Tampere Puolimaraton ja negative split

Vaikka olenkin positiivinen niin tänään ilahdutti negative split. Tampere puolimaratonilla juoksin aikaan 1:55 - minuutin huonompi aika kuin huonoin tähänastisista. Sellaisista puolimaratoneista siis, joissa ei ole uintia ja pyöräilyä alkulämmöksi pohjilla :) Silti suorituksesta on hyvä mieli. Olosuhteisiin nähden homma meni varmaan ihan kohdilleen! Kun on ollut vaivaa niin enpä ole juossutkaan. Movescountista oikein tsekkasin, viimeisen kuukauden aikana olen juossut kaikkiaan 6 ja puoli tuntia - aika hupaisaa treeniä puolikasta varten. Puhumattakaan maratonista. Mutta näillä mennään!

Lähdössä näin paljon seurakavereita ja tuttuja.

Oli paljon tuttuja juoksemassa, kotipaikkakunnalla kun oltiin. Blogimaailmasta oli Jaanaba, Riikka ja Läskimaija, heiltäkin varmaan raportteja Tampere Puolimaratonista tulossa.

Liikuntapäiväkirjan Jaanaban kanssa selvitetään kovasti jotain tärkeää asiaa.

Alkuvenyttely ja jumppa kyllä hoidettiin siinä kuulumisten vaihdon lomassa.

Lähtö tapahtui Tampereen Keskustorilta.

Siinä menee kärki.

Ilma oli ihana, auringonpaisteinen ja lämpömittari taisi näyttää yli 20 astetta. Ihan oli kuumakin juosta, kaadoin juomapisteillä välillä vettä päähän. Ja muutama reitin varteen tuupertunut oli taas, muistakaa ihmiset juoda kilpailuissa, niin etukäteen kuin juoksun aikanakin. Nestehukka yllättää salakavalasti.

Heipparallaa vaan, täällä menee hyvin!

Ihan ponnarit ojossa juostiin Jaanaban kanssa :)

Päätavoitteenihan oli päästä terveenä juoksemaan, ja se melkein toteutui. Polvi käyttäytyi aika hyvin, tunsin sen kyllä mutta se ei ollut kipeä. Viimeisellä vitosella pakara- ja reisiosasto polveen asti oli aika jäykkä, ja on vieläkin. Toisaalta SI-nivel on nyt juoksun jälkeen "paukahdellut" tai "naksahdellut", miten sitä nyt kuvailisi. Tiedättekö yhtään mistä puhun? Varmaan ne ainakin tietää kenellä tällaista vaivaa on. Se poksahtelu on hyvä juttu, palaset asettuu paikalleen.

Ainakin tässä muistan ojentaa takajalkaa suoraksi. On pelottavaa katsella omaa juoksuasentoa valokuvista. Joskus kuvitelma ja todellisuus eivät kohtaa.

Nautin matkanteosta, olin se pöljä joka hymyili melkein koko matkan. En piitannut muiden menosta, en häiriintynyt edes ohi juosseista naisista. Menkööt, menen oman juoksuni, tämä on treeni Berliinin maratonia varten. Ei tarvitse mennä täysillä hampaat irvessä, vaan sopivaa mukavaa vauhtia. Syketavoitteena oli 160-165, ja siinä korvilla se mukavasti pyöri ilman kelloon tuijottelua. Tuntuu olevan minulle sopiva alue, etenen niin kovaa vauhtia kuin pystyn niin että se on kivaa enkä näänny.

Tässä olen ehkä hieman kallistuvinani eteenpäin. Hyvä.

Kannustajia oli reitin varrella mukavasti, kiertelihän reitti ihan Tampereen keskustassa. Kannustus on Suomessa hyvin vaatimatonta, suomalaiset kun kannustavat mielellään vain omia tuttuja. Tein kyllä mielestäni sellaisen havainnon, että kun hymyilin ihmisille, niin alettiin kannustaa. Se oli hauskaa, oikein testailin taktiikkaa välillä :) Kannustakaa ihmiset kaikkia, ette arvaakaan miten paljon juoksija saa siitä virtaa!

Tampereen kauniita maisemia sai reitillä ihailla sydämensä kyllyydestä.

Juomapisteitä oli reitin varrella paljon, mikä oli hyvä koska oli kuuma päivä. Yksi iso miinus tulee ensimmäisestä juomapisteestä, joka oli Tampellan portilla. Juomat oli jaettu niin, että vesi oli portin toisella puolella ja urheilujuoma toisella. Kääk! Olisin halunnut molempia, eikä se onnistunut, olisi pitänyt hidastaa merkittävästi tai kiertää vähän. Jano oli siinä vaiheessa ihan kamala, koska olin kävellyt autolta Keskustorille, alkujumpannut ja juossutkin pari kilometriä. En ainakaan nähnyt lähtöalueella juomapistettä, mutta olisin ollut enemmän kuin ilahtunut jos sieltä olisi saanut edes vettä. Ehkä ensi kerralla juomaa myös lähtöön, vink vink?

Tammerkosken rantaakin juostiin, ihan kaupungin ytimessä.

Kellonaikaa tai vauhtia en katsellut matkalla lainkaan, puolessavälissä Ratinan stadion -kierroksella näin kellosta, että aikaa oli kulunut 58 minuuttia ja jotain sekunteja päälle. Onpa hidasta, ajattelin. Olin tullut alkumatkan fiilistellen, joten tuli mieleen, että mitäs jos koittaisin juosta uudella opettelemallani juoksutekniikalla. Sillä pääsee kovempaa mutta se on raskaampaa. Hippasen kun laskee takapuolta alemmas, saa pidemmän askeleen ja kun vielä kallistaa vähän eteenpäin niin juoksuvauhti kasvaa niin että en meinaa jaksaa juosta niin kovaa :D

Siinähän alkoi tulla selkiä vastaan ihan sen kummemmin pinnistelemättä, niitä samoja jotka olivat minut matkalla ohittaneet. Kyllähän se tosiaan ihan toimivalta tekniikalta tuntuu. Välillä piti vähän himmata ja keventää vanhaan tyyliin, sitten taas uusi vauhtitekniikka alle. Siitä se sitten ihan vahingossa tuli, negative split! Tämä hieno juoksutermihän tarkoittaa sitä, että juoksun ensimmäinen puolikas on hitaampi kuin jälkimmäinen, toisin sanoen juoksu on loppua kohti kiihtyvää. En taida olla koskaan tässä onnistunut, lähden aina kuin rusakko ja sitten jossain vaiheessa hiipuu. Tänään tulin juoksun toisen kympin minuutin nopeammin. Jee!

Kuva kertoo, että kivaa oli!

Keskisyke oli 165, juuri niin kuin suunnittelinkin. En usko että paljon kovempaa olisin tänään päässyt, ainakaan näin hyvillä fiiliksillä!

Tampere Puolimaratonin tulokset ovat täällä.