Pirkan hiihto ja Voittajan itseluottamus

Viimeisestä jutusta onkin vierähtänyt aikaa. Siitä voi vetää suoran johtopäätöksen että tyttö on treenannut. Paljon.

No, mikä nyt on kullekin paljon, mutta minulle 3 peräkkäistä yli kymmentuntista treeniviikkoa tuntuu olevan paljon. Samaan aikaan töissäkään ei ole ollut kevyttä, joten kokonaiskuorma on ollut aika iso, ja siinä tilanteessa pitää vaan karsia kaikki, mikä ei ole pakollista. 

Olen saanut hiihtää ihan kaikenlaisissa keleissä. 
Tässä on hyvä keli!

Treenaaminen tavoitteellisesti ja ohjelman mukaan triathlonin täydelle matkalle on kyllä mielenkiintoista. Kun tahkoaa tuntimääriä paljon, ei siinä erityisemmin ehdi ihmetellä, tapahtuuko kehitystä vai ei. Lähinnä olen joutunut hiihtoladulla tuijottamaan sykkeitä ja stoppaamaan sivuun etteivät ne nouse liian korkeiksi. Ei siinä niin kovin urheilijamaiselta olo tunnu kun kaikki suihkivat ohi ja minä seistä törötän ladun sivussa. Jospa satoa tästä kerätään sitten myöhemmin, luotan siihen.

Matalilla sykkeillä ja pitkään on siis menty. Oma suhtautuminen tekemiseen muuttuu koko ajan: keskiviikkona olin tunnin hiihtolenkillä ja se oli mielestäni erittäin hupaisaa. Tunti! Viitsiikö nyt sitä varten edes lähteä :D Hiihtelin puoli tuntia yhteen suuntaan ja katsoin kellosta että nyt sitten pitää kääntyä takaisin. Lenkin jälkeen olin ihan että hohhoijaa, tässäkö tää nyt oli. Kyseessä on kuitenkin urheilusuoritus, joka on normaali ja riittävä kenelle tahansa joka pitää kunnostaan huolta.

#hiihtie, #skifie vai #suksie?

Urheilin määrällisesti ennätyksen yhdellä viikolla, 16 tuntia 20 minuuttia. Sillä viikolla oli ajanhallinta kovilla... Kävin myös kaksi kertaa hierojalla ja vielä kampaajallakin. Yllättävän hyvin kaikki silti sujui, kun hommat aikataulutti. Varsinaista vapaa-aikaa ei tosin juuri ollut, kaikki luppoaika taisi mennä ruuanlaittoon, pyykinpesuun ja seuraavan päivän vaatteiden, varusteiden ja eväiden valmisteluun.

Jossain vaiheessa olin niin sekaisin että sukset unohtuivat kotiin ja lähdin pelkillä sauvoilla. Ei vaan, kyllä se oli sauvakävelyä ihan tarkoituksella :D Nastalenkkareille on ollut tänä talvena paljon käyttöä - ilman en olisi pärjännyt.

Unohtuikos multa nyt jotakin?

Hiihto on näytellyt suurinta osaa helmikuun treeneissä, 24 tuntia olen sivakoinut latuja eestaas. Olen edelleen kovin huono hiihtäjä, mutta silti pidän hiihtämisestä todella paljon. Pirkan hiihtokin on jo huomenna ja vielä pitäisi olla latuja jäljellä niin että reitillä ei kuulemma ole ylimääräisiä kävelyosuuksia. Olen menossa hiihtämään puolipirkan, 45 kilometriä.

Eilen oli kumma päivä: heräsin aamulla nokka ihan tukossa. Kuulostelin päivän ja olin olevinani vähän nuhainenkin, muuten ei tuntunut kipeältä. Jätin illan treenin väliin koska olin väsynyt ja muutenkin, olo ei ollut ihan priima. Vähän mietitytti, miten käy Pirkan hiihdon. Tänään taas olossa ei ole enää mitään vikaa. Onneksi! Mikähän ihmeen nuhanpoikanen se oli, toivottavasti pysyy nyt poissa.

Huomista hiihtoa en ole ihmeekseni mitenkään jännittänytkään. Tavoitteena on tehdä hyvä treeni, en nyt niin ihmeellistä huomiselta odota kun tuntuma hiihtoon ei ole ollut mikään hyvä koko talvena. Neljän tunnin hiihtoja olen kuitenkin tehnyt enemmän kuin koskaan ennen, joten enköhän sieltä maaliin suoriudu. Olisipa huomenna tuollainen sää kuin alla olevassa kuvassa, mutta ei kyllä taida onnistua. Räntäsadetta on luvattu iltapäivälle :D

Vinkkaan vielä kaikille mainiosta kurssista: 

Voittajan itseluottamus -verkkokurssi

Kurssi on ollut käynnissä pari viikkoa ja vielä huomenna 1.3. ehtii mukaan. Suosittelen kurssia, olen tykännyt kovasti. Kurssi laittaa ajattelemaan ja sieltä saa työkaluja urheilun lisäksi ihan jokapäiväiseen elämään. "Itseluottamus on lihas jota voi ja ehdottomasti kannattaa treenata."

