keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Testeissä Tough Mudderiin (älä nyt ainakaan näin valmistaudu maratonille osa 2)

Olin haastattelussa, olenko soveltuva Tough Mudder -tapahtumaan. Haastattelijana oli psykologi, ja pienryhmässä käytiin läpi vahvuudet, heikkoudet, ongelmanratkaisukyky ja some-vahvuudet. Jännää.

Sitten alkoi fyysinen osuus. Mentiin Tampereen Mustaanvuoreen. Mustavuori toimii talvisin laskettelukeskuksena, kesällä siellä näkee ihmisiä tekemässä mäkitreeniä sauvoilla tai ilman, samoin alamäkipyöräilijät käyvät siellä treenaamassa. Olen ollut monesti Mustassavuoressa itsekin kipuamassa rinnettä ylösalas, mutta tämän päivän juttu oli ihan jotain muuta...


Fyysisen testin järjesti Varalan urheiluopisto


Tässä ruksin paperille, että olen terve.

Varalan tyypit olivat rakentaneet 4-6 kilometrin mittaisen radan. En tiedä paljonko oli matka, syke tai yhtään mitään muutakaan, kun ambitkolmosesta piti hetkeksi luopua ja ottaa Varalan tarjoama mittari käyttöön. Saivat näin kerättyä datan omiin tarpeisiinsa.

Ensin lyhyet puheet mitä on tulossa: käydään rata ensin yhdessä läpi, sitten mennään rata vielä kahteen kertaan kahtena joukkueena kisameiningillä.


Tutustumislähtö. Vielä ei tiedetty mitä tarkalleen tuleman pitää.

Alku oli "luulot pois" -tyypinen: ensin kiivettiin Nokiantien puoleinen sorarinne ylös. Onhan sitä jyrkkyyttä. Rauhassa mentiin, mutta silti syke huiteli jo kisasykkeessä. Yläösassa onneksi oli muutama juurakko joista sai vähän otetta ja sai kiskottua itsensä ylös.


Jyrkkää on, nelivedolla pitää edetä.
Rinteen jälkeen vielä vähän lisää nousua, sitten pätkä ojanpohjaa. Siellä piti alittaa kaatuneita puita ja juurakoita. Tai ylittää, mutta alitus oli melkein helpompaa.

Ojanpohjan jälkeen oli ylösalas-töppärää kymmenen kappaletta. Osa meni juosten ja pyllymäkeä laskien - olisi voinut juostakin mutta ei ollut maastokenkiä, vaan liukkaat lenkkarit ja pelkäsin nilkkojeni puolesta. Osa oli niin jyrkkää että vauhti pysähtyi kuin seinään. Onneksi joukkuena mentiin, sehän on koko homman ideakin, ja niin veto- kuin työntöapuakin oli koko ajan tarjolla. Joukkueen supermiehet auttoivat koko ajan.


Alamäkeen, vihdoinkin!

Töppärien jälkeen vielä noustiin, ylhäällä oli hutera  lauta-aita, jonka yli piti kiivetä. Siitä kun selvisi niin ihan muutaman metrin nousu vielä ja sitten pääsi rullailemaan alamäkeä. Alamäki oli kyllä niin jyrkkä että ei siinä juuri rullaus onnistunut. Alamäen puolessa välissä laskettiin liukureilla pätkä lumilautareiliä pitkin. 


Kääk, liian jyrkkää rentoon askeleeseen.

Liukuripätkällä, reiliä alas. Ei liukunut kunnolla, kavereitten piti tässäkin auttaa.
Sitten taas pätkä alas mäkeä, seuraava este oli korkean estehäkkyrän ylitys. Työntö- ja vetoavun avulla homma hoitui.

Triathlonisti tuupataan ylös.
Alaskin pitää päästä.

Sitten kurvattiin metsän uumeniin. Siellä alkoi suo-osuus. Harjoituskierroksella ja ensimmäisellä kisakierroksella mentiin helpotettua reittiä, jossa ei kastunut ihan kokonaan. Viimeisellä kierroksella oli määräys edetä ojanpohjaa pitkin. Ojahan oli täynnä vettä :D



Etukäteen sanottiin, että ensimmäisellä kierroksella kastuu vähintään nilkat.


Näyttää siltä, että nilkkaa syvemmälle on jo ekalla kiepillä humpsahdettu :)
Taidan olla vyötärösyvyydessä.

