keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Triathlonleiri

Viikonloppuna oli Jarmo Hastin pitämä triathlonleiri Nokialla. Osallistujia oli innokkaita triathlonisteja ja viikonloppu kului kuin siivillä. Ohjelma oli uintipainotteinen, mikä sopi minulle vallan hyvin. Uinti kun ei ole sitä vahvinta osaamista.


Kaikki innokkaat
Movescount sanoo, että treeniä tuli perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään 8 tuntia 40 minuuttia. Se oli paljon harjoittelua verrattuna edellisiin epämääräisiin viikkoihin, joihin kuului kiirettä, matkustusta ja väsymystä. Vähän hirvittikin, että miten tytön käy kun selvästikään en ollut ehtinyt palautua aikaerosta ja univelkaakin oli ihan sopivasti. Ehkä se innostus paikkasi tilannetta, jaksoin nimittäin ihan hyvin! Leirin jälkeen kyllä väsytti ja tällä viikollakin on väsyttänyt, odottelen tässä viikonloppua, silloin ei takuulla kello herätä aamulla.

Uintia tuli treenipäiväkirjaan eniten, yli 4 tuntia. Tekniikkaa, peesiuintia, lähtöjä, uintikuvausta, märkäpuku-uintia, lättäreitä, pullareita, zoomereita ja mitä näitä nyt on. Nuo välineet ovat melko tuntematonta maaperää minulle. Ennen leiriä en edes tiennyt mitkä ovat zoomerit. Ne ovat katkaistut räpylät. Lättärit ovat muoviset, kämmentä isommat läpyskät, jotka kiinnitetään kuminauhalla käteen. Lättäreillä olin uinut aikaisemmin yhden ainoan kerran ja muistan vain että meinasin hukkua. Pullarit on kelluke, joka laitetaan jalkojen väliin kelluttamaan, tällöin uidaan vain käsillä eikä jalkoja käytetä. Pullareilla olen uinut muutamia kertoja, edes jokin väline oli siis tuttu. Kaikkia kokeilin: lättäreillä en meinannut enää hukkua, itse asiassa sellaiset pienet, vain vähän kämmentä isommat läpyskät olivat ihan mukavat. Räpylät olivat hassut. Ensin kokeilin pitkiä keltaisia räpylöitä ja oli ihan akuankkafiilis :D Mustat katkaistut räpylät tuntuivat normaalimmilta ja mukavammilta. Pullari tuntuu vähän turhalta, en juurikaan käytä jalkoja uidessa muutenkaan. Tasapainottelen jaloilla uintia, mutta työn teen käsillä. Potkutekniikkaa en osaa niin hyvin että siitä olisi minulle mitään hyötyä. Leirillä harjoiteltiin paljon potkuja, ehkä minäkin jonain päivänä opin.


Molskista ja loiskista vaan
Tänä syksynä uinnissa on tullut jonkinlainen valaistus. Ainakin se valaistus käy aina välillä kylässä, sitten taas välillä tuntuu tahmealta... Aloitin uinnin opettelun aika lailla nollasta kolme vuotta sitten - en uskaltanut laittaa päätä veteen. Sen jälkeen fiilikset uinnissa ovat olleet lähinnä sitä, että jee, pysyn pinnalla. Tänä syksynä uinti on alkanut hetkittäin tuntua oikeasti mukavalta. Liuku liukuu ja ote pitää. Ainakin pieniä hetkiä, toivottavasti lisääntyvässä määrin.


Hei me kellutaan 
Pyöräilyt leirillä tehtiin spinningsalissa spinningpyörillä. Se oli pelottavaa, uskokaa tai älkää. Olen käynyt elämässäni 2 kertaa spinningissä ja ahdistunut kummankin puolituntisen aikana ja toivonut vain rääkin loppuvan... Mitkään vahvat lähtökohdat eivät siis olleet :) Spinning-"urani" aikana en vielä harrastanut triathlonia, en edes omistanut pyörää. Koin ahdistavaksi sen, että jalat on tiukasti kiinni polkimissa ja hiki valuu solkenaan (terveisin entinen liikunnanvihaaja). Olenhan nyt kuitenkin polkenut omalla pyörällä trainerilla sisällä, joten ajattelin, että kyllä se siitä. No, kyllä se siitä menikin, mutta ajoasentoa ei kyllä ainakaan sillä pyörällä saanut millään mieleiseksi. Lopputulos on, että jatkan omalla pyörällä trainerilla polkemista, mutta spinningtunneille en ole varsinaisesti hakeutumassa ;-)

"Murjoo murjoo", huutaa Jarmo!
Ai kamala se pyöräily on minulle muutenkin niin haastavaa. Jaloissa ei ole voimaa, siitähän se koko homma mättää. Pyörällä en uskalla ottaa kaikkea irti, hapotus ja hyytyminen pelottaa. On se jännä juttu, että juoksen kyllä pienillä hapoillakin ja silloin vielä hymyäkin siitä huolimatta irtoaa, mutta pyörällä se ei mene niin. Pikkuisenkin kun tuntuu raskaalle niin siitä on hymy kaukana. Irvistys onnistuu kyllä. Sitä sitten pitää treenata eniten mikä onnistuu heikoimmin, niin se menee, eli pyörän päällä saan kyllä istua.

