torstai 31. joulukuuta 2015

Joulukuun 31. päivä, katsaus vuoteen 2015

Hetkiä ja ajatuksia vuodelta 2015. Kokonaisuutena vuosi oli oikein hyvä, vaikka kaikenlaista hässäkkää olikin eikä kaikki mennyt suunnitellusti.

Maaliskuussa Pirkan hiihdossa hiihtelin 45 kilometriä, se oli ihan hyvä treeni siihen nähden että talven hiihtokilometrit jäivät 300 kilsaan. 

Huhtikuussa olin kaksi viikkoa Toscanassa pyöräilemässä. Se oli elämäni paras loma. Huippua seuraa ja pyöräilyä upeissa maisemissa!




Toukokuussa juoksin puolimaratonin Ideaparkin puolimaratonilla. Se meni ihan mukavasti aikaan 1:51. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä ihan hyvässä kunnossa.

Toukokuussa kilpailin myös SM-duathlonissa: juoksu 10 km - pyörä 40 km - juoksu 5 km. Sieltä sain SM-kultaa sarjassa N40-44, mutta se johtui siitä että sarjassani ei ollut muita osanottajia.




Kesäkuussa Pirkan pyöräilyssä pyöräilin Pirkan lenkin, 217 km. Siltä lenkiltä muistuu mieleen vain se, että ympyrälenkillä oli vastatuuli koko ajan. Muuten oli kyllä mukava päivä.

Triathlonin SM-sprintti Himoksella oli viikko Pirkan pyöräilyn jälkeen, eikä siellä kyllä kulkenut yhtään. Muuten se oli kyllä mukava kisa.

Heinäkuussa oli se vuoden odotetuin päivä: triathlonin täysmatka Frankfurtin Ironmanilla. Siihen oli kaikki harjoittelu keskittynyt koko vuoden ja vapaa-ajan olin viettänyt pääasiassa harjoittelun ehdoilla. Frankfurtiin osui sitten ne vähän lämpöisemmät kelit ja suoritus oli olosuhteiden mukainen. Jännää, että olin keväällä ja kesällä ihan hyvässä kunnossa mutta en päässyt ulosmittaamaan kuntoa missään kisassa.


Elokuussa kisasin triathlonissa työpaikan sprinttikisassa. Sen piti olla ihan leikkimielinen hyvä mielen kisa, enhän ollut palautunut vielä Ironmanilta, mutta leikkimielisyys ja hyvä mieli oli kaukana juoksuosuudella, ikinä elämässäni ei juoksuosuus ole tuntunut niin kamalalta. Muuten kisa meni ihan ookoo, muutaman minuutin hitaammin kuin edellisenä vuonna.

Lokakuussa juoksin Pirkan hölkässä 33 km aikaan 3:27. Olen kirjoittanut siitä Movescountissä näin: "Pirkan hölkkä. Jestas että koko viikon oli kaikenlaista vaivaa. Ma selkä kipeäksi, ti en oikein päässyt pitkälleni tai ylös, ke revähti kylkilihas, to-pe oireili jokin vasemman pakaran kiinnike niin että en oikein saanut sukkiakaan jalkaan. Siihen nähden olen erittäin tyytyväinen :)" Juu, tuosta olen kyllä edelleen erittäin tyytyväinen koska lähdössä en ollut ollenkaan varma pääsenkö edes maaliin.

Lokakuun lopulla juoksin vielä puolimaratonin Wihan kilometreillä 3,33 kilometrin reittiä Pirkkahallia ympäri. Hauska kokemus aikaan 1:56. Toukokuun Ideaparkin puolimaraton meni vaativammalla reitillä paljon helpommin viisi minuuttia nopeammin. 

Marraskuussa olin suunnistamassa Tampereen yörogainingissa kivalla porukalla. Suunnistettiin vähän vajaa kuusi tuntia Tampereen yössä.

Triathlonteam226 Tampereen yörogainingissa

Fyysisten urheiluhommien lisäksi olen kehittänyt henkistä osaamistani käymällä Voittajan itseluottamus -verkkokurssin ja parhaillaan olen triathlonliiton 1-tason valmentajakoulutuksessa.

