Joulukuun 31. päivä, katsaus vuoteen 2015

Hetkiä ja ajatuksia vuodelta 2015. Kokonaisuutena vuosi oli oikein hyvä, vaikka kaikenlaista hässäkkää olikin eikä kaikki mennyt suunnitellusti.

Maaliskuussa Pirkan hiihdossa hiihtelin 45 kilometriä, se oli ihan hyvä treeni siihen nähden että talven hiihtokilometrit jäivät 300 kilsaan. 

Huhtikuussa olin kaksi viikkoa Toscanassa pyöräilemässä. Se oli elämäni paras loma. Huippua seuraa ja pyöräilyä upeissa maisemissa!

Toukokuussa juoksin puolimaratonin Ideaparkin puolimaratonilla. Se meni ihan mukavasti aikaan 1:51. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä ihan hyvässä kunnossa.

Toukokuussa kilpailin myös SM-duathlonissa: juoksu 10 km - pyörä 40 km - juoksu 5 km. Sieltä sain SM-kultaa sarjassa N40-44, mutta se johtui siitä että sarjassani ei ollut muita osanottajia.

Kesäkuussa Pirkan pyöräilyssä pyöräilin Pirkan lenkin, 217 km. Siltä lenkiltä muistuu mieleen vain se, että ympyrälenkillä oli vastatuuli koko ajan. Muuten oli kyllä mukava päivä.

Triathlonin SM-sprintti Himoksella oli viikko Pirkan pyöräilyn jälkeen, eikä siellä kyllä kulkenut yhtään. Muuten se oli kyllä mukava kisa.

Heinäkuussa oli se vuoden odotetuin päivä: triathlonin täysmatka Frankfurtin Ironmanilla. Siihen oli kaikki harjoittelu keskittynyt koko vuoden ja vapaa-ajan olin viettänyt pääasiassa harjoittelun ehdoilla. Frankfurtiin osui sitten ne vähän lämpöisemmät kelit ja suoritus oli olosuhteiden mukainen. Jännää, että olin keväällä ja kesällä ihan hyvässä kunnossa mutta en päässyt ulosmittaamaan kuntoa missään kisassa.

Elokuussa kisasin triathlonissa työpaikan sprinttikisassa. Sen piti olla ihan leikkimielinen hyvä mielen kisa, enhän ollut palautunut vielä Ironmanilta, mutta leikkimielisyys ja hyvä mieli oli kaukana juoksuosuudella, ikinä elämässäni ei juoksuosuus ole tuntunut niin kamalalta. Muuten kisa meni ihan ookoo, muutaman minuutin hitaammin kuin edellisenä vuonna.

Lokakuussa juoksin Pirkan hölkässä 33 km aikaan 3:27. Olen kirjoittanut siitä Movescountissä näin: "Pirkan hölkkä. Jestas että koko viikon oli kaikenlaista vaivaa. Ma selkä kipeäksi, ti en oikein päässyt pitkälleni tai ylös, ke revähti kylkilihas, to-pe oireili jokin vasemman pakaran kiinnike niin että en oikein saanut sukkiakaan jalkaan. Siihen nähden olen erittäin tyytyväinen :)" Juu, tuosta olen kyllä edelleen erittäin tyytyväinen koska lähdössä en ollut ollenkaan varma pääsenkö edes maaliin.

Lokakuun lopulla juoksin vielä puolimaratonin Wihan kilometreillä 3,33 kilometrin reittiä Pirkkahallia ympäri. Hauska kokemus aikaan 1:56. Toukokuun Ideaparkin puolimaraton meni vaativammalla reitillä paljon helpommin viisi minuuttia nopeammin. 

Marraskuussa olin suunnistamassa Tampereen yörogainingissa kivalla porukalla. Suunnistettiin vähän vajaa kuusi tuntia Tampereen yössä.

Triathlonteam226 Tampereen yörogainingissa

Fyysisten urheiluhommien lisäksi olen kehittänyt henkistä osaamistani käymällä Voittajan itseluottamus -verkkokurssin ja parhaillaan olen triathlonliiton 1-tason valmentajakoulutuksessa.

On sitä kaikenlaista tähänkin vuoteen mahtunut, en kyllä hetkeäkään vaihtaisi pois. Hyvää uutta vuotta 2016, tulkoon siitäkin hieno vuosi!

Joulukuun 30. päivä, poistuin mukavuusalueelta

Poistuin tänään tällaisessa paikassa mukavuusalueelta:

Se kannatti, tein jotakin mitä en ole koskaan ennen tehnyt! Kävin ison altaan pohjassa!

Nyt kun olette lopettaneet aplodeeraamisen, voin kertoa että en tosiaan koskaan ole päässyt ison altaan pohjalle asti. Toki harvemmin olen yritellytkään, koska siinä hommassa poistun niin kauas mukavuusalueelta :) Pieni (?) vesipelko sieltä edelleen kurkkii. En ole oikein tajunnut miten sieltä pohjasta voi tulla pois kun keuhkot on jo valmiiksi tyhjät, eihän mulla enää happi riitä. Paitsi että ihan hyvin riitti kun uskalsi mennä vaan!

