyt, enkä ole oikein osannut valmistaa mitään kasvisruokiakaan.

Tästä inspiroituneena ostin mung-papuja, liotin ne ja valmistin ruuaksi - tuli ihan järjettömän hyvää eikä ollut edes vaikeaa!

A-veriryhmän tyyppi reagoi stressiin haitallisesti (kukapa ei?), liikunnaksi suositellaan erityisesti joogaa ja meditaatiota. Olen pitkään pohdiskellut, että jooga ja meditaatio sopisivat hyvin triathlonharrastuksen tueksi, mutta en ole tehnyt asian suhteen mitään. 

Bongasin facessa kaverin jakaneen tiedon, että joogakoulussa nimeltään Ong Namo on loppiaisena avoimien ovien päivä. Ajattelin, että nytpä vihdoin menen kokeilemaan joogaa. Huomasin, että kun sivulla on tietty määrä tykkääjiä, nopein ilmoittautunut saa yhden kuukauden jäsenyyden. Minua onnisti ja sain sen kuukausijäsenyyden! How cool is that! Jännittävää tulee olemaan, en ole nimittäin koskaan käynyt oikeassa joogassa. Gogolla aikanaan käymiäni joogatunteja en laske oikeaksi joogaksi.

Sorsat uimassa parkkiin.

Mielenkiintoisia asioita sattunut tähän vuoden alkuun. Suunnitelmissa on testailla lisää kasvisruokia ja toivottavasti löytää lisää mieleisiä ja helppoja ainesosia (ne "hankalat" pavut!) ja reseptejä omaan keittiöön. Suunnitelmissa on nähtävästi myös joogailla. Toivottavasti jooga avaa kireitä lihaksia, opin rauhoittumista ja ehkä jopa meditaatiotakin.

Ong Namossa on nähtävästi kundaliinojoogaa - ensin pitänee tutustua siihen, että mitä se kundaliinijooga oikein on. Onko se kenellekään tuttua?

Jooga, näin se menee!
Kuva

Menin metsään

Vuosi alkoi syklolenkillä. Syklolla, ilman nastoja, tammikuussa. Enpä ole tällaista ennen nähnyt. Torstai-iltana flunssa tai jokin pöpö kuikuili nurkan takana. Manageri oli kuumeessa, joten en tiedä oliko se myötätuntoväsymystä, mutta olin tosi väsynyt ja nuutunut. Aikani kuulosteltuani päätin jopa jättää illan uintitreenin väliin. Se oli varmaan viisasta, koska perjantaina olo oli taas normi. Töiden jälkeen kävin salillakin.

Tämän päivän treenin odotusarvo ei ollut korkea. Sää oli ihan tylsä, tuulinen ja harmaa enkä oikein keksinyt mikä olisi innostanut. Päätin, että menen sauvakävelemään, ihan vähän vaan niin tulee edes ulkoiltua. Kas, siitähän tulikin aivan loistava 2,5 tunnin treeni hyvällä mielellä! Niin se vaan aina kannattaa lähteä vaikka ei huvittaisikaan.

Lähdin sauvailemaan latupohjia pitkin, mutta meninkin metsään. Oli polkua ja pehmeää alustaa tarpoa. Metsässä ei tuullut, oli rauha maassa ja ajatuksilla tilaa.

Kas Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy

Poikkeilin leveiltä poluilta pienemmille ja löysin monta mukavaa maastopyöräpolkua. Alamäkeen menin rauhassa, tavalliset lenkkarit olivat maastossa aavistuksen liukkaan tuntuiset, mutta ylämäkeen vedin spurtteja niin tuli tehtyä pientä intervalliakin.

Tähän ylämäkeen voi kiihdyttää

Koko ajan mietin, että onko juuri tämä polku sellainen, että uskaltaisin tulla maastopyörällä kokeilemaan... Jonain päivänä uskallan.

Metsän vihreä rauhoittaa

Maasto oli tuttua hiihtomaastoa, mutta kun poikkesin pois polulta, tuli yllätyksiä vastaan: siellähän oli järviä ja kaikkea mitä en ollut ladulta nähnyt.

Tämä on Pikku-Ahvenisto. Siellä oli laavukin mutta makkaraa ei ollut mukana.

Tämä on Julkujärvi.