Kivan viikonlopun päätteeksi survival-hiihto

Viikonloppu alkoi sillä että nukuin hyvin. Viime viikko oli jotenkin täynnä kaikenlaista ja raskas, jessus että olin väsynyt. Jotain stressiäkin taisi pukata kun heräilin liian aikaisin enkä saanut enää unta. Ei ole kivaa kun herää itsekseen mutta kovin väsyneenä puoli viideltä aamulla.

Lauantai oli virkeä ja tosi kiva päivä, urheilusta lepoa, ystävät toiselta paikkakunnalta tuli kylään ja tehtiin kaikkea kivaa.

Käytiin Raholan koululla Helmihulinat-tapahtumassa ihan vaan siitä syystä että siellä oli ihania nöffikoiria. Newfoundlandinkoirat kyyditsivät lapsia koiravaljakoissa. Minä keskityin rapsuttamaan koiria ja varsinkin yhtä hassua pentua. Se, kenellä oli grillimakkaraa, sai nöffin jakamattoman huomion. Ja kuolat takinliepeeseen :D

Oli tarkoitus käydä syömässä Hans Välimäen pop up -ravintolassa, joka oli vain tämän viikon avoinna Tampereella. Oli muutama muukin halukas menossa sinne, joten emme jääneet jonottamaan. Toivotaan että saadaan sama konsepti tampesteriin vielä uudemmankin kerran, kovasti kehuja saivat sushit ja nuudelit.

Nälkä kun oli niin mentiin sitten Nomuun syömään. Siellä on ihan taivaallisen hyvää ruokaa. Hauska ja rento paikka muutenkin, syötiin burgereita ja lisukkeita ja sushia, kaikkea sulassa sovussa.

Tänään oli taas treenipäivä, pidempää siivua tarjolla: neljän tunnin hiihto ja siihen tunnin juoksu päälle. Vetkuttelin aamulla kotona kun tuuli niin kamalasti, mietin että tarkeneeko ulos edes mennä. Vasta puoli kahdeltatoista starttasin suksilla ladulle todetakseni että keli on ihan järkyttävänkamala. 

Yöllä oli ollut kunnon tuuli ja myräkkä ja ladut täynnä roskaa, sen lisäksi vielä jäiset ja liukkaat. Ei paljon naurattanut kun meinasin kilometrin matkalla kaatua nenilleni useamman kerran kun suksi tökkäsi roskiin.

Roskaa oli.

Silloin kun ei suksi tökännyt roskiin, meinasin kaatua muuten vaan kun latupohja oli ihan jäinen. Alamäet oli varsin vallattomia, en todellakaan uskaltanut mennä latu-uralle kun siellä oli vaikka mitä risua, laskin auraamalla mutta sekin oli kamalaa kun vauhti kiihtyi liikaa. 

Ei ollut paljon väkeä hiihtämässä, viisaammat olivat ymmärtäneet jäädä kotiin.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsin turvaan Koukun majalle sisätiloihin, oli pakko ottaa mehu, koota itsensä ja harkita hetki joko itkupotkuraivaria tai treenin jatkamista. Valitsin treenin jatkamisen. Treenikaveritkin laittoivat viestiä että ovat tulossa samaan suuntaan. Kanssakärsijät vähän lohduttivat.

Heittelin siinä raivopäissäni sukset ja sauvat pitkin pihaa. No ei vaan, kova tuuli oli viskonut kaikkien sukset telineestä menemään sillä välin kun olin mehulla. Mietin kyllä että periaattessa ei olisi ollut kovin kaukaa haettua että olisin voinut tuollaista alkukantaista toimintaa harrastaa :)

"Vauhdikas lasku". Voi kettu sanoin minä. Ette tiedä miten paljon olen tänään painokelvotonta tekstiä hiihtäessäni mumissut. Jotain mantraa piti hokea.

Lähdin Koukun majalta kohti Ikuria, siellä ei ollutkaan niin roskaista. Jäisyys kyllä vielä lisääntyi vaikka en tiennyt sen olevan mahdollista. Ihan kamalaa. Hienon näköistä kuten kuvasta näkyy, aurinkokin paistoi mutta suksen kantti ei pitänyt yhtään ja alamäet oli ihan yhtä horroria. Olen varsinainen arkajalka. Lisäksi mietin kaikkia mitä-voikaan-sattua-asioita: esimerkiksi jos kaadun ranteen päälle niin se voi mennä poikki. Tai että mihin sattuu eniten jos lasken puuta päin. En ole nuorempanakaan ollut mikään hurjapää mutta nykyään on vielä lisänä iän tuoma nössöys. Ei helpota harrastamista yhtään.

