keskiviikko 27. elokuuta 2014

Triathlonia ruotsiksi

Simning, cykling och löpning. Opettelin tuon perussanaston niin pärjään viikonloppuna Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla järjestetään Käringsund triathlon, perjantaina ja lauantaina kilpaillaan sprintillä ja puolimatkalla. Olen paikan päällä talkoohommissa ja taidanpa olla joukkueessa kisaamassakin. Osaan aika montaa kieltä ainakin jonkin verran, mutta tuo ruotsi ei ole koskaan oikein tarttunut. Miten kannustetaan ruotsiksi? Ehkä kannustan vaan suomeksi.


Tämä polku loppui järveen.

Hupsista vaan ilmoittauduin Tampere puolimaratonille 14.9. Kivaa kun omalla kylällä on tapahtuma! Viime vuonna olin katsomassa ja kannustamassa. Jännittää ihan kamalasti, kun juoksu on ollut tahmeaa. En haluaisi juosta hitaammin kuin ennen, mutta se taitaa kyllä olla nyt mahdollista. Ei sen nyt pitäisi jännittää, mutta jännittää kuitenkin. Tiedätte kyllä. Berliinin maratonkin on siitä sitten parin viikon päästä, sitä en uskalla vielä edes ajatella :)

Sellaista kaikkea, on puolimaratonia ja maratonia tulossa. Minä odotan niitä (innostuksensekaisella) kauhulla, mutta itse juoksusta ja treeneistä nautin! Maanantaina oli aika salakavala juoksutreeni, useampi on maininnut että kas kummaa kun reisissä tuntuu vaikka ei muka mitään niin ihmeellisiä tehtykään... Eilen oli pakko pitää lepopäivä kun oli niin jäykkäkoipista menoa. Tänään mietin mitä tekisin kun jaloissa vieläkin tuntui. Teinkin sitten varsinaisen nautiskelutreenin. En vilkuillut sykkeitä, en vauhtia, en aikaa. Hölköttelin vaan. Kun tuli ylämäki niin tein siihen napakan vedon ja palauttelin sen jälkeen kunnolla. Juoksentelin sivuttain ja takaperin, tein kyykkyhyppelyitä ja lyhyitä teräviä vetoja, poikkesin polulle kun sellainen tuli vastaan, kuuntelin kun kiukkuinen orava ojensi minua, taisin kulkea liian läheltä. Koitin pitää polullakin askelkosketuksen maahan lyhyenä. Nautin ihanasta syksyisestä kosteasta säästä. Kyllä syksy on juoksijan parasta aikaa!



En muistanutkaan että kotinurkilla on näin kivaa polkua.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Olympiastadion liekeissä

Cheek otti yleisönsä eilen Olympiastadionilla. Taitava, ammattimainen, sympaattinen ja karismaattinen esiintyjä. Kokemus oli upea varmasti jokaiselle, piti Cheekistä tai ei. Täällä on muuten mielenkiintoinen keikka-arvostelu ihmiseltä, joka ei pidä Cheekin musiikista.




Minä pidän Cheekistä, ja illan tarjonta oli juuri sitä mitä pitikin, biisilista on täällä.




Voitin keikalle arvonnasta liput, ja päästiin tyttöjen kanssa patsastelemaan VIP-tiloihin. Me ja muut julkkikset. Itsehän en näköjään tunnista ketään mikään varsinainen julkkisbongari ole... Onneksi porukassa oli muita jotka tunnisti. Tiesittekö, että Stig sekoitetaan usein Jukka Poikaan. Kummallista... ;-)

Jukka Po... eikun Stig!

Cheekin VIP-vierastilaisuusvideolla pörrätään ahkerasti taustalla. Mutta kuvia ne ei meistä jostain syystä hoksanneet ottaa. Piti ottaa sitten itse. Että jäävät miettimään ketä me oikein ollaan.

Patsastelen vipissä, ottakaa nyt joku edes kuva...

Mersun vippejä kun oltiin, piti tietenkin ottaa yhteiskuva meistä:


Voi pojat kuulkaa että oli hauska ilta, vatsalihastreenistä ihan kävi se nauraminen!



Illan show oli vaikuttava, katsottavaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon, tuntui että kaikkea ei ehtinyt edes nähdä.




Oltiin A-katsomossa, sieltä näki hyvin ja sai olla sateensuojassa. Sade alkoi keikan loppupuolella Niille joil on paha olla -kappaleen aikana. "Sade ei haittaa, tuntuu että se tuli kuin tilauksesta tähän hetkeen", kommentoi artisti itse.



