Viimeinen harkkakisa, juoksun iloa!

Tänään menin loman jälkeen töihin, töiden jälkeen oli Maratuunarien juoksutreeni ja sen jälkeen vielä Triathlonteam226:n kesän viimeinen harkkakisa. Kaikkeen ajattelin osallistua, antaa mennä vaan. Lauantain taaperrusjuoksusta vielä vähän suivaantuneena olin sisua täynnä ja intoa piukassa, tämä kroppa tarvitsee nyt treeniä. Muutenkin oli mukavaa kun arki alkoi! Tykkään syksystä ja loman jälkeen arki on aina niin mukavan ryhdikästä.

Olohan ei ollut tänään kaikista virkein, koska lomaan kuuluneet päiväunetkin jäivät väliin. Juoksutreeneissä oli paljon porukkaa eikä meitä päästetty helpolla. Voimaosioita tehtiin ihan kunnolla ja alusta lähtien reisissä ja jaloissa tuntui. Väliin tehtiin toki rentoja palauttavia juttuja, mutta loppuun vielä kunnon maitohappovedot. Käsissä kyllä kihelmöi! En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla tuntuu juoksussa tulevat maitohapot kihelmöintinä ja pistelynä käsissä ja käsivarsissa. Olen ehkä vähän outo, mutta tämä on ihan normaalia minulla.

Sieltä juoksutreeneistä suoriuduinkin sitten suoraan harkkakisapaikalle. Odotusarvo päivän kisasta kovan juoksutreenin jälkeen oli jotakin totaalihyytymisen ja katastrofin välimaastosta. Siihen nähden kaikki menikin aika hyvin!

Paitsi uinti, se on räpellystä. Uinpahan kumminkin, kaislikostakin läpi eikä tuntunut misssään vaikka kaikki lumpeet kietoutuivat taas pitkin poikin nilkkoja ja käsiä. Suuntoon ja uimalaseihin ne tarraavat kanssa aika hyvin kiinni. Uintiaika oli reilu 8 minuuttia. Ennen Joroisia uin puoli minuuttia nopeammin, nyt oli veto taas kadoksissa. 

Pyörässä oli alussa jotakin hämärää, en saanut isoja vaihteita päälle. Sain kyllä etuvaihtajan päälle ihan normaalisti, mutta vaikka vaihdoin isompaa vaihdetta, niin tuntui, että ei vaihtunut, vaan sitkutus pienemmällä jatkui. Näin jatkui jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä sain kuin sainkin vaihdettua isompaa. Alkumatkan vauhti tästä vähän kärsi, mutta sitten taas kaikki meni normaalisti. Vähän raskaalta ajaminen tuntui ja aikakin taisi olla kesän huonoin harkkakisa-aika, 30 sekuntia huonompi kuin ennätys. 10 kilometriä pyörällä meni aikaan 0:21:30. Vähän kyllä kieltämättä taas jännitti että mitä siitä juoksusta oikein tulee.

Juoksuun lähtiessä hoin itselleni vain rentoutta, rentoutta ja rentoutta. Sain oikeanlaisesta tunteesta kiinni! Puuskutin kuin höyryveturi, hengitysasian korjaaminen on vielä kesken... Aika pitkän matkan päästä kuulemma kuulee kun olen tulossa. Mutta mikä ero oli juoksutuntemuksessa lauantain tarpomiseen! Nyt pystyin hallitsemaan jalkoja ja käskyttämäänkin niitä. Ylämäkeen löytyi voimaa ja alamäkeen rullasi paljon paremmin kuin lauantaina. Toki maastokin oli paljon helpompi, mutta silti. 

Askel oli aika lyhyttä köpötystä, näin sen itsekin Managerin ottamalta videopätkältä, mutta kyllä tässä taas on toivoa! En ole lakannut hymyilemästä kisan jälkeen, kyllä juoksun onnistumisella oli iso henkinen merkitys! :) Omaa reittiennätystä ei tullut, jäin siitä 9 sekuntia, mutta tämänpäiväinen suoritus tuli helpommalla ja rennommin! Juoksuaika oli 0:15:41. Kelikin oli kyllä nyt hyvä, ei porottanut aurinko kuumasti niin kuin muutamana viime kertana. Itse asiassa juuri ennen kisan alkua tuli sadekuuro ja kylmäkin vähän, mutta sade loppui eikä häirinnyt enää pyöräilyä.

Ei tullut kuviakaan otettua, mutta laitetaan kuvituskuvaksi SUP-polkumasiinani. Se saanee nyt hetkeksi väistyä juoksun tieltä. Hyvin SUP kuljetti tämän kesän, ei ole hetkeäkään kaduttanut triathlonpyörän hankinta! Nythän me vasta SUPin kanssa aletaan pääsemään juttuun :)

Tällä on tänä kesänä poljettu kilometri jos toinenkin.

Olen niin kovasti kaivannut sitä tunnetta kun juoksu kulkee että ette uskokaan. Rakastan juoksua näistä lajeista kaikista eniten ja on ollut kova paikka kun se on ollut tahmeaa. En tosin valita siitä, että pyörä kulkee nyt paremmin kuin ennen. Enkö vaan voisi saada kaikkea heti pliis? =) Terveisin kärsimätön triathlonisti.