On sitä kaikenlaista tähänkin vuoteen mahtunut, en kyllä hetkeäkään vaihtaisi pois. Hyvää uutta vuotta 2016, tulkoon siitäkin hieno vuosi!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulukuun 30. päivä, poistuin mukavuusalueelta

Poistuin tänään tällaisessa paikassa mukavuusalueelta:



Se kannatti, tein jotakin mitä en ole koskaan ennen tehnyt! Kävin ison altaan pohjassa!

Nyt kun olette lopettaneet aplodeeraamisen, voin kertoa että en tosiaan koskaan ole päässyt ison altaan pohjalle asti. Toki harvemmin olen yritellytkään, koska siinä hommassa poistun niin kauas mukavuusalueelta :) Pieni (?) vesipelko sieltä edelleen kurkkii. En ole oikein tajunnut miten sieltä pohjasta voi tulla pois kun keuhkot on jo valmiiksi tyhjät, eihän mulla enää happi riitä. Paitsi että ihan hyvin riitti kun uskalsi mennä vaan!

Kävin sitten toistakymmentä kertaa siellä pohjassa. Uintivuorolla oli rauhallista niin oli mukava kikkailla tällaista. Toistot eivät kyllä olleet tasalaatuisia... Muutama yritys ei mennyt millään pohjaan asti. Silti, ennen en kuulkaa ole päässyt lähellekään! Kerran pääsin pohjaan istumaan :) 

Meinasin että otan tuosta pohjaan menemisestä tavoitteen vuodelle 2016 mutta hupsista keikkaa se meni jo, täytyy keksiä jotain muuta!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulukuun 29. päivä, kampaajalla

Kampaajapäivä, juhlapäivä! 



Olen käynyt samalla kampaajalla likipitäen 10 vuotta, en enää tarkkaan edes muista kuinka pitkään. Bläki Tampereella Rongankadulla on ollut olemassa jo kuusi vuotta, sinne seurasin kampaajaani toisesta paikasta. 




Kun löytää hyvän kampaajan, siitä ei luovuta. Bläkin Linda saa tehdä hiuksilleni mitä haluaa. Tai no melkein, pituudesta en ole nyt halunnut luopua. Minä, jolla oli aina ennen mustat lyhyet hiukset. Muistaakohan kukaan?

Vaaleahkosta väristä lähdettiin.

Pitkähköhiuksisena on niin helppo olla kun urheilee paljon. Hiukset ovat muuten kovilla uimahallin kloorivedessä. Muutoinkin hiukset on pakko pestä usein, joskus päivittäin.




Lueskellessani lehtiä (parhautta kampaajakäynnillä!) Linda ideoi jotakin, kävi sekoittamassa värit ja laittoi ne päähän. Kyselin jossain vaiheessa kahvia juodessani, että mitäköhän väriä laitettiin. Ei tarvitse enempiä kysellä kun luottaa kampaajaan.




Pidin todella paljon edellisestä väristäni, siinä oli vaaleita ja ruskeita sävyjä sekaisin. Nyt laitettiin kuparia ja kas, se vanha väri alkoikin tuntua tylsältä. Kyllä nyt on kuparin aika taas! Minulla muuttuu mieli tiheään ja hiusten värin pitää myös muuttua.


Kampaajan otan aina lepopäivälle. Urheilun ehdoilla, jep :) En millään raaski hikiurheilla samana päivänä kun olen käynyt kampaajalla. Kerrankin kun on hiukset laitettu kivasti ja hyväntuoksuisilla aineilla.



Kuparipäänä mennään taas vähän aikaa!


maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulukuun 28. päivä, valmennusjuttua

Tästä en ole kertonut: olen triathlonliiton 1-tason valmentajakoulutuksessa. En oikein tiedä miten näin on käynyt, mutta varovaisen toiveikkaan innokkaana sinne menin ja vielä innokkaampana tulin pois. Ja nöyrempänä. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän tiedän mitä en tiedä.

Koulutuksen ensimmäinen osio oli marraskussa Nokialla, keväällä on toinen osio Vierumäellä. Valtavan kiinnostavaa, mutta mikä valtava tietomäärä maailmassa on näistä asioista ja miten siitä on mahdollista omaksua edes murto-osa. En tiedä, mutta maalaisjärjelläkin toki pääsee pitkälle.

