maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hitaan hämäläisen uinti kulkee vasta kun kisakausi loppuu

Kehuin tuossa aikaisemmin että aloitan treenailun tänään. Niin tein ja sehän oli ihan mahdottoman mukavaa! 

Raskasta oli kyllä, piti uutta juoksutekniikkaa opetella. Tähänastisen juoksu-urani aikana, vuodesta 2009, olen useita kertoja luullut oppineeni juoksemaan ja sitten on aina taas tullut jotain uutta tekniikkahässäkkää! Onneksi olen jo tajunnut, että pitää edetä pikkuhiljaa, ei suinkaan niin nopeasti kuin itse haluaisin. Ensin on pitänyt treenata jotta on voinut alkaa treenata. Onneksi en aloittaessani tätä ymmärtänyt, en tiedä olisiko kärsivällisyyteni riittänyt. Nyt tosiaan koitetaan taas vähän uudella tekniikalla josko saataisiin vauhtia lisää. Pienen pienetkin muutokset sekoittavat juoksun aina ihan täysin :)

Juoksutreenin jälkeen kävin pikaiseen kotona ja lähdin uintitreeneihin. Jouduin kyllä tässä välissä uudelleen juoksutreeneihin (TT226:n treeneihin), mutta ei lisäoppi pahaa tee. 




Illalla tuli pikku sadekuuro joka raikasti ilmaa, mutta ukkostaa ei jaksanut.

Olin varustautunut uimavarusteilla - eli uimapuvulla, uimalaseilla, uimalakilla ja märkäpuvulla. Kotona aavistelin pahaa ja nappasin kisa-asunkin mukaan, jos tulee käsky uida ilman märkäpukua. Ilman märkäpukua avovedessä uinti ei ole mukavuusaluelistallani ollenkaan. Avovedessä on vesikasveja. Ja Siuron uimarannalla, johon oltiin menossa, on paljon vesikasveja ja mutapohja. 

Niinhän siinä sitten kävi että ilman märkäpukua oli mentävä. Kävin pukukopissa vaihtamassa kisa-asun päälle, se sentään suojaa hiukan enemmän kuin uimapuku (niiltä vesikasveilta). Siinä olisi ollut tilaisuus piiloutua uimakopin taakse ja paeta paikalta, mutta en kehdannut kun minut oli jo nähty.

Voi voi, sinne lumpeitten sekaan piti mennä. Yhhyh. Ja jalkoja ei voinut laittaa pohjaan kun siellä oli mutaa. Aikaisemmin en olisi välttämättä edes selvinnyt näistä koettelemuksista, mutta nythän kävi niin, että se uinti kulki ensimmäistä kertaa tänä kesänä niin kuin pitää! En tiedä mitä tapahtui, mutta alusta lähtien uinti tuntui älyttömän hyvältä ja helpolta, kykenin muistelemaan tekniikkajuttuja ja soveltamaan niitä käytäntöön.


Joroisilla oli perjantai-iltana pyörää katsastukseen vietäessä näin tyyntä ja kaunista.

Vähän tuli palautetta pinnalla kuikuilevasta päästä, yritin sanoa että minähän suunnistan, mutta se ei käynyt. Liian usein kuikuilin. Ja tottahan se oli, että uinti luisti paljon paremmin kun suunnistin harvemmin, en tosin aina ollut kyllä ihan varma mihin päin olen menossa. Mutta jos ui nätisti ja ottaa happea tasapuolisesti joka kolmannella, niin ei kai siinä nyt ihan hirveän paljon vikasuuntaan voi mennä jos silloin tällöin suunnistaa.

On se kiva että näin kisakauden lopussa uinti alkaa kulkea :D Aivan uskomattoman hieno tunne, kun lipuu vedessä eteenpäin! Miksi uintini ei ole tasalaatuista? Talvella uinti oli aika hyvä jossain vaiheessa, nyt kesällä se on ollut jos ei nyt ihan sutta niin aika sekundaa kuitenkin. Olen pysynyt pinnalla mutta sellaista räpiköinnin tuntuista menoa se on ollut. Se on lohdullista, että taidan kyllä osata uida, kun vaan sille päälle satun.

Tänä kesänä on ollut riesaa sinilevästä, merellä sitä on ollut paljon. Itse en täällä sisämaassa meressä ui, mutta pari viikkoa sitten sinilevää tunkeutui myös Nokialle Vihnusjärveen, jossa pääsääntöisesti uin. Moni uimari sai hengitystieoireita, itse olin pari päivää ihan tukossa Vihnusuinnin jälkeen. 