Treffasin kaverit ja hiihdettiin jonkin matkaa yhdessä. Ensin oli tasatyöntöbaanaa pitkään, ei vapaan latua ollenkaan, siinä piti sitten käsivarret tulessa lykkiä tasuria. Kaaduinkin siinä kertaalleen kun koitin pysyä kavereitten perässä ja hosuin liikaa. On muuten vaikea jäisessä alamäessä päästä uudelleen maan tasalta liikenteeseen! Onneksi se oli päivän ainoa pannutus.

Vihdoin löytyi pätkä ihan hiihdettävääkin osuutta, ei jäistä eikä kovin roskaista. Se ilo taas ei kestänytkään pitkään kun saavuttiin pätkälle jota ei ollut ajettu ollenkaan. Minä tein uparit, sovittiin, että kohta nähdään munkkikahvilla.

Tässä kohtaa latukoneen kuljettaja oli lähtenyt kotiin.

Kahvitauko teki terää ja virkisti. Minulla oli enää reilu tunti hiihtoa jäljellä eikä siinä vaiheessa ollut epäilystäkään ettenkö tekisi treeniä loppuun.

Kyllä hymyilytti siinä vaiheessa kun pääsin autolle. Ei haitannut enää jäisyys eikä roskaiset ladut, olin ihan voittajafiiliksissä kun olin kaikesta selviytynyt.  En ole koskaan hiihtänyt ensinnäkään niin jäisellä pohjalla enkä toisekseen niin roskaisilla laduilla. Siinä mielessä oikein hyvä treeni.

Hurautin äkkiä kotiin, vaihdoin kuivan paidan ja nastalenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Juokseminen oli ihanaa ja tuntui palkinnolta hiihdon jälkeen!

Viikko oli treenien kannalta oikein onnistunut, kaikki sujui mukavasti, jopa se hiihtokin kaiken tämän valittamisen jälkeen. Treeniä tuli 11 tuntia 30 minuuttia.

Sellainen päivä tänään, aamusta iltaan.

Tälle päivälle oli töiden lisäksi kaksi ohjelmanumeroa: juoksutreeni ja hieronta. Päivä siis vaati aikataulutuksen. Töissä on liukuva työaika ja lenkin voi tehdä koska vaan mutta hieroja on jämptisti klo 17:15. Vaihtoehtona oli siis tehdä juoksu aamulla ennen töitä ja mennä hierojalle suoraan töistä tai sitten mennä ensin töihin, lähteä ajoissa kotiin, käydä juoksemassa ja mennä hierojalle. Illalla nukkumaan mennessäni en ollut ihan varma kummin teen, mutta asia oli selvä aamulla kun ei mitenkään huvittanut mennä tekemään vetoja puoliunessa :) Toki joskus teen juoksutreeninkin aamulla, mutta nyt kun ei ollut pakko niin en alkanut aamulla rehkimään.

6:20, kello herättää. Noin suurinpiirtein, ihan tarkkaa aikaa en huomannut katsoa kun herään wake up lightin valoon. Aamutoimet on tehokkaat, olen 6:45 matkalla töihin. Poppi soi radiosta ja on mukavaa kun on lunta maassa.

7:00 töissä. Aamukahvia koneeseen ja aamupalan, kananmunia ja vihanneksia, syön samalla kun alan ihmetellä päivän juttuja.

Päivä kuluu aika haipakkaa. Taas tuli erilainen päivä kuin mitä olin etukäteen suunnitellut. Usein menee niin, että tulee uusia päivänpolttavia asioita edellisten tilalle ja priorisoinnit menee uusiksi.

Klo 10:00 aamukahvia lisää ja aamupäivän välipala. Puolikas avokado, kiivi, chian siemeniä ja rahkaa. Syön töissä omia ruokia. Se vaatii vähän valmisteluja, mutta sujuu aika näppärästi nykyään. Työpaikkaruokalana on amica ja kyllästyin vuosi sitten siihen kun hinnat aina vain nousi ja laatu huononi. Olin monta kertaa viikossa lounaalla ärtynyt kun en löytänyt oikein mitään syötävää - ja minä en edes ole mitenkään nirso. Ruokalan ruuan jälkeen oli usein pian uudestaan nälkä tai sitten vatsassa kipristeli. Haluan syödä hyvänmakuista ja mahdollisimman puhdasta ruokaa. Tämä yhtälö toteutuu kun itse tekee. Syön hyvin ja lounaalla on nykyään kivaa :)

11:30 lounas, kana-riisihässäkkää, ruusukaalia ja salaattia missä on punakaalia ja keltaista paprikaa. Parhaita päiviä ovat nämä kun on värikkäät eväät! Omalla osastolla moni muukin syö eväitä niin aina on lounasseuraa.