Koen, että minulle on apua siitä, että olen pitkään ollut hyvässä valmennuksessa. Vastauksia ei ole annettu tarjottimella vaan on sopivasti saanut itsekin miettiä.

Miksi menin valmentajakoulutukseen? Oma lähtökohtani liikkumiseen oli sohvaperuna, siitä olen edennyt viidessä vuodessa triathlonin täydelle matkalle. Ironmania tai yhtäkään kilpailua tärkeämpää on kyllä se, että uskallan sanoa liikunnan olevan minulle elämäntapa, luulen että en enää ikinä kykene siitä luopumaan. Toki voisi harrastaa ilman kilpailujakin, mutta kaikki kilpailut matkan varrella ovat innostaneet minua harjoittelemaan ja ylittämään itseni. Ja voi pojat mitä kokemuksia, hauskoja juttuja ja mahtavia ihmisiä tämä harrastus on tuonut tullessaan.

Tiedän, millaista on aloittaa liikkuminen ja tekniikoitten harjoittelu aivan alkeista, haluan auttaa muita ihmisiä aloittamaan liikunnan ja innostumaan siitä. Koen, että kaikki tämä on rikastanut elämääni niin paljon että haluan viedä tätä ilosanomaa eteenpäin. Koskaan, missään iässä, ei ole liian myöhäistä aloittaa harrastamaan triathlonia. Triathlonhan on lajina aivan ällistyttävän hieno, kolme eri lajia mahdollistaa valtavan monipuolisen harjoittelun.

Hyviä neuvoja ja apua tarjoan mielelläni, ja jo ennen valmennuskoulutustakin olen joskus toiminut valmentajan apukätenä. Harrastajia on paljon ja valmennusresursseja tarvittaisiin lisää. Olen muutaman kerran ollut apuna uintivuorolla, ja joka kerrasta on jäänyt hyvä mieli ihmisten onnistumisista.



Tänään oli hieno pakkasaamu,
Pyhäjärvi meinasi aloittaa jäätymisen.

Tänään olin uintivuorolla terapia-altaassa auttamassa. Jeesasin käsivedossa muutamia ja ehdin yhden uimarin kanssa olla peräti koko tunnin koska paikalle tuli muitakin valmennuskurssilaisia, lisää apukäsiä siis. Edistys käsivedossa tunnin mittaan oli huomattava. Uimarini sanoi jossain vaiheessa, että "tämä tuntuu liian helpolta". Voiko parempaa kiitosta saadakaan? :) Myös Vormisto, oikea valmentaja, sanoi, että käsiveto on kuin toiselta planeetalta. Mahtavaa nähdä kuinka uinti helpottuu kun käsiveto paranee ja turha hosuminen ja voimankäyttö jää pois! Osasin auttaa! 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulukuun 27. päivä, kissaviikon päätös

Reilu viikko saatiin hoitaa Hippi-kissaa, tänään Hippi lähti kotiin.

Kylläpä meni viikko rattoisasti tämän karvakaverin kanssa. Joka päivä sai nauraa ääneen tälle hassulle otukselle!



Kyllä taas muistui mieleen sekin, kuinka kissa poistaa stressiä. Se on tutkittu asia ja allekirjoitan sen täysin. Kissan silittely ja rapsuttelu, kissan kanssa leikkiminen ja kehräyksen kuunteleminen on rauhoittavaa ja silloin keskittyy vain siihen hetkeen. Ei enää mieti päivän työ- tai muita murheita eikä stressaa huomisesta.





Palapelin kokoaminen on minun joulun ajan puuhaani. En tiennyt onko se Hipin kanssa uhka vai mahdollisuus, mutta rohkeasti kokeilin. Hyvin se meni! Välillä palaset kiinnostivat liikaa, mutta sehän tarkoitti vain huomion hakua ja siitä selvittiin kun leikittiin hiirillä ja palloilla vähän aikaa. Muutamat kunnon loikat Hippi palapelin päälle otti mutta kissahan osaa hypätä niin nätisti että mitään vahinkoa ei tapahtunut.


Palapelin päällä on kiva makoilla.

Loikkamestarista otettiin vähän videotakin, hiirileikkiä peiton alla ei yksikään kissa voi vastustaa ja Hippi olikin siinä melkoinen taituri.






