tiistai 24. maaliskuuta 2015

Määräviikko jatkui

Iloitsin viime tekstissä kivasti menneestä määräviikosta, 15 tuntia 20 minuuttia. Minulle se on oikein superhyvä viikko!

Minulla aina viikko alkaa maanantaista ja loppuu sunnuntaihin. Niin varmaan useimmilla muillakin. Sunnuntaina minulla oli viiden tunnin treeni, johon ajattelin treeniviikon huipentuvan.

Paitsi että maanantaina treenit jatkui, onhan maanantai aina ihan normaali treenipäivä. Ensin oli juoksutreeni urheilukentällä kylmässä viimassa ja vesisateessa, vai räntääköhän se oli. En tiedä, mutta maitohappoja haettiin. Ja hapokastahan se toden totta oli. Yksi juoksija tuli treeneihin myöhässä ja näki ensimmäisenä lajitoverinsa kaksinkerroin kentän laidalla. Siinä taisi vähän käydä mielessä että kannattaakohan tänne tulla...

Happotreenin jälkeen kävin kotona syömässä ja jatkoin punttisalille. Siellä tehtiin vatsajumppaa, käsijumppaa ja jalkajumppaa. Vähän ehdin venytelläkin.

Salijumpan jälkeen oli vielä uinti, ihan reipas nousevavauhtinen setti. Treeni, jonka nipinnapin ehdin tehdä tunnin aikana. Eilen meni pari minuuttia pitkäksi kun unohduin tauoilla rupattelemaan kuulumisia. Tämä treeni on sekuntipeliä eikä sen aikana paranisi paljon höpötellä. Kehtasin kumminkin tehdä treenin loppuun kun altaassa oli vielä muitakin mattimyöhäisiä. Muut uivat lötkötellen loppuverraa, minä painoin rähinäkaksvitosia täysillä :D

Treeniohjelmaa katsellessani vähän ihmettelin että miksi pitkä pyörä-juoksuyhdistelmä on tällä viikolla tiistaina kun se viime viikolla oli keskiviikkona. No, kai siinä on ajateltu minulle vähän vaihtelua. Sitten tajusin: ei, vaihtelusta ei taida olla kyse vaan määrästä! Viikkoahan ei välttämättä treenatessa tarvitse laskea maanantaista sunnuntaihin... Huomasin, että jos katson treeniviikkoani välillä keskiviikko-tiistai, niin hupsistaheijaa siinähän tulee 20 tuntia treeniä! Tässähän se varsinainen määräviikko vasta oli! 

Olipa hassua huomata, jos olisin huomannut tuollaisen määrän "normiviikolla" maanantain ja sunnuntain välillä, olisin voinut olla vähän kauhuissani. Nyt vaan ihmettelin, että jaa, ei se olo sitten tämän kummempi ole vaikka treeniä on paljon. 

Tänään siis oli treeniputken viimeinen setti: 3 tunnin pyörä ja tunnin juoksu. Pyörään sain seuraa ja matka meni mukavasti. Välillä paistoi vähän aurinko ja välillä satoi rakeita. Kropassa kyllä tuntui jo väsy, ja mietinkin pyörän loppupuolella että kunhan treeni on ohi niin makaan loppuillan pitkälläni sohvalla.

Tauon paikka.


No juoksuhan se taas virkisti niin että väsymys ei enää niin tuntunut. Olen kyllä tosin virkeämpänäkin joskus juossut. Mutta vauhti oli silti parasta koko viikon aikana pyöräilyn jälkeen, ihan samalla sykkeellä kuin muillakin kerroilla mutta vähän kovempaa. Tätä en tajua.



Yksi ikävä läheltä piti -kolaritilanne sattui, kun ajoin pyörällä suoraan risteyksessä ja takaa tuli auto joka kääntyi suoraan eteen. Onneksi vielä määräviikon päätteeksi löytyi jonkinlaisia refleksejä ja sain pyörän kääntymään, kosketusta ei tullut mutta ei se kaukanakaan ollut. Tarkkana saa kyllä liikenteessä olla. Jos jotain olisi sattunut niin eipä olisi paljon lohduttanut että se oli autoilijan vika. 

Positiivisena yllätyksenä mainittakoon että yhtäkään rengasrikkoa ei tänään sattunut! Olinhan varautunut kahdella sisäkumilla :)

Juostessa ihailin ilta-auringon värjäämää taivasta, pilvillekin tuli vaaleanpunaiset reunukset enkkaviikon kunniaksi! 