Minulle Cheekin biiseistä tärkeimmät ovat Timantit on ikuisia, Yippikayjei ja Äärirajoille. Livenä ne oli mahtava kuulla! Oli muuten ensimmäinen kerta, kun näen Cheekin esiintyvän, enkä todellakaan ihmettele hänen suosiotaan. 



Kylläpä taas muistojen arkisto sai täytettä ja on mitä kiikkustuolissa muistella!

lauantai 23. elokuuta 2014

Tällaista viikkoa en etukäteen suunnitellut

Enpä taas etukäteen tiennyt millainen viikosta tulee. Piti juoksennella, mutta levoksi meni. Nastolassa sain jotain ötökänpuremia, jotka itse diagnosoin mäkäränpuremiksi (olivat napanneet palan ihoakin pois). Olivat aika pahoja, ja tuntuivat ikäviltä viime sunnuntain pitkällä lenkilläkin. Maanantaina pahenivat vielä lisää, ja illalla ei toiselle jalalle kestänyt enää oikein astua. Tiistaina oli sääressä olevan pahimman punaisenmustankukertavan pureman kohdalla oleva turvotus pudonnut nilkkaan. Koska nilkka katosi kokonaan, konkkasin lekurille ja sain antibioottikuurin. Sitten vaan jalka koholle, kylmää ja lepoa. Oli muuten ihan jäätävän kipeä purema! Hassuinta tässä on se, että Manageri oli onnistunut hankkimaan samanlaisen pureman jalkaansa ja ollaan sitten oltu samalla antibioottikuurilla. Iltaisin on mukava jutella, että oletko muistanut ottaa iltalääkkeet :D En ole kuullut, että kukaan muu paikalla ollut olisi kärsinyt tällaisesta vaivasta, joten taidetaan vaan olla ötökkämagneetteja.

Mäkäräpirulainen puri perjantai-iltana, ja vasta eilen illalla kävin vähän kokeilemaan juoksemista. Puolisen tuntia vaan, tuli hyvä lenkki. Ensin vähän varovaista tunnustelua, sitten uusien tekniikkaoppien miettimistä ja lopuksi piti ottaa napakka veto kun kaatosade yllätti. Ei muuten niin kiirettä, mutta pelkäsin että puhelin kastuu.

Tänään kävin jo ihan kunnollisen lenkin, tein tasavauhtisen kympin. Halusin kokeilla millaista on ylläpitää rennon reipasta vauhtia. Onhan se siinä mielessä vaikeata, että pitää muistaa ettei jää haaveilemaan, vaan pitää sen vauhdin tosiaan yllä! Kymppi meni 57 minuuttiin keskisykkeellä 153. Jaa-a, ei tässä nyt kovin isoa luottoa omaan tekemiseen ole... Varsinkin vauhdin lisäys tuntuu tosi epävarmalta. Tuntui että tuossakin oli ihan tarpeeksi, mistä mä nyt lisää vauhtia taikoisin? Toisaalta kai sitä sitten kisavireydessä vielä jotain vaihteita löytyy. Nyt vaan mietin että jos nostaisin sykettä niin jaksaisinko enää juosta :) Ja sääressäkin kuumotti vielä se ötökänpurema, muistutti olemassaolostaan koko matkan.

Harjoittelin uusia tekniikoita juostessa, koitin nojata enemmän eteenpäin. Sehän tuo automaattisesti vauhtia lisää, mutta kun meinaan kaatua!

Viikolla meni tosiaan muutama ilta ihan sohvaa paikallaan pidellessä. Taas muistui mieleen, että terveys on kyllä suurin syy miksi liikun. Kaikenmaailman kolotusta ja jumia ilmeni jo muutamassa illassa, varsinkin niska-hartiaseutu jumeilee todella helposti ja oli jo vähän päänsärkyäkin havaittavissa. Kun liikun, tällaisia ongelmia ei ole. Vaivojahan paljon liikkuvalla on, kenelläpä ikäsarjaurheilijalla ei, mutta ne ovat toisenlaisia. Alustava päänsärky muuten jäi tämän aamun lenkille kokonaan, jee!

Sokka irti!

