keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Sellainen päivä tänään, aamusta iltaan.

Tälle päivälle oli töiden lisäksi kaksi ohjelmanumeroa: juoksutreeni ja hieronta. Päivä siis vaati aikataulutuksen. Töissä on liukuva työaika ja lenkin voi tehdä koska vaan mutta hieroja on jämptisti klo 17:15. Vaihtoehtona oli siis tehdä juoksu aamulla ennen töitä ja mennä hierojalle suoraan töistä tai sitten mennä ensin töihin, lähteä ajoissa kotiin, käydä juoksemassa ja mennä hierojalle. Illalla nukkumaan mennessäni en ollut ihan varma kummin teen, mutta asia oli selvä aamulla kun ei mitenkään huvittanut mennä tekemään vetoja puoliunessa :) Toki joskus teen juoksutreeninkin aamulla, mutta nyt kun ei ollut pakko niin en alkanut aamulla rehkimään.

6:20, kello herättää. Noin suurinpiirtein, ihan tarkkaa aikaa en huomannut katsoa kun herään wake up lightin valoon. Aamutoimet on tehokkaat, olen 6:45 matkalla töihin. Poppi soi radiosta ja on mukavaa kun on lunta maassa.

7:00 töissä. Aamukahvia koneeseen ja aamupalan, kananmunia ja vihanneksia, syön samalla kun alan ihmetellä päivän juttuja.



Päivä kuluu aika haipakkaa. Taas tuli erilainen päivä kuin mitä olin etukäteen suunnitellut. Usein menee niin, että tulee uusia päivänpolttavia asioita edellisten tilalle ja priorisoinnit menee uusiksi.


Klo 10:00 aamukahvia lisää ja aamupäivän välipala. Puolikas avokado, kiivi, chian siemeniä ja rahkaa. Syön töissä omia ruokia. Se vaatii vähän valmisteluja, mutta sujuu aika näppärästi nykyään. Työpaikkaruokalana on amica ja kyllästyin vuosi sitten siihen kun hinnat aina vain nousi ja laatu huononi. Olin monta kertaa viikossa lounaalla ärtynyt kun en löytänyt oikein mitään syötävää - ja minä en edes ole mitenkään nirso. Ruokalan ruuan jälkeen oli usein pian uudestaan nälkä tai sitten vatsassa kipristeli. Haluan syödä hyvänmakuista ja mahdollisimman puhdasta ruokaa. Tämä yhtälö toteutuu kun itse tekee. Syön hyvin ja lounaalla on nykyään kivaa :)



11:30 lounas, kana-riisihässäkkää, ruusukaalia ja salaattia missä on punakaalia ja keltaista paprikaa. Parhaita päiviä ovat nämä kun on värikkäät eväät! Omalla osastolla moni muukin syö eväitä niin aina on lounasseuraa.

13:00, hommaa on kaikenlaista ja muistan vasta nyt että jälkkäriksi oli Managerin eilen pyöräyttämää pannukakkua! Minulla ei ole koskaan jälkkäriä, joten tämä oli iloinen yllätys. Haen pannarin jääkaapista ja se katoaa sellaisenaan kylmänä nopeasti parempiin suihin. Hyvää oli.

14:30 muistan, että niin, josko sitä välipalan söisi kun kohta pitää mennä juoksemaan. Olisi banaania tai appelsiinia. Työkaverit kehuvat kuinka olivat iltalehdestä lukeneet näppärän appelsiininkuorimisvinkin. Sen verran kiirettä pitää että nappaan vain banaanin, nopea kuoria ja se alkaa olla aika kypsä. (Kuten minäkin, haha.) Minusta banaani on hyvää pilkullisena, tästä asiasta joutuu aina joskus keskustelemaan :) Ei se keltainen raaka banaani oikein maistu miltään.

Ambit3 näyttää palautumisaikaa 0 tuntia, että kyllä tässä jo tosiaan treenatakin saisi. Eilen oli lepopäivä ja hierotutin jalat, ne ovat toivottavasti tänään lennokkaat! Pitää kirjoittaa vielä treeni ylös että muistan mitä pitää tehdä. Pää on kuin haminan kaupunki, eilenkin mietin että pitää muistaa tehdä muistilappu että tee muistilappu. En muistanut tehdä muistilappua. Eli tosiaan parempi kirjoittaa kämmenselkään 5 x 500 ja 3 min. Piti siis tehdä alku- ja loppuverkkojen lisäksi 5 kertaa viidensadan metrin reipas vetoloinen ja palautella siitä 3 minuuttia.


15:00, kotia kohti. Kotona 15:15, siitä vartin päästä 15:30 olen jo lenkkikamppeet päällä ulkona painamassa Suuntoa käyntiin. 



Icebugin nastoilla ei tossu lipsu. Icebugin nastalenkkarit ovat olleet yksi parhaita hankintoja, yksi niistä joiden kohdalla aina miettii että miksi en aikaisemmin hankkinut. 

Juoksen ensin rantapolkua, mutta päätän hakeutua isomman tien varteen kevyen liikenteen väylälle tekemään vetoja, polulla on sen verran puuroinen alusta. Päivän ensimmäinen virhearviointi ajankäytöstä: ensimmäiseen vetoon saankin lähteä heti loivaan ylämäkeen! No, triathlonisti tekee sen mitä pitää ja kiihdyttää vauhtia ylämäkeen. Alikulku ja tasaisempaa, huh. Sitten uudestaan loiva ylämäki eikä 500 metrin veto lopu ennen kuin vasta mäen päällä, tietenkin. Se oli päivän hitain setti, muut menivät tasaisemmalla vauhdikkaammin ja melko tasavauhtisestikin.

Treeni on aika kiva, 500 metriä alkaa jo tuntua mutta on toisaalta kuitenkin vielä melko lyhyt matka. Aikakin kuluu nopeasti kun on tekemistä. Täytyy nimittäin miettiä, missä kohtaa pitää kääntyä takaisin, aikaa ja matkaa tällaisessa treenissä on nimittäin paljon vaikeampi hahmottaa kuin esimerkiksi "puoli tuntia tuonne ja puoli tuntia takaisin tasaisella sykkeellä" -treenissä.

Kotona olen 16:15, suoraan suihkuun. Se oli näköjään 45 minuutin treeni. Hiusten pesu ja kuivaus on aikaavievä projekti, märillä hiuksilla ei voi lähteä minnekään kun tulee kylmä. Olen ripeä, 16:30 homma hoidossa ja jo jääkaapilla etsimässä evästä. Vartti aikaa. Sen verran tiukkaa että vaikka puuroa tekisi mieli niin sen valmistaminen mikrossa kestää pari minuuttia... Päädyn purkkiin rahkaa ja banaaniin, ne voi lappoa naamaan nopeasti.