Hippi sai pysyvän kutsun tulla meille hoitoon milloin vaan. 




lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulukuun 26. päivä, tapanintreeni Pirkkahallissa

Tapanintanssien sijaan pyöriteltiin ja juostiin Triathlonteam226-porukalla pitkä neljän tunnin treeni Pirkkahallissa. Aloitettiin heti aamuyhdeksältä. Onhan se vähän mälsää kun pitää kello laittaa herättämään vapaapäivänä, mutta näin ne pitkät treenit on helpoin tehdä. 



Tehtiin samanlainen setti kuin viikko sitten, 40 minuuttia pyörää ja 20 minuuttia juoksua. Noin suurinpiirtein, en ole minuutilleen tarkka näissä asioissa. Pyöräilin sykkeillä 112-123, juoksin sykkeillä 127-135. Leppoista menoahan se oli, mukavaa. Istumalihakset siinä puutuu, leuat kyllä liikkuu hyvin ja puhe kulkee :)




perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulukuun 25. päivä, sauvakävelyn huumaa

Eilen, jouluaattona, pyöräilin tunteroisen. Jos olisi ollut aikaa, olisin pyöräillyt pidempäänkin, sillä sää oli ihan täydellinen:




Aurinko paistoi, ei satanut eikä ollut kylmä. Ajellessani törmäsin lajitovereihin, Triathlonteam226-porukkaa oli juoksulenkillä. Juoksivat niin kovaa etten pyörällä meinannut ehtiä niin paljon edelle että olisin ehtinyt saamaan kaikki kuvaan!











Tänään olikin sateinen päivä, sateiseen päivään sopi sauvakävely. Tällaiset pitkät pyhät ovat oivallisia treenaamiseen, ei ole aina työpäivää alla ennen treeniä ja pääsee päivänvalolla ulos. En koe pyhinä treenaamista mitenkään rasitteena vaan päinvastoin. Kerrankin on aikaa. Periaatteessa olisi helppo tehdä kahden treenin päiviäkin, mutta nyt olen mennyt vain yhdellä.

Sauvakävellessäkin kastui ihan riittämiin... Sain sauvakävelyyn seuraa ja parituntinen hurahti kuin siivillä, yksin se olisi tuntunut paljon pitemmältä ajalta. Sauvakävely on jotenkin hassua, se ei oikeastaan edes tunnu treenaamiselta. Satoi niin paljon ja puhuttavaa riitti ettei tullut edes kuvia juuri otettua. Tässä tärähtänyt otos tärähtäneistä triathlonisteista. Sauvakävelemällä kesäkuntoon 2016!



torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukuun 24. päivä, jospa Korvatunturille pukki ostais Land Roverin?

Ei ole lunta, mutta ei anneta sen haitata! Tonttulakit päähän ja joulun viettoon. Tosin Hippi on jo aamulla näyttänyt mitä mieltä on tonttulakista :D




Kohta lähdetään ajelemaan joulunviettoon, kuka milläkin kulkuvälineellä:

Petteri, the red-nosed Land Rover

Kun jouluna ei ole lunta, pääsee pyöräilemään:

Tonttu lähtee jo edeltä matkaan syklolla.
Paluumatka on luvattu Petterin kyydissä...


Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuun 23. päivä, aatonaaton uintitreeni

Kaikkien joulukiireitten keskellä kävin tänään uimassa. Kiireitä on tänään jotenkin ihmeen paljon ollut vaikka en mitään erityistä jouluksi laitakaan. 

Menin Tampereen Tesomalle eli Tessulle uimaan. Se on kivoin halli näillä nurkilla. Tosin Hervannan ja Ylöjärven uimahalleissa en ole koskaan käynyt, pitäisi ottaa oikein asiakseen tutustua. Pyynikillä on ahdasta ja Nokialla on kylmää vettä. Kalevan uimahallissa en olekaan käynyt remontin jälkeen, se ei oikein koskaan osu matkan varrelle vaan sinne pitäisi erikseen mennä. Siellä olisi kyllä 50 metrin allas, siinä olisi mukava pitkästä aikaa uida.

