SM-triathlonin puolimatka Joroisilla 2014

Joroisilla kisailin lauantaina triathlonin SM-puolimatkalla veteraanisarjassa N40. Loppuaika oli 06:00:26. Aika oli 10 minuuttia parempi kuin viime vuonna ja kaikki osa-alueet onnistuivat tasaisesti, mutta en kiellä etteikö tuo 26 sekuntia vähän riepoisi :) 

Kisaan valmistautuminen meni tankkauksen osalta hyvin. Söin ja ennen kaikkea join riittävästi, sääennusteessa oli luvattu hellekisaa. Alkuviikosta mieli oli rauhallinen ja hyvä, mutta perjantaina alkoi jännitys joka huipentui siihen, että kisa-aamuna lauantaina en meinannut aamupalaa saada syötyä. En muista että koska olisi niin paljon jännittänyt. Harmitti, koska en olisi halunnut jännittää eikä siihen ollut syytä, mutta silti jännitystunne otti ylivallan. Pyh tyhmä jännitys! 

Katsastettu SUP jäi kiltisti perjantai-iltana odottelemaan kisa-aamua.

Valmistautumisessa meni pieleen yöunet. Olin torstaina Pori Jazzeilla (koska kyseinen keikka tarjottiin, en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä). Tänä vuonna viimeinen esiintyjä aloitti vasta kymmeneltä, joten kotimatkalle lähdettiin puoliltaöin. Bussissa kyllä torkuin, mutta oikeasti nukkumassa olin vasta puoli kahden jälkeen. Ei hyvä. Perjantaina ajettiin Joroisille ja siellä perillähän on kaikenlaista säätöä: osallistumisen vahvistus, majoitus, kisainfo, jalkojen herätyslenkki, ruokailu, vaihtopussukoitten pakkaus, numerotarrojen liimailu varusteisiin ja pyörään, pyörän katsastus ja mitä kaikkea. Nukkumaan pääsin vasta yhdeltätoista ja herätys oli jo kuuden jälkeen, joten taas oli liian vähän unta.

Jo aamusta oli hikinen tunnelma.

Kisa-aamu oli lämmin ja lupaili kuumaa päivää. Aamupalan kautta autolla Joroisille, mistä kisabussilla matkustettiin lähtöpaikalle Valvatusjärvelle. Vielä piti pumpata pyörän kumit ja kiinnittää geelit pyörään. Sitten vielä yleistä palloilua, juomista ja vessaan jonotusta kunnes piti siirtyä pois vaihtoalueelta. Puin märkäpuvun päälle vasta ihan viime tingassa koska oli jo tosi kuuma. En käynyt vedessä ollenkaan, koska omaan starttiin olisi ollut melkein tunti aikaa siitä kun vedestä piti poistua. Ehtiihän siinä vajaassa parissa kilometrissä kai lämpiämään. Startti tuli jotenkin yllättäen, olin ajatellut lähteväni ihan vasemmasta reunasta ja aika takaa, mutta lähdön hetkellä en ollut reunassa enkä takana. En jäänyt sen kummemmin etsiskelemään paikkaa, vaan sukelsin rohkeasti suoraan käsien ja jalkojen keskelle pesukoneeseen, ajattelin että tämä on hyvä harjoitus ensi kesän Frankfurtia varten, ei siellä ainakaan yksin pääse menemään. 

Kippistä vaan urheilujuomalla, kohta mennään!

Alkuhässäkästä selvittyäni olin jo hakeutunut vasemmalle reunapaikalle, koska halusin uida rauhassa. Uinti oli sellaista tasaista tahkoamista omaa hidasta vauhtia, oikeastaan aika mukavaa! Mietinkin, että nyt nautin kun on sopiva lämpötila, koko loppupäivän tulee olemaan kuuma. Ensimmäisen poijun kiersin ulompaa kuin muut ja sain mennä rauhassa. Nautinkin uinnista niin paljon että suunnistus meni pipariksi. Suunnistin kohti oranssipaitaisia miehiä, jotka olivat turvaveneessä. Huomasin sen kun olin jo lähellä ja erkaantunut muista, voi onneton mikä moka! Sisuunnuin, otin uuden suunnan ja aloin uimaan vähän reippaammin. Yleensä en ui reippaasti, koska en uskalla. Pitää saada kunnolla happea ja olon pitää avovedessä tuntua mukavalta, ei mielellään hengästyneeltä. Nyt sitten pistin vähän vauhtia masiinaan koska edellä menevä isompi porukka oli kaukana. Eikä se nyt niin pahalta tuntunutkaan. Ihmeekseni sain porukan kiinni ja taisin ohittaakin joitakin. Pinkkilakkisia edellä lähteneitä miehiä olin jo ohitellutkin, mutta ohitin myös samaan aikaan startanneita naisia. Wou! Minä ohittamassa uinnissa on ihmeellinen asia mistä olen kovin iloinen!
Uinti 00:44:21 
Kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, mutta viime vuonna oli se hurja aallokko. En muuten vieläkään tajua miten olen selvinnyt siitä!