16:45, autossa matkalla Viinikkaan Tampereen urheiluhierojakouluun. Matkaa on 12 kilometriä, aikaa puoli tuntia. Liikennevalot ovat suosiolliset ja olen koululla etuajassa 17:05! Hieronta-aika on 17:15, joten minulla on 10 minuuttia ihmeellistä luppoaikaa. Selaan Instagramia.

17:15 hierontaan, tänään käsitellään yläkroppa kun eilen käytiin läpi jalat. Hieroja on taas kerran ihan superhyvä, on lukenut "sairauskertomukseni", kuuntelee tarkasti mitä olen tehnyt ja tsekkaa asentoni ja liikkuvuuteni. Yhdessä todetaan että kyllä se hiihto tosiaan jumittaa. 



Kylläpä on niskassa ja hartioissa jumeja, en ollut tajunnutkaan. Selkälihaskin on jumissa mutta ei taatusti ole tämän käsittelyn jälkeen. Viimeisenä hieroja käsittelee olkavarret huolellisesti. Ensimmäistä kertaa olkavarsia hierottiin perusteellisesti, kas kummaa mitä sieltäkin löytyi! Hierojalta lähtee kotiin vetreämpi mutta aika pökkyräinen ihminen.

18:40 ajelen kotiinpäin, sataa vettä. Apua, sulaako lumet? 

19:00 kotona. Vaihdetaan Managerin kanssa päivän kuulumiset ja sitten vietänkin seuraavan tunnin puhelimessa. Harvinaista, mutta nyt oli paljon asiaa ja ne hoitui kolmella puhelulla. 

20:00 ruokaa, olihan se jo nälkä. Eilistä kanahässäkkää mutta tällä kertaa riisin tilalla lisukkeena edellispäivän perunaa. Näin sujuu jääkaapin tyhjennys. 

20:15: ai niin, seuraavan päivän sapuskat. Aikataulu näyttää sen verran napakalta että ruoka on paras olla valmiina. Jauhelihakastike ja pasta valmistuu vikkelään, meikäläisen ruuanlaitossa viikolla ei kauaa nokka tuhise. Samalla keitän kananmunia huomiseksi ja pilkon rehuja kippohin. Aamulla nappaan ne vaan mukaan.


Sellainen päivä oli tänään. Melko aikataulutettu, rauhallisemmasta tykkäisin mutta onneksi ei joka päivä ole näin tehokas. Paljon tarinoin näköjään ruuasta, mutta se on kyllä tärkeä osa päivää että kaikki sujuu. 

Ihmeen hyvin meni aikataulutkin tänään, kaikki sujuu kyllä kun vähän ennakoi ja suunnittelee. Sen verran meni pieleen, että nyt kello on 22:05 ja olisin halunnut olla jo nukkumassa mutta kirjoitan tätä. Aina ei voi onnistua, mutta melko lähelle meni. Nyt kiireesti nukkumaan!


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sunnuntaina sattuu ja tapahtuu

Päivän treeni oli hiihtoa. Tehtävä oli mahdoton: olisi pitänyt hiihtää niin että keskisyke olisi ollut 125. Ei onnistu kuulkaa sellainen ei. Tai en tiedä voisiko onnistua jos olisi huippuliukas lentokeli. Joka tapauksessa tänään hiihtäminen muistutti tarpomista tahmaisella alustalla. Lunta sateli koko ajan ja suksi ei juuri luistanut, yksikään liuku ei tullut ilmaiseksi. Hurjan kivaa hiihto kuitenkin oli, ei minua juuri haittaa luistaako vai ei kun ei ole minnekään kiire. Pysähdyin useasti tasaamaan sykettä ja ihastelemaan lumista maisemaa. 




Hiihtolenkin keskisykkeeksi tuli 132. Ei ollut kympin arvoisesti onnistunut treeni, koska syke huiteli vähän kaukana tavoitellusta, mutta täyden kympin arvoinen hyvä mieli kyllä hiihdosta tuli!


Hiihtosyke menee siksakkia.

Muutoin tänään oli sellainen päivä, että sattui ja tapahtui jotenkin enemmän kuin normaalisti. Aamulla purkki turkkilaista jugurttia halusi hypätä jääkaapista suoraan syliin ja siitä lattialle. Älkää kysykö miten, en minäkään siinä juuri heränneenä ymmärtänyt mitä tapahtui. Vaikka turkkilaista jugurttia ei niin kovin paljon lattialle mennytkään, niin se levisi kohtuullisen paljon ja aiheutti melkoisen siivousoperaation. Verkkarit ja villasukat tietenkin menivät pesuun, ne olivat aika lailla jugurtin kuorruttamat.



Iltapäivällä piti sitten pestä pyykkiä. Meillä käytetään Supi-sukkapidikkeitä pitämään sukat pareina pesukoneessa. Ovat muuten äärettömän käteviä kapistuksia, ei tarvitse enää arpoa mustien sukkien pareja. Tänään kuitenkin yksi sukkapidike oli koneessa pyöriessään irronnut sukista. Irtoamista ei tapahdu juuri koskaan, mutta tänään kun se tapahtui niin sukkapidike halusi sitten jatkaa matkaa rummun vierestä sinne pesukoneen syövereihin. Voi vietävä! Sinne se riivatun muoviklipsu livahti enkä ehtinyt nappaamaan kiinni! Siihen jäi pyykinpesu siltä erää, piti odottaa että Manageri tulee töistä kotiin.... Ei muuta kuin pesukone ympäri ja sieltä se sitten hetken taskulampulla tiirailun ja haeskelun jälkeen saatiin kiinni. Oli tietenkin vielä musta pidike eikä sellainen kirkkaan värinen jonka olisi helposti nähnyt. Huh huh. Tulipa siivottua pesukoneen taustakin siinä samalla.


Onnistuin kaiken lisäksi vielä polttamaan ruuankin pohjaan. Kaksi kertaa, saman kastikkeen. Että hyviä eväitä vaan mulle ensi viikolle! 