13:00, hommaa on kaikenlaista ja muistan vasta nyt että jälkkäriksi oli Managerin eilen pyöräyttämää pannukakkua! Minulla ei ole koskaan jälkkäriä, joten tämä oli iloinen yllätys. Haen pannarin jääkaapista ja se katoaa sellaisenaan kylmänä nopeasti parempiin suihin. Hyvää oli.

14:30 muistan, että niin, josko sitä välipalan söisi kun kohta pitää mennä juoksemaan. Olisi banaania tai appelsiinia. Työkaverit kehuvat kuinka olivat iltalehdestä lukeneet näppärän appelsiininkuorimisvinkin. Sen verran kiirettä pitää että nappaan vain banaanin, nopea kuoria ja se alkaa olla aika kypsä. (Kuten minäkin, haha.) Minusta banaani on hyvää pilkullisena, tästä asiasta joutuu aina joskus keskustelemaan :) Ei se keltainen raaka banaani oikein maistu miltään.

Ambit3 näyttää palautumisaikaa 0 tuntia, että kyllä tässä jo tosiaan treenatakin saisi. Eilen oli lepopäivä ja hierotutin jalat, ne ovat toivottavasti tänään lennokkaat! Pitää kirjoittaa vielä treeni ylös että muistan mitä pitää tehdä. Pää on kuin haminan kaupunki, eilenkin mietin että pitää muistaa tehdä muistilappu että tee muistilappu. En muistanut tehdä muistilappua. Eli tosiaan parempi kirjoittaa kämmenselkään 5 x 500 ja 3 min. Piti siis tehdä alku- ja loppuverkkojen lisäksi 5 kertaa viidensadan metrin reipas vetoloinen ja palautella siitä 3 minuuttia.

15:00, kotia kohti. Kotona 15:15, siitä vartin päästä 15:30 olen jo lenkkikamppeet päällä ulkona painamassa Suuntoa käyntiin. 

Icebugin nastoilla ei tossu lipsu. Icebugin nastalenkkarit ovat olleet yksi parhaita hankintoja, yksi niistä joiden kohdalla aina miettii että miksi en aikaisemmin hankkinut. 

Juoksen ensin rantapolkua, mutta päätän hakeutua isomman tien varteen kevyen liikenteen väylälle tekemään vetoja, polulla on sen verran puuroinen alusta. Päivän ensimmäinen virhearviointi ajankäytöstä: ensimmäiseen vetoon saankin lähteä heti loivaan ylämäkeen! No, triathlonisti tekee sen mitä pitää ja kiihdyttää vauhtia ylämäkeen. Alikulku ja tasaisempaa, huh. Sitten uudestaan loiva ylämäki eikä 500 metrin veto lopu ennen kuin vasta mäen päällä, tietenkin. Se oli päivän hitain setti, muut menivät tasaisemmalla vauhdikkaammin ja melko tasavauhtisestikin.

Treeni on aika kiva, 500 metriä alkaa jo tuntua mutta on toisaalta kuitenkin vielä melko lyhyt matka. Aikakin kuluu nopeasti kun on tekemistä. Täytyy nimittäin miettiä, missä kohtaa pitää kääntyä takaisin, aikaa ja matkaa tällaisessa treenissä on nimittäin paljon vaikeampi hahmottaa kuin esimerkiksi "puoli tuntia tuonne ja puoli tuntia takaisin tasaisella sykkeellä" -treenissä.

Kotona olen 16:15, suoraan suihkuun. Se oli näköjään 45 minuutin treeni. Hiusten pesu ja kuivaus on aikaavievä projekti, märillä hiuksilla ei voi lähteä minnekään kun tulee kylmä. Olen ripeä, 16:30 homma hoidossa ja jo jääkaapilla etsimässä evästä. Vartti aikaa. Sen verran tiukkaa että vaikka puuroa tekisi mieli niin sen valmistaminen mikrossa kestää pari minuuttia... Päädyn purkkiin rahkaa ja banaaniin, ne voi lappoa naamaan nopeasti.

16:45, autossa matkalla Viinikkaan Tampereen urheiluhierojakouluun. Matkaa on 12 kilometriä, aikaa puoli tuntia. Liikennevalot ovat suosiolliset ja olen koululla etuajassa 17:05! Hieronta-aika on 17:15, joten minulla on 10 minuuttia ihmeellistä luppoaikaa. Selaan Instagramia.