Vihnuksen uimaranta on muutenkin tänä kesänä kokenut kovia: Triathlonteam226:n Vihnukselle viemät poijut joutuivat ilkivallan kohteeksi, kahdesta lähimmästä poijusta oli korkit otettu irti ja hävitetty. Poijut olivat jo melkein upoksissa joten ne piti hakea pois. Sen lisäksi Vihnuksen uimarannan uimavalvojan koppiin oli murtauduttu ja sisällä olleet tavarat heitelty pitkin uimarantaa ja hajotettu. Ihan älytöntä.

Toinen lähijärvi, Tesomajärvi, on myös nyt käyttökiellossa, siellä uineet ovat sairastuneet vatsatautiin. Kyllä on kumma. Toivottavasti nyt vielä hyvän aikaa pääsisi avovesissä uimaan!

Päivän positiiviset 2 ja Milanon matkavinkkien tiedustelu

Sain positiivisuushaasteen, kerron viitenä päivänä viisi positiivista asiaa päivästä. Nyt on aamu, mutta saa kai aamustakin jo positiiviset postata, ei ole vielä niin pahaa valinnanvaikeutta kuin illalla olisi :)

1. Milanon matkan suunnittelu. Kuka on käynyt siellä, onko mitään hyviä vinkkejä? 


Plumps aamu-uinnille! Ei palele, vesi on 24 astetta.

2. Suunnittelen aloittavani urheilun tänään. Viime viikolla monta päivää meni ihan levätessä, tein mitä huvitti tai en tehnyt yhtään mitään. Viime viikon treenitunnit oli 3 tuntia 15 minuuttia :) Joutenolo oli ihanaa mutta nyt tekee jo mieli liikkumaan.

3. Juon aamun kolmatta kahvikupillista. En yleensä juo kotona aamulla kahvia kuin yhden tai korkeintaan kaksi kuppia, mutta nyt teki mieli. Ihan siksi vaan koska voin ja koska loma.


Pitkä kuuma kesä

4. Tänään on ohjelmassa kirjastossa käynti. Lomalukemiset alkaa olla luettu ja nyt tarvitaan uusia dekkareita.


Lukeminen kuuluu lomaan

5. Lämpötila on vähän tolkullisempi kuin eilen, vasta 25 astetta. En valita kuumasta, mutta tämä sopii minulle paremmin kuin 30 astetta.

Joka päivä haastetaan mukaan joku, haastan Elämää ja Ameriikkaa -blogin Marian. Positiivisia asioita aina Ameriikasta asti :)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Päivän positiiviset 1

Upeasti elämänsä ensimmäisen puolimatkan Joroisilla kisannut Punatulkku haastoi kertomaan viitenä päivänä viisi positiivista asiaa päivästä. Normaalistikin olen positiivinen ihminen, mutta näin kesälomalla tämän haasteen toteuttaminen on mahdottoman kivaa ja helppoa :)

1. Mökkivierailu ystävien luona ja sinne rakennettu upea tilataideteos. Kekseliäisyyttä ja luovuutta!

Metsän keskellä teos "313"


2. Punajuuritahna, hernetahna ja kikhernetahna. Ainoastaan kikhernetahna eli hummus oli minulle tuttu entuudestaan. Todella hyvän makuisia ja katsokaa nyt kuinka upean näköisiä:

Liikennevalotahnat

3. Helteellä uiminen.

Kesä, helle ja järvi

4. Poikettiin kotimatkalla kesäkahvilassa jossain Kurun tien varrella. Virkistävää löytää jokin muu poikkeamispaikka kuin apsi.

5. Ei ole kiire minnekään. Eikä aikatauluja. Ihmiselle tekee välillä hyvää tällainen laiska vätystely vailla kelloa.

En usko että näilläkään tyypeillä on kiire minnekään.