En taida uskaltaa enää tänään tehdä mitään. Venytellä vähän pitäisi mutta ettei nyt vaan sattuisi mitään...


lauantai 24. tammikuuta 2015

Itse haluamiani asioita

Alunperin Markus Kajo kirjoitti itse haluamistaan asioista. Mainio tarinoija, ja vielä kun Project Mama -blogissa haastettiin kirjoittamaan oma lista, niin toki tartuin haasteeseen:

Itse haluamiaan

1. Haluaisin, että talvella olisi hyvä hiihtokeli koko ajan niin että lumi ilmiintyisi yhtäkkiä joka paikkaan, ei sataisi lunta ollenkaan. Paitsi välillä voisi vähän sataa kauniita tunnelmallisia hiutaleita mutta niin että ei tulisi lumitöitä ikinä ollenkaan.

2. Haluaisin, että kello ei olisi illalla yhtäkkiä paljon.



3. Haluaisin, että juoksisin kevyesti kuin gaselli ja voisin juosta aina kun haluan ja niin pitkään kuin haluan niin että ikinä ei tulisi mitään rasitusvammaa.

4. Haluaisin, että järvissä ei olisi vesikasveja.



5. Haluaisin, että suklaa olisi kovin terveellistä ja suotavaa syödä.

6. Haluaisin, että puhelimessa olisi aina akkua jäljellä ja että puhelin ei koskaan tippuisi niin että näyttö menisi rikki. Haluaisin myös kesällä treenin jälkeen uimaan mennessäni muistaa ottaa puhelimen pois triathlonpuvun taskusta.

7. Haluaisin, että aamulla töihin ajaessani radiosta tulisi vain hyviä biisejä eikä ikinä milloinkaan ainakaan Antti Tuiskua.



8. Haluaisin, että matkustaminen kaikkialle onnistuisi silmänräpäyksessä avaruuskapselissa. Kävisin iltakahvilla Vermontissa. Kävisin myös Helsingissä ja Pirkkalassa. Kavereita morjestamassa.

9. Haluaisin, että urheillessa ei hikoilisi. Olisin aina freesi ja säästyisi aikaa kun ei tarvitsisi käydä suihkussa ja kuivata aina hiuksia. Ehtisin paremmin matkustaa avaruuskapselilla.

Siinä varmaan tärkeimmät, mitä sitä ihminen nyt muuta voisi haluta. Ottakaa haaste vastaan jos haluatte! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

15 vinkkiä aloittelevalle hiihtäjälle

Tarkentaisinkohan vielä, että aloittelevalle luisteluhiihtäjälle. Nämä ohjeet olisin itse halunnut lukea silloin kun neljä vuotta sitten aloin miettiä että opettelisinko hiihtämään. Tiesin, että se on hyvä treenimuoto talvella, mutta silti mietitytti. En ollut koskaan hiihtänyt vapaalla tyylillä. Osaisinko, oppisinko ja tykkäisinkö. Vinkit ovat täysin subjektiivisia, mutta jos nämä ovat toimineet omalla kohdallani, uskon että voivat toimia jonkun muunkin kohdalla.

1. Välineet
Jos sinulla on 20 vuotta aikaa siitä, kun olet viimeksi hiihtänyt, älä vaan kaiva esiin niitä vanhoja hiihtimiä. Hanki uudet, juuri sinulle sopivat ja oikeankokoiset välineet. Välineillä on väliä. Välttämättä ei kannata ostaa niitä naapurin käyttämättä jääneitä suksia halvalla, luultavasti ne eivät ole sinulle sopivat. Mene urheiluliikkeeseen asiantuntijoiden palveltavaksi.

2. "En tykkää hiihtämisestä". 
No et varmaan, jos taustasi on sama kuin minulla, eli hiihdit viimeksi yläasteella pakosta huonoilla välineillä. Uskallan väittää, että hienompaa treenimuotoa saa hakea: raitista ilmaa luonnon rauhassa. Siinä neljän vuodenajan viehätys taitaa ollakin että tästä herkusta saa nauttia vain osan vuodesta. Olen edelleen aika huono hiihtäjä mutta se on silti yksi suosikkilajeistani. Olen oppinut pitämään hiihdosta kovasti, niin voit oppia sinäkin.

3. Perinteinen vai luistelu?
Jos et osaa voidella suksia ja haluat hiihtää vauhdikkaasti (eli haluat mennä siitä missä aita on matalin, koska et vielä tiedä viekö tämä harrastus sinut täysillä mukanaan) niin hanki luistelusukset. Niitä ei juurikaan tarvitse voidella. No, tarvitsee toki joskus, mutta niillä kyllä pääsee vaivattomasti kelillä kuin kelillä eikä aina tarvitse olla suksien pohjia hinkkaamassa. Ainakaan tällaisen amatööri-harrastelijahiihtäjän. Jos haluat hiihdellä hitaammin ja jos sinulla on kunnon autotalli jossa haluat viettää aikaa, siellä tilaa suksien voitelutelineelle ja haluat puuhastella eri keleissä eri voiteitten kanssa, osta ihmeessä perinteisen tyylin sukset. Luultavasti se voitelu menee kuitenkin pieleen, että älä sitten tule sanomaan että en kertonut.



4. Tekniikka
"En osaa hiihtää luistelusuksilla". En minäkään osannut. Tekniikka on täysin mahdollista opetella. Kannattaa hankkiutua opetukseen johonkin hiihtokouluun eikä hakata yksin päätä seinään.

5. Lihasvoima
Jos kaipaat reisiin lisää potkua (eli olet rimpulakinttu kuten minä), hanki luistelusukset. Kehittyy se voima.

6. Nöyryys
Ole nöyrä. Anna niitten pertsahiihtäjien painaa oikealta ohi. He ovat hiihtäneet paljon kauemmin kuin sinä, luultavasti koko ikänsä. Ei ole häpeä opetella hiihtämään, kaikki ovat joskus opetelleet.

7. Syke
Hiihdä aina sykkeillä, älä mittaa matkaa. Matkan mittaamisesta tulee vain paha mieli koska alussa vauhti on niin hidasta. Sinulle tärkeämpää on pitää sykkeet aisoissa, liian kovilla sykkeillä hiihtäjälle tulee sippaus ja noutaja. En suosittele kokeilemaan.

8. Matka
Kuten sanottu, älä laske hiihtokilometrejä. Tai voit toki laskea, mutta niihin ei kannata kiinnittää sen suurempaa huomiota. Tärkeämpää on se, että rasitus pysyy oikeanlaisena, eli hiihto ei ala rasittaa liikaa. Suunnittele treenisi ajallisesti ja sykkeitten mukaan, esimerkiksi tunnin hiihto, syke 130. Matkaksi tulee se mitä tulee.