Ja hyvä että jäikin, koska illalla on Keekin konsertti Olympiastadionilla. Voitin arvonnasta Mercedes-Bentzin VIP-liput Cheekin keikalle, ja nyt on tyttöporukalla hauska ilta tiedossa! Arvonnasta siis todistetusti joskus voi voittaakin. Tämä palkinto tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, tässä taloudessa on nimittäin ollut mersu jos toinenkin. Kirjaimista on käyty läpi muistaakseni ainakin C, E, M, S, SL, SLK. Muutamia kirjaimia on ollut useaan otteeseen. Nyt alla on V eli Viano.

Nyt Cheekendiä viettämään!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Nastolan täyden matkan SM-kisa

Eilen kisattiin Nastolassa triathlonin täyden matkan SM-kilpailut. Oli mahtavaa saada olla aitiopaikalla ja seurata kuinka oma seura Triathlonteam226 sai kaikenvärisiä mitaleita. Ensikertalaisetkin onnistuivat upeasti. Paljon onnea kaikille teräsmiehille ja -naisille!

Suurin ilon aihe oli ystävän N40-sarjan SM-hopeamitali:


Yksi unelma täyttyy juuri!

Perjantaina oltiin jo paikan päällä katselemassa paikkoja ja järjestelemässä yhtä sun toista. Talkoohommia.



Ajanotto laittaa laitteet kuntoon.

Illan hämärtyessä kisaajatar vielä silmäilee uintireittiä.

Kilpailija laitettiin ajoissa nukkumaan ja jatkettiin vielä puuhia. Siinä päivän ja illan mittaan uintipoijut veneiltiin paikoilleen, vaihto- ja maalialueet rakennettiin ja reitit nauhoitettiin niin että kaikille on selvää mistä kuljetaan. Kaikenlaista hommaa siinä oli, nukkumaan ehdittiin vasta myöhään.



Reitit nauhoitetaan.

Muutama tunti ehdittiin nukkua ennen kuin kello herätti kisa-aamuun. Sää oli loistava: tuuleton, aurinko pilkisti taivaalta eikä ollut niin kylmäkään kuin oli ennustettu.

Vaihtopaikalla tavarat kuntoon.

Kaikki valmiina. Noin kuuden tunnin menu pakattuna pyörän kyytiin.

Vähän naurattikin vaikka jännitti!

Veneet vesille, aamuseitsemältä pamahtaa lähtölaukaus.



Sata kilpailijaa viivalla.


Kannustuskylttikin on paikoillaan :)

Oli tunteet pinnassa kun saattelin ystävää matkaan. Hurjaa. Kyllähän siinä takaraivossa koko ajan nakutti, että itsellä on sitten ensi kesänä sama tilanne. Onneksi ehdin vielä vähän treenata.

Uinti meni ystävällä hyvin, vahva ja helppo laji hänelle. Sillä välin, kun ystävä oli pyöräilemässä, ehdin syömään aamupalan, hommailemaan perusmatkalla (lähtö oli klo 10) jotakin, syömään lounaan ja aloittelemaan täyden matkan kilpailijoitten kierroslaskentaa. Se on pitkä matka ja aika pyöräillä!


180 kilometriä pyöräilyä takana ja hymyilyttää. On se teräsnainen.

Pyöräilykin meni ihan suunnitelman mukaan ja maratonille lähti iloinen kilpailija. 

Kentän laidalla välihuolto ja väliaikakuulumiset.


Heilutella ja vähän rupatella ehtii aina!

Niin se maratonikin vaan tuli tassuteltua ja pitkän päivän palkinto oli N40-sarjan SM-hopeamitali. Upeaa!

Tosiaan, niitä mitaleita seuralle tuli useita ja oli ihan mahdottoman hienoa olla paikalla ja kokea kaikki tämä. Pääsin näkemään urheilijat juoksun aikana monta kertaa, juoksu oli kuutena kierroksena. Sain kannustaa ja näin huikeita maaliintuloja. Tulokset ovat täällä.


Maalista suoraan järveen palauttelemaan. Nyt saa levätä ja nauttia!

Ensi vuonna triathlonin täysmatkan SM-kilpailu käydään Lahden keskustassa Nastola triathlonin järjestämänä. Hieno tapahtuma tulossa!

Eilen kisattiin myös Kalmarin Ironman Ruotsissa ja Tahkolla puolimatka. Huikean hienoja tuloksia kaikilla, onnea mahdottomasti!

