torstai 27. maaliskuuta 2014

Toscanassa tuskaa ny


Hei, me tykätään pyöräillä.



Me ollaan pakattu pyörät autoon. Ja muutakin.



Minne mennään? Mennäänkö vaikka Toscanaan.




Turneelta lisää kuulumisia yhteyksien pelittäessä.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sata syytä olla onnellinen, osa 3

Onnellisia asioita 15-21:

maanantai: auringon lämpö. Ihana paiste ja kevään tuntu!

tiistai: kengännauha-asana. Minulle uusi liike, joka venyttää erityisen hyvin lonkan seudun aluetta. Jos kengännauha kiinnostaa, kurkkaa täältä miten se menee. Shoelace pose. Siinä ollaan kieltämättä vähän solmussa, mutta voi elämä että oli hyvä liike!

Kengännauhat solmittuna. Kuva täältä.

keskiviikko: managerin venyttely. Yhdessä joogatunnilla, miten siistiä! Ja miten onnellinen olen kun puoliso venyttelee. Venyttely kuulkaa helpottaa urheilua ja elämää ja lisää terveyttä ja hyvinvointia!

torstai: ystävän postaamat lomakuvat facebookissa. Ihanassa Itävallassa laskettelemassa, kuvat kuin satukirjasta.

perjantai: pretzel. Lidlin paistopisteestä saa pretzeleitä tai brezeleitä, miten sen nyt haluaa sanoa. Minä sanon preetseli. Niitä syödessä tulee aina Saksaan tehdyt lomamatkat mieleen.


Kuva täältä.


lauantai: myötätuuleen juokseminen. Höyhenenkevyttä juoksua! Toki ymmärsin, että kunhan käännyn takaisin kotiinpäin, edessä on viiltävä vastatuuli. En välittänyt, elin hetkessä.

sunnuntai: matkan suunnittelu. Aina on hyvä olla jokin matka mitä odottaa.

Raju tilitys

Ilta-Sanomien juttu on nyt luettavissa nettiversiona täällä.

Olipa taas hassunhauskaa löytää itsensä lehdestä. Tai Manageri sen löysi, kun Stubb oli julkaissut jutusta tweetin. Meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, sitten taas nauratti.

"Onnistuuko sinulta?" Raflaava, haastava, hyvin iltapäivälehtityyppinen otsikko. "Näin sohvaperunasta tuli himoliikkuja". Vastakkainasettelu sopii sekin hyvin lehden tyyliin. No, nää on näitä. Klikkaustaisteluahan se vain on. Onneksi tässä ei kuitenkaan ollut mitään raju tilitys, katso kuvat tai mitä tuli tehdyksi -tyyppistä otsikointia :)

Sain jutun etukäteen luettavaksi ja teinkin siihen paljon korjauksia, puhelimella pikaisesti tehdyssä haastattelussa nyt vaan tulee virheitä ja väärinymmärryksiä. Jutun alkupuolelle oli yksi kappale lisätty jälkeenpäin, ja siinä oli onnistuttu sanomaan, että triathlonharrastajat, minä mukaanlukien, ajellaan hybridipyörillä. "Hän ei ole suinkaan ainoa aktiivisesti hybridipyörän selässä viihtyvä suomalainen". Kyllä varmasti suomalaiset hybridipyörän selässä viihtyvät, mutta ei varsinaisesti tämän lajin parissa ainakaan alkuvaiheen jälkeen. Mainitsin kyllä haastattelussa sanan hybridi, kun sanoin, että hankin ensin hybridin työmatkapyöräksi, pyöräilyn piti tukea juoksuharrastustani. Kun sitten aloin opetella uimaan ja päätin alkaa harrastamaan triathlonia, hankin maantiepyörän. Kävin yhdessä triathlonkisassa hybridillä. Näin ne vaan menee asiayhteydet ja ajanjaksot helposti sekaisin. Hybridi- sana taisi olla vain jäänyt toimittajan mieleen, ja siitä se sitten juttuun putkahti.

Vahvistan vielä, että ajan tällä hetkellä maantiepyörällä. Vuonna 2011 hankkimani italialainen orhi on Bianchi C2C Via Nirone. 