9. Tauot
Koska sykkeet nousevat kuitenkin liikaa, pidä taukoja. Toisin sanoen pysähdy ja hyppää vaikka ladulta sivuun jos on paljon muita hiihtäjiä liikenteessä että et ole tiellä. Kaiva puhelin esiin ja tekstaa ja whatsappaile kavereitten kanssa, someta, ota selfieitä, mitä nyt ikinä keksit. Aika kuluu paremmin puhelimen kanssa pelatessa etkä lähde liian aikaisin liikkeelle. Muista kohta 6, älä välitä muista, anna mennä ohi vaan.

10. Ylämäet
Vaikka tuntuu pahalta niin muista että ylämäet ovat kehittäviä. Kunhan muistat pysähtyä ylämäen jälkeen tasaamaan sykkeen etkä jatka samantien matkaa verenmaku suussa. Minä pysähdyin alussa isommissa ylämäissä useampaan kertaan.

11. Alamäet
Alamäet on pelottavia, mutta kyllä niistä selviää. Jos olet samaa mieltä kuin minä että latu-ura on paholaisen keksintö, mene auraamalla. Minä en luota latu-uriin. Jos mäen alla on mutka ja siinä kohtaa latu rikki ja vauhtia on liikaa, olen isossa pulassa. Ei riitä taidot. Auraaminen rasittaa jalkoja enemmän ja on hitaampaa, mutta ihan käypä konsti siihen saakka kunnes uskallat laskea ladulla. Minulla kestää joka talvi tottua hetken aikaa, jossain vaiheessa alan kyllä (melkein) huoletta laskea tutuilla reiteillä alamäet ladulla.

12. Eväät
Pidä mukana juotavaa, energiapatukkaa, geeliä, rusinoita, suklaata. Hiihto on kokonaisvaltainen laji ja kuluttaa paljon energiaa. Tauoilla kannattaa somettamisen lisäksi myös napata jotain energiaa. Mieluusti jo ennen kuin olo alkaa olla väsynyt, silloin saattaa olla jo myöhäistä ja heikko olo iskee. Se on kamala tilanne hiihtoladulla kun sieltä pitäisi vielä kotiinkin jotenkin suoriutua.

13. Kuuma mehu ja munkki
Hiihdä pisteestä A pisteeseen B, niin että pisteessä B on avoinna oleva kahvila mistä saa mehua ja munkkia. Pysähdy, ota sukset pois jalasta ja mene sisälle ostamaan kuuma mehu ja munkki, istu alas ja nauti. Edellisten ylämäkien kärsimykset pyyhkiytyvät pois mielestä ja huomaat juttelevasi kanssahiihtäjien kanssa siitä, kuinka hieno laji hiihto on. Evästyksen jälkeen jaksat hyvin hiihtää takaisin lähtöpisteeseen A.



14. Hiihtoseura
Tämä on kaksipiippuinen juttu. Hiihtäminen on tosi kivaa hyvässä seurassa, pitkällä rauhallisella hiihtolenkillä ehtii juttelemaan kuulumiset ja parantamaan maailmaa. Mutta ihan aluksi opetteluvaiheessa saattaa olla viisaampaa hiihtää yksin - jos et ole ihan varma että hiihtoseura on samavauhtinen. Itse hiihdin pari ensimmäistä talvea yksikseni, koska oli parempi keskittyä sykkeisiin ja tekniikkaan kuin hullutella ja koittaa pysyä itseään parempien hiihtäjien perässä. Siinäkin saa vedettyä itsensä melko tyhjiin. Viimeksi tänään lähdin kahden hiihtäjäleidin kanssa liikenteeseen, mutta pian jättäydyin matkasta liian kovan vauhdin takia. Yksinkin on ihanaa hiihtää!

15. Älä vertaile
Älä vertaile itseäsi muihin, vaan opettele rauhassa. Älä myöskään vertaile omaa hiihto- ja juoksuvauhtiasi. Periaatteessahan sitä luulisi, että sitä hiihtää kovempaa kuin juoksee, mutta ei se mene niin. Tänään tein hiihto-juoksu -yhdistelmätreenin ja näköjään edelleen hiihdän hitaammin kuin juoksen.

Jos kun hiihto tuntuu alussa raskaalta, muista että hyvä treeni se on joka tapauksessa. Ulkoile ja nauti! 

Paahdetut kikherneet

Eilen laitoin Instagramiin kuvan maailman helpoimmista ja nopeimmista terveellisistä naposteltavista jutuista ja lupasin laittaa reseptin tänne. Eihän tämä miltään reseptiltä edes tunnu kun on niin helppo. Bongasin vinkin Facebookin mainiosta ja idearikkaasta Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmästä. Kiitos ideasta, jaan sen nyt täälläkin!

Paahdetut kikherneet

Ainekset:
-paketti kikherneitä, purkista niitä valmiita. Jos alat liottamaan kikherneitä alusta asti, kestää kauemmin.


Valmistus:
-huuhtele ja valuta kikherneet.
-pyörittele kikherneet oliiviöljyssä ja mausteissa.
-paahda uunissa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia.


Tein yhdestä kikhernepaketista kaksi eri makuversiota. Kumpaankin tuli ripaus suolaa ja chili-pippurisekoitusta. Toiseen lisäsin persillade-maustetta, toiseen valkosipulijauhetta ja paprikajauhetta.




Laita kikherneet kippoon, mausteet ja oliiviöljy päälle ja pyörittele sekaisin.


Levitä kikherneet uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 200 asteessa 30-40 minuuttia.




Kävi niin, että unohdin paprika-valkosipuliversiosta oliiviöljyn kokonaan. Sellaista se on meikäläisen kokkaaminen mutta tulipa testattua miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Vihreänvärinen persilladeversio oli raadin (minä ja manageri) ehdoton suosikki. Siinä oli enemmän makua ja se oli rapsakampi. Paprika-valkosipuliversio jäi sisältä vähän jauhoiseksi - siihen varmaan vaikutti se unohtunut oliiviöljy. Valkosipulin odotin maistuvan enemmän, mutta se ei maistunut juuri yhtään. 

Oliiviöljyttömät versiot paahtuivat nopeammin ja ne piti ottaa uunista vähän aikaisemmin pois, rapeus jäi tosiaan vajaaksi.


Tähän kun löytää itselle mieleisen maustevaihtoehdon, niin kyllä kelpaa. Terveellistä ja proteiinipitoista naposteluherkkua.



lauantai 17. tammikuuta 2015

Yrttipuutarha ja herätysvalo testissä

Minulla on kaksi uutta mieluista laitetta. Toisen toi joulupukki ja toisen voitin arvonnassa. 