Sen verran pää on helteen pehmentämä, että en haasta erityisesti ketään vaan yhdessä kaikki, ota koppi ja vastaa haasteeseen jos haluat. Positiivisista asioista on mukava kirjoittaa!

torstai 24. heinäkuuta 2014

SM-triathlonin puolimatka Joroisilla 2014

Joroisilla kisailin lauantaina triathlonin SM-puolimatkalla veteraanisarjassa N40. Loppuaika oli 06:00:26. Aika oli 10 minuuttia parempi kuin viime vuonna ja kaikki osa-alueet onnistuivat tasaisesti, mutta en kiellä etteikö tuo 26 sekuntia vähän riepoisi :) 

Kisaan valmistautuminen meni tankkauksen osalta hyvin. Söin ja ennen kaikkea join riittävästi, sääennusteessa oli luvattu hellekisaa. Alkuviikosta mieli oli rauhallinen ja hyvä, mutta perjantaina alkoi jännitys joka huipentui siihen, että kisa-aamuna lauantaina en meinannut aamupalaa saada syötyä. En muista että koska olisi niin paljon jännittänyt. Harmitti, koska en olisi halunnut jännittää eikä siihen ollut syytä, mutta silti jännitystunne otti ylivallan. Pyh tyhmä jännitys! 


Katsastettu SUP jäi kiltisti perjantai-iltana odottelemaan kisa-aamua.

Valmistautumisessa meni pieleen yöunet. Olin torstaina Pori Jazzeilla (koska kyseinen keikka tarjottiin, en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä). Tänä vuonna viimeinen esiintyjä aloitti vasta kymmeneltä, joten kotimatkalle lähdettiin puoliltaöin. Bussissa kyllä torkuin, mutta oikeasti nukkumassa olin vasta puoli kahden jälkeen. Ei hyvä. Perjantaina ajettiin Joroisille ja siellä perillähän on kaikenlaista säätöä: osallistumisen vahvistus, majoitus, kisainfo, jalkojen herätyslenkki, ruokailu, vaihtopussukoitten pakkaus, numerotarrojen liimailu varusteisiin ja pyörään, pyörän katsastus ja mitä kaikkea. Nukkumaan pääsin vasta yhdeltätoista ja herätys oli jo kuuden jälkeen, joten taas oli liian vähän unta.


Jo aamusta oli hikinen tunnelma.

Kisa-aamu oli lämmin ja lupaili kuumaa päivää. Aamupalan kautta autolla Joroisille, mistä kisabussilla matkustettiin lähtöpaikalle Valvatusjärvelle. Vielä piti pumpata pyörän kumit ja kiinnittää geelit pyörään. Sitten vielä yleistä palloilua, juomista ja vessaan jonotusta kunnes piti siirtyä pois vaihtoalueelta. Puin märkäpuvun päälle vasta ihan viime tingassa koska oli jo tosi kuuma. En käynyt vedessä ollenkaan, koska omaan starttiin olisi ollut melkein tunti aikaa siitä kun vedestä piti poistua. Ehtiihän siinä vajaassa parissa kilometrissä kai lämpiämään. Startti tuli jotenkin yllättäen, olin ajatellut lähteväni ihan vasemmasta reunasta ja aika takaa, mutta lähdön hetkellä en ollut reunassa enkä takana. En jäänyt sen kummemmin etsiskelemään paikkaa, vaan sukelsin rohkeasti suoraan käsien ja jalkojen keskelle pesukoneeseen, ajattelin että tämä on hyvä harjoitus ensi kesän Frankfurtia varten, ei siellä ainakaan yksin pääse menemään. 


Kippistä vaan urheilujuomalla, kohta mennään!
Alkuhässäkästä selvittyäni olin jo hakeutunut vasemmalle reunapaikalle, koska halusin uida rauhassa. Uinti oli sellaista tasaista tahkoamista omaa hidasta vauhtia, oikeastaan aika mukavaa! Mietinkin, että nyt nautin kun on sopiva lämpötila, koko loppupäivän tulee olemaan kuuma. Ensimmäisen poijun kiersin ulompaa kuin muut ja sain mennä rauhassa. Nautinkin uinnista niin paljon että suunnistus meni pipariksi. Suunnistin kohti oranssipaitaisia miehiä, jotka olivat turvaveneessä. Huomasin sen kun olin jo lähellä ja erkaantunut muista, voi onneton mikä moka! Sisuunnuin, otin uuden suunnan ja aloin uimaan vähän reippaammin. Yleensä en ui reippaasti, koska en uskalla. Pitää saada kunnolla happea ja olon pitää avovedessä tuntua mukavalta, ei mielellään hengästyneeltä. Nyt sitten pistin vähän vauhtia masiinaan koska edellä menevä isompi porukka oli kaukana. Eikä se nyt niin pahalta tuntunutkaan. Ihmeekseni sain porukan kiinni ja taisin ohittaakin joitakin. Pinkkilakkisia edellä lähteneitä miehiä olin jo ohitellutkin, mutta ohitin myös samaan aikaan startanneita naisia. Wou! Minä ohittamassa uinnissa on ihmeellinen asia mistä olen kovin iloinen!
Uinti 00:44:21 
Kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, mutta viime vuonna oli se hurja aallokko. En muuten vieläkään tajua miten olen selvinnyt siitä!