Vaihto sujui ilman mitää ihmeellisyyksiä. Olin etukäteen ajatellut, että viime vuoden vaihtoajoissa on aika paljon parantamista, ja nyt olikin puolitoista minuuttia nopeampi vaihto ilman sähellystä.
T1 00:04:39

Aurinkorasvaa laapittu vaihdossa miten sattuu, mutta en antanut se haitata.

Pyörä lähti heti kulkemaan ihan mukavasti. Viime vuonna jalat tuntuivat pyöräilyn alussa pitkään ihan kummallisilta, mutta nyt ne lähtivät toimimaan nopeammin. Ei muuta kuin geeliä nassuun ja nestettä perään. Nesteytys ja energia olivat pyörän päällä ykkösasiat, vauhdista viis. Niin olin päättänyt. Keli on kuuma ja minä en nestehukkaa huoli.

Join säännöllisesti ja vaihdoin joka huoltopisteellä kummatkin pullot, niistä oli juotu siinä vaiheessa puolet tai enemmän, eli luultavasti jotain kolme-neljä pulloa join pyöräilyn aikana. Vähän enemmänkin olisi voinut juoda. Ennen huoltopistettä kaadoin loput vedet päähän, niskaan ja käsivarsille saadakseni viilennettyä kroppaa. Ja se kyllä aina virkisti!

Kauniina päivänä sunnuntailenkillä. Eikä kun kisassa!

Vähän säätöä oli ensimmäisessä huollossa, jouduin nimittäin pysähtymään... Minulla on triathlonpyörässä kaksi paikkaa pullolle, toinen rungossa ja toinen satulan takana. Satulan takana olevaa paikkaa en ole kamalasti ehtinyt käyttää, ja sinne pullon laittaminen on hidasta kun ei se koskaan osu kerrasta. Ensimmäisellä huollolla kun olin juuri heittänyt kummatkin pullot pois ja saanut vesipullon käteeni, tuli paniikki, että apua saanko sen sinne taakse laitettua ennen kuin on urheiljuomaa tarjolla - pysähdyin, laitoin pullon paikalleen ja jatkoin ajamista todeten että se urheilujuoma onkin siellä vasta vähän matkan päässä, ihan hyvin olisin ehtinyt askarrella vesipullon paikoilleen.

Pyörä kulki mukavasti ja helpon tuntuisesti, sain ohitella ihan kunnolla porukkaa. Ihmeellistä oli aina vaan todeta, että menen lujempaa kuin edellä ajava, ohi vaan. Pyörän alussa oli vähän ruuhkaa ja joutui miettimään peesiväliä koko ajan. Jossain vaiheessa onneksi rauhoittui ja ohiteltavia tuli yksitellen. Menin selvästi kovempaa tasaisella ja alamäessä, ylämäessä joku saattoi kuitata minusta ohi. Ihmettelin kun aika moni lasketteli alamäkeen polkematta, miksi? Siinä tuli niin hyvät ilmaiset vauhdit helposti. Pyörä oli mukavaa tekemistä, aika kului kun muistutteli itseään juomaan. Pyöräreitillä oli mukavasti kannustajiakin, se oli hienoa! Yhdellä "huoltopisteellä" tarjottiin lonkeroa ja grillimakkaraa :) Kuumuus ei tuntunut vielä pyörällä. Loppumatkan pyörittelin varsin kevyesti ja tulin vaihtoon ihan hyvissä voimissa.

Morjens tutuille!