17:15 hierontaan, tänään käsitellään yläkroppa kun eilen käytiin läpi jalat. Hieroja on taas kerran ihan superhyvä, on lukenut "sairauskertomukseni", kuuntelee tarkasti mitä olen tehnyt ja tsekkaa asentoni ja liikkuvuuteni. Yhdessä todetaan että kyllä se hiihto tosiaan jumittaa. 

Kylläpä on niskassa ja hartioissa jumeja, en ollut tajunnutkaan. Selkälihaskin on jumissa mutta ei taatusti ole tämän käsittelyn jälkeen. Viimeisenä hieroja käsittelee olkavarret huolellisesti. Ensimmäistä kertaa olkavarsia hierottiin perusteellisesti, kas kummaa mitä sieltäkin löytyi! Hierojalta lähtee kotiin vetreämpi mutta aika pökkyräinen ihminen.

18:40 ajelen kotiinpäin, sataa vettä. Apua, sulaako lumet? 

19:00 kotona. Vaihdetaan Managerin kanssa päivän kuulumiset ja sitten vietänkin seuraavan tunnin puhelimessa. Harvinaista, mutta nyt oli paljon asiaa ja ne hoitui kolmella puhelulla. 

20:00 ruokaa, olihan se jo nälkä. Eilistä kanahässäkkää mutta tällä kertaa riisin tilalla lisukkeena edellispäivän perunaa. Näin sujuu jääkaapin tyhjennys. 

20:15: ai niin, seuraavan päivän sapuskat. Aikataulu näyttää sen verran napakalta että ruoka on paras olla valmiina. Jauhelihakastike ja pasta valmistuu vikkelään, meikäläisen ruuanlaitossa viikolla ei kauaa nokka tuhise. Samalla keitän kananmunia huomiseksi ja pilkon rehuja kippohin. Aamulla nappaan ne vaan mukaan.

Sellainen päivä oli tänään. Melko aikataulutettu, rauhallisemmasta tykkäisin mutta onneksi ei joka päivä ole näin tehokas. Paljon tarinoin näköjään ruuasta, mutta se on kyllä tärkeä osa päivää että kaikki sujuu. 

Ihmeen hyvin meni aikataulutkin tänään, kaikki sujuu kyllä kun vähän ennakoi ja suunnittelee. Sen verran meni pieleen, että nyt kello on 22:05 ja olisin halunnut olla jo nukkumassa mutta kirjoitan tätä. Aina ei voi onnistua, mutta melko lähelle meni. Nyt kiireesti nukkumaan!

Sunnuntaina sattuu ja tapahtuu

Päivän treeni oli hiihtoa. Tehtävä oli mahdoton: olisi pitänyt hiihtää niin että keskisyke olisi ollut 125. Ei onnistu kuulkaa sellainen ei. Tai en tiedä voisiko onnistua jos olisi huippuliukas lentokeli. Joka tapauksessa tänään hiihtäminen muistutti tarpomista tahmaisella alustalla. Lunta sateli koko ajan ja suksi ei juuri luistanut, yksikään liuku ei tullut ilmaiseksi. Hurjan kivaa hiihto kuitenkin oli, ei minua juuri haittaa luistaako vai ei kun ei ole minnekään kiire. Pysähdyin useasti tasaamaan sykettä ja ihastelemaan lumista maisemaa. 

Hiihtolenkin keskisykkeeksi tuli 132. Ei ollut kympin arvoisesti onnistunut treeni, koska syke huiteli vähän kaukana tavoitellusta, mutta täyden kympin arvoinen hyvä mieli kyllä hiihdosta tuli!

Hiihtosyke menee siksakkia.

Muutoin tänään oli sellainen päivä, että sattui ja tapahtui jotenkin enemmän kuin normaalisti. Aamulla purkki turkkilaista jugurttia halusi hypätä jääkaapista suoraan syliin ja siitä lattialle. Älkää kysykö miten, en minäkään siinä juuri heränneenä ymmärtänyt mitä tapahtui. Vaikka turkkilaista jugurttia ei niin kovin paljon lattialle mennytkään, niin se levisi kohtuullisen paljon ja aiheutti melkoisen siivousoperaation. Verkkarit ja villasukat tietenkin menivät pesuun, ne olivat aika lailla jugurtin kuorruttamat.