Joulupukki toi yrttipuutarhan. Tykkään käyttää vihreää ruuanlaitossa mutta yrttien säilyttäminen on vähän haastavaa - varsinkin tähän aikaan vuodesta. Fiskarsin Kitchen Garden tuntuu toimivan, ruukkuyrtit säilyvät pidempään. Ennen olen pitänyt basilikan pöydällä huoneenlämmössä ja muut yrtit jääkaapissa mutta nyt pidän kaikkia puutarhassa.


Puutarhan keskellä on led-valo. Vihreä keidas, jossa on valo keskellä, on keittiössä kiva ja tunnelmallinen valonlähde.



Yrtit voi laittaa yrttialustalle omissa muoviruukuissaan tai laitteen mukana tulevissa tukiruukuissa joissa on kapillaarimatot. Matto sääntelee veden kulkua yrtille niin että se ei kastu liikaa. Vähemmän vettä tarvitsevat yrtit kannattaa laittaa tukiruukkuihin ja janoiset yrtit suoraan yrttialustalle niin että juuret ovat vedessä.


Kitchen Garden on simppeli käyttää, yrtit vaan sisään ja lisää vettä tarpeen tullen. Puutarhassa on läpinäkyvä suojakupu joka suojaa yrttejä vedolta. Kuvussa on liukuovi, jonka kautta sadonkorjuu ja kastelu onnistuu. Kuvun sisällä ilman kosteus on huomattavasti suurempi kuin normaalin huoneilman kosteus.


Puutarhassa on asustellut tähän mennessä persiljaa, vesikrassia, basilikaa, herneenversoa ja vehnänorasta.

Persilja ja vesikrassi alkoivat reilun kahden viikon jälkeen kellastua eivätkä enää kasvaneet. Vesikrassin heitin pois mutta persiljan leikkasin lyhyeksi ja katson innostuuko se enää kasvamaan (epäilen, mutta testaan). Tavallista pidemmän ajan nämä kumpikin säilyivät, yli kaksi viikkoa. Normaalisti olen jo noin viikon päästä heittänyt ruipelot yrttiraukat pois. Joku lannoite olisi varmaan hyvä olla, tuskin kaupasta ostetuissa turveruukuissa on enää juuri mitään kasvua innostavaa ravinteita jäljellä.

Basilika sen sijaan tuntuu viihtyvän hyvin. Se on kasvanut jo yli pömpelin korkeuden. Herneenverso ja vehnänoras ovat tuoreempia hankintoja, niiden säilyvyydestä en vielä tiedä.

Toinen uusi vempele on herätyskello. Ei mikä tahansa vekkari, vaan Philipsin Wake up light -herätysvalo. Osallistuin Instagramissa Philipsin täydellisiä aamuja -kampanjaan. Toisin sanoen postasin alla olevan kuvan risuaidalla #täydellisiäaamuja, onni potkaisi ja voitin arvonnassa.

#täydellisiäaamuja

Herätysvalo on jo vanha tuttavuus, meillä on ollut jo monta vuotta käytössä Philipsin wake up lightin vanhempi malli. Se on ihan paras herättäjä, en mistään hinnasta enää luopuisi siitä. Lamppu valaistuu asteittain pikkuhiljaa itse asetettuun valotehoon asti puolen tunnin ajan ennen herätysaikaa. Herätysajan koittaessa alkaa soida joko linnun liverrys, käen kukunta tai valittu radiokanava. Minun ehdoton valintani on lintujen liverrykset ja käen kukunnat, en ota riskiä että radiosta tulee joku huono biisi silloin kun herään.



Joskus kevätaikaan, kun linnut ovat innostuneet lauleskelemaan, olen luullut viikonloppuaamuna että olen vahingossa laittanut kellon herättämään vaikka ihan oikeat linnut ovat ulkona laulaneet.



Valossa on kai jokin torkkutoimintokin, mutta siitä en tiedä mitään. En torkuta ikinä, en ymmärrä sitä ollenkaan. Nukun mieluummin niin pitkään kuin mahdollista ja sitten kun pitää herätä niin se tapahtuu kertakirpaisulla, väsytti tai ei. 

Valo on kyllä helpottanut aamuja. Hämärästi muistan ajan, kun kello pärähti aamulla soimaan pilkkopimeässä, siinä oli elimistö hetken aikaa melkoisessa shokkitilassa! Wake up lightin pehmeä valo valmistelee elimistöä heräämiseen. Useimmiten herään ja nousen jo ennen kuin linnut alkavat edes laulaa.



Uudenmallinen Wake up light on pyöreä ja sievä. Vanha on pömpelinmallinen ja sekin on mielestäni vieläkin hieno vaikka on jo monta vuotta vanha. 

Käytän herätysvaloa myös ihan lukuvalona, valoteho riittää siihen hyvin.

Triathlonia harrastava testaaja antaa lämpimät suositukset kummallekin vekottimelle. Kitchen gardenista urheilija saa vitamiineja ja vihreyttä sapuskoihin, Wake up light taas tekee aamuheräämisestä miellyttävän. Linnunlaulun ja valon jälkeen kun lähtee pimeään aamuun lenkille niin aamu ei tunnukaan enää niin ikävältä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Viluinen viikonloppu ja telakan jatko-osa

Pääsin viime viikolla triathlonjumpalle, sinne mistä viime kirjoituksessa haaveilin. Se oli kivaa mutta muuten tässä on ollut kaikenlaista pientä harmia...

Keskiviikkona kävin taas osteopaatilla. Hoidettiin nilkkaa ja koko vasenta jalkaa. Ensimmäisellä kerralla käydessäni olin unohtanut vikalistaltalta yhden asian: vasen olkapää on ollut kovin tahmea koko syksyn. Olkapää meni jotenkin paikoiltaan Tough Mudder -testihässäkässä. Se oli pitkään kipeä, parani jotakuinkin mutta jäi superjäykäksi. Osteopaatti tutki olkapään ja totesi sen todella jäykäksi ja erilaiseksi kuin oikea olkapää. Olkapäätä käsiteltiin varsin huolellisesti. 

Torstaina olkapää oli aika arka ja käsitellyn oloinen, vasurilla ei oikein kahvikuppiakaan pystynyt nostamaan. Menin silti jumpalle, jätin siellä vain tekemättä osan liikkeistä. Jumpalla oli ihanaa! Mahtavaa päästä pitkästä aikaa liikkumaan!