Tänään kävin kaikkien ironmanien innoittamana pitkällä lenkillä. Siis oikeasti pitkällä, 28 kilometrin lenkillä, juoksin Tampereella Pyhäjärven ympäri. En juuri koskaan juokse noin pitkää lenkkiä, edellinen Pyhäjärven kierros taisi olla puolitoista vuotta sitten... Kyllähän se pitkältä alkoi parinkympin kohdalla jo tuntuakin :) Alla oli väsymystä ja huonot syömiset mutta etanavauhtia teputin lenkin ja loin itselleni uskoa että kykenen suoriutumaan maratonista. 

Upea elokuun ilta

torstai 14. elokuuta 2014

Äärirajoille

Itse en ole menossa äärirajoille, mutta moni muu on. Tulevana lauantaina on Nastolassa täysmatkan triathlonin SM-kisa. Olen paikan päällä talkoo- ja huoltohommissa. 

Toimin kyytinä, tukena ja huoltona hyvälle ystävälle. Olemme olleet treenikavereita oman urheiluharrastukseni alusta alkaen vuodesta 2009. Sitä ennen tunsimme kyllä, olimme työkavereita, mutta tänä päivänä olemme paljon enemmän ja vaikka mitä ollaan koettu yhdessä. 2009 aloimme treenata yhdessä ensimmäiselle maratonillemme. 

Ystävällä on vahva urheilutausta, toisin kuin minulla, joten perässähiihtäjänä ja oppityttönä olen tullut alusta alkaen. Maailmassa on monia ihmisiä, joita ihailen, hän on yksi niistä: erittäin taitava, kovakuntoinen, motivoitunut, ahkera, iloinen, puhelias ja avulias treenikaveri. Mitä muuta voisi toivoa?

Syksyllä 2009 minä juoksin elämäni ensimmäisen kympin, hän puolikkaan. Keväällä 2010 juostiin ensimmäinen maratonimme Yyterissä. Voi elämän kevät mikä kokemus! Ensimmäiset hellepäivät toukokuussa, Pori Suomen kuumin paikka, 32 astetta lämmintä. Oli ne melkoiset olosuhteet, mutta maaliin tultiin. Molemmilla kesti yli 5 tuntia.

Yhteisistä kisailuista yksi huikeimpia muistoja on syksyllä 2010 kisattu maastoduathlon Jämillä. Saimme kilpailuun osallistumisoikeuden "palkinnoksi" talkoohommista triathlonin täyden matkan kisoista. Minä en ainakaan tainnut edes oikein tajuta mihin olen menossa... Siellä Jämin maastoissa me kisattiin ihan tavallisilla pyörillä, mistään maastureista ei ollut tietoakaan. En kyllä enää ikinä hybridillä sinne lähtisi :) Tuloksena oli kuitenkin ykkös- ja kakkossija kuntosarjasta. Ystävä ykkönen, minä kakkonen.


Jämin maastoduathlonin jälkeinen poseeraus vuodelta 2010.

Yksi parhaista yhteisistä treenimuistoista on juurikin tähän maastoduathloniin liittyvä valmistava treeni. Nokialla Sarpatin mäkisellä pururadalla tehtiin juoksu-pyörä-juoksu -yhdistelmää vaikka kuinka monta kertaa. Se taitaa edelleen olla yksi elämäni kovimmista treeneistä - tai sitten se todellisuudessa oli yleensäkin ensimmäisiä kovimpia treenejä mitä elämässäni olen tehnyt ja siksi se on jäänyt mieleen. Muistan edelleen, kuinka raskasta oli tuupata hybridipyörää mäkeä ylös kun polkemaankaan ei pystynyt.

Vuosi sitten kesällä kisasimme molemmat elämämme ensimmäisen triathlonin puolimatkan. Tänä kesänä oltiin yhdessä Joroisilla puolimatkalla. Nyt ystävä osallistuu ensi lauantaina Nastolassa järjestettävään triathlonin täyden matkan SM-kisaan. Olen kovasti hengessä mukana, yhtä pitkä kisahan on itselläkin edessä vuoden päästä.


Mielessä pyörii kaikenlaista, jännittää ystävän puolesta, olen iloinen, toiveikas, huolestunut, innoissani, hermostunut - mutta ennen kaikkea luottavainen. Se menee hyvin.