Iltapäivällä piti sitten pestä pyykkiä. Meillä käytetään Supi-sukkapidikkeitä pitämään sukat pareina pesukoneessa. Ovat muuten äärettömän käteviä kapistuksia, ei tarvitse enää arpoa mustien sukkien pareja. Tänään kuitenkin yksi sukkapidike oli koneessa pyöriessään irronnut sukista. Irtoamista ei tapahdu juuri koskaan, mutta tänään kun se tapahtui niin sukkapidike halusi sitten jatkaa matkaa rummun vierestä sinne pesukoneen syövereihin. Voi vietävä! Sinne se riivatun muoviklipsu livahti enkä ehtinyt nappaamaan kiinni! Siihen jäi pyykinpesu siltä erää, piti odottaa että Manageri tulee töistä kotiin.... Ei muuta kuin pesukone ympäri ja sieltä se sitten hetken taskulampulla tiirailun ja haeskelun jälkeen saatiin kiinni. Oli tietenkin vielä musta pidike eikä sellainen kirkkaan värinen jonka olisi helposti nähnyt. Huh huh. Tulipa siivottua pesukoneen taustakin siinä samalla.

Onnistuin kaiken lisäksi vielä polttamaan ruuankin pohjaan. Kaksi kertaa, saman kastikkeen. Että hyviä eväitä vaan mulle ensi viikolle! 

En taida uskaltaa enää tänään tehdä mitään. Venytellä vähän pitäisi mutta ettei nyt vaan sattuisi mitään...

Itse haluamiani asioita

Alunperin Markus Kajo kirjoitti itse haluamistaan asioista. Mainio tarinoija, ja vielä kun Project Mama -blogissa haastettiin kirjoittamaan oma lista, niin toki tartuin haasteeseen:

Itse haluamiaan

1. Haluaisin, että talvella olisi hyvä hiihtokeli koko ajan niin että lumi ilmiintyisi yhtäkkiä joka paikkaan, ei sataisi lunta ollenkaan. Paitsi välillä voisi vähän sataa kauniita tunnelmallisia hiutaleita mutta niin että ei tulisi lumitöitä ikinä ollenkaan.

2. Haluaisin, että kello ei olisi illalla yhtäkkiä paljon.

3. Haluaisin, että juoksisin kevyesti kuin gaselli ja voisin juosta aina kun haluan ja niin pitkään kuin haluan niin että ikinä ei tulisi mitään rasitusvammaa.

4. Haluaisin, että järvissä ei olisi vesikasveja.

5. Haluaisin, että suklaa olisi kovin terveellistä ja suotavaa syödä.

6. Haluaisin, että puhelimessa olisi aina akkua jäljellä ja että puhelin ei koskaan tippuisi niin että näyttö menisi rikki. Haluaisin myös kesällä treenin jälkeen uimaan mennessäni muistaa ottaa puhelimen pois triathlonpuvun taskusta.

7. Haluaisin, että aamulla töihin ajaessani radiosta tulisi vain hyviä biisejä eikä ikinä milloinkaan ainakaan Antti Tuiskua.

8. Haluaisin, että matkustaminen kaikkialle onnistuisi silmänräpäyksessä avaruuskapselissa. Kävisin iltakahvilla Vermontissa. Kävisin myös Helsingissä ja Pirkkalassa. Kavereita morjestamassa.

9. Haluaisin, että urheillessa ei hikoilisi. Olisin aina freesi ja säästyisi aikaa kun ei tarvitsisi käydä suihkussa ja kuivata aina hiuksia. Ehtisin paremmin matkustaa avaruuskapselilla.

Siinä varmaan tärkeimmät, mitä sitä ihminen nyt muuta voisi haluta. Ottakaa haaste vastaan jos haluatte! 

15 vinkkiä aloittelevalle hiihtäjälle

Tarkentaisinkohan vielä, että aloittelevalle luisteluhiihtäjälle. Nämä ohjeet olisin itse halunnut lukea silloin kun neljä vuotta sitten aloin miettiä että opettelisinko hiihtämään. Tiesin, että se on hyvä treenimuoto talvella, mutta silti mietitytti. En ollut koskaan hiihtänyt vapaalla tyylillä. Osaisinko, oppisinko ja tykkäisinkö. Vinkit ovat täysin subjektiivisia, mutta jos nämä ovat toimineet omalla kohdallani, uskon että voivat toimia jonkun muunkin kohdalla.

1. Välineet
Jos sinulla on 20 vuotta aikaa siitä, kun olet viimeksi hiihtänyt, älä vaan kaiva esiin niitä vanhoja hiihtimiä. Hanki uudet, juuri sinulle sopivat ja oikeankokoiset välineet. Välineillä on väliä. Välttämättä ei kannata ostaa niitä naapurin käyttämättä jääneitä suksia halvalla, luultavasti ne eivät ole sinulle sopivat. Mene urheiluliikkeeseen asiantuntijoiden palveltavaksi.