Huomenna pääsen hierojalle. Tarpeeseen tulee.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Jäätävä 4+1

Sää se vaan muuttuu. Viikko sitten kun kirjoitin, oli niin keväistä, niin keväistä. Nyt on pari päivää jäätävän kylmä tuuli ja tälle päivälle luvattiin vielä lumisadetta. Ihmeissäni olinkin tänä aamuna, että mitä teen kun treeniohjelma tarjosi neljän tunnin pyörää ja siihen tunnin juoksua päälle. Pakkastakin oli. En ole koskaan pyöräillyt pakkasella. Vaihtoehtoja olin punninnut jo pari päivää:
-vaatetta päälle niin paljon kuin löytyy ja ulos pyöräilemään. Tarkenenko siltikään?
-pyöräily sisällä trainerin päällä. Ei, pää ei kestä neljää tuntia.
-pyöräily ja juoksu Pirkkahallissa. Ei, sinne ei urheilemaan pääse kun siellä on messut.
-pyöräilyn vaihto hiihtoon, hiihto tykkilumilatupätkällä Nokialla Koukulla. Kyllä siinäkin muutaman kilometrin pätkä vaan neljässä tunnissa tutuksi tulee.
-pyöräily ulkona niin kauan kuin tarkenee ja sitten kun jäätyy pystyyn niin juoksemaan. Treeni jää vajaaksi. Ei ole vaihtoehto.
-pyöräily ulkona, sitten kun jäätyy pystyyn niin siirtymä sisälle trainerin päälle.

Päätin lähteä matkaan ensimmäisen ja viimeisen vaihtoehdon yhdistelmällä (vaikka kyllä hiihtokin siellä jonkinlaisilla sijoituksilla vielä pitkään oli mukana). Traineri vaan valmiiksi jos tulee pakottava tarve siirtyä sen päälle (eli syväjäätyminen).

Olin jo lähdössä, mutta kas, pyörän takarengas oli tyhjä. Keskiviikkona olin käynyt kolmen tunnin lenkuralla hyvin varautuneena kahdella sisäkumilla, mutta rengasrikkoa ei tullut. Tai olihan se jossain loppumatkasta sitten tullut ja gummi oli päivien mittaan hiljakseen tyhjentynyt. Vaihtohommiin siis! Olen ihan pikkuriikkisen ylpeä itsestäni kun suuremmitta mutinoitta ihan itse irroitin takarenkaan ja vaihdoin sisärenkaan. Muutaman neuvon ehkä otin Managerilta vastaan ;-) Pumppasin sisärenkaaseen ilmaa ja pum se räjähti. Edelleen suuremmitta mutinoitta jatkoin hommia ja vaihdoin uuden sisäkumin. Luulen, että olin saattanut laittaa sisurin huonosti paikoilleen kun se siitä venttiilin vierestä poksahti. Nää hommat pitää varmaan oppia kantapään kautta :-/ Siinähän sitä rutiinia tulee kun vaihtelee. Onneksi olin kotona lämpimässä! Toinen sisäkumi pysyi ehjänä ja sain takarenkaankin pyörään kiinni. Mutta mitäs sitten, kaikki varakumit oli nyt käytetty, uskallanko lähteä matkaan jos kumi puhkeaa taas? 

Päätin, että soitan sitten taksin jos olen jossain hevon kuusessa rengas puhki. Matkaan vaan, urheilukaupat aukeaa kahdeltatoista. Ajelen jotain kautta niin että olen urheilukaupan oven takana kahdeltatoista. Saanpahan sieltä varakumin matkaan jos siihen asti renkaat pysyy ehjänä.



Sportia-Pekan kiva myyjä tuli ulos asti katsomaan millaisen sisäkumin tarvitsen. Ja mikä venttiili siinä pitää olla. Kaikenlaista sitä pitäisi itse muistaa.

OOTD eli päivän asu oli sellainen, jolla en menisi pankkiin asioimaan. Ihmeen hyvin kyllä loppujen lopuksi tarkenin vaikka välillä oli jäätäviä hetkiä. Asuun kuului tekninen kerrasto alle, talvipyöräilyhousut, irtohihat, fleece, pyöräilytakki, lämpimät sormikkaat ja päälle rapuhanskat, neopreenisukat ja pyöräkenkien päälle kengänsuojat, buffi ja kommandopipo. Komeeta! Olin sen verran hyvin naamioitunut, että kun tapasin pari tuttua matkalla niin piti esittäytyä. Kai mut puheesta tunnisti kun vastasivat :)


OOTD. Päivän asu.