Olisin halunnut sanoa jotain viisasta, mutta itsellä ei sanat riitä joten lainaan Cheekin lyriikoita. Olkoon näistä iloa kaikille, jotka täydellä matkalla kisaavat, ensimmäistä tai vaikka kuinka monetta kertaa.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota

Pelottaa saa, mutta rohkea tekee ja kokee. Päättäväisesti.

Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä
Usko unelmiisi, sinä toteutat ne.

Kävi miten kävi voittajat ei pelkää hävii
Luota itseesi ja anna mennä positiivisella energialla.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän
Inspiroidu matkasta ja usko itseesi. Lennä, kiidä, rullaa ja liidä saman tunteen vallassa kuin mitä siinä parhaimmassa treenissäsikin.

Tää on kestävää sitä ei pysty estämään kukaan
Omat ajatuksesi ovat pahin vihollisesi. Älä päästä epätoivoa ja negatiivisuutta mieleen, tätä varten olet treenannut joten sinä pystyt tähän.

Lauantaina on juhlapäivä! Tsemppiä kaikille Nastolassa kisaaville, samoin myös Kalmarin Ironmanin menijöille. Olette sankareita kaikki!

When the pain comes, you know what I do? I smile. - Chris McCormack

maanantai 11. elokuuta 2014

Viimeinen harkkakisa, juoksun iloa!


Tänään menin loman jälkeen töihin, töiden jälkeen oli Maratuunarien juoksutreeni ja sen jälkeen vielä Triathlonteam226:n kesän viimeinen harkkakisa. Kaikkeen ajattelin osallistua, antaa mennä vaan. Lauantain taaperrusjuoksusta vielä vähän suivaantuneena olin sisua täynnä ja intoa piukassa, tämä kroppa tarvitsee nyt treeniä. Muutenkin oli mukavaa kun arki alkoi! Tykkään syksystä ja loman jälkeen arki on aina niin mukavan ryhdikästä.

Olohan ei ollut tänään kaikista virkein, koska lomaan kuuluneet päiväunetkin jäivät väliin. Juoksutreeneissä oli paljon porukkaa eikä meitä päästetty helpolla. Voimaosioita tehtiin ihan kunnolla ja alusta lähtien reisissä ja jaloissa tuntui. Väliin tehtiin toki rentoja palauttavia juttuja, mutta loppuun vielä kunnon maitohappovedot. Käsissä kyllä kihelmöi! En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla tuntuu juoksussa tulevat maitohapot kihelmöintinä ja pistelynä käsissä ja käsivarsissa. Olen ehkä vähän outo, mutta tämä on ihan normaalia minulla.

Sieltä juoksutreeneistä suoriuduinkin sitten suoraan harkkakisapaikalle. Odotusarvo päivän kisasta kovan juoksutreenin jälkeen oli jotakin totaalihyytymisen ja katastrofin välimaastosta. Siihen nähden kaikki menikin aika hyvin!

Paitsi uinti, se on räpellystä. Uinpahan kumminkin, kaislikostakin läpi eikä tuntunut misssään vaikka kaikki lumpeet kietoutuivat taas pitkin poikin nilkkoja ja käsiä. Suuntoon ja uimalaseihin ne tarraavat kanssa aika hyvin kiinni. Uintiaika oli reilu 8 minuuttia. Ennen Joroisia uin puoli minuuttia nopeammin, nyt oli veto taas kadoksissa. 

Pyörässä oli alussa jotakin hämärää, en saanut isoja vaihteita päälle. Sain kyllä etuvaihtajan päälle ihan normaalisti, mutta vaikka vaihdoin isompaa vaihdetta, niin tuntui, että ei vaihtunut, vaan sitkutus pienemmällä jatkui. Näin jatkui jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä sain kuin sainkin vaihdettua isompaa. Alkumatkan vauhti tästä vähän kärsi, mutta sitten taas kaikki meni normaalisti. Vähän raskaalta ajaminen tuntui ja aikakin taisi olla kesän huonoin harkkakisa-aika, 30 sekuntia huonompi kuin ennätys. 10 kilometriä pyörällä meni aikaan 0:21:30. Vähän kyllä kieltämättä taas jännitti että mitä siitä juoksusta oikein tulee.

Juoksuun lähtiessä hoin itselleni vain rentoutta, rentoutta ja rentoutta. Sain oikeanlaisesta tunteesta kiinni! Puuskutin kuin höyryveturi, hengitysasian korjaaminen on vielä kesken... Aika pitkän matkan päästä kuulemma kuulee kun olen tulossa. Mutta mikä ero oli juoksutuntemuksessa lauantain tarpomiseen! Nyt pystyin hallitsemaan jalkoja ja käskyttämäänkin niitä. Ylämäkeen löytyi voimaa ja alamäkeen rullasi paljon paremmin kuin lauantaina. Toki maastokin oli paljon helpompi, mutta silti. 