Kuva löytyi täältä.
Italialainen orhi on palvellut minua hyvin ja luotettavasti. Hän ei ole ihan täydellinen, mutta meille on syntynyt hyvä suhde. Siitä kiitokseksi hän pääsee pian ajelemaan kotimaisemiinsa Italiaan. Me menemme yhdessä Toscanaan pyöräilemään, luulen että nautitaan siitä molemmat kovasti!

Päivän knoppitieto: Via Nirone -mallin nimi tulee siitä, että Bianchi-niminen tyyppi perusti vuonna 1886 pyöräkaupan Milanoon Via Nirone -nimiselle kadulle.

Luitteko tänne asti? Huomasitteko, että minäkin kalastelin klikkauksia houkuttelevalla otsikoinnilla.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Sata syytä olla onnellinen, osa 2

Tässä onnellisia asioita 8-14.

maanantai: uusien juoksulenkkareitten tuntuma juostessa. Olin uusista Cloudracereista onnellinen jo lauantaina, mutta nyt ne pääsivät tositoimiin. Otin ne Pirkkahallitreeniin testiin. Oi miten hyvä napakka kosketus alustaan! 


Lensin Cloudracereilla kuin nuo tipuset. Ainakin melkein.

tiistai: yin-joogatunti kotona. Huhhahhei mikä päivä. Olikin ensimmäinen näistä #satasyytäollaonnellinen-päivistä, kun aihe oli vähän hakusassa. Tällainen päivä on meikäläisen elämässä onneksi harvinainen! Herätys oli aikainen, väsytti, tein kamalan pitkän työpäivän ja päivään liittyi jos jonkinlaista turbulenssia. Töiden jälkeen oli pakko käydä kirjastossa palauttamassa yksi kirja. Unohdin aamulla sen kirjan kotiin niin en voinutkaan mennä töistä suoraan kirjastoon, vaan tein ensin pikku mutkan kodin kautta. Ruokakaupassakin piti käydä, se on siinä kirjaston vieressä, mutta sitten kirjastossa huomasin että lompakko on kotona. Onneksi huomasin sen siellä kirjastossa jo enkä kaupassa vasta. Lompakko oli urheilukassissa edellisillan jäljiltä. En sitten mennyt kauppaan. Väsytti kun tulin kotiin, oli nälkä, kokosin jämistä ruokaa, pesin pyykkiä ja klikkasin itseni Yoogaian nettijoogatunnille. Tunnin alkaessa syke oli vielä huomattava korkea, olin hermostunut ja oli vaikea keskittyä. Mutta sitten, pikkuhiljaa kroppa ja mieli antoi rauhallisissa venytyksissä periksi ja päivän tapahtumat jäivät taka-alalle. Tunnin jälkeen oli ihanan rentoutunut olo, vaihdoin vaan yökkärin päälle ja menin ajoissa nukkumaan.


Ystävä toi kukkia. Sekin teki onnelliseksi.

keskiviikko: poikkeuksellisen hyvä venyvyys. Päivä oli edellisen kaltainen, eikä illalla kotiin tullessa ollut aikaa eikä energiaa tehdä mitää muuta kuin napsauttaa joogatunti koneelta päälle. Sattumalta oli vielä sama tunti kuin eilen, venyteltiin pitkiä viiden minuutin venytyksiä, ja venyinkin jo heti alussa paremmin kuin edellisenä päivänä! Hämmästyttävää. Olin miltei elastinen. Kannattaisi venytellä vaan enemmän.

torstai: naapurin kissa. Olen eläinrakas ja kissaihminen. Tällä hetkellä taloudessa ei asu kissaa, joten naapurin kissa aina silloin tällöin armollisesti antaa rapsuttaa. Tassu-kissa tuli meille kylään ja puski melkein puhki <3 Tassusta ei koskaan saa kuvaa koska hän ei ehdi olla kuvattavana, vaan tassuttelee suoraan kohti puskemaan, jos huomio kiinnittyy häneen. Mahdoton kuvattava. Päivä ei ollut enää kahden edellisen kaltainen, vaan tilanne alkoi olla normaali ja olisi ollut vaikka mitä syitä olla onnellinen. Kissa vei kuitenkin voiton!