Tesomalla olikin mukavasti tilaa uida, suuren osan treenistä sain olla ihan itsekseni, mutta kyllä sinne muutama muukin eksyi, tuttujakin :)

Tein treenin, jonka viime talvena nimesin inhokiksi. Siinä uidaan 2400 metriä nousevalla vauhdilla. Viime vuonna muuten kirjoittelin tästä samaisesta treenistä ihan samoihin aikoihin joulukuussa. Treeni on sellainen, että aluksi en ehtinyt sitä seuran tunnin uintivuorolla tehdä, vaan se jäi kesken. Nykyään se menee (ainakin rauhallisissa olosuhteissa ja jos en jää suustani kiinni) alle tuntiin. Tänäänkin se meni alle tuntiin, itse asiassa taisi tulla paras aika ikinä, 58:30. Ajassa ei paljon eroa marraskuussa uimaani edelliseen ennätysaikaan ole, mutta keskisyke oli nyt 5 pykälää alempi. Kädet olivat maanantain salitreenistä vielä kipeät ja olokin oli tosi väsynyt joten odotukset eivät olleet suuret. Olosuhteisiin nähden olen siis kyllä oikein tyytyväinen. Ihan kivuttomasti se meni. Eikä se oikeasti ole enää inhokkitreeni, mutta nimi on tainnut sille treenille pysyvästi jäädä :)

Treenin jälkeen tyytyväinen ihminen.

Uin treenin jälkeen vielä loppuverraakin rauhassa niin, että tuli uitua kaikkiaan 3000 metriä. En olekaan näin pitkää matkaa uinut kuin viimeksi heinäkuussa Ironmanilla.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukuun 22. päivä, tavallinen maanantai

Eilen mainitsin, että maanantaisin olen aamusta iltaan menossa. Tällainen oli eilinen maanantai:

5:50 Aamu. Havahduin vähän ennen kuutta, kävin vessassa, Hippi sanoi matkalla minulle kurnau. Nappasin Hipin mukaan ja menin takaisin sänkyyn. Kissa jäi viereen köllöttelemään ja itse asiassa taisi nukahtaakin alle aikayksikön, kuuntelin kevyesti kuorsaavaa kissaa. Nukahdin itsekin uudestaan.

7:10 Jaahas, ylös. Heräsin wakeup lightin valoon.




7:40 Raaskin vihdoin jättää Hipin ja lähteä töihin.


7:52 Töissä. Kahvia. Exceli auki, sillä mennään tämä päivä.



10:05 lisää kahvia ja appelsiini.


.

10:14 Exceli kaatui. Voi sika.

10:16 Taas mennään, mitään tärkeää ei kadonnut. Huh.

11:45 Lounas. Amican lämmin broilerileipä. Kyllähän silläkin nälkä lähti. En huomannut ottaa kuvaa (koska se ei näyttänyt miltään...).

12:15 Töitätöitätöitä.

15:10 Kotiin. Siunattu liukuva työaika.

15:25 Kotona. Kerään juoksukamoja, syön välipalaa ja leikin kissan kanssa. Silmälasit ovat mystisesti tippuneet pöydältä lattialle. Kissa ei tiedä asiasta mitään.

16:00 Kohti Pirkkahallia. 

Pirkkahalli Tampereella


16:30 Työpaikan juoksukerhon, Maratuunarien, treeni. Muutettiin vähän tekniikkaa ja Vormisto väitti etten ole koskaan juossut niin kovaa, edes täysillä juostessani. En tosin nytkään pystynyt niin kovaa etenemään kuin 300 metriä.


Jokunen kova veto jo takana mutta hymy ei hyydy.

17:45 Kotiin. Kyllä on pimeää. Huomenna alkaa päivät pidentyä.

18:00 Kotona. Ruokaa, eilistä kanaa ja riisiä. Hipin kanssa puuhastelua. Hippi saa hurjia rallikohtauksia ja on erittäin viihdyttävä.

19:10 Salille

19:30 Salilla kaikenlaista jumppaa. Kädet ja jalat soosiksi.

Salitreeni tehty. Ihan puhki.

20:30 Salilta uimaan. En olisi jaksanut uida yhtään mutta pistelin silti 5 x 200 rauhassa ja yhden satasen täysillä. Ei, tässä treenissä ei ollut mitään logiikkaa eikä tavoitetta, kunhan uin.

Nokian uimahalli.

21:30 Uintivuoro loppu. Lyhyet turinat vielä saunassa.

