sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

217 km Pirkan pyöräilyä aurinkokannella

En edes tiedä miten aloittaisin kun olen niin hämmentynyt ja onnellinen! Pyöräilin Pirkan Pyöräilyssä 217 kilometriä Kaupin Kanuunoitten 30 km/h -nopeusryhmässä. Maaliin asti, jee!

Mentiin treenikaverin kanssa ihan tekemämme plan A:n mukaisesti. Meillä oli siis takataskussa myös plan B ja plan C =) Ykkössuunnitelman mukaisesti pyöräillään Kanuunaryhmän mukana maaliin. Näin tehtiin!

Etukäteen en suostunut jännittämään, kun sen viikolla niin päätin. Nyt oli sen verran iso pala purtavana, että hulluksi olisin tullut jos olisin vielä jännittänytkin. Ajattelin, että pyöräilen klassikon verran, 134 km, ja sitten siihen päälle tulee vielä pikku lenkura. "Pikku" 83 km. Keskitin energiani tankkaamiseen, energianpuutteeseen tämä suoritus ei kaadu. Onnistuinkin tankkauksessa hyvin kun en tänä aamuna meinannut aamupalaa saada syötyä kun olin jo valmiiksi niin täynnä. Ja energia kyllä riittikin, siinä määrin kuin se etukäteen tankattuna on mahdollista.

Aamulla kamat autoon ja jäähallille. Hallilla nähtiin tuttuja ja juteltiin, aika meni nopeasti ja sitten jo siirryttiinkin lähtöryhmiin. Mentiin heti vetävän telaketjuryhmän perään, siinä pitäisi olla paras paikka ajaa. Siihen vaan rohkeasti vaikka en edes tiennyt pysynkö kyydissä :) Alkumatka olikin leppoisaa rullailua, ei ollut edes ylämäkiä. Melkein liiankin helppoa. Se oli oikeasti aurinkokannella ajamista! Aurinkokannella siis pyöräillään kun mennään ryhmässä hyvässä peesissä eikä tarvitse tehdä juurikaan töitä.

Orhit hirnuu aamulla tien päälle

Pitihän niitä ylämäkiäkin kuitenkin polkea. Ihan itse. Pysyin aika hyvin mukana, kun Kanuunajuna hidasti ylämäissä. Niissä minun heikoissa kohdissani. Ensimmäinen pikainen huoltopysähdys oli 65 km:n kohdalla Frantsilan Kehäkukalla. Ehti nopeasti käydä vessassa. Pulloja en ehtinyt täyttää, kun pingoin kuin aropupu paikalle kun näin lähtemässä olevan Kanuunaryhmän! Paitsi että se oli 32 km/h-ryhmä. Onneksi en siihen lähtenyt. Ja juomapulloissakin oli vielä hyvin juotavaa ja seuraavalle huollolle ei ollut pitkä matka.

Tässä välissä muuten putosin vähän vauhdista ensimmäisen kerran. Yhteen ylämäkeen ei himmattukaan niin kuin muihin, ja siihen jäin. Välimatka kasvoi edellä menevään ja miestä meni vasemmalta ohi minkä ehti. Tipahdin monta "sijoitusta". Muuten ei väliä, mutta tiesin että treenikaverini huolestuu. Minullahan ei mitään hätää peremmällä ollut, olin taas hyvin kyydissä hetkellisen ylämäkijunnauksen jälkeen. Treenikaveri onneksi sai väliaikatiedon että kaikki ok. Kyllä siellä taaempana tulee toinen vihreäpaitainen vielä.

Seuraavaksi pysähdyttiin Komin huoltopisteellä vartiksi, sai syödä keittoa ja juoda kahvia. Se oli nopeasti hotkaistu eväs.

Kuruun päin mennessä on tienpätkä, jossa jään aina. Ylämäki-alamäki-settiä ihan koko ajan. Jään ylämäessä, jään alamäessä (hyvin usein, koska arkailen). Vieressä ajeleva pyöräilijä sanoi, että onpas tämä hieno pätkä! Minä vaan koitin selviytyä ja toivoin että kaikki mäet lanattaisiin matalaksi. Tipahtelin silloin tällöin, mutta selvisin. 

