sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kauniin syyslauantain lenkki ja pullaa päälle

Eilen oli ihanainen lenkkipäivä. Viileänpuoleinen, 3,5 astetta lämmintä, mutta aurinko lämmitti mukavasti, välillä oli jopa vähän kuuma kun vilukissana olin pukenut ihan talvikerraston alimmaiseksi.


Suostuttelin Managerin mukaan, ajatuksena oli tehdä pitkähkö lenkki teemalla juoksentelua, käveleskelyä ja valokuvausta. Mikä nyt tähän peruskuntokauteen ja polven kunnon tunnusteluun soveltuu. Miehiseen luonteenlaatuun näin vapaamielistä kuljeskelua tuntuu olevan vaikea sovittaa. "Kuinka pitkä matka mennään? Kuinka kauan? Mitä vauhtia? Mikä on sykeraja?" Eihän sitä voi tietää! 

"Mikä harjoitus Suunnosta nyt sitten laitetaan päälle? Kävely vai juoksu?" No, laitettiin tällainen sekametelisoppa kävelyksi.

Omat Ambit3:n kertomat lopputulemasykkeet lenkiltä.

Vedin äkkiä suunnitelman hihasta: keskisyke saisi olla 125:n nurkilla, ajallisesti ollaan tien päällä ainakin puolisentoista tuntia.


Houkutuksiakin kohdattiin matkalla....

Auki jo puoliltapäivin!

Meidän lähibaari ei kyllä mikään varsinainen houkutus ole. Ikinä ei olla Ripen pubissa käyty :) Nimi on kyllä hauska, se kuulostaa niin kovin tamperelaiselta!


Syksy vaan kertakaikkiaan on maailman parasta ulkoilu- ja juoksuaikaa. Pystyin muuten ihan hyvin juoksemaankin, polvessa tuntemuksia kyllä on edelleen, mutta sanoisin että voisi nyt olla jopa paranemaan päin. Juoksu ja liikunta ei millään tavalla pahenna polvivaivaa. Istuminen on kaikkein pahinta ja istumisen jälkeen saatan hetken aikaa jopa ontua. Liike on siis lääke.


Kaksin malttaa paremmin mennä rauhassa. Oli mukavaa ihailla syksyistä luontoa ja kuvauspysähdykset tauottivat mukavasti lenkkiä.

Tunnistaako joku tamperelainen mitä järveä kierretään?

Aikaa kului pari tuntia, keskisyke pysyi keksimissäni rajoissa ja ihan hyvä peekootreeni siitä sitten tuli, raitista ulkoilmaa saatiin roppakaupalla. Iltapäivällä kotiin palattuamme alkoikin sitten sataa räntää, joten lenkin ajoitus onnistui hyvin.

Illemmalla päiväunien jälkeen tuli erikoinen inspiraatio: teki mieli leipoa pullaa! Pullaa olin leiponut viimeksi ehkä viisi vuotta sitten, joten piti vähän googlata ohjetta, tein tämän ohjeen mukaan. Tärkeintä leipomisessa taitaa olla kohotus. Ensin kohotetaan taikina, sitten vielä pullat. Ei ole kärsimättömän (minä) ihmisen hommaa, mutta eilen onnistui kyllä yli odotusten kun maltoin kohotella huolella! En yleensä jaksa vaivata taikinaakaan riittävän kauan, mutta eilen sekin meni nappiin.



Olen viime aikoina vähentänyt turhan sokerin ja gluteenin syömistä, mutta taas kerran poikkeus vahvistakoon säännön, en ole tiukkapipo. Jos tekee mieli leipoa niin leivon. Onnekseni aika harvoin leipomismieliteko tulee :) Kunhan suurimman osan ajasta syö hyvin, kestää tällaisen poikkeaman.

Tänään onkin ollut harmaa ja sateinen päivä. Ihan sopivasti tuli se pitempi ulkoilu tehtyä eilen. Tänään pitää tehdä vielä tiukka venyttelysetti, olen löytänyt muutaman superliikkeen jotka tuntuvat helpottavan vaivoja. Niihin palaan myöhemmin kunhan saan kuvamateriaalia.

Päivän sää on erilainen kuin eilen.

1 kommentti:

  1. Peruspulla on kyllä tosi hyvää ja noi sun leipomat ihan malliyksilöitä. =)

    VastaaPoista