torstai 4. syyskuuta 2014

Käringsund triathlon

Sehän oli melkein kuin olisi käynyt ulkomailla kun kävi Ahvenanmaalla. Viikonloppu oli täynnä talkoohommaa ja hauskanpitoa.

Torstaiaamuna oli anivarhainen lähtö aamulaivalla. Kalustoa ja tavaraa oli liikkeellä melkoinen määrä, loput tulivat iltalaivalla perässä.


Aamukahvilla kukonlaulun aikaan

Olin tosiaan elämäni ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla. Siellä on vallan viihtyisää ja herttaista. Nyt oli turistisesonki jo lopuillaan, mutta kesällä varmasti mahtavan vilkas paikka.


Sievä kahvila

Maarianhaminassa poikettiin kahville ja Ahvenanmaan perinneherkulle pannukakulle. Se tehdään mannapuuroon tai riisipuuroon ja tarjoillaan luumu- tai vadelmahillon kanssa. Molemmat versiot olivat tosi hyviä, ehkä vielä vähän enemmän pidin mannapuuroversiosta.



Ålands pannkaka sisältää myös kardemummaa.

Matkalla Käringsundiin poikettiin kyläkauppaan, jossa oli ihan kaikkea.


Pieni kauppa jossa on kaikkea.

Käringsundiin saavuttuamme kannettiin kamat yöpaikkaan ja laitettiin hihat heilumaan. Pyöräreitti, vaihtopaikka, reitit uinnista pyörävaihtoon ja pyörästä juoksuun, maalialue, ajanottolaitteet, ajanottotagit, kilpailijakuoret ja vaikka mitä muuta piti laittaa kuntoon. Hommaa riitti jokaiselle.

Törppöpinoja



Pyörätelineet paketissa.



Reippaat rakentajat.



Sopisko tää tälle?




Tagi- ja kilpailijakuoritehdas


Jokaiseen tagiin laitetaan tarranauha, jolla tagi kiinnitetään nilkkaan.


Valmiita kilpailijakuoria



Illan päätteeksi ruokaa ja kyllä uni maittoi.


Aamulla viimeisteltiin illalla aloitetut puuhat, kisan ensimmäinen lähtö oli viesti klo 16:00. Uinti 750 m, pyörä 20 km ja juoksu 5 km. Siihen osallistuin minäkin, joukkueen juoksijan roolissa. 


Sää oli perjantaina aurinkoinen.

Uimaan polskista vaan! Vesi oli 15-16 asteista.

Managerilta onnenpotku kisaan <3 Ja sehän toimi!

Olipa jännittävää olla joukkueessa. Olen selvästi mieluummin yksilöurheilija, jos mokaan niin se menee vain omaan piikkiin. Nyt ei onneksi oltu hampaat irvessä tosissaan liikkeellä, kunhan lähdettiin pitämään hauskaa. Ainakin minä ajattelin näin :) Eikä siitä urheilusta mitään tulekaan jos on pipo liian kireällä.


Joukkueen pyöräilijä lähdössä matkaan.

Oli hassua odotella kesken kisaa oman osuuden alkua. Yleensähän sitä odottaa vain starttia, ja tietää mihin aikaan se on. Viestissä ei voi tarkalleen tietää koska kaveri tulee.

Hurjaa kyytiä tuli meidän pyöräilijä, niin kuin oli tullut uimarikin. Ei siinä auttanut kuin pistää parastaan itsekin! Juoksu oli kahtena kierroksena joten kanssakilpailijoita näki mennen tullen, tuttujen kanssa heitettiin ylävitoset kohdatessa. En ajatellut sijoitusta, näin kyllä että yksi nainen taitaa olla edellä, mutta en ajatellut sitä sen enempää, ajattelin vain hoitaa oman osuuteni mahdollisimman hyvin. 


Numerolapun ja tägin vaihto pyöräilijältä juoksijalle.