Ajelu oli muutoin mukavaa, juttuseuraa oli melkein koko ajan. Aikakin kului huomaamatta, kun pilkoin matkan mielessäni pieniksi pätkiksi: seuraavalle huollolle, nyt on poljettu klassikko 134 km, sen lisäksi on enää se 83 km:n pikkulenkura, se kahtia jaettuna on pari neljänkympin lenkkiä, neljänkympin lenkki taas on Seinäjoen duathlonin pyörämatka... Viihdytin (ja huijasin) itseäni moninaisin tavoin. Ei sitä 217 kilometriä viitsinyt yhtenä könttänä ajatella.

Pikaiset pysähdykset tehtiin myös Muroleen ja Terälahden huoltopisteillä. Pullot pysyivät hyvin täysinä ja huoltopisteeltä sai muun muassa suklaata - suklaa harvoin on maistunut niin hyvälle!

Tiedättekö, mikä vaivasi matkalla eniten? Ei jalat, ei ahteri, ei selkä vaan se peukalon lihas joka on kämmenen puolella. Aika paljon jouduin ajamaan jarrukahvoilta, ehkä siihen tuli liikaa painetta mutta ai jeekura se sattui loppumatkasta. Molemmissa käsissä. Ja sormet oli ihan jökissä ja puutuneet. Vasemman peukalon pää on vieläkin ihan tunnoton. Siitä jarrukahvoilla seisoskelusta nekin. Sen verran vauhti heijasi, että välillä rullasi liian lujaa ja sitten vaan jarrua oli pakko painaa.

150 kilometrin kohdalla taisin sanoa ensimmäisen kerran, että reisissä muuten tuntuu jo ajaminen. Toisen fillaristin kanssa mietittiin, että olisi se kai kumma jos ei jo tuossa vaiheessa elämän pisimmällä pyörälenkillä tuntuisi. Muutoin pärjäsin, mutta ne ylämäet alkoivat tuntua. 

Loppumatkasta tuli jonkinlainen vauhdikkaampi nykäisy vetojoukoilta mäkisessä kohtaa - tai sitten olin jo niin väsynyt että mäet tosiaan tuntuivat. Yhdessä mäessä aloin jäämään jo sen verran, että oli hilkulla etten lähettänyt kaverille sanaa, että "nyt se toinen vihreäpaitainen jää". Sitten mietin, että nyt on ehkä 40-50 kilometriä maaliin, en kyllä hitto vieköön tässä vaiheessa jää! Selviäisin tästä kyllä maaliin yksinkin, mutta haluan kokea sen, kun maalialueella kuulutetaan "Kaupin Kanuunoitten keskinopeusryhmä 30 km/h saapuu maaliin"... Sitä olen kuunnellut jo kolme vuotta maalialueella tultuani klassikolta, nyt kyllä menen enkä meinaa! Sisulla runttasin sen ylämäen, onneksi reitti oli tuttu ja muistelin että kovin paljoa ei kamalia ylämäkiä enää pitäisi tulla. Jos olisi tullut vielä yksi, jossa porukka olisi ottanut jonkun irtioton, minun selkärankani olisi katkennut höyhenellä. Aika rajoilla oltiin. Mutta sitten kyllä tosiaan helpotti, niin kamalaa tunnetta ei tullut enää. Kanuunat vetivät letkan loppumatkan letkeästi rullaillen maaliin. Kivasti muuten porukan muut pyöräilijät tsemppailivat!

Viimeiset 10 kilometriä hymyilin kuin hangon keksi :) Täältä tullaan maaliin, ihan varmasti! Maalialueella ei kyllä tällä kertaa kuulutettu meidän ryhmää ollenkaan, että se siitä odotuksesta. Tsemppasi se ajatus kuitenkin minut pieneen rutistukseen.