2. "En tykkää hiihtämisestä". 
No et varmaan, jos taustasi on sama kuin minulla, eli hiihdit viimeksi yläasteella pakosta huonoilla välineillä. Uskallan väittää, että hienompaa treenimuotoa saa hakea: raitista ilmaa luonnon rauhassa. Siinä neljän vuodenajan viehätys taitaa ollakin että tästä herkusta saa nauttia vain osan vuodesta. Olen edelleen aika huono hiihtäjä mutta se on silti yksi suosikkilajeistani. Olen oppinut pitämään hiihdosta kovasti, niin voit oppia sinäkin.

3. Perinteinen vai luistelu?
Jos et osaa voidella suksia ja haluat hiihtää vauhdikkaasti (eli haluat mennä siitä missä aita on matalin, koska et vielä tiedä viekö tämä harrastus sinut täysillä mukanaan) niin hanki luistelusukset. Niitä ei juurikaan tarvitse voidella. No, tarvitsee toki joskus, mutta niillä kyllä pääsee vaivattomasti kelillä kuin kelillä eikä aina tarvitse olla suksien pohjia hinkkaamassa. Ainakaan tällaisen amatööri-harrastelijahiihtäjän. Jos haluat hiihdellä hitaammin ja jos sinulla on kunnon autotalli jossa haluat viettää aikaa, siellä tilaa suksien voitelutelineelle ja haluat puuhastella eri keleissä eri voiteitten kanssa, osta ihmeessä perinteisen tyylin sukset. Luultavasti se voitelu menee kuitenkin pieleen, että älä sitten tule sanomaan että en kertonut.

4. Tekniikka
"En osaa hiihtää luistelusuksilla". En minäkään osannut. Tekniikka on täysin mahdollista opetella. Kannattaa hankkiutua opetukseen johonkin hiihtokouluun eikä hakata yksin päätä seinään.

5. Lihasvoima
Jos kaipaat reisiin lisää potkua (eli olet rimpulakinttu kuten minä), hanki luistelusukset. Kehittyy se voima.

6. Nöyryys
Ole nöyrä. Anna niitten pertsahiihtäjien painaa oikealta ohi. He ovat hiihtäneet paljon kauemmin kuin sinä, luultavasti koko ikänsä. Ei ole häpeä opetella hiihtämään, kaikki ovat joskus opetelleet.

7. Syke
Hiihdä aina sykkeillä, älä mittaa matkaa. Matkan mittaamisesta tulee vain paha mieli koska alussa vauhti on niin hidasta. Sinulle tärkeämpää on pitää sykkeet aisoissa, liian kovilla sykkeillä hiihtäjälle tulee sippaus ja noutaja. En suosittele kokeilemaan.

8. Matka
Kuten sanottu, älä laske hiihtokilometrejä. Tai voit toki laskea, mutta niihin ei kannata kiinnittää sen suurempaa huomiota. Tärkeämpää on se, että rasitus pysyy oikeanlaisena, eli hiihto ei ala rasittaa liikaa. Suunnittele treenisi ajallisesti ja sykkeitten mukaan, esimerkiksi tunnin hiihto, syke 130. Matkaksi tulee se mitä tulee.

9. Tauot
Koska sykkeet nousevat kuitenkin liikaa, pidä taukoja. Toisin sanoen pysähdy ja hyppää vaikka ladulta sivuun jos on paljon muita hiihtäjiä liikenteessä että et ole tiellä. Kaiva puhelin esiin ja tekstaa ja whatsappaile kavereitten kanssa, someta, ota selfieitä, mitä nyt ikinä keksit. Aika kuluu paremmin puhelimen kanssa pelatessa etkä lähde liian aikaisin liikkeelle. Muista kohta 6, älä välitä muista, anna mennä ohi vaan.

10. Ylämäet
Vaikka tuntuu pahalta niin muista että ylämäet ovat kehittäviä. Kunhan muistat pysähtyä ylämäen jälkeen tasaamaan sykkeen etkä jatka samantien matkaa verenmaku suussa. Minä pysähdyin alussa isommissa ylämäissä useampaan kertaan.

11. Alamäet
Alamäet on pelottavia, mutta kyllä niistä selviää. Jos olet samaa mieltä kuin minä että latu-ura on paholaisen keksintö, mene auraamalla. Minä en luota latu-uriin. Jos mäen alla on mutka ja siinä kohtaa latu rikki ja vauhtia on liikaa, olen isossa pulassa. Ei riitä taidot. Auraaminen rasittaa jalkoja enemmän ja on hitaampaa, mutta ihan käypä konsti siihen saakka kunnes uskallat laskea ladulla. Minulla kestää joka talvi tottua hetken aikaa, jossain vaiheessa alan kyllä (melkein) huoletta laskea tutuilla reiteillä alamäet ladulla.