Pirkan hiihdon viimeinen huoltopiste

Julkujärven kohdalla on Pirkan hiihdon viimeinen huolto, ja siitä lähtee ikuisuuden kestävä ylämäki. Fiilistelin hiihtoa ja mäkeä ottamalla terävän spurtin mäkeä ylös. Yhtä lailla kamalan pitkältä se tuntui juostenkin. Vaikka kuvassa ei näytä miltään.

Puut sikin sokin

Lenkkarit vähän kastuivat tarpoessa, mutta se ei pahemmin haitannut. Vasta parin tunnin kohdalla tuli mieleen, että onpa hyvä että olen menossa jo autoa kohti ja kohta saa kuivat sukat jalkaan.

Heinäseipäitä en varsinaisesti odottanut tänään näkeväni.

Lehdessä luki, että talvi saatetaan perua. Toivon, että uutinen ei pidä paikkaansa ja saadaan vielä lunta.

Tarinoita vuodelta 2013

Vuosi 2013 meni nopeasti.

Kamut on yksi lempisarjakuviani. Kuva täältä.

Tammikuussa opin pitämään hiihdosta. Kokeilin perinteisen tyylin hiihtoa ensimmäisen kerran 25 vuoteen. Managerikin osti sukset ja opeteltiin yhdessä hiihtämään.

Ooh mikä hiihtosää!

Sain Pirkkahallin juoksutreeneissä ahaa-elämyksen siitä, miten käsiä pitäisi juostessa käyttää (ahaa-elämys tuli joo, mutta opettelen sitä edelleenkin :).

Helmikuussa hiihdin, hiihdin ja hiihdin. Tein yhden itselleni ennätyspitkän viiden tunnin lenkinkin. Hiihtosykkeet alenivat. Juoksua tuli ennätyksellisen vähän: 2 ja puoli tuntia koko helmikuussa.

Maaliskuussa oli Pirkan hiihto, 45 kilometriä. Yöllä oli kunnon lumimyteri ja ladut olivat aikamoista puuroa. Ei luistoa. Hapotusta oli havaittavissa jo alkumatkasta... Kaaduin 2 kertaa, toinen kerta oli maalisuoralla. Hiihtoon kului aikaa 4 tuntia 13 minuuttia, 3 minuuttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Olosuhteet huomioonottaen suoritus oli siis minulle hyvä.

Maaliskuun lopulla pääsiäisenä olin Triathlonliiton leirillä. Siellä avasin maantiepyöräkauden 29.3. Oli vielä vähän liukastakin, hui. Uintitreenit leirillä tein nuorten kanssa ja olin kovilla. Niskakin oli viikkotolkulla jumissa sen koitoksen jälkeen. Selvisi ainakin, että otan happea huonolla tekniikalla :)

GoExpo-messuilta hankin On Running Cloudsurfer-tossut. Ne ovat osoittautuneet parhaiksi ikinä! Samalla reissulla Manageri voitti ruletista osallistumisen Forssan Suvi-illan kympille.

Maaliskuussa vaihdoin elämäni ensimmäistä kertaa itse omin pikku kätösin sisäkumin pyörään. Tuskanhiki otsalla.

Pakkohan se on oppia.

Huhtikuussa tein viimeisen hiihtolenkin 9.4. ja talven hiihtokilometreiksi tuli 500. Tai niin luulin siinä vaiheessa, en vielä tiennyt päätyväni talvitriathlonin SM-kisoihin. 

Huhtikuun puolessavälissä oli ensimmäinen harkkakisa, maastoduathlon: juoksu 3,5 km - pyörä 9 km - juoksu 3,5 km. Olin neljäs (kisassa oli neljä osanottajaa...). Juoksu kulki kyllä sillä kertaa hyvin, oikein itsekin yllätyin.

Huhtikuun lopulla oli talvitriathlonin SM-kisat. Juoksua 4 km, pyörää maastossa (minulla maastokokemus on nolla!) 10 km, hiihtoa putkessa 6,25 km. Sijoitus kirkkaasti viimeinen ajalla 01:21. SM-nelonen kuitenkin, koska osanottajia oli neljä :D Kisa oli kyllä jälkikäteen mietittynä yksi hauskimmista missä olen ollut. 

Tämä on vaihtopaikka.

Huhtikuun lopussa oli toinenkin harkkaduathlon, silloin pääsi jo ajamaan maantiepyörällä. Sekin kisa meni hyvin.

Pyhäjärvestä lähti jäät 29.4.

Toukokuussa oli harkkatempokisa, pyörällä täysillä 38 kilsaa. Se on aina ihan kamalaa, ja olin tehnyt tunnin juoksutreenin siihen alle. Sijoitus taas viimeinen, aika 1:20.