Askel oli aika lyhyttä köpötystä, näin sen itsekin Managerin ottamalta videopätkältä, mutta kyllä tässä taas on toivoa! En ole lakannut hymyilemästä kisan jälkeen, kyllä juoksun onnistumisella oli iso henkinen merkitys! :) Omaa reittiennätystä ei tullut, jäin siitä 9 sekuntia, mutta tämänpäiväinen suoritus tuli helpommalla ja rennommin! Juoksuaika oli 0:15:41. Kelikin oli kyllä nyt hyvä, ei porottanut aurinko kuumasti niin kuin muutamana viime kertana. Itse asiassa juuri ennen kisan alkua tuli sadekuuro ja kylmäkin vähän, mutta sade loppui eikä häirinnyt enää pyöräilyä.

Ei tullut kuviakaan otettua, mutta laitetaan kuvituskuvaksi SUP-polkumasiinani. Se saanee nyt hetkeksi väistyä juoksun tieltä. Hyvin SUP kuljetti tämän kesän, ei ole hetkeäkään kaduttanut triathlonpyörän hankinta! Nythän me vasta SUPin kanssa aletaan pääsemään juttuun :)


Tällä on tänä kesänä poljettu kilometri jos toinenkin.

Olen niin kovasti kaivannut sitä tunnetta kun juoksu kulkee että ette uskokaan. Rakastan juoksua näistä lajeista kaikista eniten ja on ollut kova paikka kun se on ollut tahmeaa. En tosin valita siitä, että pyörä kulkee nyt paremmin kuin ennen. Enkö vaan voisi saada kaikkea heti pliis? =) Terveisin kärsimätön triathlonisti.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Rengastriathlon

Eilen oli työpaika järjestämä triathlonkilpailu. Hauska, leikkimielinen jokakesäinen tapahtuma! Osallistuin "pitkän matkan" eli sprintin henkilökohtaiselle osuudelle: uinti 300 metriä, pyörä 22 km ja juoksu 4 km. Tarjolla oli myös pitkän matkan joukkueviesti, henkilökohtainen puolitriathlon (matkat 150m - 12 km - 2 km) ja vielä puolitriathlonin Fun-sarja, jonne saa ja pitää pukeutua hauskasti. Paljon hyviä vaihtoehtoja kokeilla lajia!


Kattokaa mää aion mennä tonne ilman märkäpukua!

Vesi oli niin lämmintä, että oli mentävä ilman märkäpukua, hui se on vähän jännittävää. Olin onneksi uinut ilman märkkäriä mutta aina turvapoijun kanssa... Kisalähtö on eri juttu vaikka leikkimielinen kisa onkin. 

Siitä niin vaan rapsakka lähtö!

Lähtö meni hyvin mutta ensimmäisellä poijulla jouduin melkein pysähtymään kun oli niin kova ruuhka. Uinti oli kahtena 150 metrin kierroksena, koska normaalisti järvessä olevat poijut oli ilkivallan takia jouduttu poistamaan. Tätä kisaa varten järveen oli viety 2 poijua niin, että sekä 300 metrin että 150 metrin uimarit pystyivät hyödyntämään niitä. Voitte siis uskoa että ensimmäisellä poijulla olivat kaikki yhtä aikaa! Pelkäsin jonkun potkaisevan rintaan joten otin ihan rauhallisesti oman paikkani. Uinti oli sellaista semiuintia, ei hyvää mutta ei kaikista onnettomintakaan. Silminnäkijä kertoo, että pää oli uinnin toisella kierroksella heilunut kuin pöllöllä. No, siitä taisi olla yhdessä uintitreenissä tässä aikaisemmin jo puhetta eikä ongelma ollutkaan vielä täysin hallinnassa. Hillitsen pään heilutusta ja kuikuilemis- ja suunnistushaluja edelleen.


Uin kuvassa alhaalla vasemmalla, sininen uimalakki pilkistää :)
Uintiaika oli 09:18. Sisältää juoksun T1:een jyrkän mäen ylös.

