torstai 17. heinäkuuta 2014

Mitä päässä pyörii ennen kauden pääkisaa

Tunnelma on varmasti kaikilla Joroisille lähtijöillä katossa, tavalla tai toisella. Joko innosta hihkuen tai jännityksestä täristen. Itse taidan mennä noiden kahden ääripään välissä.

Tänän vuonna ihmettelin, kun kauden pääkisa tuleekin niin äkkiä ja se ei erityisemmin jännittänytkään. Lähinnä tosiaan ihmettelin, että miten se nyt jo voi olla. Lieneenkö kylmällä kesäkuulla osuutta asiaan, tuntuu että kesä on vasta alkanut. 

Maanantaina olin vielä harkkakisan lumoissa, tiistaina havahduin siihen, että ohhoh, tankatakin pitää. Hiilihydraattia ja nestettä kehiin vaan, kohti turpeaa pöhötystä.

Eilisellä pikku lenkillä oli pilvistä mutta lämmintä, lauantaille on luvattu lämmintä ja aurinkoa.

Eilen havaitsin itsessäni jännityksen merkkejä, että ei tässä sentään ihan niin coolina olla kuin alkuviikosta luulin. Pieni hermostuminen, joka tuli yllättäen ihan pikkuasiasta, herkistynyt olotila, yhtäkkiä nousi melkein kyyneleet silmiin jostain pikkujutusta - joka taas samaan aikaan nauratti. Tunteiden kirjoa.

Epävarmuutta on ilmassa hetkittäin. Mites se uinti. Samanlaista aallokkoa kuin viime vuonna ei voi olla, eihän? Tilastollisesti ei mitenkään. Jos tulee märkäpukukielto niin saatan olla pulassa. Ääh, en viitsi murehtia sitä etukäteen.

Entäs pyörä. Onhan se nyt vähän kulkenut, mutta entä jos pyöräilenkin innoissani jalat alta. Enkä tiedä jaksanko noin pitkää matkaa polkea aeroasennossa. Toisen juomapullon paikka on satulan takana, sitä en ole vielä riittävän harjaantunut käyttämään, toivottavasti pullo ei tipu kun olen laittamassa sitä takaisin paikoilleen.

Ja se juoksu. Jos olen pyöräillyt jalat alta niin sittenhän siitä vasta kivaa tulee. Tuleeko samanlaiset krampit kuin viime vuonna? Meneekö vatsa sekaisin niin kuin viime vuonna? Jaksanko edes juosta niin pitkää matkaa, en edes muista koska olen niin pitkän matkan juossut apua voi kamala olisiko pitänyt treenata enemmän.

Näistä tuntemuksista huolimatta olen aika rauhallinen ja tuntuu varmalta. Kyllä minä sen matkan läpi jaksan taapertaa. Hallitsen kaikki lajit joka tapauksessa paremmin kuin viime vuonna. Matka on pitkä, kunnioitan sitä enkä aseta mitään aikatavoitteita itselleni. Tokihan se 6 tuntia olisi huikea alittaa, mutta sen näkee sitten. Kaikkea voi matkalla sattua ja sääolosuhteetkin vaikuttavat. Kelloa en ajatellut matkan aikana vilkuilla muuta kuin sykkeen tarkistamiseksi.

Eilen ilmestyi ihana sateenkaari.

Minulla on Suunnitelma, hyvin yksinkertainen, sellainen jonka kykenen muistaman koko matkan.

Uinti: rauhassa, oma paikka, ei kiire. Älä hätäänny. Jos tulee hermostus, rauhoitu. Muista tekniikka. Vedestä otetaan hyvä ote eikä sählätä.

Pyörä: aja sykkeiden mukaan, vauhdilla ei ole väliä. Ota energiaa säännöllisesti ja ennen kaikkea JUO säännöllisesti.

Juoksu: Lantio eteen ja anna palaa. Juo juomapisteillä. Heiluta kannustajille, hymyile ja iloitse. Tätä varten on vuosi treenattu ja nyt on juhlapäivä ja saa nauttia!
Ehdottomasti tärkeintä on hyvä fiilis ja positiiviset ajatukset koko matkan ajan.

Näillä eväillä menen. Tsemppiä kaikille muillekin viivalla olijoille!

8 kommenttia:

  1. Isosti tsemppiä :) Hyvältä kuulostaa suunnitelma! Varmasti kisa menee hienosti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvillä mielin viivalle :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä kovasti Soile, jos ei huomenna/la nähdä. Loistava suunnitelma sulla!! :) Mä jo mietin Frankfurtia, että kaikki on kotia päin, mitä ikinä tapahtuukin matkan varrella. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin isosti! Niin, eiks tää oo vähän niin kuin harkkakisa Frankkua varten? =)

      Poista
  4. Alkaa itseäkin jännittää kun lukee näitä valmistautumiskirjoituksia. Hyvin se menee, tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kurkkasin sun blogiin, voi miten harmi ettet ehtinyt ilmoittautua. Onneks näitä kisoja tulee lisää!

      Poista