perjantai 20. syyskuuta 2013

Lisää jumppakokeiluja ja paluu perusasioitten pariin

Jumppakokeiluja on suoritettu ahkerasti syksyn ja ylimenokauden iloksi. Edellisviikolla oli siis tiistaina kahvakuulaa ja pilatesta, keskiviikkona bollywoodia ja torstaina jatkoin Fit-jumpalla. Tuntikuvaus oli "Syke (HIIT) 30 + core 30". Meinasin mennä puolivaloilla, ihan vaan liikuskella liikkumisen ja uuden kokeilun ilosta. Olisihan tuosta tuntikuvauksesta jo viisaampi voinut päätellä, että ei sinne hissuttelemaan mennä.

Jaahans, ensimmäisenä otettiinkin steppilaudat esille. Jee! Entinen bodysteppailija tykkäsi kovasti! Ennen triathlonhurahdustani bodystep oli lempilajini. Oli pakko mennä eturiviin, koska ensinnäkin siihen ei normaaliin tapaan ollut mennyt ketään, vaan kaikki olivat pakkaantuneet takariviin, ja toisekseen olen mieluummin eturivissä mistä näkee kunnolla. Taisi olla virhe. Ohjaaja nimittäin näki, että minulla on sykemittari (muilla ei ollut). Hän tiedusteli minulta koko ajan, paljonko on syke on. Siinähän se sahasi 135:n ja 160:n välillä. Keskimäärin kysyessä oli aina 155. Se ei riittänyt, aina käskettiin laittaa lisää vauhtia ja tehoa. Ääh, en siinä kesken tuntia sitten alkanut selittää, että kun mä vaan nyt chillailen täällä, en mää niin tosissani, oikeasti harrastan triahlonia eikä tää mulle mikään viikon avainharjoitus ole... Työkaveri huuteli taustalta, että nyt kyllä katotaan sykkeitä väärältä ihmiseltä :) Taisin tosiaan olla eniten liikunnalle omistautunut siinä porukassa. Tunnin jälkeenkin pääsin vielä seurantaan, että eikö mulla syke yleensä nouse... Vihdoin pääsin sanomaan, että on tässä jo jonkin verran liikuntoja viikolla takanakin enkä nyt edes halunnut mennä sata lasissa.

Aikaisemmin harrastin melkeinpä vain ja ainoastaan kyseisen tunnin tyyppistä ryhmäliikuntaa. Syke oli siis katossa tunnin verran ja olin siinä oikein hyvä. Itse asiassa luulin, että minulla on hyvä kunto, kunnes aloin harrastaa juoksua, ja pitikin alkaa rakentaa peruskuntoa, joka minulla ei ollut hyvällä tolalla. No, nyt tiedän, että matalasykkeistä liikuntaa pitää olla riittävästi hankkiakseen hyvän kunnon.


On jo liian kylmää uida avovedessä.
Ai niin ja kävinhän mä sillä viikolla vielä yhdellä balance-tunnillakin. Sitten olinkin jo niin kaiken uuden kyllästämä, että lauantaina palasin perusasioiden pariin ja juoksin pitkän lenkin. Ajassa yli 2,5 tuntia, kilometreissä vähän päälle puolimaraton. Hitaasti ja nautiskellen. Lämmintä oli 20 astetta, vaikka syyskuussa ollaan. Kyllä se juoksu on mun juttu.


Eräänä aamuna oli mahdottoman kaunis valo.
Perusasioitten pariin olen pyrkinyt palailemaan syömisissäkin. Toisin sanoen sokerin olen pyrkinyt karsimaan pois. Voin paremmin ilman sitä - useimmiten sokerisia juttuja tulee syötyä melkein vahingossa vaikka ei niitä oikeasti tee edes mieli.


Jokin viikonloppuaamupalamunakas.

Poikkeus vahvistaa säännön: Koskikeskuksessa käydessä piti testata Minetti. Namnam :)
Viime viikonloppuna Tampereella juostiin puolimaraton. Huristelin paikalle syklolla seuraamaan kisaa ja kannustamaan. Siellä olikin paljon tuttuja juoksemassa, oli paljon kannustettavaa! Reitti vaikutti mukavalta, taidan pyrkiä olemaan itsekin ensi vuonna juoksemassa Tampereen kauniissa maisemissa. 
Lähdössä jo mentiin hurjaa vauhtia.