Avovettä näkyvillä, sorsat pääsee uimaan. Luulen, että se tekee sorsat onnelliseksi.

perjantai: uudet hiukset. Olin onnellinen torstaina kampaajalla leikatuista ja värjätyistä hiuksista. Kyllä ne olivat jo kaivanneetkin käsittelyä. Juuri leikatut hiukset tuntuvat kevyiltä ja hulmuavilta.

lauantai: ajatus siitä, että kesällä poljeskelen uudella pyörällä. Suomen Urheilupyörässä käynnin jälkeen oli pomppufiilis! Voi mahtavuutta! En ehkä voi uskoa tätä vielä todeksi.

sunnuntai: puhdas pyykki. Oli kertynyt varsinainen pyykkivuori, pesin kolme koneellista ja tuli hyvä mieli kun sai pyykkikorin tyhjäksi.


Lunta satoi hippasen verran viikonloppuna, mutta aurinko sulattelee lumet pois.

Bonusjuttu: 
Pakko saada kertoa yksi ylimääräinenkin juttu tälle viikolle! Kampaajallani Bläkissä saa nykyään Grelin salaattia kunhan muistaa tilata sen edellisenä päivänä. Kampaajalle menen aina töiden jälkeen, nälkä on joko jo heti tuoliin istuessa tai tulee viimeistään kohta. Kylmäsavulohi-vuohenjuusto-avokadosalaatti oli kampaajakäynnin kohokohta.

Toinen bonusjuttu
Tilasin uudestaan Wigglestä juttuja. Tilaus klikattu klo 15, seuraavana päivänä aamupäivällä 11:50 DHL:n kaveri soittaa että olisi paketti tulossa. Sanoin, että en ole kotiosoitteessa nyt, olen töissä, heppu sanoi että kyllä se sinnekin toimitetaan. Vähän ennen kolmea paketti tuli. Toimitus ei siis kestänyt ihan 24:ää tuntia... En tiedä uskallanko tilata sieltä enää, kuinkahan nopeasti seuraava paketti tulee? Ehtiikö kissaa sanoa :)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ihanaa rääkkiä

Löysin itseni viikonlopun Ilta-Sanomista. Huh sentään kun on outoa nähdä itsensä lehdessä. Ja lukea (jo pariin kertaan) korjattu juttu ja ihmetellä vielä uusia virheitä. Hybridipyörällähän tässä ajelen, niin :) No, eipä tuo nyt niin vakavaa ole, mutta nauratti.


Kuvassa Superihminen?

Hyvinhän siinä taitaa sohvaperunataviksen näkökulma tulla esiin: halusin korostaa sitä, että triathlonia voivat harrastaa kaikki, ei tarvitse olla jo valmis huippu-urheilija voidakseen olla triathlonisti. Kyseessä on ihan peruslajit: uinti, pyöräily ja juoksu. Kaikkia on mahdollista opetella. Eikä niitä kaikkia tarvitse harrastaa samana päivänä - siinä monipuolisuudessahan lajin suola juuri taitaa ollakin. Ei pääse kyllästyminen yllättämään. Uinti taitaa olla se suurin kynnys useimmille, itselleni ainakin oli. Eikä siinäkään mitään sen ihmeellisempää ole, kuin että liittyy paikalliseen triathlonseuraan, kyllä siellä uintiopetusta löytyy. Tai sitten voi mennä jollekin muulle uintikurssille. Uimaan oppivat kaikki, koska minäkin olen oppinut.

Jos joku empivä mutta lajista kiinnostunut vaikkapa tämän jutun perusteella innostuu ja rohkaistuu harrastamaan, olen enemmän kuin iloinen! Voi kun saisin vietyä tätä triathlonin ilosanomaa kaikille :)

Päivän treeninä oli pitkä lenkki juosten. Teivoonkin olisi ollut mukava mennä ravaamaan vitonen kovaa, mutta juuri nyt tuntui pitkä rauhallinen parhaimmalta vaihtoehdolta.

Yöllä oli tullut lunta, mutta se näyttää sulavan auringonpaisteessa nopeasti. Tiet olivat jo joko lumettomia, vähän sohjoisia tai metsässä ihan lumisia vielä.


Onneksi oli aurinkolasit päässä kun noin paistoi.