Kävin sitten toistakymmentä kertaa siellä pohjassa. Uintivuorolla oli rauhallista niin oli mukava kikkailla tällaista. Toistot eivät kyllä olleet tasalaatuisia... Muutama yritys ei mennyt millään pohjaan asti. Silti, ennen en kuulkaa ole päässyt lähellekään! Kerran pääsin pohjaan istumaan :) 

Meinasin että otan tuosta pohjaan menemisestä tavoitteen vuodelle 2016 mutta hupsista keikkaa se meni jo, täytyy keksiä jotain muuta!

Joulukuun 29. päivä, kampaajalla

Kampaajapäivä, juhlapäivä! 

Olen käynyt samalla kampaajalla likipitäen 10 vuotta, en enää tarkkaan edes muista kuinka pitkään. Bläki Tampereella Rongankadulla on ollut olemassa jo kuusi vuotta, sinne seurasin kampaajaani toisesta paikasta. 

Kun löytää hyvän kampaajan, siitä ei luovuta. Bläkin Linda saa tehdä hiuksilleni mitä haluaa. Tai no melkein, pituudesta en ole nyt halunnut luopua. Minä, jolla oli aina ennen mustat lyhyet hiukset. Muistaakohan kukaan?

Vaaleahkosta väristä lähdettiin.

Pitkähköhiuksisena on niin helppo olla kun urheilee paljon. Hiukset ovat muuten kovilla uimahallin kloorivedessä. Muutoinkin hiukset on pakko pestä usein, joskus päivittäin.

Lueskellessani lehtiä (parhautta kampaajakäynnillä!) Linda ideoi jotakin, kävi sekoittamassa värit ja laittoi ne päähän. Kyselin jossain vaiheessa kahvia juodessani, että mitäköhän väriä laitettiin. Ei tarvitse enempiä kysellä kun luottaa kampaajaan.

Pidin todella paljon edellisestä väristäni, siinä oli vaaleita ja ruskeita sävyjä sekaisin. Nyt laitettiin kuparia ja kas, se vanha väri alkoikin tuntua tylsältä. Kyllä nyt on kuparin aika taas! Minulla muuttuu mieli tiheään ja hiusten värin pitää myös muuttua.

Kampaajan otan aina lepopäivälle. Urheilun ehdoilla, jep :) En millään raaski hikiurheilla samana päivänä kun olen käynyt kampaajalla. Kerrankin kun on hiukset laitettu kivasti ja hyväntuoksuisilla aineilla.

Kuparipäänä mennään taas vähän aikaa!

Joulukuun 28. päivä, valmennusjuttua

Tästä en ole kertonut: olen triathlonliiton 1-tason valmentajakoulutuksessa. En oikein tiedä miten näin on käynyt, mutta varovaisen toiveikkaan innokkaana sinne menin ja vielä innokkaampana tulin pois. Ja nöyrempänä. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän tiedän mitä en tiedä.

Koulutuksen ensimmäinen osio oli marraskussa Nokialla, keväällä on toinen osio Vierumäellä. Valtavan kiinnostavaa, mutta mikä valtava tietomäärä maailmassa on näistä asioista ja miten siitä on mahdollista omaksua edes murto-osa. En tiedä, mutta maalaisjärjelläkin toki pääsee pitkälle.

Koen, että minulle on apua siitä, että olen pitkään ollut hyvässä valmennuksessa. Vastauksia ei ole annettu tarjottimella vaan on sopivasti saanut itsekin miettiä.

Miksi menin valmentajakoulutukseen? Oma lähtökohtani liikkumiseen oli sohvaperuna, siitä olen edennyt viidessä vuodessa triathlonin täydelle matkalle. Ironmania tai yhtäkään kilpailua tärkeämpää on kyllä se, että uskallan sanoa liikunnan olevan minulle elämäntapa, luulen että en enää ikinä kykene siitä luopumaan. Toki voisi harrastaa ilman kilpailujakin, mutta kaikki kilpailut matkan varrella ovat innostaneet minua harjoittelemaan ja ylittämään itseni. Ja voi pojat mitä kokemuksia, hauskoja juttuja ja mahtavia ihmisiä tämä harrastus on tuonut tullessaan.

Tiedän, millaista on aloittaa liikkuminen ja tekniikoitten harjoittelu aivan alkeista, haluan auttaa muita ihmisiä aloittamaan liikunnan ja innostumaan siitä. Koen, että kaikki tämä on rikastanut elämääni niin paljon että haluan viedä tätä ilosanomaa eteenpäin. Koskaan, missään iässä, ei ole liian myöhäistä aloittaa harrastamaan triathlonia. Triathlonhan on lajina aivan ällistyttävän hieno, kolme eri lajia mahdollistaa valtavan monipuolisen harjoittelun.

Hyviä neuvoja ja apua tarjoan mielelläni, ja jo ennen valmennuskoulutustakin olen joskus toiminut valmentajan apukätenä. Harrastajia on paljon ja valmennusresursseja tarvittaisiin lisää. Olen muutaman kerran ollut apuna uintivuorolla, ja joka kerrasta on jäänyt hyvä mieli ihmisten onnistumisista.

Tänään oli hieno pakkasaamu,
Pyhäjärvi meinasi aloittaa jäätymisen.

Tänään olin uintivuorolla terapia-altaassa auttamassa. Jeesasin käsivedossa muutamia ja ehdin yhden uimarin kanssa olla peräti koko tunnin koska paikalle tuli muitakin valmennuskurssilaisia, lisää apukäsiä siis. Edistys käsivedossa tunnin mittaan oli huomattava. Uimarini sanoi jossain vaiheessa, että "tämä tuntuu liian helpolta". Voiko parempaa kiitosta saadakaan? :) Myös Vormisto, oikea valmentaja, sanoi, että käsiveto on kuin toiselta planeetalta. Mahtavaa nähdä kuinka uinti helpottuu kun käsiveto paranee ja turha hosuminen ja voimankäyttö jää pois! Osasin auttaa! 

Joulukuun 27. päivä, kissaviikon päätös

Reilu viikko saatiin hoitaa Hippi-kissaa, tänään Hippi lähti kotiin.

Kylläpä meni viikko rattoisasti tämän karvakaverin kanssa. Joka päivä sai nauraa ääneen tälle hassulle otukselle!

Kyllä taas muistui mieleen sekin, kuinka kissa poistaa stressiä. Se on tutkittu asia ja allekirjoitan sen täysin. Kissan silittely ja rapsuttelu, kissan kanssa leikkiminen ja kehräyksen kuunteleminen on rauhoittavaa ja silloin keskittyy vain siihen hetkeen. Ei enää mieti päivän työ- tai muita murheita eikä stressaa huomisesta.

Palapelin kokoaminen on minun joulun ajan puuhaani. En tiennyt onko se Hipin kanssa uhka vai mahdollisuus, mutta rohkeasti kokeilin. Hyvin se meni! Välillä palaset kiinnostivat liikaa, mutta sehän tarkoitti vain huomion hakua ja siitä selvittiin kun leikittiin hiirillä ja palloilla vähän aikaa. Muutamat kunnon loikat Hippi palapelin päälle otti mutta kissahan osaa hypätä niin nätisti että mitään vahinkoa ei tapahtunut.

Palapelin päällä on kiva makoilla.

Loikkamestarista otettiin vähän videotakin, hiirileikkiä peiton alla ei yksikään kissa voi vastustaa ja Hippi olikin siinä melkoinen taituri.

Hippi sai pysyvän kutsun tulla meille hoitoon milloin vaan. 

Joulukuun 26. päivä, tapanintreeni Pirkkahallissa

Tapanintanssien sijaan pyöriteltiin ja juostiin Triathlonteam226-porukalla pitkä neljän tunnin treeni Pirkkahallissa. Aloitettiin heti aamuyhdeksältä. Onhan se vähän mälsää kun pitää kello laittaa herättämään vapaapäivänä, mutta näin ne pitkät treenit on helpoin tehdä. 

Tehtiin samanlainen setti kuin viikko sitten, 40 minuuttia pyörää ja 20 minuuttia juoksua. Noin suurinpiirtein, en ole minuutilleen tarkka näissä asioissa. Pyöräilin sykkeillä 112-123, juoksin sykkeillä 127-135. Leppoista menoahan se oli, mukavaa. Istumalihakset siinä puutuu, leuat kyllä liikkuu hyvin ja puhe kulkee :)

Joulukuun 25. päivä, sauvakävelyn huumaa

Eilen, jouluaattona, pyöräilin tunteroisen. Jos olisi ollut aikaa, olisin pyöräillyt pidempäänkin, sillä sää oli ihan täydellinen:

Aurinko paistoi, ei satanut eikä ollut kylmä. Ajellessani törmäsin lajitovereihin, Triathlonteam226-porukkaa oli juoksulenkillä. Juoksivat niin kovaa etten pyörällä meinannut ehtiä niin paljon edelle että olisin ehtinyt saamaan kaikki kuvaan!

Tänään olikin sateinen päivä, sateiseen päivään sopi sauvakävely. Tällaiset pitkät pyhät ovat oivallisia treenaamiseen, ei ole aina työpäivää alla ennen treeniä ja pääsee päivänvalolla ulos. En koe pyhinä treenaamista mitenkään rasitteena vaan päinvastoin. Kerrankin on aikaa. Periaatteessa olisi helppo tehdä kahden treenin päiviäkin, mutta nyt olen mennyt vain yhdellä.

Sauvakävellessäkin kastui ihan riittämiin... Sain sauvakävelyyn seuraa ja parituntinen hurahti kuin siivillä, yksin se olisi tuntunut paljon pitemmältä ajalta. Sauvakävely on jotenkin hassua, se ei oikeastaan edes tunnu treenaamiselta. Satoi niin paljon ja puhuttavaa riitti ettei tullut edes kuvia juuri otettua. Tässä tärähtänyt otos tärähtäneistä triathlonisteista. Sauvakävelemällä kesäkuntoon 2016!