Juoksureitillä oli mahtava kannustus, ihan tuntemattomat huutelivat minulle "heja heja" ja taputtivat!


Voittajadaamijoukkueet

Kun olin tulossa maaliin, kaveri huuteli että taidetaan olla kärjessä! Siitäkin meni vielä pieni hetki kun tosiaan tajuttiin että hitsi vie mehän voitettiin daamien viesti! Tulokset täällä



Olihan se hienoa :)

Meidän porukasta viestissä kisasi kaksi muutakin joukkuetta, poikien joukkue otti hopeaa ja perhejoukkue pärjäsi erittäin hyvin. Erityismainintana kerron, että perheen 13-vuotias poika juoksi viestikisan viidenneksi nopeimman juoksun. Huikea tulevaisuuden lupaus!



Saatiin peikko-kiertopalkinto. Siihen vielä kaiverretaan joukkueen nimi Huristelevat Pyörät :D

Illalla oli tarjolla pastaparty, se sopi hyvin niin urheilijoille kuin järjestäjillekin :)

Lauantaiaamuna oli taas aikainen herätys, nuorten SM-cup (sprinttimatka) starttasi jo yhdeksältä aamulla. 


Ihana tyyni aamu. Meressä kävi melkoinen virtaus, mutta aamulla se ainakin näytti tyyneltä.



Ahvenanmaalla on kaunista

SM-cupin aikana tie oli suljettu, ja tarvittiin ylimääräisiä liikenteenohjaajia. Laitettiin tyttöjen kanssa kolme numeroa liian suuret huomioliivit päälle, otettiin tikkarilätkät käteen ja mentiin tienvarteen seisomaan.


Liikenteenohjaajat



Aamusella Ahvenanmaalla onneksi oli rauhallista :)

Seuraava lähtö oli puolimatka klo 10:40. 

Puolimatkan uimarit

Puolimatkan lähdön jälkeen olikin vilkasta. Uinnista pyörän päälle ja pyörällä kierrettiin reitti neljä kertaa. Klo 12 oli sprinttimatkan lähtö ja sprinttimatkalaiset lähtivät samalle pyöräreitille.

Päivän viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä oli lasten kilpailut. Ehkäpä siellä kisasi monta tulevaa huipputriathlonistia! Nuorin osanottaja oli kaksivuotias.

Ville Viking oli lapsia viihdyttämässä.

Sitä mukaa kun viimeinen uimari oli pois vedestä ja viimeinen pyöräilijä pois reitiltä, alettiin purkaa ja pakata tavaroita. Purkaminen onneksi sujuu paljon nopeammin kuin rakentaminen.


Lauantaina nautittiin kunnon illallinen.

Sunnuntaina iltapäivällä ajettiin laivaan ja kohti kotia.

Viikonloppu oli hieno, univelkaa tosin reissusta jäi, mutta kerrassaan mahtava kokemus!

Kuvat osin omia kännykkäkameran räpsyjä, muutamasta oman viestin aikana otetusta kuvasta suuri kiitos Sarille.

4 kommenttia:

  1. Vähän harmittaa, että en päässyt tänä vuonna. Toi on niin hieno paikka ja kisa. Onnea voitosta ^_^

    VastaaPoista
  2. Ai, en muistanutkaan että säkin olet ollut siellä! Kiva paikka ja kisa, oikeassa olet :)
    Kiitosta vaan onnitteluista!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut voitosta! :)
    Oliko muuten millainen kisa? Kannattaako lähteä noihin maisemiin? :)

    VastaaPoista
  4. Kiitti!
    Mun mielestä oli mukavaa, tasainen profiili reiteillä, pastaparty edellisenä iltana, rapujuhla lauantaina (syömingit kuuluivat majoituspakettiin), kiva tunnelma, hienot maisemat. En tiedä olenko jäävi kehumaan kun olin enemmän järjestäjäpuolen roolissa, mutta kyllä mä suosittelen!

    VastaaPoista