Reilu pari tuntia ulkoilussa meni keskisykkeellä 134, oli mukavaa. Lämpötila nollassa, aurinko lämmitti, tuuli oli kohtalaisen kova. Vastatuuli tuntui navakalta naamaan, mutta myötätuuli lennätti keveästi. 


Kaunista

Yksi juttu käytiin muuten hoitamassa ennen lenkuraa. Jos Ilta-Sanomat kerran kirjoittaa että ajelen hybridipyörällä niin eiköhän kalustoa pidä jo uusia. Silloin tehdään visiitti Suomen Urheilupyörään.

Oikeasti tarina menee niin, että Manageri ("myös aviomies on innostunut lajista vaimonsa vanavedessä") yllätti naistenpäivänä ja kertoi minun tarvitsevan triathlonpyörän. En tarvitse ruusuja kiitos, tämä oli niin paljon hienompi ylläri!

Pyörän hankinta alkaa tietenkin värin valitsemisesta (tärkeimmät ensin tottakai). Valkoinen. Niin ja merkki on SUP


Bikefitting kertoo miten saadaan hyvä ajoasento.

Sitten täytyy mitata.

Lukemat koneelle ja kas, tulee mielenkiintoista dataa.

Sitten katsotaan miltä se koneella näyttää.


Sitten vielä odotellaan. 

Huhtikuussa poljetaan :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sata syytä olla onnellinen

Riikan Hulvaton flikka -hyvänmielenblogissa oli alkuvuodesta haaste sata syytä olla onnellinen. Alunperin haasteen on tehnyt Perjantaikokki. Hidas hämäläinen alkaa toteuttaa haastetta vasta nyt. Listaan onnellisuuden aiheita, olkoot ne materialistisia tai jotain ihan muuta, kaikki käy. Tähän aiheeseen on vain oikeita vastauksia.

Olen suurimmaksi osaksi miltei pöljän onnellinen, mutta on myös hetkiä jolloin jokin pieni turha murhe tuntuu vaikuttavan omaan mielialaan ihan liikaa.

Minulla oli jossain vaiheessa ajatus laittaa pöydälle Elizabeth Gilbertin ideoima onnellisuuspurnukka, mutta taisin unohtaa sen... Pidän oman purnukkani täällä.


Kuva on Elizabeth Gilbertin fb-sivulta. Kaunis purnukka täynnä onnea!
Joskus tuntuu siltä, että asioihin törmää silloin kun on oikea aika, kun ne ovat itselle ajankohtaisia ja mieli on vastaanottavainen. Hesarissa oli johda sinä itseäsi -kirjoitus. "Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vai­keuk­sia ei voi ku­kaan vält­tää, mut­ta it­se voi va­li­ta, mi­ten nii­hin suh­tau­tuu." Kolahti, niinhän se on! En väitä että se olisi helppoa, mutta niin se vaan menee. 


Tänään oli kaunis ulkoilupäivä, kotikadulla oli melkein ruuhkaa.
Tästä lähtee, viime viikon top 7: 

maanantai: kuvaaja Pirkkahallitreeneissä. Vaikka se oli hämmentävää ja jännittävää, niin kyllä olen onnellinen että elämä tällaisenkin kokemuksen eteeni toi.

tiistai: pirteys aamulla. Maanantai-iltana menee treeneissä niin myöhään, että nukkumaanmeno usein viivästyy. Tällä kertaa olin ollut viisas ja mennyt heti treenin ja ruuan jälkeen nukkumaan.


Veneet ylösalaisin. Kohtapuoliin voinee jo kääntää oikeinpäin.

keskiviikko: hyvä ruoka ravintolassa. Ravinteli Huberissa on niiiin hyvää ruokaa.

torstai: nettitilauksen nopea toimitusaika. Tilasin tiistai-iltana Wigglestä uimalaseja ja geelejä, tänään ne tulivat perille. Toimitus vajaassa kahdessa vuorokaudessa Englannista, ei paha.


Puita, järvi, laituri ja polku. Yksinkertaisen kaunista vaikka luonto vielä uinuu harmaanruskean sävyissään.

perjantai: yllätyksen lähettäminen ystävälle. Hän ei tiedä yllätyksestä vielä, joten en voi paljastaa enempää.

lauantai: On Running Cloudracer -lenkkarit. Edullinen messulöytö Goexposta.