Toukokuussa alkoivat ongelmat juostessa. Yhdellä pitkällä lenkillä alkoi lonkan sivusta juilia. Sitä vaivaa parantelen edelleen, SI-nivel klonksuttelee välillä muualla kuin missä pitäisi, tavoitteena olisi saada pysymään se paikoillaan. Tuolloin tosin en vielä tiennyt, mistä vaiva johtuu. 

Kolmas harkkaduathlon oli myös toukokuussa. Ensimmäistä kertaa onnistuin juoksemaan Sarpatissa reitin 17 minuutilla alkavaan aikaan (17:54). Pyöräaikakin oli oma paras (18:10).

Lonkkavaivasta johtuen pyöräilin toukokuussa paljon, yhteensä 420 kilometriä. Huomasin myös, että pyörä kulkee paremmin kuin ennen. Osallistuin syklolla Kaupin Kanuunoitten Tour de Tampereen 50 kilometrin maisematouriin. 

Vappuna 2013 oli viileähköä, mutta aurinkoista.

Vaivasta huolimatta juoksin ennätyksiä. Osallistuin elämäni toiselle puolimaratonille, Eden Runiin. Juoksu sujui aikaan 1:48:31. Voitinkin kisan, (osanottajia ei ollut kovin monta) ja sain palkinnoksi kompressiosukat.

Toukokuussa omenapuu kukki.

Seuraavana päivänä juoksin Nokian kympin aikaan 00:51:34. Virallista ajanottoa ei ollut, enkä ole ihan varman reitin pituudestakaan kuinka tarkkaan on mitattu, mutta oman kellon mukaan näin. Lonkka tuntui kummassakin juoksussa välillä, välillä ei.

Lähtiskö juoksemaan Nokian kympin vai paistattelisinkö vaan tässä. Lähdin juoksemaan.

Kesäkuussa oli ensimmäinen triathlonharkkakisa, tuli heti oma reittiennätys, 0:43:53. Yllätys oli se, että kisa meni tasaisesti ilman mitään mokailuja :) 

Pirkan pyöräily meni myös ennätysaikaan, ajoaika oli 4:26 (kaksi taukoa mukana kokonaisaika 4:46). Sää oli hieno ja seura hyvää.

Iloisiä pyöräilijöitä, 134 kilometriä takana.

Kesäkuussa olin maastopyöräyhteislenkillä. Olin pulassa koska en osaa lajia yhtään ja polut olivat vaikeita. Juoksentelin pyörä kainalossa pitkin polkuja, hyvä treeni niinkin tulee. 

Toisessa triathlonharkkakisassa pyörä kulki ennätysvauhtia, vauhti oli jo hippasen päälle 30 kilsaa tunnissa. Uusi reittiennätys 0:43:22 - 31 sekunnin parannus.

Kesäkuussa päivitin välineitä: Suunnon Ambit 2S -sykemittari ja Sellen Lady Gel Flow -satula. 

Lonkan vika löytyi, sitä laiteltiin paikoilleen ja aloin käymään akupunktiossa. Kovasti huolestuttanut vaiva alkoi heti hellittää. Juhannuksena tuuletin, kun juoksin 6 kilometriä kivutta! Kesäkuun lopulla aloin pitkästä aikaa noudattaa ihan oikeaa treeniohjelmaa, jotta olisin huippuvireessä puolimatkalla Joroisilla. Avovesiuinnissa tapahtui oivallus hengityksessä, tajusin myös puhaltaa happea keuhkoista ulos ja uinti helpottui kovasti. Uskalsin ensimmäistä kertaa uida Vihnuksella kauimmaiselle poijulle 750 metrin lenkin.

Juhannuksena käytiin Näsinneulassa.

Kesäkuussa tein elämäni pisimmän treenin puolimatkaa varten. Se meni todella hyvin ja antoi uskoa siihen, että selviydyn.

Olin huoltojoukoissa Forssan suvi-illan juoksussa, Manageri juoksi kympin. Olin ylpeä!

Vorssasa suvi-iltana.

Heinäkuussa olin Aqua Plussan avovesiuintikurssilla. Se oli hyvä juttu, toi varmuutta avovesiuintiin.

Toimin ystävien juoksutekniikkavalmentajana. Palkitsevaa oli nähdä, miten muutamalla treenillä tekniikka parani ja juoksu kulki paremmin.