21:45 Kotiin

22:00 Kotona. Ruokaa, yleistä häröilyä (koska liian virkeä kaiken treenin jälkeen) ja Hipin kanssa leikkimistä.

Lisää kuvateksti


23:10 Nukkumaan. Liian myöhään. Iltatreenin jälkeen pitäisi päästä ripeämmin nukkumaan. Siinä sitä olisikin sopiva uuden vuoden lupaus!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukuun 21.päivä, melko kiirettä pitää

Maanantai, se on viikon kiireisin päivä. Työt ja treenit, muuta ei ehdi, aamusta iltaan menossa. 

Hipin kanssa tietenkin ehdin leikkiä. Siitä ei tingitä ja siitä pitää Hippi itsekin huolen.


Olen kaunis. Kyllä, tiedän sen itsekin.

Kissat on kyllä hassuja. Hipille on jo muodostunut joitakin rutiineja vaikka on tässä vasta muutaman päivän ollut. Meillä on muutamia paikkoja joihin Hipillä ei ole pääsyä, ne ovat valtavan kiinnostavia. Sitten on myös esimerkiksi takan päällinen, jonne Hippi ei ole uskaltanut vielä hypätä. Pääsisi sinne kyllä hyvin mutta kun edessä on muutama tuikkukynttilä niin tilannetta pitää kai vielä arvioida ja laskea neliöjuuria ja tutkia tuulen suuntaa. Tänään viimeksi istuskeli oravaistunnassa ja kuikuili takan päällystä. Jännityksellä odotetaan, että koska The Hyppy suoritetaan!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukuun 20. päivä, tontut Pirkkahallissa

Tänään Pirkkahallissa oli Triathlonteam226:n jengiä tekemässä pyörä-juoksutreeniä. Ysiltä menivät ensimmäiset, osa porukkaa tuli myöhemmin. Osa treenasi lyhyemmin, osa pitemmin. Porukalla tuo sisäpyöräily on kutakuinkin mukavaa ja siedettävää, itsekseen kotona se on aika tylsää.

Aikamoinen setti kaikenlaista tavaraa pitää Pirkkahallissa olla mukana: pyörä, traineri, pyöräkengät, juoksukengät, pyyhe, juomapullot ja evästä. Tänään oli mukana myös tonttulakit.


Italialainen orhi pääsi Pirkkahalliin

Pyöräiltiin aina 40 minuuttia ja juostiin 20 minuuttia. Itse hissuttelin peruskestävyysalueella koko treenin, keskisyke oli 125.


Tonttuja pyöräilemässä

Pyörä-juoksusettejä menin yhteensä neljä, eli neljän tunnin treeni siitä tuli. Oikein hyvä treeni, ensimmäinen pitkis flunssan jälkeen ja olo tuntui normaalilta. Vihdoin!


Kotiin tultuani ohjelmassa oli suihku ja ruokaa, sitten istahdin hetkeksi sohvalle. Hippi-hoitokissa tuli syliin enkä raaskinut nousta vaan ajattelin että ollaan nyt siinä hetken aikaa. Siitä me sitten tunnin päästä herättiin :)


lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukuun 19. päivä, #husband tag: aviomies vastaa kysymyksiin

Jostain blogista, en enää muista mistä, olen kopioinut husband tag - aviomies vastaa -haasteen. Idea oli niin hauska että toteutukseen meni :) Kysymykset koskevat vaimoa eli minua. Kirjasin aviomiehen vastaukset ylös ja kursiivilla on sitten omat kommentit. Tätä tehdessä oli hauskaa! Kuvituskuvina arkistojen aarteita. Tällaisia vastauksia 18 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen:

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Hömppä.

Kyllä vaan. Sen kerran kun telkkaria katson, yleensä venyttelen hömppäsarjan kera.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Ei mitään kastiketta.

Juuri näin, salaatti salaattina.





3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Kalapuikot.

No joo, en kyllä kalapuikkoja itse vapaaehtoisesti valmista.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Kalaa ja GT:n

Oikein, useimmin valintani on mieluummin kala kuin liha ja GT on ainoa kunnon drinkki. En näitä kyllä yhtäaikaa tilaa :)

5. Mikä on vaimosi kengänkoko?
38

Hups, ei, vaan 39-40.

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

Sorminukkeja.