Perjantainahan se ilo sitten kostautui: olkapää otti itseensä ja ärtyi äärimmilleen. Illalla oli jo aika tuskallista, missään asennossa ei ollut hyvä ja tulehduskipulääkettä piti napsia että edes jotenkin pystyi olemaan. Kylmä helpotti hetkellisesti. Vaatteita en saanut ilman apua päälle enkä pois. Vetoketjullisilla huppareilla olen kulkenut yötä päivää perjantaista lähtien, muunlainen pukeutuminen kun ei ole ollut mahdollista.

Instagram-seuraajat jo näkivätkin eilisen upean viritykseni:


Sehän on DIY-kantoside! Kävin joulukuussa hätäensiapukurssin, ei se hukkaan mennyt. Olkapää oli jo yön yli nukuttuani lauantaina huomattavasti parempi, mutta selvästi väsyi kun kättä piti vapaana ja kantosideviritys esti minua viemästä kättä sellaisiin asentoihin joissa sattui. 

Mikäs se siellä kuvassa selän takana kurkkii: sehän on lämpöpatteri! Taloyhtiössä meni lämpöputki poikki, korjaus aloitettiin perjantaina ja jatkuu huomenna maanantaina. Viikonlopuksi saatiin käyttöön irtopattereita. Että onneksi ulkona ei ole ollut kovin kylmä paitsi tänään... 

Minä, joka palelen aina muutenkin, olen pukeutunut moneen kerrokseen, avustettuna tosin olkapäätilanteesta johtuen :D Villasukkiakin onneksi on kaapit täynnä.


Yläkerrassa on nyt 17,5 astetta lämmintä, on se vähän viileä sisälämpötilaksi. Alakerran takkaa ollaan polteltu ja saunassa on lämmin.



Arvostan perusasioita, terveys ja lämmin koti ovat kuulkaa valtavan hienoja juttuja! Ehkä niistä pääsen jo ensi viikolla taas nauttimaan :)

tiistai 6. tammikuuta 2015

Talvipäivän turinat Instagramista

Valtavan upea talvipäivä suorastaan vaati kävelylenkkiä ja kaiken kauneuden tallentamista puhelimen kameraan. Juoksemaan jo kyllä mieli olisi tehnyt, mutta en ihan vielä uskaltanut. Jouluksi tuli poskiontelontulehdus, olin välillä olevinani terve, mutta uudeksi vuodeksi tulikin korvatulehdus. Plaah sentään. Koko aikana en varsinaisesti ole ollut edes mitenkään kovin kipeä, ei kuumetta, ei oikein nuhaakaan ja yskää taisi olla pari päivää. Mutta ei auta, hengitysteissä majaileva tauti on hoidettava kunnolla pois ennen kuin pääsen taas treeniohjelman pariin.



Tautien välissä tosiaan ehdin jo varovaisesti aloittamaan liikunnat, koska koin olevani terve ja sykkeetkin käyttäytyivät ihan normaalisti. Ehdin tehdä pikku juoksulenkin, pari ihanaa leppoisaa hiihtolenkkiä, yhden juoksutreenin hallissa ja kevyen uinnin. Nyt uskon (taas) olevani terve, tällä viikolla alkaa triathlonjumppa joulutauon jälkeen ja siinä kyllä haluan olla mukana.


Kun näitä talvikuviakin nyt tuli otettua niin lykkäsin päivittyvän Instagram -kollaasin tuohon blogin sivupalkkiin. Instagram-tilini ei varsinaisesti tähän blogiin suoraan liity vaan siellä on kaikkea muutakin kuin urheilua. Toisaalta niinhän tässä blogissakin on välillä kaikenlaisia aiheita, ei (ihan) pelkkää sporttia. Urheilupäivitykset kisapaikoilta ja tapahtumista tulevat jatkossa ensimmäisenä Instagramiin, joten laittakaa seurantaan keitä kiinnostaa. Seurantanappikin löytyy sivupalkista.



Instagramista on viime aikoina tullut ihan lempikanavani. Siellä on jotenkin kepeän helppoa ja nopeaa julkaista omia juttuja ja seurata muita. 

Kuvassa näyttää olevan olkkarin karvalankamatto,
mutta ei, se on jäätä :)

Tässä kun tätä aikaa on ollut (ei treeniä = paljon vapaa-aikaa) niin löysin Fat Mum Slim -blogista valokuvaushaasteen. Joka päivä kuvataan yksi kuva annetusta aiheesta. Aiheet annetaan viikoksi kerrallaan. Osallistua voi Instagramin, Facebookin, Twitterin, blogin tai jonkin muun sosiaalisen median kanavan kautta. Minä osallistun Instagramissa. 

Tämän viikon aiheet näkyvät alla olevassa kuvassa. Olen tuntenut oloni luovemmaksi kuin aikoihin kun olen miettinyt että minkä kuvan sitä julkaisisi vaikkapa aiheestä neliö. Jotkut aiheet ovat olleet haastavia, toisiin tulee kaikkea mieleen yllin kyllin ja tulee valinnan vaikeus. Jotenkin äärettömän rentouttavaa ja luovaa pohtia että mistä neliönmuotoisesta asiasta sitä ottaisi kuvan. Harmitonta ja hauskaa. Risuaidan (#) avulla löytää myös kaikki muut kuvat, joita on julkaistu. Muidenkin näkemyksiä on kiinnostavaa katsella.


Fat Mum Slim

Toivotaan, että seuraava blogipäivitys koskee taas innokasta treeniä! Intoa tässä onkin jo ehtinyt kertyä.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Katsaus viime vuoteen, vaikka hyvää kyytiä ollaankin jo menossa vuotta 2015.

Tammikuu

Lämmintä ja lumetonta. Pyöräilin ensimmäistä kertaa elämässäni tammikuussa ulkona. Kävin yhden kerran Kaupissa tykkilumiladulla hiihtämässä. Talven hiihdot jäivät 20 kilometriin.

Tammikuussa joogasin ja kokeilin tehdä kasvisruokia. Voitin Ong Namo -kundaliinijoogakouluun kuukausikortin ja kävin joogassa enemmän kuin koskaan elämässäni. En hurahtanut näihin puuhiin sen enempää mutta muutama hyvä resepti jäi takataskuun ja joogaan kyllä jatkossakin mielelläni jos tilaisuus tulee.


Helmikuu

Piipahdin tyttöporukalla Tallinnassa. 