Ojan jälkeen pehmeä suo jatkui, ja merkitty osuus oli edettävä konttaamalla. Se ei ollut mikään ihan lyhyt osuus. Sinne ei kuvaajakaan uskaltanut tulla eikä sieltä näin ollen ole edustavia valokuvia ;-)

Suon jälkeen mentiin putkeen.


Putkesta läpi.
Putkihomman jälkeen otettiin pölkky porukalla kantoon ja kannettiin se paikasta a paikkaan b.

Pölkky kainaloon ja yläkertaan.

Pölkynkannosta siirryttiin roikkumiseen. Oikeassa kisassahan tästä jos tippuu niin lötsähtää kunnolla mutaan. Onneksi en pelkää mutaa :D


Tyylillä eteenpäin!

Kontinylityseste piti suorittaa vain kerran, mutta joukkue sai valita itse, kummalla kisakierroksella sen teki. Kummatkin joukkueet tekivät sen ensimmäisellä kierroksella kun oltiin vielä ainakin jostain paikasta kuivana.

Kiivitään ylös kontin päälle
Autetaan kavereita

Autetaan alaskin.
Kontin jälkeen juostiin maaliin. Maalissa otettiin verestä laktaatit.


Melko huikea fiilis ensimmäisen kisakierroksen jälkeen!

Sitten lähdettiin niinkuin teletapit, "uudestaan"!

Toisella kisakierroksella meinattiin mennä vähän kovempaa - en tiedä toteutuiko aikomus kun maitohappoja oli jo havaittavissa.

Toisen kierroksen loppupuolella päästiin itse asiaan, mutajokeen. Edellä mennyt kaveri hupsahti uppeluksiin, minä otin nenästä kiinni ja menin perässä vähän varovaisemmin ja vältyin uppeluksiin menolta. Kaulaan asti vettä kyllä riitti.

Tästä lähdettiin ojaseikkailulle.

Ruohotupsuista kiinni ja kiskotaan itseä eteenpäin niiden avulla.

Onkohan tää nyt ihan täyspäisen nelikymppisen hommaa? :D

Mun mielestä tämä oli hauskin osuus!

Alta vaan ja varo ettet haukkaa mutavelliä.

Tässä näyttää jo helpommalta kun jalat yltää pohjaan.


No hupsista, keikahdin silti.

Tässä tapaillaan jo juoksuaskelia mudassa möyrimisen jälkeen.


Vielä putki päästä päähän.

Roikkuminen, heikoin lajini.
Oma joukkue vihonviimeisen kerran maalissa, jee!

Porukkaa testattavana oli 12 kappaletta ja testi tehtiin kahtena kuuden hengen joukkueena. Tough Mudder -tapahtumaan kootaan 5-6 hengen Nokian Tyres -joukkue. Testit on nyt tehty ja odotellaan tuloksia. Täytyy sanoa, että jo tämänpäiväinen kokemus oli niin hauska, että nautin ihan täysillä tästäkin! Naisia on loppusuoralla mukana kolme kappaletta. Nokian Renkailla on kyllä ihan jäätävän kovakuntoista porukkaa.

Märät ja likaiset tytöt maalissa. Tässä poseerataan Riikan kanssa.

Maalissa uudestaan laktaatit ja muutaman minuutin päästä vielä kolmannen kerran. Siitä sitten näkee miten palautuminen sujuu.

Hip hei ja hurraa, hyvä kaikki! Supersuorituksia!

Jäämme seuraamaan tilannetta ja odottamaan tuloksia.

8 kommenttia:

  1. Oli tosi hauska lukea tää postaus. Toivottavasti pääset. Ja hyi toi vesi ja putkikin näyttää olevan aika pitkä ja pelottava. =D

    VastaaPoista
  2. Vesi ei mun mielestä ollut kovin paha, aika ällö kyllä :) Putkeen mennessä ei ehtinyt ajatella mitään, eikä se sitten pelottava ollutkaan. Ärsyttävän kokoinen vaan kun ei kunnolla mahtunut konttaamaan!

    VastaaPoista
  3. Ei taida olla ihan täyspäisen kolmekymppisenkään hommaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ei me ihan täyspäisiä taideta ollakaan :D

      Poista
  4. Tuo "jee, olen hyisessä vedessä!", "ihanaa, mutaa!", "kontti, kiipeänpä sen päälle!" -ilme joka kuvien hmisillä on.... ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja jos vielä tuosta putkestakin ryömisi" :) Voi morjes miten hullua porukkaa!

      Poista
  5. Vähänkö kuulostaa kivalta!! Toivottavasti pääset mukaan! :)

    VastaaPoista