Numerolappu rinnassa nautiskelua - Inov-8 Trail cup Suolijärvi

Tänään oli viimeinen Inov-8 Tampere Trail cup polkujuoksusarjan osakilpailu. Yhteensä osakilpailuja on ollut viisi, kaikki Tampereella toinen toistaan hienommissa paikoissa. Itse olen ollut vain kahdessa viimeisessä mutta kaikki Tampereen maisemat on hienoja. Ja sain kuulla että osallistujien palautetta on kuultu ja ensi vuonna järjestetään näitä taas! 5.5.2015 on ensimmäinen kisa, laittakaa kalentereihin!

Tänään tassuteltiin Hervannan maisemissa. Minäkin olen asunut Hervannassa opiskeluaikoina, se oli hyvä paikka asua. Hienot lenkkimaisemat oli jo silloinkin öö ehkä kaksikymmentä (huh!) vuotta takaperin, vaikka en silloin tainnut lenkillä juuri käydäkään.

Voi elämän kevät kun reitti oli taas niin hieno! Reiteistä on muuten ollut tosi hyvät kuvaukset, joita on voinut lueskella etukäteen. Suolijärvi-stagen reittikuvauksessa sanottiin kaikki olennaiset yksityiskohdat: alun nousu, kivikkoisuus, pitkospuut ja viimeinen vaativa nousu. Kiva juosta kun suurinpiirtein tietää mitä tuleman pitää.

Ennen lenkkiä verrasin reitin loppupätkän maisemissa.

Oma suunnitelma oli tänään juosta kivaa rentoa vauhtia, EI kisavauhtia ollenkaan. Täytyy vähän ennakoida jo viikonlopun koitosta eikä vetää ihan hapoille tässä vaiheessa. Tämä oli kyllä etukäteen mietittävä ja sisäistettävä huolellisesti: numerolappu rinnassa eikä saa mennä täysillä. Miten se tehdään?

Olin päättänyt. Laitoin kotona päälle värikkäitä juoksuvaatteita ja kuvittelin olevani menossa sunnuntailenkille. Päivitin fasebuukkiin että numerolappu rinnassa mennään nautiskellen. Se on sitten julkinen häpeä jos menenkin liian kovaa. 

Onnistuin! Keskisyke 158. Alle 160 olevaa sykettä hain, ja sen sain. Kyllä siellä poluilla koko ajan piti vähän vahtia pitää ettei karkaa. Poluilla juostessa minulla syke nousee todella helposti.

Juoksun aloitus oli melkoiseen ylämäkeen. Mielessä oli vaan että nyt rauha maassa. Sen verran kova oli ylämäki, että syke nousee joka tapauksessa, ei tarvitse yhtään yliyrittää. Ja kaikki saa mennä ohi jotka haluaa.

Polulle siirryttäessä huomasin taas saaneeni täydellisen paikan. Edessä juoksi muutama ihminen, sitten edessäjuoksijat vähenivät yhteen mieheen, joka myös karkasi näkyvistä. Perässäkään ei näkynyt eikä kuulunut ketään. Ihan yksin juoksin koko matkan! Mietin välillä, että olenkohan ihan oikeasti viimeinen... 

Kiva juosta kauniissa paikassa.

Reitti oli kerrassaan upea, pyörittiin kahden eri järven ympäristössä. Suolijärven ja Särkijärven maisemissa. Juuri ennen kisaa alkoi vähän vettä ripsua taivaalta, mutta sitten se taisi loppua, ei ainakaan juostessa haitannut. Päinvastoin, ilma oli raikas ja hyvä hengittää. 

Polut ovat kyllä melkoista tikuttamista. Kun en osaa kunnolla, niin tuntuu, että askeleet on välillä enemmän jarruttavia kuin eteenpäin vieviä. Erityisen hyvä treeni oli taas minunlaiselleni juoksijalle. Askeleeni on vähän sellainen laiskan maratoonarin askel, mieluusti hyvin matala eikä lennokas ollenkaan. Olen opetellut kintun ja polven nostamista, ja tällaisilla poluillahan on vaan pakko jalkaa nostella, muuten kompastuu. Hyvin vähäisellä polkujuoksukokemuksellani sanoisin, että tämä reitti ei ollut teknisesti kovin vaikea. Tai sitten tulin vaan niin rauhakseen että oli aikaa miettiä mihin astuu enkä juurikaan kompastellut.

Arvatkaas mitä myös tein reitin varrella... Valokuvailin muutamaan otteeseen :) Kai se on kisassa ihan ookoo jos ei kerro kenellekään? 

Tässä kohtaa oli pitänyt kiivetä portaita ylös ja sitten avautui tällainen jäätävän upea maisema. Otin muutaman kuvan niin syke ehti laskea hyvin.

Olin maalialueelta katsottuna Suolijärven vastakkaisella rannalla juoksemassa kun alkoi kuulua maalialueen kuulutuksia ja höpinöitä. Vähän aikaisemmin olin nähnyt kyltin "3 kilometriä maaliin". Mitäs ne siellä kuuluttaa? Ai, voittaja tuli maaliin! Jestas! 25 minuuttia ja risat! Minulla siinä vaiheessa oli vielä vähän matkaa :)

Tässäkin pysähdyin kuvaamaan vaikka kisa oli kesken. Sielu ja mieli lepää maisemassa.

Reitin lopussa oli Nousu isollä ännällä. 35 metrin nousu melkein umpipusikossa. No ei nyt ihan umpipusikossa mutta "polku" oli kapea, minun mielestäni se oli kyllä ihan metsärinne vaan mitä pitkin noustiin. Kävelin, ei viitsinyt hapottaa kun ei ollut kiire.

Kun pääsin ylös ja alkoi tasaisempi metsäosuus, niin hupskeikkaa näin yhtäkkiä selän! Mistä se siihen tuli! Kiinni! Eikun minun piti juosta rauhassa oma juoksu. Kisavietti taisi nostaa päätään... Alle kilometri matkaa maaliin, kai nyt loppukiriä voi vähän ottaa? Kun muuten olen malttanut mennä rauhassa. Jos nyt ainakin ihan vähän matkaa tossuttelen reippaampaa askelta ja katson läheneekö selkä yhtään.

Metsässä ei oikein ole aina selvillä, missä edellä menevä menee, kun ei ole näkyvyyttä, mutta sitten kun taas näkyi niin olin saanut jo hyvin kiinni. Tiesin, että loppupätkä on leveää ja nopeaa latupohjaa ja se on ihan juuri käsillä. Rymistin metsästä pois kuin hirvi ja annoin latupohjalla palaa sydämeni kyllyydestä, voimiahan oli vaikka kuinka kun en ollut niitä metsään ja poluille jättänyt. Ohi meni että heilahti ja kisaminä oli yhtä hymyä viimeiset 400 metriä! Ihan niin kuin sillä ohituksella olisi ollut mitään väliä, mutta hauskaa se oli :)

Maalissa olin ajassa 0:44:42, matka oli siis 6,9 kilometriä. Täällä on tulokset. Olin kuntosarjassa sijalla 18/25. Aika mahtavaa on mennä tällaiseen juoksutapahtumaan tekemään hyvä treeni ilman sitä pölhöä kisafiilistä (no oli sitäkin se viimeinen 400 metriä). Toiset on tehneet valmiit ohjatut polut ja minä saan vaan juosta. Maalissa saan urheilujuomaa ja Fastin proteiinisipsejä. Aika täydellistä. Kiva ilta ja tapahtuma!