Vaihto sujui ilman mitää ihmeellisyyksiä. Olin etukäteen ajatellut, että viime vuoden vaihtoajoissa on aika paljon parantamista, ja nyt olikin puolitoista minuuttia nopeampi vaihto ilman sähellystä.
T1 00:04:39


Aurinkorasvaa laapittu vaihdossa miten sattuu, mutta en antanut se haitata.
Pyörä lähti heti kulkemaan ihan mukavasti. Viime vuonna jalat tuntuivat pyöräilyn alussa pitkään ihan kummallisilta, mutta nyt ne lähtivät toimimaan nopeammin. Ei muuta kuin geeliä nassuun ja nestettä perään. Nesteytys ja energia olivat pyörän päällä ykkösasiat, vauhdista viis. Niin olin päättänyt. Keli on kuuma ja minä en nestehukkaa huoli.

Join säännöllisesti ja vaihdoin joka huoltopisteellä kummatkin pullot, niistä oli juotu siinä vaiheessa puolet tai enemmän, eli luultavasti jotain kolme-neljä pulloa join pyöräilyn aikana. Vähän enemmänkin olisi voinut juoda. Ennen huoltopistettä kaadoin loput vedet päähän, niskaan ja käsivarsille saadakseni viilennettyä kroppaa. Ja se kyllä aina virkisti!

Kauniina päivänä sunnuntailenkillä. Eikä kun kisassa!

Vähän säätöä oli ensimmäisessä huollossa, jouduin nimittäin pysähtymään... Minulla on triathlonpyörässä kaksi paikkaa pullolle, toinen rungossa ja toinen satulan takana. Satulan takana olevaa paikkaa en ole kamalasti ehtinyt käyttää, ja sinne pullon laittaminen on hidasta kun ei se koskaan osu kerrasta. Ensimmäisellä huollolla kun olin juuri heittänyt kummatkin pullot pois ja saanut vesipullon käteeni, tuli paniikki, että apua saanko sen sinne taakse laitettua ennen kuin on urheiljuomaa tarjolla - pysähdyin, laitoin pullon paikalleen ja jatkoin ajamista todeten että se urheilujuoma onkin siellä vasta vähän matkan päässä, ihan hyvin olisin ehtinyt askarrella vesipullon paikoilleen.

Pyörä kulki mukavasti ja helpon tuntuisesti, sain ohitella ihan kunnolla porukkaa. Ihmeellistä oli aina vaan todeta, että menen lujempaa kuin edellä ajava, ohi vaan. Pyörän alussa oli vähän ruuhkaa ja joutui miettimään peesiväliä koko ajan. Jossain vaiheessa onneksi rauhoittui ja ohiteltavia tuli yksitellen. Menin selvästi kovempaa tasaisella ja alamäessä, ylämäessä joku saattoi kuitata minusta ohi. Ihmettelin kun aika moni lasketteli alamäkeen polkematta, miksi? Siinä tuli niin hyvät ilmaiset vauhdit helposti. Pyörä oli mukavaa tekemistä, aika kului kun muistutteli itseään juomaan. Pyöräreitillä oli mukavasti kannustajiakin, se oli hienoa! Yhdellä "huoltopisteellä" tarjottiin lonkeroa ja grillimakkaraa :) Kuumuus ei tuntunut vielä pyörällä. Loppumatkan pyörittelin varsin kevyesti ja tulin vaihtoon ihan hyvissä voimissa.


Morjens tutuille!

Pyörä 03:00:07, syke 144
Neljä ja puoli minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, vaikka reitti oli monen mittarin mukaan kilometrin ylipitkä tänä vuonna. Söhläsin sykemittaria räpeltäessäni vaihdon uinnista pyörään joten en saanut tarkkaa dataa omasta mittarista. Mutta mikä tuo seitsemän sekuntia on kolmen tunnin päälle - en sitten voinut ajaa kakkosella alkavaa pyöräaikaa :D Syke oli kamalan alhaalla, olisi kyllä pitänyt olla vähän enemmän. Mutta tuntemus oli juuri sopiva, en usko että jalat olisivat tykänneet hyvää jos tuosta olisi pitänyt kiristää.

