Avovesiuintikurssi ja muutama kisailmoittautuminen

Olen tällä viikolla Aqua Plussan järjestämä avovesiuintikurssilla. Olen kurssilla neljättä kertaa, aina vaan. Eikö se ikinä opi, joku jo miettii. 

Halusin kurssille, koska siellä on ollut aina kivaa ja tulee oltua paljon vedessä. Olen myös kokenut kurssit erilaisina, vaikka sisällöltään toki samantyyppisiä ovat olleet vuodesta riippumatta. Oma osaaminen on kehittynyt vuosien varrella. Tässä vaiheessa saan kurssista eri tavalla ja erilaisia asioita irti kuin aikaisemmin. 

Muistan vielä oikein hyvin ensimmäisen kurssin neljä vuotta sitten 2011: en ollut järvessä märkäpuvulla edes ollut montaa kertaa ja olin suoraan sanottuna ihan avuton avovedessä. Muistan sen tunteen, kun alkuverraa piti uida 300 metriä, hyvä että edes kykenin siihen aikaan nippa nappa uimaan niin pitkän matkan yhtäjaksoisesti. Niin se vaan eteni kurssi ja omat taidot kuitenkin, pikkuhiljaa. Sain siltä kurssilta monen monta vinkkiä ja oppia sekä ennen kaikkea rohkeutta.

Seuraavana vuonna, 2012 olin nyrjäyttänyt juuri ennen kurssia nilkkani. Se ei juuri astumista kestänyt, mutta kurssilla pystyin uimaan kunhan en potkinut. Kaikkia harjoituksia en pystynyt tekemään, mutta roikuin mukana minkä pääsin. 

Viime vuonna olin kurssilla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ja neljänä iltana tulikin uitua kaikkiaan 9 kilometriä. Ennätysmäärä minulle! Käsivarret olivat jo hellinä ja oppeja pystyi vastaanottamaan taas kerran ihan eri tavalla kun omat taidot olivat talven aikana lisääntyneet.

Aikaisemmista vuosista muistan avovesiuintikurssilta yhden ainokaisen päivän, kun tuntui ihan pikkuisen viileältä. Muuten on ollut lämmintä tai hellettä ja aurinko on paistanut. Toista on ollut tänä vuonna. Kesä ei meinaa tulla millään ja veden lämpötila taitaa kieppua siinä 15 asteen tuntumassa.

Avoveteen mars

Maanantaina kävin ensin juoksutreeneissä, mäkitreeniä ja kaiken maailman hyppelehtimistä. Terävyyttä ja taitojahan siinä haettiin, minulla vaan tuppaa jalat menemään tukkoon kaikista kyykkyhypyistä. Toisaalta treeni varmaan aukaisi pyöräilyn tukkimia paikkoja - melkoista noidankehää on tämä harrastus.

Juoksutreeneistä sitten suoraan avovesiuintikurssille. Sää oli vilpoinen ja vesi myös. Siinä oli kramppiherkkää pohjetta tarjolla kun harjoiteltiin potkuja.

Kurssilla ensin venyteltiin ja jumppailtiin alkulämpöjä. Vedessä oltiin aina jonkin aikaa ja käytiin välillä rannalla jumppaamassa ja hakemassa lämpöä. Ja kylläpä vesi tuntuikin viileältä. En ollut koskaan uinut niin kylmässä vedessä! Pari kirjoitusta takaperin mainostin ihan samaa, mutta kyllä nyt vesi oli vielä kylmempää. Epäilen, että veden lämpötila ei ollut edes viittätoista. Hurjapäätriathlonistit eivät kuitenkaan antaneet kylmyyden haitata.

Treenin jälkeen singahdin salamannopeasti kotiin. Laitoin saunan päälle ja istuin siellä kaikki vaatteet päällä, villasukat jalassa ja peitto päällä. Pikkuhiljaa saunan lämmetessä luovuin varusteista, sormet ja varpaat alkoivat taas toimia. 

Eilen olikin selvästi lämpimämpi päivä. Ennen uintia kävin juoksemassa Sarpatin mäissä lyhyen, ytimekkään ja tehokkaan treenin. Jaloissa ja erityisesti lantion seudulla tuntui raskautta maanantain juoksusta, ja sillähän se lähtee milllä se on tullutkin. Vauhtiakin pitäisi vähän herkistellä, joten alku- ja loppuverran lisäksi kipitin täysillä viisi minuuttia Sarpatin ihanan mäkisessä maastossa, voi mitä herkkua!

Uintikurssilla venyteltiin ja jumppailtiin jumppakuminauhan kanssa. Taas muistui mieleen kuinka hyvä apuväline kuminauha onkaan, miksi se on kotona aina jossain kaapin perukoilla? 

Vesikään ei tuntunut niin kylmältä kuin ensimmäisenä päivänä. Uitiin kylkiuintia, scullingia, peesailtiin, suunnistettiin ja uitiin erilaisissä ryhmissä. Hyvää treeniä kaikki. 

Tiistaina sää näytti ihan mukavalta.

Tänään sää oli sateinen, lämpöasteet olivat tipahtaneet kahteentoista. Siis aivan jotain muuta mitä sääennuste lupasi alkuviikosta.

Tänään näytti näin harmaalta kun kotona suunnittelin lähtöä treeniin.

Tänään kipitin taas alkulämpöä Sarpatin mäissä lyhyesti ja tehokkaasti. Melkoinen hinkuhengitys kuului maastossa hetken aikaa - onneksi ei juuri muita ollut liikenteessä, olisivat pelästyneet.

Tässä kohtaa voi Sarpatissa valita: tarjolla on kamalan jyrkkä tai hirvittävän jyrkkä ylämäki. 

Sitten taas uimaan. Ensin toki jumppailtiin ja opeteltiin tekniikkaa kuminauhan avulla kuivalla maalla.

Aurinko yritti kurkistella pilvien takaa

Uinnissa tehtiin vähän reipasvauhtisempia juttuja: lähtöjä ja kiihdytyksiä. Mukavaa, tuollaisia harjoituksia ei juuri tule itsekseen tehtyä. Uitiin myös vähän pitempää matkaa: peesissä, rinnakkain, ryhmissä, kaikenlaisia variaatioita. Suunnistettiinkin silmät kiinni. 

Minusta vesi tuntui taas vähän lämpimämmältä kuin eilen. Joku mittasi veden lämpötilan, mittari näytti 16 astetta. Nippa nappa voisi olla. Pyhäjärvessä on 14, ja Vihnuksessa on yleensä asteen-pari lämpimämpää vettä.

Pipat päässä heinäkuussa

Kliksautin itseni mukaan pariin kisaan, oli näppäinsormi herkässä: lauantaina Voimarinteen Teräsmieskisaan sprinttimatkalle ja heti seuraavana viikonloppuna Säkylä triathloniin sprinttimatkalle. Siellä Säkylä triathlonin sivuilla on muuten kuvissa hyvin edustettuna oman seuran Triathlonteam226:n porukka. Oli oikein kotoinen fiilis kun sinne ilmoittautui.