Ville Klinga juontaa kolmannen naisen ylös järvestä

Pyörä oli kait ihan hyvää vauhtia, yli kolmenkympin vauhtia joka on minulle hyvin. Olisi saanut peesata, mutta vedin yksin melkein koko matkan. Kaveri ajoi samaa vauhtia, mutta en sitten millään malttanut ajaa peesissä, kun siellä joutui melkein jarrulla seisomaan. On peesistä kyllä valtava hyöty! Ohitin ja ajoin mieluummin itse, tulipa ainakin hyvä treeni. Yhden hyvän peesiporukan missasin kun tuli ylämäki ja en edelleenkään kykene ajamaan ylämäkiä samaa vauhtia kuin muut, putosin. On tässä vielä treenattavaa! Pyöräaika oli noin 44 minuuttia.


Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy

Sitten vielä juoksu. Ihana, mutta niin kamala. Voi villahousu sentään kun juoksu ei nyt kulje. Blogin Facebook-sivuilla kommentoinkin jo, että itse en sitä taaperrusta edes juoksuksi nimittäisi! Vaivalloista ja raskasta. Kaukana oli mikään tekniikka mitä on viime aikoina harjoiteltu. No, eipähän siinä minulla kiirekään ollut, edellä mennyttä ykkösnaista en tulisi saamaan tällä tahdilla kiinni ja takaakaan ei kukaan tuntunut ahdistavan. Meni sitten vähän jolkotteluksi. Mieli oli kyllä koko ajan iloinen siitä, että edellä menee hyvä treenikaveriystävä ja siellä kulkee hyvin! Hänellä on nimittäin hiukan isompi koitos edessä viikon päästä, Nastolan täysmatka. Juoksuaika oli vähän reilu 25 minuuttia.

Sentään hymyilyttää vaikka pisti puuskuttamaan. Asentokin on lysy, meinasin jättää koko kuvan julkaisematta :)

Jalat oli kyllä ihan loppu - en tiedä ajoinko sittenkin pyörällä liian kovaa. Hauskaa rajojen etsimistä tämä, kun se pyörä nyt liikahtaa vähän paremmin niin paljonko sitä sitten uskaltaa polkea? Ennen ei ollutkaan tällaista ongelmaa kun pyörä ei kulkenut :) Tasapainottelen nyt tämän asian kanssa, eiköhän ne juoksujalat siitä ala jossain kohtaa mukana tulla. Pari päivää ennen tehdyssä yhdessä terävässä juoksutreenissä kyllä huomasin, että jalkojen hermotus oli ihan hukassa, että ei huono juoksu yllätyksenä tullut. 

Maalissa olin ajassa 1:19:18, sijoitus toinen. Viime vuonna aika oli oman ajanoton mukaan 2 (!) sekuntia nopeampi. Luulen, että tänä vuonna uintimatka oli hippasen pidempi. Tänä vuonna pyörä kulki kovempaa mutta juoksu hitaampaa kuin viime vuonna. Keskiarvona siis samoissa mennään.

Tärkeintähän tällaisessa tapahtumassa on kuitenkin hauskanpito, seurustelu ja syöminen =)


Ruokaa oli vähintäänkin riittävästi

Hurja vesisota käynnissä!

Kahveet, mehut ja munkit jälkkäriksi

Oi ja jäätelöä nam.


Palkintojenjaossa naisten ykkönen ja kakkonen.

Kaikki palkitut

Pytty tuli kotiintuomisiksi.

Kiitos kuvista Ursulalle ja Jyrkille!

perjantai 8. elokuuta 2014

Milano: kauneutta, muotia ja hyvää ruokaa

Käytiin kesälomareissulla Milanossa. Lensimme Finnairilla Malpensan kentälle. Lentokentältä matka Milanoon kesti bussilla tunnin, menopaluuliput maksoivat 16 euroa/henkilö. Bussi kulki 20 minuutin välein, helppoa ja toimivaa - mutta kuumaa! Bussi meni Milanon päärautatieasemalle Stazione Centralelle. Sieltä vaihdoimme metrokyytiin.