Ei mitään käsitystä mistä tämä tuli? Eipä ole tullut itselle mieleen, mutta eihän sitä koskaan voi tietää mistä innostuu!

7. Mitä vaimosi voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Salaattia.

Todennäköisesti kyllä!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Cheekkiä.

Kyllä! Kuuntelen kyllä paljon muutakin, mutta Keekki toimii hyvin.




9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Isäni on turbomies -tyyppisistä elokuvista. Ainoa jonka Soile on katsonut loppuun asti nukahtamatta.

Jestas että saan kuulla tästä varmaan viidentoista vuoden takaisesta tapahtumasta vieläkin... En juurikaan katso elokuvia, nukahdan aina kesken kaiken. Kyseinen leffa tuli telkkarista, jostain ihmeen syystä katsoin sen ja pysyin kerrankin hereillä. Vieläkin saan kuulla siitä!

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Ensireaktio: Hä?? Sinivihreät.

Ihan oikein se meni alkuhämmennyksen jälkeen.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Minä.

Hihi mikä vastaus! Rakkaushan on myös syvää ystävyyttä, joten totta.

12. Asia, jota usein teet, josta hän ei pidä?
Olen aamulla iloinen.

Jep. Minä en ole edes puhekykyinen heti herättyäni. Tämä on vähän haastava yhdistelmä (minulle). Jos toinen suunnilleen laulaa ja tanssii aamulla niin en oikein kestä edes katsoa :D

13. Missä hän on syntynyt?
Sairaalassa.

Mikä vastaus tämä on? Mutta tottahan se on :)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Mansikka-banaani-kermavaahtokakku. Perustelut: koska minä tykkään siitä.

Hah! No kyllä mäkin tykkään siitä.

15. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja?
Urheilun.

Olipas helppo kysymys. Urheiluunhan mun vapaa-ajasta leijonanosa menee.




16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Kieliä.

Ainakin olen opiskellut useita kieliä. Kolmeatoista muistaakseni. Mitään en osaa kunnolla.

17. Mitä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Matjessilli.

Se mitään outoa ole. Hyvää.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkä, avaimet, lompakko.

Kaikki varmaan näitä samoja juttuja pitää aina mukana.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Kiire.

Totta.

20. Entäs piristymään?
Ulkoilu.

Totta tämäkin.




21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Pitkä hiljaisuus. Mitä sää kysyitkään? Laura Voutilainen.

Olipa yllättävä vastaus! Mutta joo, olen kyllä aina tykännyt Laura Voutilaisesta! En kyllä varsinaisesti ketään erityisesti ihaile.

22. Millainen hän on vaimona?
Täydellinen.

Hah! No, onhan se oikea vastaus. Tietenkin :D

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Vuonna 1997.

Juu, silloin melkein heti kun oltiin tavattu.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Snapchat.

Juu! Villityksiä tulee ja menee, snäppi on nyt koukuttanut.

25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Mukava ja rento.

Verkkarit ja villasukat!


perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukuun 18.päivä, joulu tuli jo

Meillä alkoi joulu jo nyt, saatiin kissa hoitoon jouluksi! Harmaa Hippi-kissa on hyvin valloittava persoona. Ja niin nätti.




Olen se hullu kissanainen. Olen aina rakastanut kissoja ja on kyllä vähän tylsää nyt kun kotona ei muutamaan vuoteen ole ollut kissaa. Jos ottaisin kissan, minun pitäisi olla enemmän kotona. Nyt harrastan niin paljon että se ei olisi oikein, en ole tarpeeksi kotona. Onneksi välillä tulee tilaisuuksia nauttia karvanaamojen seurasta, esimerkiksi näin hoitoapuna.

Ollaan jo ehditty puuhata kaikenlaista. Rohkean kissan nopean kotiutumisen seurauksena on pötkötelty ties missä:


Treeniin lähtiessä piti ensin poistaa kissa kassista ja irrotella uimahallipussukan naruista. Narut on Hipin mielestä leikittäväksi tarkoitettu.


Hippi on ehtinyt myös toteuttaa luovasti itseään. Vastustamaton vessapaperirulla roikkumassa telineessä suorastaan huutaa tulla rullatuksi alas pitsikuvioisena. Ei me ihmiset vaan tajuta.


En ehdi nyt kirjoitella enempää, pitää mennä leikkimään.