Pyörä 03:00:07, syke 144
Neljä ja puoli minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, vaikka reitti oli monen mittarin mukaan kilometrin ylipitkä tänä vuonna. Söhläsin sykemittaria räpeltäessäni vaihdon uinnista pyörään joten en saanut tarkkaa dataa omasta mittarista. Mutta mikä tuo seitsemän sekuntia on kolmen tunnin päälle - en sitten voinut ajaa kakkosella alkavaa pyöräaikaa :D Syke oli kamalan alhaalla, olisi kyllä pitänyt olla vähän enemmän. Mutta tuntemus oli juuri sopiva, en usko että jalat olisivat tykänneet hyvää jos tuosta olisi pitänyt kiristää.

Vaihto sujui taas kunnialla, hitaasti mutta kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Viime vuonna tosin vaihdossa piipahdin bajamajassa, mutta nyt vessat oli siirretty juoksun alkuun.
T2 00:04:10 

Pyörä oli kulkenut sen verran mukavasti, että juoksuun lähtö jännitti. Viime vuonna ei ollut sellaista vaivaa, mistä en olisi juoksun ensimmäisellä kierroksella kärsinyt. Silloin sattui jalkapohjiin, tuli kamalat krampit ja vatsakin meni sekaisin. Näitä kaikkia odotellessa lähdin juoksemaan. 

Jestas miten kuuma olikin kun lähti juoksemaan ulos urheilutalosta! Ensimmäinen huoltopiste oli heti kentällä ja minulla selvä suunnitelma: sää on niin kuuma, että huoltopisteet on käveltävä ja huolehdittava siitä että nesteet menee kurkusta alas eikä vauhdissa rinnuksille. Yksi muki vettä suuhun, yksi päähän ja vielä yksi muki urheilujuomaa suuhun. Ja geeli otetaan joka toisella pisteellä. Meinasin mennä vessaan ekassa huollossa, mutta ne olivatkin kaikki juuri käytössä enkä viitsinyt jäädä odottamaan. Siinä patsastellessa ja ihmetellessä kului kyllä ylimääräisiä sekunteja ennen kuin päätin vaan jatkaa matkaa... Kävin vessassa vasta toisella kierroksella, oli ihan pakko vaikka mietin että siinä menee liikaa aikaa.

Juoksu oli köpöttelyä, eikä se lähtenyt lentoon oikein missään vaiheessa. Kamalan kuuma oli, varmaan lähellä 30 astetta pahimmissa kohdissa. Ensimmäinen kierros meni odotellessa niitä kaikkia vaivoja, joita ei sitten ikinä tullutkaan! Vaikka juoksu oli hidas, niin onneksi tosiaan mikään ei vaivannut. Viime vuodesta muuttunut juoksureitti tuli selväksi ensimmäisellä kierroksella: ei ole ainakaan helpompi ja lopussa on ihan järkyttävä ylämäki. 

Yksi huoltopiste olisi ehdottomasti saanut olla lisää. Onneksi matkan varrella toisessa huollossa oli suihku jonka alta pääsi juoksemaan. Tossut kastuivat heti ensimmäisellä kierroksella mutta eipä se juuri haitannut kun kroppa sai kaivattua viilennystä! Märät sienet tuntuivat myös jumalaisilta. Paikalliset asukkaat olivat kolmessa paikassa omien puutarhaletkujensa kanssa suihkuttamassa, tuhannet kiitokset siitä, helpotti oloa hurjasti.

Oma huolto komennettiin släbäreillä juoksemaan :)

Oma huolto tarjosi kokista, otin sitä kahdella kierroksella ja se oli todella virkistävää. Komensin Managaria ja ystävää lyhytsanaisesti ja kovaäänisesti, ensimmäisellä kierroksella pullon korkki oli kiinni, huusin vaan että "auki!" ja toisella kierroksella huusin että "juokse!" kun kaveri ei hoksannut heti lähteä rinnalla juoksemaan ja ottamaan pulloa takaisin. En siinä jaksanut kauniimmin asiasta neuvotella, mutta hyvin meni perille ja ollaan saatu nauraa tilanteelle jälkeenpäin :) 