12. Eväät
Pidä mukana juotavaa, energiapatukkaa, geeliä, rusinoita, suklaata. Hiihto on kokonaisvaltainen laji ja kuluttaa paljon energiaa. Tauoilla kannattaa somettamisen lisäksi myös napata jotain energiaa. Mieluusti jo ennen kuin olo alkaa olla väsynyt, silloin saattaa olla jo myöhäistä ja heikko olo iskee. Se on kamala tilanne hiihtoladulla kun sieltä pitäisi vielä kotiinkin jotenkin suoriutua.

13. Kuuma mehu ja munkki
Hiihdä pisteestä A pisteeseen B, niin että pisteessä B on avoinna oleva kahvila mistä saa mehua ja munkkia. Pysähdy, ota sukset pois jalasta ja mene sisälle ostamaan kuuma mehu ja munkki, istu alas ja nauti. Edellisten ylämäkien kärsimykset pyyhkiytyvät pois mielestä ja huomaat juttelevasi kanssahiihtäjien kanssa siitä, kuinka hieno laji hiihto on. Evästyksen jälkeen jaksat hyvin hiihtää takaisin lähtöpisteeseen A.

14. Hiihtoseura
Tämä on kaksipiippuinen juttu. Hiihtäminen on tosi kivaa hyvässä seurassa, pitkällä rauhallisella hiihtolenkillä ehtii juttelemaan kuulumiset ja parantamaan maailmaa. Mutta ihan aluksi opetteluvaiheessa saattaa olla viisaampaa hiihtää yksin - jos et ole ihan varma että hiihtoseura on samavauhtinen. Itse hiihdin pari ensimmäistä talvea yksikseni, koska oli parempi keskittyä sykkeisiin ja tekniikkaan kuin hullutella ja koittaa pysyä itseään parempien hiihtäjien perässä. Siinäkin saa vedettyä itsensä melko tyhjiin. Viimeksi tänään lähdin kahden hiihtäjäleidin kanssa liikenteeseen, mutta pian jättäydyin matkasta liian kovan vauhdin takia. Yksinkin on ihanaa hiihtää!

15. Älä vertaile
Älä vertaile itseäsi muihin, vaan opettele rauhassa. Älä myöskään vertaile omaa hiihto- ja juoksuvauhtiasi. Periaatteessahan sitä luulisi, että sitä hiihtää kovempaa kuin juoksee, mutta ei se mene niin. Tänään tein hiihto-juoksu -yhdistelmätreenin ja näköjään edelleen hiihdän hitaammin kuin juoksen.

Jos kun hiihto tuntuu alussa raskaalta, muista että hyvä treeni se on joka tapauksessa. Ulkoile ja nauti! 

Paahdetut kikherneet

Eilen laitoin Instagramiin kuvan maailman helpoimmista ja nopeimmista terveellisistä naposteltavista jutuista ja lupasin laittaa reseptin tänne. Eihän tämä miltään reseptiltä edes tunnu kun on niin helppo. Bongasin vinkin Facebookin mainiosta ja idearikkaasta Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmästä. Kiitos ideasta, jaan sen nyt täälläkin!

Paahdetut kikherneet

Ainekset:

-paketti kikherneitä, purkista niitä valmiita. Jos alat liottamaan kikherneitä alusta asti, kestää kauemmin.

Valmistus:

-huuhtele ja valuta kikherneet.
-pyörittele kikherneet oliiviöljyssä ja mausteissa.
-paahda uunissa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia.


Tein yhdestä kikhernepaketista kaksi eri makuversiota. Kumpaankin tuli ripaus suolaa ja chili-pippurisekoitusta. Toiseen lisäsin persillade-maustetta, toiseen valkosipulijauhetta ja paprikajauhetta.

Laita kikherneet kippoon, mausteet ja oliiviöljy päälle ja pyörittele sekaisin.

Levitä kikherneet uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Kävi niin, että unohdin paprika-valkosipuliversiosta oliiviöljyn kokonaan. Sellaista se on meikäläisen kokkaaminen mutta tulipa testattua miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Vihreänvärinen persilladeversio oli raadin (minä ja manageri) ehdoton suosikki. Siinä oli enemmän makua ja se oli rapsakampi. Paprika-valkosipuliversio jäi sisältä vähän jauhoiseksi - siihen varmaan vaikutti se unohtunut oliiviöljy. Valkosipulin odotin maistuvan enemmän, mutta se ei maistunut juuri yhtään. 

Oliiviöljyttömät versiot paahtuivat nopeammin ja ne piti ottaa uunista vähän aikaisemmin pois, rapeus jäi tosiaan vajaaksi.

Tähän kun löytää itselle mieleisen maustevaihtoehdon, niin kyllä kelpaa. Terveellistä ja proteiinipitoista naposteluherkkua.