Pyöräilytekniikka itselläni on hiukan erilainen kuin mitä leirillä neuvottiin - sen sijaan, että toisin jalkaterän vaakatasossa alas, vien sen enemmän kantapää edellä alas ja käytän nilkkaa kohtuullisen paljon. Pyörittelen muutenkin tiheillä kampinopeuksilla, se tuntuu sopivan tällaiselle rimppakintulle, jaksaa paremmin.

Odotellaan jumppaa. Ei jakseta edes seistä :)
Leirillä myös jumppailtiin ja venyteltiin. Lauantaina pidettiin kuntopiiri ja sunnuntaina sellainen cxworks-tunti, että oksat pois! Vatsat, selkä ja pakarat sai kyytiä. Keskivartalo kiittää! Leiri päättyi ihanaan bodybalance-tuntiin. Tuntui, että viikonlopun jumittamat paikat vain naksui auki, venyttiin ja tasapainoiltiin joka suuntaan.

Jaksaa jaksaa!
Juoksemassa käytiin ulkona urheilukentällä. Rata oli jäässä, joten harjoiteltiin tekniikkaa nurmella. Juoksutekniikkaharjoitteista tykkään. Ihan kaikista. Epämiellyttävät harjoitukset on kaikista kehittävimpiä ja siksi oikeastaan pidän niistä eniten. Loikissa olen todella surkea mutta tykkään niistä silti!

Esimerkistä katsotaan mallia.
Lopuksi käytiin vielä loikkimassa ylämäessä ja metsässä. Alkoihan se ylämäki pohkeissa jo tuntuakin.

Loikkaa loikan perään ja kävelypalautus
Luennoilla käytiin läpi tekniikoita ja triathlonistin vuosisuunnitelmaa. Oli kiva huomata, että taidankin tietää näistä asioista teoriassa jo jonkin verran, koska mitään kovin uutta ja ihmeellistä ei luennoilla tullut vastaan. On nuo kyllä niin mielenkiintoisia - ja vaikeitakin - asioita, että kertaus ei ole pahasta. Taas tuli ajateltua asioita uudestaan. Varmasti myös sisäistin taas jotain paremmin, nyt on sellainen olo että tieto hautuu ja järjestäytyy päässä. Sellainen olo, että kohta saattaa putkahtaa jokin uusi oivallus!

Leiriviikonloppu oli kiva ja innostava. Erityisen mukavaa on aina tavata muita yhtä innostuneita. Joskus sitä tuntee itsensä vähän pöljähtäneeksi, mutta tässä seurassa olikin täysin normaali :D Varmasti jatkossakin taas jossain törmäillään. Kiitos kuuluu myös kaikille leirin järjestäjille ja vetäjille!

"Kovien tavoitteiden saavuttaminen vaatii keskittymistä ja uskoa omiin kykyihin vuorokauden ympäri". Niin se menee!

Kiitos kuvista Jaanalle!

4 kommenttia:

  1. Olihan teitä melko pelottavan kokoinen joukko altaan reunalla.

    Hyvän loikkamäen valitsitte. Sinne meikäläisenkin askeleet hakeutuu, jos loikkia on ohjelmassa.

    Mulla on jalkojen käytön suhteen ollut samat ajatukset kuin sullakin tähän asti, mutta kyllä niihin on meikäläisen vaan saatava enemmän vipinää että pysyy uintiasento ja tekniikka parempana. Vaikkei hirveesti voimaa käyttäisi niin potkurin täytyy pyöriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei oltu muuten pelottavia kuin että meitä oli aika monta :)

      Mä en ollutkaan tuossa mäessä koskaan ennen reenaillut. Oletkos loikkinut polulta pois sinne ylös rinteeseen? Käytiin tosiaan myös metsähallituksen puolella. Mättähältä mättähälle vaan, se oli kivaa!

      Joo, kyllä niitä potkujakin täytyy reenata. Pikkuhiljaa, kyllä niistäkin vielä hyvä tulee.

      Poista
  2. Hiano leiri sulla ollut. Ittekin haluaisin jollekin vastaavalle tässä tulevien kuukausien aikana. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuollainen leiri on aina niin innostava ja piristävä!

      Poista