Kisasin Voimarinteellä sprintissä. Kisa meni hyvin, ainahan sitä pientä säätöä ja sattumuksia on, esimerkiksi triathlonpuvun vetoketju oli märkäpuvun vetoketjun välissä enkä saanut märkäpukua itse auki, mutta näistäkin selvittiin.

Riippilänjärvi Sastamalassa. Triathlonisteja vedessä.

Seuraavana päivänä olin Voimarinteellä huoltamassa puolimatkalla pyöräosuudella. Suosittelen kaikille kisaajille talkoohommien kokeilua, siinä näkee kisaa ihan eri kantilta.

Valmiina huoltopisteellä. Koskahan niitä pyöräilijöitä alkaa tulla?

Heinäkuussa oli kolmas triathlonharkkakisa. Kisa meni välillä kovaa ja välillä fiilistellen, se oli yksi valmistava harjoitus muutaman päivän päästä olevaan puolimatkaan. Kulki hyvin, kokonaisaika vain puolisen minuuttia hitaampi kuin oma reittiennätys.

20.7.2013 oli suuri ja mahtava päivä, ensimmäinen triathlonin puolimatka Joroisilla! Uinti kamalassa aallokossa, pyörä kulki yllättävän hyvin ja juoksu ei sitten kulkenutkaan. Loppuaika 6:10:41. Kuuden tunnin alitus jäi hampaankoloon.

Kisassa ollaan!

Kisan jälkeen tehtiin ihana lomamatka Alpeille. Siellä ei treenattu hiki päässä, vaan vaelleltiin ja nautittiin!

Ihastuttavassa Berchtesgadenissa vaeltamassa.

Elokuussa heti reissun jälkeen palasin takaisin triathlonin pariin: työpaikan triathlonkisa (sprintti: uinti 300m - pyörä 22 km - juoksu 4 km). Sekin meni ihan kivasti vaikka en pariin viikkoon ollut juuri mitään treenannutkaan. Hyvä kun osasin enää avovedessä uidakaan! 

Elokuussa rakennettiin uusi laituri.

Kesän viimeinen harkkakisatriathlon meni suurinpiirtein samaan aikaan kuin kaikki muutkin harkkakisat.

Syyskuussa oli paljon juoksujuttuja:
-Varalan vartti 11,5 km  0:57:20
-Ruisrääkki puolimaraton 1:48:40
-Suomensaaren juoksu 6 km 0:27:52
Nautin suunnattomasti juoksemisesta!

Lokakuussa oli Pirkan hölkkä. Suosikkijuoksuni! Maastossa 33 kilometriä syksyisessä säässä, ihan huippua. Juoksin hölkän aikaan 3:09 ja tein viime vuoteen 14 minuutin parannuksen.

Kippistä vaan kaikille kivoille juoksuille!

Hölkän jälkeen vietin ylimenokautta, treenasin todella vähän ja nautiskelin ihanista syyspäivistä.

Lempivuodenaika.

Elämäni ensimmäistä kertaa sienestämässä.

Marraskuussa olin taas lomalla: reissattiin jenkkilään ystävien luokse. Samalla reissulla juhlittiin 1-vuotishääpäivää.

Vermontissa oli lunta.

Loman jälkeen osallistuin Jarmo Hastin triathlonleirille Nokialla. Paljon treeniä mukavassa seurassa.

Leirillä uitiin paljon.

Joulukuussa satoi lunta, ehdin hiihtää yhden kympin lenkin ja sitten lumi suli pois. 

Lunta ja myrskyn kaatama puu.

Lumesta innostuneena hankittiin Managerin kanssa Icebug-nastalenkkarit. Kyllä kelpasi juosta! Osallistuin Triathlonteam226:n järjestämään joulujuoksuun.

Paljon tonttuja juoksemassa.

Tällainen hiihtokeli oli itsenäisyyspäivän tienoilla.

Loppuvuonna innostuin pitkästä aikaa neulomisesta ja tein kaikenlaista.

Olipahan mukava vuosi. Treeniä tuli yhteensä 430 tuntia. Ennätyksiä on tullut ja kehitystä on tapahtunut.

Juoksua olen näköjään reenannut eniten.

Kirjoitin vuosi sitten näin:
Periaatteessa en välitä mistään uudenvuodenlupauksista, mutta olkoon nyt tämän kerran: panostan lihashuoltoon, venyttelyyn ja nukkumiseen.

Samoilla jatketaan tästä eteenpäin!