Metroverkosto on Milanossa hyvä ja metrolla on näppärä liikkua. Olimme reissussa neljä päivää, matkustuspäivinä kuljimme kertalipuilla, mutta kahdeksi kokonaiseksi päiväksi ostimme kahden päivän lipun, bigiornalieron, joka maksoi 8,25€. Sillä pääsi liikkumaan kaikilla julkisilla. Varokaahan muuten "ystävällisiä" romaninaisia keskusrautatieaseman metroasemalla. Meinasin ostaa liput automaatista, minulle tarjottiin apua ja koska en heti tajunnut, mitä nappia painan ja mihin laitan setelin, nappasi naikkonen 20 euron setelin itselleen ja siitä alkoi ihme hässäkkä. Joku mies tuli huutamaan naiselle, nainen huusi miehelle ja italiaa tuli niin nopeasti että en ymmärtänyt sanaakaan. Nappasin naiselta setelin itselleni takaisin mutta heidän keskinäinen huutonsa vaan jatkui, vielä siihenkin asti kun olin palvelutiskiltä lippuni ostanut. Naisen bisnes ilmeisesti oli kerätä turistin ostaman lipun vaihtorahat automaatilta, mutta tällä kertaa ei onnistunut.

Hotelli oli lähellä Porta Romana -metroasemaa, se oli hyvä paikka. Ihan hotellin lähellä oli monta kivaa ravintolaa, ja hotellilta oli kolme metropysäkkiä Duomolle.


Hotellin ikkunanäkymää.

Milano on muodin mekka, mutta on siellä muutakin. Toki tällä reissulla keskityimme paljon juuri siihen muotiin ja kauppojen tarjontaan, koska meillä oli ihastuttava 15-vuotias nuori nainen matkaseurana. Bershka, Pimkie, Pull&Bear, Stradivarius, Terranova ja vaikka mitä koluttiin läpi moneen kertaan. Mango, H&M ja muut Tampereeltakin löytyvät liikkeet jätettiin tällä kertaa käymättä. Hyviä ostoskatuja olivat Corso Buenos Aires, Corso Venezia ja Via Torino.

Tietenkin käytiin näyteikkunaostoksilla Via Montenapoleonella, Milanon kuuluisalla muotikadulla ihastelemassa Louis Vuittonit, Pradat, Guccit ja muut. Ja ihailtiin myös Duomon aukion, Piazza del Duomon, vieressä olevassa kauppakeskuksessa Galleria Vittorio Emanuele II:ssa olevia kauppoja.

Ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II

Lasikattoinen ostari

Ostoskeskuksen lattia oli todella hieno!

Milanon upein nähtävyys on Duomo, tuomiokirkko. Kerrassaan mielettömän upea.


Kattokaa ny! On se hieno.


Mutta turistit oikeastaan on vielä hienommat :)
Duomossa ei käyty sisällä, kun oli koko ajan kuuma ja oltiin sen takia väärin pukeutuneita. Olkapäät olisi pitänyt olla peitetty ja lyhyt hame tai shortsit eivät olleet sopivat.


Kuvassa näkyvän hameeseen pukeutunut nainenkaan ei päässyt Duomoon. Tarkkoja ovat.

Lämmintä tosiaan oli koko ajan, 29-30 astetta näyttivät bongaamamme lämpömittarit. Onneksi oli aika pilvisiä päiviä niin ei ollut ihan tolkuttoman kuuma.


Duomon aukiolla on kaikenlaista kulkijaa



Via Montenapoleonella oli pelkkiä merkkiliikkeitä


Kenkiä <3

Mersukauppa paraatipaikalla, siellä piti käydä useampaan kertaan :)

Ferrarikauppa viidessä kerroksessa. Täälläkin käytiin kahteen kertaan.


Ferrarilla olisi ollut Colnago-maasturi myynnissä, 4350€.

Milanossa on kuuluisa oopperatalo La Scala. Ulkoapäin rakennus on vaatimaton.

Teatro alla Scala

Kävimme tutustumassa myös linnaan, Castello Sforzescoon. Linnassa on 12 museota, mutta päivä oli liian kaunis sisällä vietettäväksi joten museovisiitti jäi toiseen kertaan.


Entinen Milanon hallitsijoiden hovi

Milanossa on kaksi aivan huippupaikkaa syömiseen ja ajanviettoon: Brera ja Navigli.

Breran kaupunginosa on ihastuttavan kaunis! Kävelykatuja, ravintoloita, terasseja, elämää, ostosmahdollisuuksiakin.













Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Navigli, kanavien seutu. Kanavien varrella on monenlaisia ravintoloita.











Paikka, josta löytyy kissa, on hyvä paikka.






Reissu oli ihana, aurinkoa, lämpöä, lomaa ja kiva kaupunki. Milano oli juuri sopiva paikka neljäksi päiväksi.