Vaihto sujui taas kunnialla, hitaasti mutta kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Viime vuonna tosin vaihdossa piipahdin bajamajassa, mutta nyt vessat oli siirretty juoksun alkuun.
T2 00:04:10 

Pyörä oli kulkenut sen verran mukavasti, että juoksuun lähtö jännitti. Viime vuonna ei ollut sellaista vaivaa, mistä en olisi juoksun ensimmäisellä kierroksella kärsinyt. Silloin sattui jalkapohjiin, tuli kamalat krampit ja vatsakin meni sekaisin. Näitä kaikkia odotellessa lähdin juoksemaan. 

Jestas miten kuuma olikin kun lähti juoksemaan ulos urheilutalosta! Ensimmäinen huoltopiste oli heti kentällä ja minulla selvä suunnitelma: sää on niin kuuma, että huoltopisteet on käveltävä ja huolehdittava siitä että nesteet menee kurkusta alas eikä vauhdissa rinnuksille. Yksi muki vettä suuhun, yksi päähän ja vielä yksi muki urheilujuomaa suuhun. Ja geeli otetaan joka toisella pisteellä. Meinasin mennä vessaan ekassa huollossa, mutta ne olivatkin kaikki juuri käytössä enkä viitsinyt jäädä odottamaan. Siinä patsastellessa ja ihmetellessä kului kyllä ylimääräisiä sekunteja ennen kuin päätin vaan jatkaa matkaa... Kävin vessassa vasta toisella kierroksella, oli ihan pakko vaikka mietin että siinä menee liikaa aikaa.

Juoksu oli köpöttelyä, eikä se lähtenyt lentoon oikein missään vaiheessa. Kamalan kuuma oli, varmaan lähellä 30 astetta pahimmissa kohdissa. Ensimmäinen kierros meni odotellessa niitä kaikkia vaivoja, joita ei sitten ikinä tullutkaan! Vaikka juoksu oli hidas, niin onneksi tosiaan mikään ei vaivannut. Viime vuodesta muuttunut juoksureitti tuli selväksi ensimmäisellä kierroksella: ei ole ainakaan helpompi ja lopussa on ihan järkyttävä ylämäki. 

Yksi huoltopiste olisi ehdottomasti saanut olla lisää. Onneksi matkan varrella toisessa huollossa oli suihku jonka alta pääsi juoksemaan. Tossut kastuivat heti ensimmäisellä kierroksella mutta eipä se juuri haitannut kun kroppa sai kaivattua viilennystä! Märät sienet tuntuivat myös jumalaisilta. Paikalliset asukkaat olivat kolmessa paikassa omien puutarhaletkujensa kanssa suihkuttamassa, tuhannet kiitokset siitä, helpotti oloa hurjasti.


Oma huolto komennettiin släbäreillä juoksemaan :)
Oma huolto tarjosi kokista, otin sitä kahdella kierroksella ja se oli todella virkistävää. Komensin Managaria ja ystävää lyhytsanaisesti ja kovaäänisesti, ensimmäisellä kierroksella pullon korkki oli kiinni, huusin vaan että "auki!" ja toisella kierroksella huusin että "juokse!" kun kaveri ei hoksannut heti lähteä rinnalla juoksemaan ja ottamaan pulloa takaisin. En siinä jaksanut kauniimmin asiasta neuvotella, mutta hyvin meni perille ja ollaan saatu nauraa tilanteelle jälkeenpäin :) 

Juoksu oli raskas ja ensimmäisellä kierroksella reitin varrella näin yhden helteeseen tuupertuneenkin. Apu oli jo paikalla, mutta kyllä se aina pysäyttää. Mietin, että minulla ei ole kiire mihinkään, ja juomapisteillä pitää olla aikaa nauttia menyystä. Toisen kierroksen lopulla olin utelias ja tsekkasin ensimmäistä kertaa päivän aikana kellonaikaa, oli tietenkin mielessä se, että kuinka kaukana on kuuden tunnin alitus. Suunnilleen 10 kilometriä oli jäljellä ja aikaa noin 55 minuuttia. Tiukkaa on tällä menolla, aivan liian tiukkaa. Ja mieli teki niin pahuksen paljon alittaa se kuusi tuntia! Pakkohan se oli kokeilla vähän lisätä vauhtia, mutta samantien kävi selväksi, että vauhtia ei tästä nyt kyllä lisätä, siitä ei hyvä seuraa. Suunnittelin jo sitäkin, että viimeisellä juomapisteellä en kävele, vaan koitan vauhdissa ottaa juotavat. Onneksi järki voitti ja kävelin ja join kiltisti, tuntui että joka ikiselle nestepisaralle oli käyttöä. Numerolappukin siinä viimeisellä kierroksella tippui kokonaan maahan kun oli reissussa rispaantunut, käännyin vielä poimimaan senkin mukaan.