Tänään oli vielä järvi jäässä, mutta ei ole kauaa.

sunnuntai: valokuvausretki. Kävelin kameran kanssa ulkona, se on rentouttavaa ja leppoisaa. Tulee katseltua kaikkea eri tavalla ja tarkemmin kun tallentaa hetkiä kameraan.

Tulee muuten ihan jo pelkästään siitä hyvä mieli, kun kirjoittaa asioista, jotka ovat saaneet hymyn huulille ja hyvän mielen. Suosittelen!

Cloudracerit GoExposta

Eilen tehtiin retki Helsinkiin GoExpo-messuille. Viime vuonna tulin messuilta kotiin Cloudsurferit kainalossa, tänä vuonna pidin perinteitä yllä ja tulin kotiin Cloudracerit kainalossa.

On Runningin tossuilla on vaan paras juoksutuntuma, siitä ei pääse mihinkään. Luottotossut.


Tossut kuin sukat.

Tekniikka menee kutakuinkin niin, että pohjassa on tyynyt, jotka vaimentavat iskua sekä pysty- että vaakasuuntaisesti. Siksi tuntuu siltä, kuin juoksisi pilvien päällä. Rakastan tätä taivaallista tunnetta. Täältä voi käydä lukemassa enemmän tossujen tekniikasta, minulle riittää se tunne miltä ne tuntuvat.


Oranssia tossuissa, tykkään. Uudet urheilulasinikin ovat oranssit.

On Runningien lesti on leveämpi kuin tossuissa, joilla olen ennen juossut. Aluksi se tuntui oudolta, mutta totuttuani en enää luopuisi siitä tunteesta. Varpaille on hyvin tilaa, mutta silti tossu on jalassa napakka.

Aikaisemmin olen juossut Cloudsurfereilla, ja jatkossakin niillä menen peruslenkit ja pitkät lenkit. Uusilla ihanuuksilla mennään vaan kisaamaan.


Surferissa on korkeammat tyynyt.

Cloudsurferit sopivat parhaiten 4-5 minuutin kilometrivauhtiin. Hitaampaakin saa juosta, mutta ominaisuudet toimivat noissa vauhdeissa parhaiten. Cloudracerit toimivat parhaiten alle 4 minuutin kilometrivauhdeissa. Varsinaiset tavoitetossut siis :)


Surferin ja racerin pohja.
Noilla tossuilla askel on kevys ja lennokas. Kenkien olemassaolo unohtuu.

Messuilta löytyi muitakin hankintoja: X-Socksin sukkia, Fitleticin juoksuvyö ja Blizin urheilulasit. Kaikki tarpeellista ja käyttöön menossa heti, vaikka palstatilaa tulikin eniten tossuille - niistä kun olen niin täpinöissäni!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Vapari cha cha chaa

Tykkään Sini Sabotagesta mutta Lambadaan mulla on eri sanat!





V-A-P-A-R-I-I-I-I

Ei oo muualta kuultuu
altaan päädys sun kaa tuntuu
et käsi ois kauhakuormaaja
se on tän liikkeen koreografia
ei siihen tartte talenttii
mä olin siitä jo melkein saletti
mut ku me uimaan alettii
mä tajusin et se ei oo helppoo ku baletti

Se ei mee piloille
joten älä ala lannistaa
eikä tartte alkaa vinoilee
vaikken mä kroolaa niinku phelpsi tekee
rytmi on sekasi
ku uisit ees sekarii
joten kierrä sitä vartaloo
ja kuuntele vormistoo

Ei saa olla liian ankara
vaik oot yhtä ajan tasal ku lambada
välillä hankalaa mut kyllä jaksaa liukuu ku 
elämä on sun kaa cha-cha-chaata

V-A-P-A-R-I-I-I-I
elämä on sun kaa cha-cha-chaata
V-A-P-A-R-I-I-I-I
elämä on sun kaa cha-cha-chaata