Juoksu oli raskas ja ensimmäisellä kierroksella reitin varrella näin yhden helteeseen tuupertuneenkin. Apu oli jo paikalla, mutta kyllä se aina pysäyttää. Mietin, että minulla ei ole kiire mihinkään, ja juomapisteillä pitää olla aikaa nauttia menyystä. Toisen kierroksen lopulla olin utelias ja tsekkasin ensimmäistä kertaa päivän aikana kellonaikaa, oli tietenkin mielessä se, että kuinka kaukana on kuuden tunnin alitus. Suunnilleen 10 kilometriä oli jäljellä ja aikaa noin 55 minuuttia. Tiukkaa on tällä menolla, aivan liian tiukkaa. Ja mieli teki niin pahuksen paljon alittaa se kuusi tuntia! Pakkohan se oli kokeilla vähän lisätä vauhtia, mutta samantien kävi selväksi, että vauhtia ei tästä nyt kyllä lisätä, siitä ei hyvä seuraa. Suunnittelin jo sitäkin, että viimeisellä juomapisteellä en kävele, vaan koitan vauhdissa ottaa juotavat. Onneksi järki voitti ja kävelin ja join kiltisti, tuntui että joka ikiselle nestepisaralle oli käyttöä. Numerolappukin siinä viimeisellä kierroksella tippui kokonaan maahan kun oli reissussa rispaantunut, käännyin vielä poimimaan senkin mukaan.

Kuva Ninnin energianurkkaukselta

Maalialueelle saavuttaessa kuulin kuulutuksen, että vielä ehtii nippa nappa kuuden tunnin alitukseen, oli pakko painaa loppukiri hampaat irvessä, mutta ei riittänyt aika, meni sen 26 sekuntia yli. Manageri oli vastassa ja onnittelemassa maalissa, minulta kyllä lipsahti siinä ensimmäisenä aika ruma sana - vaikka saman tien olinkin tyytyväinen, että tulin hyvissä voimissa maaliin ja aika parani 10 minuuttia viime vuodesta :)

Maaliin tullessa ei hymyä irronnut, loppukiri oli sen verran totinen.

Juoksu 02:07:07, syke 148
Elämäni hitain puolimararon, on tässä taas nieleskelemistä kun ei juoksu kulje. Toisaalta, normaalia hitaampaa juoksua oli monella muullakin, helle ja raskas reitti painoivat. Sykekin oli juoksussa ihan kamalan alhainen, taitaa ne vähät unet siellä painaa. 

Loppuaika 00:06:26.

Maalialueella recovery-teltasta sai haeskella juotavaa hyvän aikaa, siinä heti maalissa olisi ollut hyvä olla edes vettä. Nopsaan näinkin teltalla jo tuttuja ja päästiin heti vaihtamaan kuulumisia. Tarjottavat olivat erinomaiset ja elpyminen sujui hyvin juodessa, syödessä ja höpötellessä. 

Kokonaisuutena jäi kyllä hyvä mieli ja kaikki triathlonin osasuoritukset olivat tasapainossa. Kaikista tärkeimpänä ja onnistuneimpana omassa suorituksessani pidin sitä, että onnistuin pitämään nestetasapainosta huolta. Ei yhtään huono "harkkakisa" ensi vuoden Frankfurtia varten, sielläkin on mitä luultavimmin kuuma. Se "ylimääräinen" 26 sekuntia loppuajassa kasvattakoon treeni-intoa ja suoritusten parantamisen nälkää.

Edellisessä kirjoituksessa kertomani kisasuunnitelma toteutui justiinsa, joten senkin osalta meni nappiin.

Palautuminen on sujunut hyvin. Ei mitään vaivaa kisan jälkeen, toki sunnuntaina oli vähän väsyneen oloiset jalat mutta niin kuuluu ollakin. Lantion seutuvilla oli väsynein kohta, ehkä siis se heikoin lenkki. Maanantaina olin juoksutreeneissä ja tiistaina pari tuntia suunnistamassa. Eilen oli ihan lepopäivä. Eilen ja tänään on ollut vähän nokka tukossa, nythän on juuri se vaihe kun flunssa iskee helpoimmin. Eipä pieni tukkoisuus onneksi juuri ole menoa haitannut, kun mainittavimmat aktiviteetit ovat olleet laiturilla makoilu ja kirjan lukeminen. Jatkan toistaiseksi samaan malliin :)