Kuva Ninnin energianurkkaukselta

Maalialueelle saavuttaessa kuulin kuulutuksen, että vielä ehtii nippa nappa kuuden tunnin alitukseen, oli pakko painaa loppukiri hampaat irvessä, mutta ei riittänyt aika, meni sen 26 sekuntia yli. Manageri oli vastassa ja onnittelemassa maalissa, minulta kyllä lipsahti siinä ensimmäisenä aika ruma sana - vaikka saman tien olinkin tyytyväinen, että tulin hyvissä voimissa maaliin ja aika parani 10 minuuttia viime vuodesta :)


Maaliin tullessa ei hymyä irronnut, loppukiri oli sen verran totinen.


Juoksu 02:07:07, syke 148
Elämäni hitain puolimararon, on tässä taas nieleskelemistä kun ei juoksu kulje. Toisaalta, normaalia hitaampaa juoksua oli monella muullakin, helle ja raskas reitti painoivat. Sykekin oli juoksussa ihan kamalan alhainen, taitaa ne vähät unet siellä painaa. 

Loppuaika 00:06:26.

Maalialueella recovery-teltasta sai haeskella juotavaa hyvän aikaa, siinä heti maalissa olisi ollut hyvä olla edes vettä. Nopsaan näinkin teltalla jo tuttuja ja päästiin heti vaihtamaan kuulumisia. Tarjottavat olivat erinomaiset ja elpyminen sujui hyvin juodessa, syödessä ja höpötellessä. 

Kokonaisuutena jäi kyllä hyvä mieli ja kaikki triathlonin osasuoritukset olivat tasapainossa. Kaikista tärkeimpänä ja onnistuneimpana omassa suorituksessani pidin sitä, että onnistuin pitämään nestetasapainosta huolta. Ei yhtään huono "harkkakisa" ensi vuoden Frankfurtia varten, sielläkin on mitä luultavimmin kuuma. Se "ylimääräinen" 26 sekuntia loppuajassa kasvattakoon treeni-intoa ja suoritusten parantamisen nälkää.

Edellisessä kirjoituksessa kertomani kisasuunnitelma toteutui justiinsa, joten senkin osalta meni nappiin.

Palautuminen on sujunut hyvin. Ei mitään vaivaa kisan jälkeen, toki sunnuntaina oli vähän väsyneen oloiset jalat mutta niin kuuluu ollakin. Lantion seutuvilla oli väsynein kohta, ehkä siis se heikoin lenkki. Maanantaina olin juoksutreeneissä ja tiistaina pari tuntia suunnistamassa. Eilen oli ihan lepopäivä. Eilen ja tänään on ollut vähän nokka tukossa, nythän on juuri se vaihe kun flunssa iskee helpoimmin. Eipä pieni tukkoisuus onneksi juuri ole menoa haitannut, kun mainittavimmat aktiviteetit ovat olleet laiturilla makoilu ja kirjan lukeminen. Jatkan toistaiseksi samaan malliin :)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Mitä päässä pyörii ennen kauden pääkisaa

Tunnelma on varmasti kaikilla Joroisille lähtijöillä katossa, tavalla tai toisella. Joko innosta hihkuen tai jännityksestä täristen. Itse taidan mennä noiden kahden ääripään välissä.

Tänän vuonna ihmettelin, kun kauden pääkisa tuleekin niin äkkiä ja se ei erityisemmin jännittänytkään. Lähinnä tosiaan ihmettelin, että miten se nyt jo voi olla. Lieneenkö kylmällä kesäkuulla osuutta asiaan, tuntuu että kesä on vasta alkanut. 

Maanantaina olin vielä harkkakisan lumoissa, tiistaina havahduin siihen, että ohhoh, tankatakin pitää. Hiilihydraattia ja nestettä kehiin vaan, kohti turpeaa pöhötystä.