Ku muut kattoo telkkarista uutiset ja kenoo
Nii mä treenaan mun käsivetoo
Ennen ku edes huomaatkaan
Nii sä tuijotat mastersii
Mut en oo mitää ilman pullarii
Ku aletaa pukee märkkiksii
Ei oo tatsii jos sä laitat filmille
Tää vapari on vaan sun silmille
Voisko järjestää kurssii
Et kaikki ei oo yhtä tuulimyllyy
Mut millon sit se  pätee
Aina ku mä laitan mun lättärit kätee
Mut kyl ne muuttuu vahvoiksi
Kun sä vaan jaksat kauhoo
Vaik ei sust oo silakaksi
Nii ehkä säki joskus scullaat ku meitsi


Perjantaifiiliksillä mennään! :D

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Asiaa monesta mukavasta jutusta

Mukavia asioita:

Hot jooga Nokian Liikuntamaailmassa. Tänne menin työporukan kanssa kun halvalla pääsi, oli matala kynnys kokeilla. Etukäteen kerrottiin, että salin lämpötila on noin 30-37 astetta, mukaan kannattaa ottaa juomapullo ja hikipyyhe. Odotin tunnilta supervenyviä lihaksia ja pelkäsin samalla vähän korkeaa lämpötilaa, kuinka kuumalta se tuntuu? Tunti oli ihan täynnä ja melkein toisen varpaat suussa piti joogata. Lämpötila ei mielestäni ollut sitä mitä piti: lämmin oli, mutta ei niinkään kuuma. Hikipyyhettä en tarvinnut kertaakaan, joten ei siellä kyllä tosiaan niin kuuma ollut kuin olisi ehkä pitänyt. Venymiset ja joogailut olivat ihan jees. Lopuksi tehtiin loppurentoutus. Saliin kuului viereisestä salista jumppatunnin musiikit ja äänet sekä salin puolelta raudan kolina, että se loppurentoutus meni kyllä vähän pipariksi. Hauska lajikokeilu silti!

Yoogaian nettijoogatunti: helmikuussa oli tarjolla yksi ilmaistunti. Tunnille itsensä klikkaaminen oli luvattoman helppoa. Sitten vain odottelin siinä kotona takkahuoneen lattialla kunnes ohjaaja ilmestyi paikalle. Tunti oli selkeä ja aloittelijalle helppo ja sopiva. Ohjaaja neuvoi jos asentoa piti korjata, olin valinnut että ohjaaja näkee minut. Nettijooga oli superkätevää ja helppoa, tätä voin kyllä ihan suositella!


Kas näin taipuu triathlonisti.

Pitkä pyörälenkki maasturilla. Maaliskuun ekana päivänä, ilman nastoja, palelematta! No varpaita ehkä ihan vähän paleli, mutta silti kolme tuntia meni ihan hyvin. Aika mahtavaa!


Onkohan se ylöspäin katsova koira? Tai jotakin sinnepäin.


Vatsalihakset on hyvät olla olemassa. Naamakirjan lankkuhaaste kiersi jo alkuvuodesta, mutta viime viikolla työkaveri sai puhuttua minut mukaan. Minut, joka on aina niin vaikea yllyttää... Vaikeaa tässä on vain muistaa tehdä nuo lankut.

Valokuvaushommissa olin yhteen työjuttuun. Onhan se hauskaa vaihtelua olla kameran edessä - täytyy vain luottaa kuvaajaan, että ammattilainen saa otettua kunnollisia kuvia, malli kun on mikä on.

Ja sitten lisää kuvia. Mitäs täällä tapahtuu?


En ole varma hymyilyttääkö enää tässä kohtaa treeniä.

Kuvaaja Pirkkahallissa, o-ou. Jotenkin sitä tulisi mieleen, että kun pyörän kadenssi on 150, niin lähtökohtaisesti pitäisi kieltää kaikki kuvaaminen sadan metrin säteellä, mutta ei voinut mitään, siinä oli oltava ja poljettava hiki hatussa. Juttu on nähtävillä viikon päästä Ilta-Sanomissa. 


Sukkajuttuja. Antsku-sukat. Voi että nämä ne ovat niin rumat että ovat jo hienot!



Hitoksee hyvät sukat.

Ja toiset sukat. Nämä menivät ystävälle. Kirjoneuleesta en jaa itselleni pisteitä, mutta idea oli hauska ja kuvio osui kohdilleen.


Pyöräily on kivaa!