Maali! YES!


Maalissa käytiin vielä juoksemassa pikku lenkki. Ihmeen normaalilta tuntui (hidas) juokseminen, vaikka pyörän päällä mietin että mitähän siitä tulee ja onnistuuko juokseminen ollenkaan. Urheilujen jälkeen maistui kalasoppa ja lätyt. 

Pyöräretkellä viihdyttiin taukojen kanssa kaikkiaan 7 tuntia 50 minuuttia. Ajoaika oli 7 tuntia ja 12 minuuttia. Suunnosta meni akku vajaan seitsemän tunnin kohdalla, pöh. Enpä tosiaan ollut mitään näin pitkää harjoitusta ikinä tehnytkään, eli vähän yllätyksenä tuli.

Tätä en uskaltanut kertoa aikaisemmin (kun en itsekään halunnut sitä ajatella):
Kuinka huonosti voi pitkään pyöräilyyn valmistautua, siitä en ole esimerkki kenellekään. Olihan sitä pyöräilyä huhtikuussa Toscanassa, mutta niissä maisemissa ei kilometrejä keräilty. Toukokuussakin pyöräilin kamalan vähän. Pisin pyörälenkki tänä keväänä 93 km. En kehdannut edes kertoa kenellekään :D Ja muutenkin pisin ikinä ajamani pyörälenkki on ollut 134 km (Pirkan pyöräilyn klassikko). Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin - olisinko päässyt enemmillä pyöräilykilometreillä vielä virkeämpänä maaliin?

14 kommenttia:

  1. Aika mahtavan reissun repäisit! Taidan osallistua itsekin ensi vuonna :) Eihän tuollaista tule yksin ajettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne vaan! Noin pitkä matka menee kyllä yllättävän sujuvasti porukassa. Yksin ei menis :)

      Poista
  2. Siis jee hyvä Soile. Onnittelut. Oli varmaan hianoo ja hiano kokemus olla siinä ryhmässä mukana. Oliko paljon naisia mukana?

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kyllä! Niin hieno kokemus oli että oksat pois! Naisia ei ihan hirveästi ollut, meidän ryhmässä taisi olla 5 + 1 vetoporukassa.

    VastaaPoista
  4. Eli sinulla oli mahtava pyöräpäivä! Onnittelut! Pakko se on jakaa osiin tuo matka. Itsekin jaoin tyyliin: nyt on ajettu perusmatkan pyöräosuus, sitten puolikkaan, sitten ironmanin ja nyt enää jäljellä perusmatkan pyöräosuus jne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti sinullakin sujui hyvin! Ihmettelen vieläkin miten kivasti matka sujui ryhmässä.

      On se vaan hyvä taktiikka tuo matkan pilkkominen osiin =)

      Poista
  5. Loistavaa Soile! Ei ihan joka nainen tuollasta matkaa aja!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan hullun pitkä matka. Ja luultavasti ens kesänä taas :D

      Poista
  6. Hienoa, onnittelut! Kiva että sattui hyvä keli ajella. Hyvä oli teillä vauhti! Edelläni ajanut 28-ryhmä ajoi todella siististi parijonossa, hienon näköistä oli se.

    Arja ja Soile, mihin aikaan te oikein olette koneella? Aamunvirkkuja ainakin kommenttien lähetysajoista päätellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut myös! :)

      Kanuunoitten ryhmät ajaa kyllä hyvin, pitävät porukan kurissa ja kasassa.

      Nuo kommenttien lähetysajat ovat kyllä kummallisia... Onkohan mun asetuksissa jotain häikkää, täytyy tsekata.

      Poista
  7. Ai, tuli mullekin joku outo aika tuohon edelliseen kommenttiin, vaikka kello on oikeasti 22:36...

    VastaaPoista
  8. Hei taas sinä, sulle on haaste blogissani:
    http://jaanaba.fitfashion.fi/2014/06/10/blogihaastetunnustusjuoksu-vai-miten-se-oli/

    =)

    VastaaPoista