sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

SUPin ja Italiaanon ulkoilutusta

Helatorstaina nautiskeltiin pitkästä pyörälenkistä porukalla. Suunnitelmissa oli oikeasti pitkä lenkki, olisi saanut olla satasen ja ylikin mutta olosuhteiden pakosta jäi vähän alle. Aika vileetä nimittäin oli.

Edellisenä iltana hoksasin, että minullahan ei ole SUPissa kuin yksi pulloteline, on näköjään unohtunut hankkia. Pitkä pyörälenkki ja yksi juomapullo on aika heikko kombinaatio. Manageri ratkaisi asian: toinen pullo nippusiteillä kiinni tankojen väliin. Nippusiteitä on nimittäin sellaisia avattaviakin versioita, tosin ajon aikana ei sitä kyllä saa auki :) Ei ollut ihan kaikkein ammattimaisimman näköinen ratkaisu mutta hyvin siinä pullo mukana kulki.

Alkupuolisko lenkistä oli oikein mukava vaikka lämmintä olikin vain 9 astetta. Oli vaikea pukeutua, laittaako kengänsuojat vai ei, montako vaatekerrosta... En laittanut kengänsuojia, ja pärjäsi kyllä ihan hyvin. Loppumatkan syväjäätymistä eivät olisi suojatkaan pelastaneet.

Ajeltiin rauhakseen pk-sykkeillä, mutta minä se vaan aina ylämäessä jään. Niin se on eikä ole vielä muuksi muuttunut. Nyt pärjään muille tasaisella, ehkä jonain päivänä myös ylämäissä. Kaikki kyllä malttoivat ja minuakin odotettiin, hurjan hienoa pyöräilyseuraa taas kerran!


Siinä on pyörää parkissa.
Oli mukava ajella porukan perässä kun ei tarvinnut vetää. Uutta reittiä oli kiva mennä, reitti ei ollut minulle tuttu kuin osittain. Tämä oli ensimmäinen kunnollinen pitkä lenkki uudella SUPilla, pääsi sekin vähän ajamisen tunnelmaan.


Ympyrälenkki pitkin Pirkanmaata.

Frantsilan Kehäkukassa pidettiin tauko. Ihastuttava kahvila, raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella voin suositella. Ennen kahvipaussia ei ollut satanutkaan kuin muutama pikku ripsu, jotka eivät juurikaan kastelleet. Sen verran vilpoinen oli keli, että lähtiessä tunnelmat olivat kuin talven hiihtolenkillä: vaatetta lisää päälle, onko jollakulla ylimääräisiä irtohihoja, kaikki oli vähän kylmänkosteaa ja inhaa laittaa päälle. Yyh.


Taukoevästä.

Kyllähän se olo siitä lämpeni kun pyöräili. Kunnes alkoi sataa. Ihan kunnolla. En tiedä kuinka kauan satoi, en viitsinyt kilometrejäkään katsella, mutta pitkältä se tuntui kun sade rummutti naamaan ja hiekka rapisi hampaissa. Onneksi oltiin jo kotiinpäin menossa. Matkalla mietin, että Manageri on kotona ja voisi laittaa saunan päälle mutta ei niillä sormilla enää viestiä pystynyt laittamaan. Eikä me kyllä pysähdyttykään. Onneksi minulla on kotona ajatustenlukija, siellä oli sauna odottamassa. Voi ihanuus! Lämpö! Pyörälenkillä palelu on ihan vihonviimeistä touhua, mutta sauna, tuo jumalainen keksintö, palautti normaalin olotilan. 

Se oli sitten viimeinen pitkä pyörälenkki ennen Pirkan Pyöräilyä. Jossain mielenhäiriössä olen ilmoittautunut Pirkan Lenkille. Lempeästä lenkki-nimestään huolimatta matkalla on mittaa 217 kilometriä. Yhtenä hetkenä olen sitä mieltä, että olen pulassa, toisena hetkenä olen sitä mieltä, että kyllä siitä selvitään.

Tänään kävin pyöräilemässä 60 kilsan lenkuran Italialaisella orhilla. Orhilla menin sen takia, että menen sillä Pirkkaan. Porukassa pyöräillään maantiepyörällä.



Italiaano tykkää maantiestä.

Kyllähän se Orhikin mukavasti liikahtaa kun sitä polkee, kuljettajasta tässä enemmän olen huolissani. Mutta huolehtiminen olkoon siinä, ensi viikolla on kaikkea kivaa tiedossa, loppuviikosta tankataan hyvin ja viikon päästä sunnuntaina pääsen nauttimaan elämäni pisimmästä pyörälenkistä!

2 kommenttia:

  1. Onpas tutun oloinen lenkki. Mun suosikki on omenapiirakka ja tietysti vaniljakastikkeella. Huikea kahvila. Tsemppiä ja malttia pitkään Pirkkaan, sillai se hyvin menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoitteena on mennä pian uudestaan kyseiseen kahvilaan sellaisella säällä, että kaffeet voi nauttia terassilla!

      Kiitosta vaan tsempeistä :)

      Poista