Sen verran vilpoisaa oli, että päätin että pysähdyn Rajasillan kahvilassa kahville. Tai kaakaolle, jotain lämmintä teki mieli. Ja oikeastaan alkoi olla nälkäkin, voisin ottaa pullan kun treeniäkin on vielä jäljellä. Polkiessani mietiskelin että kahvi vai kaakao, korvapuusti vai voisilmäpulla. Melkein ne maistuivat jo suussa, mutta siellä ne olivat visusti telkien takana. "Kahvila on auki maanantaista perjantaihin".


Kahvila oli kiinni, voi mikä pettymys.

No niin. Nautiskelin sitten siinä kahvilan vieressä energiageelin - jossa sentään oli kofeiinia - ja puolikkaan energiapatukan sekä join jäähileistä vettä. Melkein sama kuin se mistä haaveilin.




Kyllä niilläkin energiat kivasti koheni ja loppulenkki meni vaivatta. 

Aurinko pilkahti muutamaan otteeseen päivän aikana.

Kun olin pyörällä kotipihassa, tuli yhtäkkiä tunne että onkos tässä pyörässä nyt kaikki hyvin. No ei ollut kun kumi oli taas puhki. Miettikää mikä tuuri, paluumatkalla kotipihassa kymmenen metriä kotiovelta! :D

Muutama lumihiutaleen tapainen yritti laskeutua iltapäivällä maahan, mutta vähän huonolla menestyksellä. Juoksulla aurinkokin pilkotti muutaman hetken verran. Juoksu se on aina suorastaan hurjan kivaa pitkän pyörän päälle! Ihan hullua, luulisi että sitä on ihan väsynyt mutta minulle tulee jokin energiapiikki kun pääsee pois pyörän päältä ja käyttämään eri lihaksia.

Treenin jälkeen pääsin vaihtamaan sisäkumin kolmatta kertaa tänään. Se alkaa kuulkaa sujua.


Näin sujuu sisäkumin vaihto.
Hitaasti mutta varmasti.

Kyllä on hyvä mieli kun pystyin pyöräilemään ulkona eikä tarvinnut käyttää trainerivaihtoehtoa.

Eilen oli hauska päivä, kun Ninnin Energianurkkauksen Niina tuli Nokialle treeneihin, oltiin yhteydessä ja ex tempore sovittiin tapaaminen. Sitä en kyllä käsitä että miten me ei tajuttu edes yhteiskuvaa ottaa, sen verran harvoin kun kuitenkin nähdään. Oli mukava turista, molempien pääkisa on ensi kesänä Frankfurtin Ironman, joten kyllähän tuota juttua riittää. Niina teki eilen komean uintienkan, käykää kurkkaamassa blogista!

Määräviikkohan se tästä tulla tupsahti, 15 tuntia 20 minuuttia on sunnuntai-illan lukemat. Perusasioitten parissa olen ollut: 7 tuntia pyörää, 4 tuntia juoksua, pari tuntia uintia ja pari tuntia jumppaa. Kiva viikko.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

On siis kevät!

Tämän päivän treeni oli kahden tunnin pyöräily ja siihen tunnin juoksu päälle. Ilma on ollut mitä keväisin, lämmintä ja auringonpaistetta - ei valittamista.

Edellinen pyöräilykerta olikin joulukuussa, joten kyllähän sitä jo joutikin istumalihaksia pyörän satulaan sovittelemaan. Aina se tuppaa olemaankin yhtä sovittamista ja tänään alla oli cyclocrossini, jonka satula ei ole ihan kaikista mukavin. Onneksi sitä pyörää oli siis vain se kaksi tuntia.

Sain pyöräilyseuraakin, mikäs sen mukavampaa! Maailma paranee kummasti parin tunnin rupattelulla ja siinähän taisi unohtua tehdä muutamat vedotkin mitä sinne leppoisan pyöräilyn lomaan oli sovitettu... Hups, älkää kertoko valmentajalle. Tai ihan sama, luultavasti itse möläytän sen heti huomisissa treeneissä, yleensä tunnustan saman tien jos olen säätänyt muuta kuin mitä treeniohjelmassa lukee. Yleensä en säädä omiani, mutta joskus käy näitä hupsis-juttuja :D

Cyclocrossilla oli mukava rullailla. Oli mukavaa siihen asti kunnes sapelisepeli näytti terävyytensä ja kumi oli taas puhki... Aargh. Ja aina takarengas! Luulen, että kykenisin nykyään ihan itse vaihtamaan puhjenneen sisäkumin - ainakin sykloon johon se on helppo saada paikalleen - mutta suurin tenkkapoo olisi varmaakin takapyörän irrottaminen ja sen takaisin paikalleen saaminen. Se on tyhmää hommaa. Haluaisin olla kiinnostunut pyöräni tekniikasta ja toiminnasta, mutta kun en vaan ole. Välillä koitan jotain opetella mutta pääni on tässä tapauksessa teflonia, ei sinne tartu mitään muistiin. Haluan vaan ajaa! No, onneksi oli sentään ehjä sisäkumi mukana ja taitava treenikaveri vaihtaa sisäkumin varmaan vaikka silmät kiinni.




Pyöräilin kotiin, päättyvän kadun päähän, siinä oli useampikin naapuri leikkaamassa puskia ja puita pihoissansa. Morjestin pyörän päältä ja kohta morjestin samat tyypit uudestaan kun lähdin juoksemaan. Ja sitten vielä kerran kun tulin juoksemasta kotiinpäin. Joskus vaan mietin, että kuinkahan pöljänä minua täällä pidetään. En nimittäin näitten kauempana asuvien naapureitten kanssa ole kuin morjestustuttu, en tiedä ovatko vaikka bonganneet takin selästä Triathlonteam226-tekstin vai pitävätkö vaan kylähulluna :D

Tänään ei ollut oikein juoksupäivä. Juoksu on aina kivaa ja nautin suosikkilajistani, joskus se vaan onnistuu nopeammin ja joskus hitaammin. Nyt taisin alkuun innostua rykäisemään liian kovilla sykkeillä ja loppumatka menikin sitten vähän toppuutellessa ja tuntui että ei kulje mihinkään. Juoksualustakin oli kovin mutainen ja märkä, kastui toinen tossu kun juoksin lätäköstä.

Järvestä alkaa kohta jäät sulamaan. Isoa railoa puskee jo, itse en tuonne menisi kävelemään mutta kyllä siellä pilkkijöitä tänäänkin on nähty.



Aamulehti on uutisoinut jäähirviöistä, järven jäälle on syntynyt jääharjanteita. Ihmeteltiin tätä ilmiötä jo ennen hirviöistä uutisointia, meillä on enää tällainen pikkuhirviö rannassa:




Pihassa puskee risujen välistä jotain vihreää, joten kyllä nyt kovin keväältä näyttää. Takatalvea lupaa sääennuste, mutta en suostu uskomaan.



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lepopäivän puuhat ja mitä mulle noin muuten kuuluu

Lauantai, lepopäivä. Lauantaille osuu usein lepopäivä, miltei aina. Nautin tästä kovin, on mukava työviikon jälkeen herätä (useimmiten) kiireettömään aamuun. Tämän aamun hitiksi osoittautui avokadoleipä. Tuli mieleen avokadoa pilkkoessani, että Manageri ei taida olla koskaan syönyt avokadoa ruisleivän päällä. Hän suhtautui ajatukseen epäluuloisesti koska avokado ei kuulemma maistu miltään, mutta ennakkoluulottomasti maistoi kuitenkin. Leipä meni nopeasti parempiin suihin ja "voi kuulemma tehdä toistekin". Liikaa kehujahan tällaisesta vegeleivästä ei kait lihansyöjä voi antaa ;-) Leipä on Vaasan jälkiuuniruispala, ainoa oikea ruisleipä tässä taloudessa. Ihanan kovaa ja pureskeltavaa. Päälle avokadoa siivuina tai muussattuna, riippuu kuinka kypsää avokado on ja kuinka jaksaa muussata, avokadon päälle vielä ripaus suolaa, mustapippuria ja sitruunaa. Niin hyvää.




Aamupalan jälkeen ei ollut kiirettä minnekään, oli ihanaa olla vaan. Siinä olemisen lomassa toki pesin pyykkiä ja siivosin keittiötä ja päällisin puolin järjestelin paikkoja. Kotityöt hoituvat nykyään salamannopeasti vasemmalla kädellä ja imurointikin vaan keskilattialta, sitä se näköjään on kun treenaa ironmanille työn ohessa. Onneksi en ole kovin pikkutarkka nipo siivouksen suhteen muutenkaan.

Oleminen keskeytyi puoliltapäivin kun piti lähteä munataksille. Kananmunia meillä syödään paljon ja ne haetaan nykyään MunaEggsPressiltä. Somerolainen maajussi ajelee ympäri Etelä-Suomea ja myy munia auton takakontista. Tykkään kovasti lähiruuasta ja munataksilla on hauskaa käydä ostoksilla! Munat ovat ulkokanojen munia. Ulkokanat pääsevät halutessaan joka päivä ulos, oli kesä taikka talvi. Munat ovat todella hyviä, ja kuulemma maku vain paranee kesää kohti mentäessä kun kanat saavat enemmän d-vitamiinia.


Tilauksessa oli 3 kennoa munia, 90 kappaletta.

Munataksilta ajettiin Nokialle Suomen Urheilupyörään ja vietiin italialainen orhi, maantiepyöräni huoltoon. Kolmen viikon päästä ollaan Italiassa pyöräilemässä ja kulkupeli täytyy olla iskussa.

Italiaano viedään hoitoon, pääsee pian kotimaisemiinsa!

Urheilupyörästä autokauppaan. Käytiin Tampereen Autocenterissä katsomassa Land Rover -valikoimaa. Discovery Sport on auto, jolla tykkäisin ajaa. Kuvan tosin otin vähän vanhemmasta yksilöstä. Siellä se oli uusien autojen keskellä ihan kotonaan. Tyylikäs vanha herraskainen biili :)

Ylempänä olevasta kuvasta muuten näkee, kuinka näppärästi pyörä kulkee Land Rover Discovery 4:ssä. Yksi takapenkeistä vaan nurin niin pyörä sujahtaa siihen koloon pystyyn niin että renkaita ei tarvitse irrotella. Triathlonharrastajan onni on korkea auto!


Autocenterin valikoimaa, uutta ja vanhaa.

Autokaupasta ruokakauppaan. Ruokaa niin maan perusteellisen paljon, niin ettei sinne heti tarvitse mennä uudestaan. Ruokakaupassa käynti on kyllä melkolailla tylsintä puuhaa mitä tiedän.

Treenit on sujuneet aika hyvin. Olen saanut tehtyä kaiken mitä on ohjelmassa ollut kohtuullisen tiukoista aikatauluista ja pitkistä työpäivistä huolimatta. Kokonaiskuorma on ollut aika iso, mutta siihen tuli pikku tauko viime viikonloppuna kun olin vähän kipeänä. Perjantai-iltana uinnin jälkeen tuli korva kipeäksi. Tämän kevään vikalistallani (urheilijalla tuntuu olevan vikalistalla olevien vikojen määrä suurinpiirtein vakio, viat saattaa vähän vaihtua mutta aina on jotakin) on ollut uinnin jälkeen korvaan tuleva alipaine. Kipeää tekee mutta ei sinänsä estä treenaamista. Lauantaina lähdin Goexpo-messuille vaikka olo oli vähän nuutunut. Päivän mittaan mietin, että olenkohan tulossa kipeäksi. Illalla mittasin kuumeen, ja olihan sitä lämpöä vähän. En edes muista koska viimeksi olisi ollut lämpöä, ainakaan kahteen vuoteen ei ole ollut. Kaiken kukkuraksi myöhemmin vielä ihmettelin turvonneita ja pilkullisia käsivarsia ja kipeitä ranteita. Kas, nokkosrokkohan se. Allerginen reaktio jostain syystä, ei muuta kuin antihistamiiniä kehiin. Ihme sattumuksia, periaatteessa nuo vaivat eivät välttämättä liittyneet toisiinsa, mutta kätevästihän se siinä meni kun samalla treenitauolla sai levättyä kaikki vaivat pois.

Muutama treeni jäi välistä, mutta torstaina pääsin taas triathlonjumpalle, tai juNpaksi sitä meillä kutsutaan. Kivasti sieltä tulikin kroppa kipeäksi treenistä, viimeistelin lihaskivut eilen juoksulla ja uinnilla. Terve lihaskipu on mahtavan hieno tunne treenitauon jälkeen!


Eilen jätin nastakengät jo odottamaan ensi talvea ja juoksin tavallisilla lenkkareilla, kylläpä oli kepeän tuntuista. Ilma oli kerrassaan ihana, juoksu oli (kerrankin) mukavuusalueella 140:n sykkeellä ja tossu nousi iloisesti. 

Huomenna on ohjelmassa kolmen tunnin treeni ja ensi viikolla onkin taas vähän enemmän määrää tiedossa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Yoogaia-kokeilu, sinullekin

Ollapa notkea kuin kissa ja taipuisa kuin pajunvitsa! Joskus tuntuu, että todellisuus omalla kohdallani on jossain hylkeen ja rautakangen välimaastossa. Olin ennen notkeampi, nyt kun liikun enemmän niin olen muuttunut kankeammaksi. Lihashuollon puutettahan se. Venyttelen kyllä, mutta liian vähän. Tuppaa unohtumaan ja jäämään muitten juttujen jalkoihin kun muutenkin on koko ajan kaikenlaista.

Sain mahdollisuuden kokeilla pätkän Yoogaia-nettipalvelun tarjontaa. Olen joogannut ja venytellyt Yoogaian tahdissa aikaisemminkin, ja pidin palvelusta. Nettipalvelu säästää aikaa kun kotoa ei tarvitse erikseen lähteä minnekään. Jumppamatto lattialle ja koneelta tunti auki, niin helppoa se on. Palvelussa on aikaisempaa kokeiluuni verrattuna uutta tallenteet. Eli viimeisetkin "en ehdi" selityksen rippeet meni siinä, tallennetun tunnin voi kliksauttaa päälle koska vaan eikä tarvitse kotonakaan olla tiettyyn aikaan joogamatolla.

Venyttelin maanantaina Pirkkahallin juoksutreeneissäkin.

En pidä kiireestä mutta viime aikoina on pakostikin ollut aikatauluhaasteita. Työn ja treenin yhdistäminen on käynyt työstä. Tähän saumaan tallennetunti sopi paremmin kuin hyvin, eilen syvävenyttelin yhden Yoogaian tunnin verran kun oli sopiva kolo illalla. Silmäilin samalla telkkaria, että ihan mikään zen-ommm-rauhoittumistunti se ei ollut, mutta tällä kertaa meni näin.

Yoogaian tuntivalikoima on laajentunut hurjasti siitä, kun joskus vuosi sitten sitä ensimmäistä kertaa kokeilin. Nyt löytyy putkirullausta, keho&mieli-tunteja, niska-hartiajumppaa ja kaikenlaista jännää! 

Minä en erota astanga- ja hathajoogaa toisistaan, eli mikään kokenut joogaaja en ole, tavallinen tallaaja pikemminkin. Kundaliinijoogan tiedän, koska kundaliinijoogakoulussa kävin viime vuonna kun voitin sinne kuukausikortin. Se oli aika henkistä ja mielenkiintoista ja joskus hämmentävääkin. Hyvä olo siitä tuli vaikka välillä olinkin vähän ihmeissäni.

Venyttely juoksun lomassa ei ollut helppoa ja mukavaa
vaan ihan kaikkea muuta.

Yoogaian tunneista löytyy jokaiselle jotakin, ihan nuo venyttelyt ja niska-hartiat ymmärtää varmasti jokainen ja muillekin tunneille kannattaa osallistua. Itselleni on jäänyt mieleen Yin-joogatunti, jonka haluan ehdottomasti taas kokeilla. Tunnilla ollaan pitkään samassa asennossa rentona, hengitetään ja rauhoitutaan. Pääasia on olla yrittämättä venyttää, olla vaan. Yin-jooga avaa sidekudoksia ja olin yllättynyt, kuinka hyvin venyi kun ei yrittänyt lainkaan venyttää. Yleensähän venytykset tuppaavat olemaan väkinäistä puserrusta ja hengittäminenkin unohtuu kun lihakset ovat niin kireät. Yin-tuntia suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Pääsin testaamaan Yoogaiaa suosittelumarkkinoijana Buzzadorin kautta. Koska ideana on suositella palvelua, sain myös koodin jolla te kaikki pääsette kokeilemaan Yoogaiaa: Rekisteröidy Yoogaia-palveluun ja käytä kampanjakoodia YOOGAIATRIAL2015, saat 14 päivän ajan joogatunnit. Koodi on voimassa 1.4.2015 asti.

Kokeilkaa ihmeessä, tämä ei maksa mitään eikä velvoita ketään mihinkään. Jos on kiire niin kuin minullakin niin kokeile edes vartin mittainen taukojooga!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pirkan hiihto 2015

Puolipirkka 45 kilometriä vapaalla tyylillä on nyt takana, raskasta oli, huh sentään! Ylämäet oli aikamoista puuroa, onneksi taas lähtiessä ei tiennyt mitä tuleman pitää.

Sää oli ihan mukava, lämmin ja aurinkokin melkein iltapäivällä pilkahti. Lunta oli paikoin hyvin ja paikoin vähän vähemmän. Pirkan hiihdon talkoolaiset olivat kyllä tehneet ison työn että koko hiihto saatiin järjestettyä. Tienylityskohdissa lapiomiehet lapioivat lunta reitille minkä ehtivät. Joillain metsäisillä pätkillä jostain kohtaa melkein maata pilkisti näkyviin, että vähän varovainen sai olla. Muutenkin baanat ovat aikaisempina vuosina olleet paljon leveämmät kuin nyt, mutta näillä mentiin ja oikein hyvä hiihtohan siitä tuli.



Tässä olen vielä virkeä ja täynnä energiaa!
Kiitos kuvasta Sarille.

Hiihto meni omaa tasaista vauhtia, kun en muutakaan osaa. Alussa sykkeet olivat vähän yläkanttiin, mutta niin se on aina kun ryhmässä lähdetään ja pitää vaan mennä porukan mukana. Kun pääsin hiihtämään omaa vauhtiani, sykekin tasaantui. Ylämäessä olen ottanut maksimisykkeen 169 Lintuharjun nousussa, se on minulle aika kova syke hiihdossa. Ylämäkiä tuohon puolikkaan Pirkan hiihdon reitille osuu aika mukavasti. Minulle on kerrottu, että Pirkan hiihdon alkupätkä on paljon helpompi. Kuulemma pelkkää alamäkeä. En tiedä, mutta jos tänään minulta olisi maalissa kysytty, että hiihdänkö ensi vuonna tai edes joskus 90 kilometriä, spontaani vastaukseni olisi ollut että en ikinä. Onneksi kukaan ei kysynyt, kun yleensä joudun syömään sanani noissa "en ikinä" -jutuissa :)


Puolipirkan korkeuskäyrä.

Aluksi olin innoissani, kun sain kerrankin hiihtää sitä vauhtia mitä huvittaa eikä sykkeitä tarvitse vahtia. Se taisi olla kivaa siihen asti kun reisissä alkoi ylämäet tuntua... Kun oli vielä 15 kilometriä matkaa maaliin, olisin ollut jo ihan valmis lopettamaan hiihtelyt. Olin siinä kohtaa kai aika puhki. Sitten kun matka taittui ja olikin enää alle 10 kilometriä maaliin, sain jonkun virtapiikin ja vähän tehoa lisää. Loppumatka menikin jo sitten mitä jaloista lähti kun ei enää tarvinnut säästellä.

Alla olevassa kuvassa olen maalissa. Olin niin puhki että en meinannut jaksaa hymyillä, pinnistin kuitenkin kuvaan iloisemman ilmeen.




Aikaa 45 kilometrin hiihtoon kului tänä vuonna oman kellon mukaan (virallisia tuloksia ei vielä omalta osaltani ole) 4:19. 

Toissavuonna kamalassa puurokelissä hiihdin aikaan 4:13 ja sitä edellisenä vuonna hyvässä kelissä mutta erittäin heikolla hiihtotaidolla aikaan 4:10. Tästähän voisi päätellä hiihtokuntoni laskevan kuin lehmän häntä, mutta kyllä tässä joku logiikka on. Lumeton viime vuosi näkyy taidoissa vieläkin, kun olen vasta neljä vuotta sitten alkanut opetella hiihtämään vapaalla tyylillä, välivuosi ei todellakaan kehittänyt hiihtotaitoa vaan taisin ennemminkin unohtaa kaiken. Tänä vuonna lumi oli kohtuullisen märkää ja laittoi sen verran vastusta, että ennätysaika jäi haaveeksi.

Ajasta viis, treeni oli hyvä ja reidet on nyt tyhjennetty Kyröskosken ja Tampereen välille.