Triathlonseurani Triathlonteam226 täytti 10 vuotta. Kymppisynttäreitä juhliessa ansioituneet palkittiin, ja vuoden ja koko elämäni yksi tähtihetki olikin, kun sain kauden 2013 parhaiten kehittyneimmän urheilijan kunniakirjan




Helmikuun hankinta: Tacxin traineri Suomen Urheilupyörästä. Uusi traineri sai kovaa kyytiä Pirkkahallitreeneissä.


Maaliskuu

Joogailin lisää. Kokeilin Hot joogaa ja Yoogaian nettijoogatunteja. 

Olin Ilta-Sanomissa jutussa, jonka otsikko on "Näin sohvaperunasta tuli himoliikkuja". Vieläkin huvittaa kun juttuun jäi yksi virhe - vaikka sain sen luettavakseni, sitä oli silti jälkikäteen vähän muutettu. Jutussa nimittäin kerrotaan, että ajan hybridipyörällä. Älkää uskoko kaikkea mitä lehdissä lukee. Täällä selittelen sanomisiani.




Ihan maaliskuun lopulla lähdettiin mahtavalle pyöräleirille Toscanaan!


Huhtikuu


Huhtikuun alussa oltiin edelleen Toscanassa. Ikimuistoinen viikko, täältä voit käydä lukemassa ja fiilistellä maisemia.




Kävin lyhyellä työreissulla Prahassa. Ehdin taas rakastua uudelleen tsekin kieleen. Puhuin sitä joskus paremminkin, nyt se on vähän unohtunut, mutta se on lempikieleni aina vaan, niin kaunista ja ihanaa.

Kisasin Jämillä talvitriathlonissa. Seuran kanssa käytiin Jämillä treenaamassa ennen kisaa, ja siitä on tallennettuna yksi ikimuistoinen video. En ole aikaisemmin kehdannut jakaa sitä blogissa, mutta tässä se nyt on. On tää niin hauska!




Facebookissa kirjoitin videosta näin:
Hupivideo päivän treenistä! Oltiin aikaisemmin jo pyöräilty kisareitti kertaalleen (minä pöljä luulin että se riittää). Tässä olin juuri juossut kisareitin ja ottanut vielä loppukirinkin. Vedin loppukirin aika kovilla sykkeillä. Vormisto koittaa videolla saada mua tajuamaan että nyt pitäis jatkaa harkkakisaa ja vetäistä pyöräreitti kahtena kierroksena - henkisesti olin tuossa vaiheessa jo menossa hiihtämään, enkä ihan ilahtunut pyöräilymahdollisuudesta :)
minä: ny?
minä: jaa se reitti?
minä: Kaks? (Näytän sormilla!)
Sami: Tää on kisa!
minä: Ai sinne ylös? Ai sinne koko reitti?
Sami: juu juu!
minä: Hullu! Mää vedin ihan soosiks jalat! (yksi epäuskoinen hymynkare naamalla välissä, muuten on aika totinen tyttö)
Sitten etsitään juomapulloa ja laittelen sykemittaria käyntiin jajaja... Loppujen lopuksi pyörässä on aivan liian iso vaihde enkä millään meinaa saa vaihdettua sitä pienemmäksi, kiemurtelen pyörällä sinne sun tänne... Loppua en edes kehtaa laittaa tänne...

Oli se itse talvitriathlonkisakin ikimuistoinen. Otin hiihtoon vahingossa kaverin sukset. Ei siis mennyt ihan putkeen, toivottavasti tämä kokemus opetti olemaan jatkossa tarkempi.

Trianthlonteam 226:n harkkakisat alkoivat. Kisasin 38 kilometrin harkkatempossa nippa nappa ennätysaikani. Ihan tyytyväinen olin, rasitustakin siinä kun oli melko paljon alla.


Toukokuu

SUP Aero TT -triathlonpyörä muutti kotiin. Ai että voi pyörä olla kaunis




Harkkakisaduathlonit alkoivat. Ensimmäinen harkkaduathlon, juoksu-pyörä-juoksu oli aika pitkä, 7-20-3,5 km. Ensimmäinen kisa uudella pyörällä! Kerkisin kisassa toiseksi viimeiseksi. Sitä se on kun kisaa itseänsä parempien kanssa.

Aloin käymään suunnistamassa. En todellakaan yksin, vaan porukalla mentiin etten eksy. Kivaa hommaa vaikka en ymmärräkään siitä mitään!


Kisasin toisen harkkaduathlonin, hauskaa ja hapokasta. sijoitus edelleen toiseksi viimeinen.

Kisasin SM-duathlonin perusmatkalla, ja voitin oman sarjani SM-kultaa! Tämä oli vuoden toinen tähtihetki! Ihan käsittämättömän hienoa, meni siinä vähän aikaa ihmetellessä että onko tämä edes tottakaan. Se oli ihan käsittämätön päivä, vaikka oli kuuma niin juoksu kulki ihan ookoo mutta pyörä se vasta kulkikin. Olin siinä pyörän päällä jotenkin ihan ihmeissänikin että miten se menee niin kovaa. Se oli mun päivä se!




Toukokuussa kävin myös Likkojen lenkillä ja kuun lopussa aloitin avovesiuintikauden. Kisasin seuran 20 kilometrin tempokisassa. Kisasin myös elämäni ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa, Inov-8 Trail cupissa. Sekin olin ihan hurjan hauskaa.


Kesäkuu

Iltarasteilla käynti jatkui. 

Kävin Kaupin kanuunoitten järjestämällä maastopyöräilyn alkeiskurssilla. Juoksi uudestaan Inov-trail cup -polkujuoksun osakilpailussa. Pyöräilin Pirkan pyöräilyssä maantiepyörällä 217 kilometriä.

Juhannuksena oli kylmä. Kävin Eppujen keikalla ja juhannusaattona koitettiin treenata 13-asteisessa vedessä... Eihän siitä mitään tullut. Pääsin kuitenkin testaamaan uutta turvakellukettani!




Jätin yhden harkkakisankin väliin kun oli niin turkasen kylmä. 


Heinäkuu


Olin Aqua Plussan avovesiuintikurssilla. Karseen kylmää touhua mutta taas tuli uintiin paljon varmuutta lisää. 

Kisasin Voimarinteen teräsmieskisassa triathlonin sprinttimatkalla (uinti 300 m - pyörä 20 km - juoksu 5 km). Leikkasin puukolla sormeeni aika ison viillon kisaa edeltävänä päivänä, mutta uin sitten paketoidulla sormella. Kaikkea sitä tekevälle sattuukin. Uinti meni rauhallisesti, pyörä meni aika kivasti ja juoksu oli ihan kamalaa. Kesän kisojen teema oli yleisestikin se, että juoksu ei kulkenut.