Keskustorilta  lähtö, Patosillan kautta Tampellan alueelle, Palatsinsillalta Kekkosentielle ja Lapinniemeen, Lapinniemestä Lapintietä kohti keskustaa, Koskipuiston kautta Ratinanrantaan, kierros Hatanpäällä ja Arboretumissa, joku koukkaus Härmälässä ja paluu Hatanpään ja Ratinanrannan kautta maaliin Ratinan stadionille Laukonsillan kautta.

Kaunis Tampere!

Itse olen puolimaratonin lähtöviivalla huomenna Turussa Ruisrääkissä. Onkohan se nimensä mukainen rääkki? Vähän mäkistä maasto kuulemma on... Toisaalta en lähde tavoittelemaan ennätysaikaa, vaan tekemään treenin. Olen itse asiassa lähdössä ystäville vähän jäniksen rooliinkin :) Korvat siis päähän ja menoksi! Toinen ei ikävä kyllä flunssaisena voikaan nyt osallistua, harmillista mutta tällaistahan tämä syksy on. Niin moni pärskii ympärillä, että itsekin kuulostelen koko ajan ettei se lenssu nyt vaan pääsisi iskemään. 


Lempitossut.
Meinaan lähteä reissuun upouusilla Cloudsurfereilla. Uusilla on juostu yksi vitosen lenkura ja eilen 6x400 metrin vedot urheilukentällä. Hyvältä tuntuu, joten sinne vaan puolikkaalle samantien! En kyllä käsitä miten lenkkari voikin olla niin hyvä. En millään haluaisi enää juosta millään muulla kengällä.

Eilen tosiaan nakuttelin ne vedot urheilukentällä. Etukäteen hirvitti - niin kuin vedot melkein aina - mutta sitten ne menikin aika kivasti. Joissain vedoissa tuntui että ei kamala sentään nyt tyttö hyytyy, mutta tuntemuksista huolimatta vedot meni kaikki kolmen sekunnin aikamarginaalilla. Tasaista puurtamista. Vetojen välissä tuntui, että palautuminen oli aika nopeaa.

Naapurin kissa. Me ollaan kavereita, vaikka hän koittaa kuvassa näyttää vihaiselta.
Iltasella oli vielä uintitreeni. Mielikuvissani on edelleen viime- ja edellistalven loppuviikon uintitreenit, jolloin treenailtiin kaikessa rauhassa pienellä porukalla tekniikkaa terapia-altaassa. Melkein lilluen meni ne treenit. Toista on nyt. Suoraan isoon (ja kylmään!) altaaseen vaan. Tulin altaalle viime tingassa enkä ehtinyt kuulemaan ohjeita kunnolla, kuulin vain että minut passitettiin matkaan 50-metrisiin kovavauhtisiin vetoihin. Vinsta kovaa on kyllä minulla reilusti epämukavuusalueella... Täällä on muuten muutama käyttökelpoinen uintitermi. Itsehän en nimittäin ensimmäisellä triathlonleirilläni tiennyt mikä on vinsta tai piikki. Rookie joutui kysymään, että mitä ihmettä oikein pitää tehdä. "Vedä sekaria vinsta". En tajunnut silloin koko lausetta :D

Jostain sain käsityksen, että niitä kovia vinstoja tehdään viisi. Ensimmäisen jälkeen ihmettelin kun porukka lähti melkein heti tekemään seuraavaa. Toisen jälkeen, kun sain puheen kulkemaan, kysyin, että paljonko tässä on taukoa välissä. 30 sekuntia! Apua, niin vähän. Neljännen jälkeen olin iloinen, että vain yksi on jäljellä, sen vedän ainakin ihan tajuttoman kovaa! Viidennen jälkeen huokaisin helpotuksesta ja aloin melkein tuulettaa, mutta sitten joku sanoi että puolessavälissä ollaan. Kääk. Niitä olikin kaikkiaan kymmenen! Sitten vain keskityin selviämään loppusetistä. Selvisinkin, ja tuollaiset vedot tekee meikäläisen uinnille varmasti eetvarttia. Kun vaan tekniikan saisi vielä pysymään kasassa.

Terapiakävelyllä Pyynikillä. Näyttää kesältä, mutta reilusti syyskuun puolella mennään.
Nyt kohti Turkua, seoommoronääs!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti