maanantai 18. toukokuuta 2015

Kliks sanoi hulluusnappi

Hupsista vaan kliksautin itseni mukaan SM-duathloniin sunnuntaille! Vähän lyhyellä varoitusajalla tuli koko kisa mutta olen vähän ex tempore -tyyppi välillä muutenkin. Ihan kaikkia tekemisiä ei kannata aina niin tarkkaan harkita, voi tulla iloisia yllätyksiä ja hienoja kokemuksia kun ei stressaa liikaa!

Olen osallistunut SM-duathloniin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2011. Olin ostanut juuri maantiepyörän jolla juuri ja juuri uskalsin ajaa. Ensimmäistä kertaa olin maantiepyörän päällä huhtikuun puolessavälissä ja heti toukokuussa SM-duathlonissa :D Ja elämäni ensimmäisessä SM-kisassa samalla. En osannut edes pyörän vaihteita kunnolla käyttää! Olin viimeinen, huippuhauskaa oli silti ja kisasta jäi tosi kivoja muistoja ja hyvä mieli. Kisaraporttikin löytyy täältä, pitää vaan kelailla sivua alaspäin kun tuolla meni aina useampi postaus mennyt yhdelle sivulle.

Viime vuonna olikin onnistumisen paikka, voitin omassa sarjassani SM-kultaa. Se tuntuu vieläkin ihan käsittämättömältä. Tiedän, että duathloneissa ei yleensä ole paljoa osallistujia ja että Suomessa on paljon kovempiakin menijöitä kuin minä, mutta tuona päivänä kävi noin. Olen vieläkin hämmentynyt ja niin onnellinen, en unohda sitä tunnetta ikinä! Se hetki kruunasi kaikki epämiellyttävät ja talven pimeällä ja vesisateella tehdyt treenit, ne hetket kun ei olisi huvittanut mutta olen kuitenkin mennyt treenaamaan. Sinä päivänä onnistuin: juoksu kulki, pyörä kulki ensimmäistä kertaa elämässäni kuin unelma, kisassa minulla oli sellainen tunne että joku muu polkee pyörääni, miten se oikein menee niin kovaa. Liikutun vieläkin kun palaan ajatuksissani siihen päivään - että tällainen tavallinen pulliainenkin voi joskus voittaa! Olen aina suomenmestari SM-duathlonissa N40-sarjassa vuonna 2014, sitä ei kukaan koskaan ota pois.

Maalisuoralla voittajana. Olen päässyt kokemaan tämän.

Eli "ei mitään paineita" nyt sitten :D Ihan hyvillä mielin olen lähdössä kisaamaan, olen paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten ja kyseessä ei ole pääkisa. Hyvä kova treeni siitä tulee ja kisakokemusta lisää!

Me SUPin kanssa odotetaan jo sunnuntaita!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

5 tunnin lenkillä ehtii miettiä miten lausutaan Saucony

Tänään oli ohjelmassa taas pitkää treeniä. 4 tuntia pyörää ja päälle tunti juoksua, koko setti hyvin maltillisilla sykkeillä. Pyörällä sykkeen piti olla 125, se on kyllä melkoista hitailua ja tuntuu että tampereen seudun kaikki fillaristit painaa letkassa ohi :) En anna sen haitata, luotan siihen että hiljaa hyvä tulee. 

Sää oli ihan kiva reilu kymmenen astetta, toki lämpimämpikin jo tähän aikaan vuodesta kelpaisi. 

SUP valmiina lähtöön.

Ajelin saman lenkuran kuin mitä torstainakin porukalla ajettiin (edellinen postaus), laskeskelin, että saatan jopa ehtiä sen neljään tuntiin ajaa vaikka sykkeen piti olla matala. Sehän menikin melkein nappiin, 3 h 50 min oli saldona kotiovella, 87 km. En lähtenyt ajamaan kymmenen minuutin sakkolenkkiä lisäksi, ei tämä niin vakavaa ole. 

Maalaismaisemaa

Pyörän päälle juoksuun. Laitoin jalkaan uudet Sauconyt, ja ne on nyt hyväksi todettu! Aluksi oli vähän säätämistä kun lenkkareissa oli nauhat ja solmin ne liian tiukalle, piti pysähtyä löysäämään. Juoksen mieluusti pikanauhoilla enkä yleensä säätelekään niitä yhtään. Maratoninkin juoksin pikanauhoilla. Onkohan se tottumiskysymys, muistelen että ennen kuin olin pikanauhoista kuullutkaan, lenkkareitten solmiminen oli oikea ohjelmanumero. Ei saa olla liian kireällä eikä liian löysällä. Nykyään pikanauhoilla kireys on aina hyvä.


Näkyvät tossut on ainakin!

Lenkkareita ostaessani Saucony oli minulle aika lailla tuntematon merkki. Olen tykännyt juosta New Balanceilla, Adidaksilla ja On Runningeilla - en sentään yhteen merkkiin ole jämähtänyt. Myyjä jutteli minulle sausoneista ja olen nyt monta päivää itsekseni ihmetellyt että ei hyvänen aika ei kai sitä noin lausuta. Se lausutaan saukoni mun mielestä! Googlasin, ja kyllä ne on saukonit on. Suomalainen versio ääntämisestä siis. Ei taida kukaan Suomessa Nikeäkään lausua niin kuin se kuuluisi - naiki. Saucony lausutaan siis kuin "sock-a-knee". On tämä kai epäselvää muillekin ollut, sen verran monta hassua juttua googletellessa löysin :) Wikipediakin kertoi, että Sauconyllä on joskus lukenut kenkälaatikossa 'sock a knee' muistuttamassa oikeasta ääntämisestä. Tällaisenkin kysymyksen muun muassa löysin:
"How the hell do you pronounce this? You know that sneaker company Saucony? I just bought a pair for working out yesterday, and then i realized that I really have no clue how to pronounce the name. Anyone?"




Googletellessani löysin myös listan: 20 asiaa, mitä et tiennyt Sauconystä (en minäkään). Tässä muutama, tsekkaa loput linkistä jos kiinnostaa:
-merkki perustettiin vuonna 1898 - aika vanha merkki siis jo!
-Sauconyn nimi tulee Pennsylvaniassa sijaitsevasta Saucony Creek -joesta.
-Saucony valmisti aluksi lasten kenkiä. Myöhemmin kenkiä valmistettiin astronauteillekin.
-vasta 1970-luvulla Saucony alkoi herättää huomiota mediassa ja tulla tunnetuksi.
-Sauconyn kengät ovat vegaanisia (!), niissä ei ole käytetty eläinperäisiä materiaaleja.
-The correct pronounciation of Saucony is "sock-a-knee". Muistakaa, ei siis sausoni!

torstai 14. toukokuuta 2015

Helatorstain pitkispyörä naisenergialla

Arkipyhä, treenaajan onnenpäivä! Helatorstain kunniaksi ajeltiin tyttöporukalla pitkä pyörälenkki rauhallista vauhtia. Kilometreillä ja vauhdilla ei pidetty väliä. Ainoastaan sillä oli väliä että kevyeltä pitää tuntua ja kaikilla pitää olla kivaa. Niin ja kahvilla on pysähdyttävä!




Lähtö lenkille oli Nokialta ja kierrettiin Pyhäjärveä Säijän, Lempäälän, Vesilahden ja Tottijärven kautta niin että lenkin pituudeksi tuli suurinpiirtein 90 kilometriä.

Kahveet mentiin juomaan Vesilahden kirkonkylälle Pizzeria Makasiiniin. A-luokan kaffepaussipaikka! Olin siellä ensimmäistä kertaa ja ehdottomasti menen toistekin. Pihassa vastaanotti ihastuttava vahtikoira jota sai rapsuttaa ihan niin pitkään kuin jaksoi.


Näin ihana miljöö oli kahvilassa, paljon pieniä kauniita yksityiskohtia:


Sitten kahvilaan tuli joku häröporukka....



Otettiin porukalla yksi pizza, kaikki saivat yhdet slaissit. Ihan älyttömän hyvää pizzaa, suosittelen vaikka ihan vartavasten ajelemaan Makasiiniin syömään.


Ja sitten tietenkin vohvelia. Olin kuullut puhuttavan Vesilahden vohvelikahvilasta ja olihan tuo nyt hyvää! Myös palvelu oli ihastuttavaa! En lakkaa kehumasta tätä paikkaa :)

Ihana juoda kahvi noin söpöstä kahvikupista.

Pyöräparkki.

Paluumatkalla valmentajakin "sattui" (?! :D) ajamaan ohi ja saatiin otettua kunnon ryhmäkuva. Porukasta muuten puolet teki matkaennätyksensä lenkillä, eli tämä oli kyllä erityisen hieno päivä! 



Vastatuuleen sai tänään puskea ihan kunnolla. On se ihme homma: mietin että jos olisin yksin ajanut siinä tuulessa, olisi harmittanut niin vietävästi. Nyt ei harmittanut yhtään vaikka olin vetohommissa moneen otteeseen! Ihan eri fiilis ajaa porukassa kuin yksin.

Kaikki hymyilivät vielä lenkin päätyttyäkin (itseänihän hymyilyttää vieläkin :D). Kippisteltiin Gainomaxeilla lenkin päätteeksi!

Tällainen on hyvän mielen lenkki!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Iloisesti hämmentynyt

Iloisesti hämmentynyt olen siitä, miten kroppa toimii. Jalat lauantain puolimaratonista ihan soosina kävin maanantaina urheilukentällä juoksutreeneissä ja sen jälkeen ajoin 38 kilometrin tempoajossa ennätykseni. Parannus viime vuoden ajasta 2 minuuttia 43 sekuntia! 

Jalat tosiaan olivat melko jännän tuntuiset lauantain puolikkaan jälkeen. Erityisesti etureidet ilmoittelivat olemassaolostaan, jota vähän ihmettelin. En tiedä minkälaisella tekniikalla Ideaparkissa on raastettu menemään... Tuntui, että jalat on melkein kipeämmät kuin maratonin jälkeen!

Etureisistä huolimatta suuntasin maanantaina työpaikan juoksukerhon Maratuunarien treeneihin urheilukentälle. Luulin pääseväni vähällä kun olin sentään kisannut lauantaina. En päässyt. Luulin, että minun ei tarvitse mennä Triathlonteam226:n harkkakisatempoon juoksutreenin jälkeen. Luulin väärin. 



Juoksutreeneissä palauteltiin ensin kevyesti tekniikkajutuilla - jalkojen hermotus ei tuntunut pelaavan yhtään ja tekniikkadrillit tuntuivat väsyneiltä. Sitten vähän venyteltiin (aijai!) ja hypittiin kyykkyhyppyjä ylös alas, eteen ja taakse (vielä enemmän aijai!). Sitten vielä nousevavauhtisia nelisatasia ja satasia ja vaikka mitä. Tuskanhiki otsalla.

Yritin ehdottaa, että voisin mennä harkkakisaan vaikka kääntöpaikkatolpaksi, mutta valmennusjohto ei kuunnellut. Ajamaan vaan! 

Tuli vähän kiirekin treeneistä toiseen ja suoraan sanottuna oli vähän paha olokin. Muistelin, että seurakaveri Jiri tästä asiasta juuri kirjoittikin... Tempon luonteeseen siis kuuluu pikkusievä pahoinvointi, eli en anna sen häiritä :D



Tempoilijoita

Harkkatempoon osallistui paljon porukkaa, mikä on hieno juttu. Mitä enemmän osallistujia sen mukavampaa! 


Ennen kisaa irtosi hymyäkin!

Ennen lähtöä olin varma että tästä tulee kaikkien aikojen pohjanoteeraus, mutta kun pääsin irti, niin sittenhän se pyörä alkoi mennä omalla painollaan sitä vauhtia mitä se meni. Ihan hyvää vauhtia omaksi yllätykseksenikin. Vaikka välillä tuntui vastatuulikin olevan. Nopeusmittaria en matkalla katsellut, mutta tuntui siltä kuin olisin mennyt kovempaa kuin ennen. Jaloissa olikin yllättävästi vielä voimaa. Mikä huikeinta, poljin alamäkiinkin vauhtia lisää! Ennen olen aina vaan lasketellut... 

Ihmeellisintä oli se, että pyöräily ei varsinaisesti tuntunut ihan kovin pahalta. No, muutaman kerran oksu kävi suussa mutta muuten ihan ookoo! Ihan juttelinkin kaverin kanssa matkalla. Ajettiin niin samaa vauhtia että ohiteltiin vuoronperään toisiamme. Minä jäin selvästi ylämäessä (ei sitä voimaa jaloissa vielä tarpeeksi ole) ja otin taas kiinni alamäessä ja tasaisella. Oli se hassua :) Olen tottunut olemaan ohitettava mutta nyt sain polkea melko pitkään ennen kuin letkaa alkoi painaa ohi. Umpikiekot vaan suhisi kun kovat pyöräilijät pyyhälsi ohi!

38 kilometrin tempo kulki aikaan 1:12:34, keskivauhti 31,4 km/h. Herramunjee vieläkin tulee mieleen että onko siinä tullut jokin virhe. En ole ikinä ennen ajanut noin kovaa. 

Seuraavana päivänä jalat olivatkin jo tasaisemmin soosina, ei ollut enää pelkät etureidet. Istuminen oli vaikeaa, kävely oli vaikeaa, venyttelyä ei oikein uskaltanut edes ajatella. Tänäänkin sama jäykkäjalkaisuus on jatkunut.

Pikkujuoksulla ehdin tänään käymään ja sitten urheilukaupassa ostoksilla. Sportia-Pekassa Lielahdessa oli hyvä palvelu ja sieltä lähti mukaan upouudet juoksutossut. Näin nätit:


Saucony Kinvara 5

Hullaannuin niin että tutut ja turvalliset lenkkarimerkit vaihtuivat ihan uuteen: Saucony. Sauconyn Kinvara 5:t istuivat jalkaan kuin sukka. New Balancen tossut tuntuivat myös todella hyviltä, mutta aivan erilaisilta. Juuri nyt tämä tossu tuntui oikealta (saattaahan toki olla että jossain vaiheessa kotiutan vielä New Balancen 880:tkin...).


Keltaiset <3 Ihanaa kun lenkkarit on nätit!

Nämä tossukat pääsevät katselemaan Frankfurtin maisemia heinäkuussa!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Triathlonin SM-sprintin huudeilla Himoksella

Himoksella järjestetään 13.6.2015 triathlonin sprinttimatkan SM-kilpailu. 

Matkat sprintissä ovat seuraavat: uinti 750 m, pyörä 20 km ja juoksu 5 km.

Kävin tänään paikan päällä ihan itte kattomassa! Tallennettiin homma myös videolle, käykääs kattomassa täältä.

Kiva aurinkoinen päivä Himoksessa

Kisakeskus näytti rakentuvan aivan rannan tuntumaan. Työmaa on vielä kesken mutta hieno siitä tulee! Kaikki on kompaktisti yhdessä nipussa, ei pitkiä siirtymiä minnekään. Majoituskapasiteettia Himoksella riittää. Voi majoittua etukäteen mökkiin tai hotelliin tai jäädä kisan jälkeen lomailemaan.

Seison tulevassa kisakeskuksessa. 

Uinnin lähtöpaikka on melkolailla tästä kohtaa alempaa rannasta. Heti vieressä on rantasaunat, joihin kilpailijoilla on kisan jälkeen pääsy.

Kuivaharjoittelin jo käsivetoa.

Tuossa takana näkyvässä rakennuksessa on muuten Suomen suurin vessa :D Sata vessaa, ei pitäisi olla jonoa! Nyt ne olivat lukossa, olisin muuten mennyt katsomaan, täällä on niistä juttua. Koppien seinillä on kuulemma värikkäitä lausahduksia ja ulkopuolella on kuvausseinä jossa voi napata itsestään selfien:)

Näin iso vaihtoalue! Kattokaa!

Perhe, ystävät, naapurit ja kaikki muutkin kannustusjoukot pääsevät seuraamaan kisaa ja vaihtoalueen säpinää hulppeasta terassiravintolasta aitiopaikalta. 

Terassi Riemun yläkerrasta näkee kauas.

Vaihtoalueen viereen hotelli Himoksen viereen tulee toinen terassi, josta voi kannustaa kilpailijoita aivan kisakeskuksen ytimessä. Jos tulee nälkä, hotellin vieressä on ravintola Tupa josta saa ruokaa.

Hotellin eteenkin tulee terassi.

Pyöräreitillä melkein harmitti ettei tullut otettua pyörää matkaan, olisi ollut kiva käydä testaamassa reitti. Tasaista on, siitä ainakin minä tykkään. 



Maisemat on komeat, niitä voi katsella jos ehtii. En tiedä ehtiikö sprinttimatkalla, sen verran sähäkkää menoa se on.


Tottahan toki juoksureittiäkin piti testata. Ai että tuli jo vähän kesä- ja kisafiilis!


Hyväksi todettu.

Kisaan voi ilmoittautua Team226:n sivuilla

"Älä oo mikään vellihousu vaan ilmottaudu heti mukaan!"

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ideaparkin puolimaraton 2015

Tänään Ideaparkissa Lempäälässä Tampereen kupeessa juostiin puolimaraton ja kymppi Ideaparkjuoksu-nimisessä tapahtumassa.

Olen juossut Ideaparkissa ensimmäisen puolimaratonini vuonna 2011, joten reitistä oli jotain hämäriä muistikuvia. Ei mikään nopea reitti ainakaan, sen muistin. Vuoden 2011 Ideapark-juoksu on raportoituna lyhyesti täällä.

Ideapark-juoksu juostaan yhtenä kierroksena. Lähtö ja maali on Ideaparkissa, juoksu kulkee Lempäälän keskustan läpi ja matkan varrella on myös paljon avaraa maalaismaisemaa. Suurin osa matkasta juostaan asfaltilla, mutta välillä on myös hiekkatieosuuksia. 

Päivä alkoi sillä, että heräsin vasta vähän ennen kymmentä. Startti oli klo 13, mutta olin kyllä ajatellut, että aamulla olisi vähän enemmän aikaa. En ollut katsonut mitään juoksukamojakaan valmiiksi, kun ajattelin että aamulla on hyvin aikaa ja herään varmasti hyvissä ajoin ilman herätyskelloa. Nukkumaan menin puoli kahdeltatoista, joten arvioin, että varmaan siinä kahdeksan - puoli yhdeksän aikaan heräilen. Ja mitä vielä, nukuin siis reilut 10,5 tuntia sikeästi! Taisi olla univelkaa... Mutta hyvin ehdin silti. 

Lähdössä palelin autossa ja vaihdoin vielä lyhyistä juoksutrikoista pitkiin sekä laitoin takinkin pitkähihaisen juoksupaidan päälle. Oli nimittäin kylmä ja tuuli niin maan mainiosti! Mietin, miksi lähdin. Onneksi kuitenkin muistin, että tykkään juoksemisesta :)



Lähtöhulinaa. TT226-porukkaa oli useita lähdössä juoksubaanalle.

Puolimaratonille ilmoittautuminen tapahtui vähän ex tempore edellisenä päivänä. Pari työkaveria oli lähdössä juoksemaan, joten taisin tempoutua puolimaratonhenkeen mukaan puolivahingossa. Olin kyllä kysynyt maanantain treeneissä valmentajalta, että pitäisikös tässä juosta jokin puolimaraton. "Saat juosta jos haluat", oli vastaus. Kun kysyin, onko pakko, vastaus oli "ei ole pakko". Kääk, ihan itsekö pitää päättää! Jos minut olisi määrätty juoksemaan tai olemaan juoksematta, olisin rauhassa voinut kapinoida päätöstä vastaan :D

Mietin kaikkea hullua. Listaan teillekin alle luettavaksi (tyhmät) kysymykset ja vastaukset itselleni.
  • Jaksanko edes juosta niin pitkää matkaa. No hei, varmaan jaksan. Haloo! Kun en vaan pitkään pitkään aikaan ole juossut juurikaan kymppiä pitempää juoksua niin oli jotenkin päässyt unohtumaan.
  • En juokse ennätystä, kannattaako mennä juoksemaan. No varmana kannattaa. Tämähän on treeni eikä mikään pääkisa! Aina ei voi juosta ennätyksiä, joskus vaan pitää nauttia tekemisestä.
  • En ole juossut vauhtikestävyysalueella kovin pitkää matkaa. Treeni kun on keskittynyt Ironmanin pohjien rakentamiseen. Ja mitä sitten jos en ole juossut sillä alueella. Nyt mennään vähän kehittämään sitä. Tämä on treeni. T-r-e-e-n-i.

Miettiiköhän kukaan muu tällaisia? Kaikista hulluinta tässä on se, että tykkään juoksemisesta valtavasti ja välillä on niin kiva juosta niin lujaa kuin lähtee kun muuten omissa treeneissä joutuu jarruttelemaan ja vahtimaan sykkeitä ettei ne nouse liikaa. Niin ja muutenkin, minä, positiivinen ihminen, vellon tuollaisessa sopassa :) Ajattelin kaikki asiat läpi ja tulin järkiini. Lappu rinnassa on se joka laittaa miettimään urpoja. Pitää mennä vaan!


Koitan hymyillä vaikka palelee.

Lähtöpaikalla kajautettiin kannustushuuto Triathlonteam 226:lle. Siitä sitten baanalle! Lähdin yhtä matkaa 1 rkl liikuntaa -blogin Riikan ja muitten kanssa. Alkuruuhkaa on aina Ideaparkissa, reitti on alussa kovin kapea. Ohitteluksi meni ja porukka hajaantui.


Go TT226!

Ei siinä mennyt kuin muutama kilometri kun kroppa lämpesi ja juoksu oli vaan ihan älyttömän kivaa. Fiilistelin iPodista hyviä biisejä ja nautin!


Välituuletus matkalla.

Juoksin ihan fiiliksellä, en katsonut aikaa tai vauhtia. Sykettä kurkkasin välillä, mutta kun se täsmäsi aina olotilan kanssa niin en sitäkään vahtinut sen enempää. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Eli jos olo alkaa tuntua ikävältä niin sitten vauhtia pois. Se toimii aina. Juostessa oli varma olo, mietin, että ihan sama mikä aika tulee, mutta vihdoinkin kestävyys alkaa olla sillä tasolla, että tiedän että jaksan ihan varmasti. 

Vuodesta 2011 juoksun tunnelma oli muuttunut: matkan varrella oli muutama bändi! Siis hei Lempäälässä! Tosi hienoa! Ja oli myös kannustajia ja lapsia heittämässä ylävitosia. Kannustajia täällä Suomessa on edelleen vähän, ja mieluusti kannustetaan vain omia tuttuja, mutta sanoisin että ehkäpä siinäkin jokin on muuttumassa. Minuakin kannustivat täysin tuntemattomat ihmiset. Se on kivaa ja siitä juoksija saa virtaa, kannustakaa vaan kaikkia!

Minut juoksi kiinni ja ohi Uinti, pyörä & juoksu -blogin Katri. Tiesin, että Katri on hyvässä kunnossa ja peesissä kannatta pysyä jos vaan jaksaa. Sopivaa vauhtia mentiinkin, oli mukava juosta kun on tuttu selkä näkyvissä. 

Juoksin Triathlonteam 226 -seuran takki päällä ja sain hauskan kommentin ohi juoksevalta miesporukalta: tiedustelivat, olenko jo ensin aamulla käynyt uimassa ja pyöräilemässä :)

Seuraavassa kuvassa on enää 100 metriä maaliin. Viimeinen ylämäki ja maalisuora on mutkan takana. Ensin tuuletin kuvaajille, mutta sitten päätin pistää vauhtia tossuun ja ottaa loppukirin. Olin koittanut loppukiriä jo jonkin aikaa sitten, mutta pysäyttävä vastatuuli esti aikeeni, vauhti ei varmasti ainakaan kasvanut. Kylmä muuten ei ollut matkan varrella koko aikana, eikä oikeastaan liian kuumakaan. Lämmin oli niissä kohdissa mihin ei tuullut, mutta olin silti tyytyväinen vaatetukseen. Hanskat riisuin puolessa matkassa taskuun.


Tässä tullaan jo maalisuoraa.
Maaliintulotuuletus keskeytyi kun piti tarkistaa loppuaika :D

Niin ja loppuaikakin oli yli odotusten: 1:51:37. Tokaparas aika ikinä! 

Maalipussukassakin oli kaikkea mukavaa. Tosin yksi huomautus järjestävälle taholle: juoksija jaksaa kyllä syödä paaaljon isomman suklaapatukan kuin tuon...