Toisena päivänä olin Voimarinteellä talkoissa. Talkoilu triathlonkisoissa on mukavaa puuhaa. Siinä ehtii hyvin katsella muita kisaajia ja nähdä kaikenlaista mistä voi ottaa opikseen - tai mistä ei kannata ottaa opikseen :)

Kisasin harkkakisatriathlonin, uinti 300 m, pyörä 10 km, juoksu 3,5 km.

Ilmoittauduin Frankfurtin Ironmanille. Se järjestetään heinäkuussa 2015, joten tuntui siltä, että onhan tässä aikaa treenata (ei tunnu siltä enää...).

Kisasin Säkylä triathlonissa sprinttimatkalla ja olin naisten kolmonen, se oli mahtavaa!




Kisasin toisen harkkakisatriathlonin. Uinti oli tahmeaa, pyörä oli ok ja juoksukin tuntui jo vähän paremmalta.

Hyvä että tuntuikin, koska seuraavaana oli kesän pääkisa, Joroisten puolimatkan SM-kisa. Uinnissa suunnistusvirhe, pyörä ihan ok ja juoksu köpöttelyä. Kamalan kuuma oli. Loppuaika 6 tuntia 26 sekuntia. Olisi ollut kiva alittaa kuusi tuntia, mutta tällä kertaa meni vielä hippasen yli.





Elokuu

Elokuussa käytiin lomareissulla Milanossa.




Kisasin vielä pari kertaa, ensin työpaikan triathlonkisassa sprinttimatkalla, sijoitus naisten sarjan toinen. Toinen kisa oli viimeinen seuran harkkakisa, se oli kisa jossa juoksu viimein alkoi tuntua hyvältä ja kulkea. 

Nastolan täyden matkan SM-kisassa olin talkoissa ja huoltohommissa. Oli mahtavaa olla paikan päällä todistamassa ystävän ensimmäistä täyden matkan kisaa ja SM-hopeaa!

Voitin Cheekin keikalle Olympiastadionille VIP-liput, keikka oli hieno kokemus.




Elokuun viimeisenä viikonloppuna olin Ahvenanmaalla triathlonkisoissa talkoohommissa ja vähän kisaamassakin. Talkoitten lomassa voitettiin daamien joukkueviestikisassa kultaa!



Elokuussa alkoi oireilla polvivaiva, jota olenkin koko syksyn potenut.


Syyskuu


Syyskuussa sain Suunnon uutuuden, Ambit3:n pilottikäyttöön. Olen ollut siihen todella tyytyväinen. Kaunis ja helppo käyttää, niin kuin Suunnot yleensäkin.




Polvi vaivasi syyskuussa toden teolla. En päässyt kunnolla treenaamaan, mutta juoksentelin kisoissa silti. Juoksin Cooperin testinkin, 2620 metriä. Hyvä tulos polvikipuiselle.


Juoksin Tampereen puolimaratonilla minulle hitaan puolimaratonin (1:55), mutta ensimmäisen negative splitin, eli jälkimmäinen puolikas oli nopeampi.



Hain mukaan Tough Mudder -tapahtumaan. Ajauduin tällaiseen, koska työpaikka aloitti markkinointoyhteistyön Tough Mudder -tapahtumajärjestäjän kanssa. Fyysisessä testissä rämmin suossa kaulaa myöten. Olihan se hauskaa :) Onnekseni en päässyt itse tapahtumaan, oli nimittäin muutakin tapahtumaa sovittuna...




Oli nimittäin Berliinin maraton, pitkäaikainen haaveeni, jonne olin saanut arvonnassa paikan. Maalissa olin ajassa 4:10. Juoksentelin siis hyviä juoksuja, vaikka onnuin polvea aina välillä. Maratonin jälkeen se kyllä yllättäen oli parempi kuin ennen! 








Lokakuu

Kävin seuraamassa Tough Mudder -joukkueen treenejä. Oli suotreeniä ja korkeisiin paikkoihin kiipeilyä. Huimasi kun vierestä katseli.



Kävin ensimmäisellä trail running -yhteislenkillä. Pimeässä ja poluilla, se oli melkoisen ekstriimiä se!

Pääsin Tampereen urheiluhierojakouluun projektiurheilijaksi ja hieronnasta tuli jokaviikkoista. Se yhdistettynä fysioterapiaan ja akupunktioon alkoi saada polvea kuntoutumaan. Tai eihän siinä itse polvessa koskaan mitään vikaa ollut, lantion seudun virheasento ja lihaskireydet vain heijastivat kivun polveen.


Marraskuu

Marraskussa kävin Tampereen Yö-rogainingissa suunnistamassa.





Minusta oli pieni juttu Kauneus ja Terveys -lehdessä. Kerroin mikä motivoi liikkumaan.



Kävin ensimmäistä kertaa juuri avatussa Kissakahvila Purnauskiksessa Tampereella. Se on oikea hyvän mielen kahvila :)

Sain treeniohjelman. Noudatin ohjelmaa tarkasti ja olin havaitsevinani kehitystä. Tein onnistuneita pitkiä treenejä ja odotin lunta ja hiihtokautta.


Joulukuu

Kävin vihdoin muutamia kertoja hiihtämässä, ensin Nokialla Koukun tykkilumiladulla ja jouluna ihan luonnonlumella Ylöjärvellä ja Kaupissa. Nautin hiihdosta suunnattomasti.




Kävin hieronnan ja fysioterapeutin lisäksi osteopaatin vastaanotolla. Vammajalka tuntuu pikkuhiljaa kuntoutuvan. 

Sairastin poskiontelontulehduksen ja korvatulehduksen. Toivon, että sairastelut alkaisivat nyt olla tässä.

Osallistuin muuten viime vuonna "Sata syytä olla onnellinen" -haasteeseen, kirjoitin joka päivä yhden asian, joka tekee minut onnelliseksi. Lista oli näköjään jäänyt kohtaan 70. Mikä unohdus! Lupaan tänä vuonna jatkaa listan loppuun. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää arkipäivän syitä olla onnellinen.

On ollut käsittämättömän hieno ja tapahtumarikas vuosi. Sen oikeastaan ymmärsin vasta kun kirjoitin tätä koostetta. Näitä on kiva muistella. Kisoja ja tapahtumia taisi vuoden mittaan olla 19, mikäli oikein laskin. 

Toivottavasti vuosi 2015 tuo tullessaan yhtä hienoja juttuja!