Eilisellä pikku lenkillä oli pilvistä mutta lämmintä, lauantaille on luvattu lämmintä ja aurinkoa.

Eilen havaitsin itsessäni jännityksen merkkejä, että ei tässä sentään ihan niin coolina olla kuin alkuviikosta luulin. Pieni hermostuminen, joka tuli yllättäen ihan pikkuasiasta, herkistynyt olotila, yhtäkkiä nousi melkein kyyneleet silmiin jostain pikkujutusta - joka taas samaan aikaan nauratti. Tunteiden kirjoa.

Epävarmuutta on ilmassa hetkittäin. Mites se uinti. Samanlaista aallokkoa kuin viime vuonna ei voi olla, eihän? Tilastollisesti ei mitenkään. Jos tulee märkäpukukielto niin saatan olla pulassa. Ääh, en viitsi murehtia sitä etukäteen.

Entäs pyörä. Onhan se nyt vähän kulkenut, mutta entä jos pyöräilenkin innoissani jalat alta. Enkä tiedä jaksanko noin pitkää matkaa polkea aeroasennossa. Toisen juomapullon paikka on satulan takana, sitä en ole vielä riittävän harjaantunut käyttämään, toivottavasti pullo ei tipu kun olen laittamassa sitä takaisin paikoilleen.

Ja se juoksu. Jos olen pyöräillyt jalat alta niin sittenhän siitä vasta kivaa tulee. Tuleeko samanlaiset krampit kuin viime vuonna? Meneekö vatsa sekaisin niin kuin viime vuonna? Jaksanko edes juosta niin pitkää matkaa, en edes muista koska olen niin pitkän matkan juossut apua voi kamala olisiko pitänyt treenata enemmän.

Näistä tuntemuksista huolimatta olen aika rauhallinen ja tuntuu varmalta. Kyllä minä sen matkan läpi jaksan taapertaa. Hallitsen kaikki lajit joka tapauksessa paremmin kuin viime vuonna. Matka on pitkä, kunnioitan sitä enkä aseta mitään aikatavoitteita itselleni. Tokihan se 6 tuntia olisi huikea alittaa, mutta sen näkee sitten. Kaikkea voi matkalla sattua ja sääolosuhteetkin vaikuttavat. Kelloa en ajatellut matkan aikana vilkuilla muuta kuin sykkeen tarkistamiseksi.

Eilen ilmestyi ihana sateenkaari.

Minulla on Suunnitelma, hyvin yksinkertainen, sellainen jonka kykenen muistaman koko matkan.

Uinti: rauhassa, oma paikka, ei kiire. Älä hätäänny. Jos tulee hermostus, rauhoitu. Muista tekniikka. Vedestä otetaan hyvä ote eikä sählätä.

Pyörä: aja sykkeiden mukaan, vauhdilla ei ole väliä. Ota energiaa säännöllisesti ja ennen kaikkea JUO säännöllisesti.

Juoksu: Lantio eteen ja anna palaa. Juo juomapisteillä. Heiluta kannustajille, hymyile ja iloitse. Tätä varten on vuosi treenattu ja nyt on juhlapäivä ja saa nauttia!
Ehdottomasti tärkeintä on hyvä fiilis ja positiiviset ajatukset koko matkan ajan.

Näillä eväillä menen. Tsemppiä kaikille muillekin viivalla olijoille!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kesän toinen harkkakisa, kaasu pohjassa happohyökkäystä uhmaten

Tänään kisasin kesän toisen TT226:n harkkakisan. Jotta ei olisi ollut liian helppoa, kävin ensin vesitornin pururadalla juoksutreeneissä. Siellä haettiin herkkyyttä ja kimmoisuutta kun ovat olleet vähän hukassa.

Juoksutreenistä ajoin suoraan Nokialle Siuroon. Välineet paikoilleen ja märkäpuku päälle, uin taas lähtöpaikalle. Porukkaa oli kisaamassa ennätysmäärä, 33 reipasta triathlonistia. Hieno juttu, on se vaan niin mukavaa kesäillan puuhaa tuo itsensä tiukille laittaminen!

Sprintti on kyllä kamala haastava laji, aika lailla täysillä pitää mennä. Eikä vaihtoihin saisi tuhraantua kovasti aikaa.

Täysillä menin, ja se riitti parantamaan viime viikon harkkakisan aikaa minuutilla! Vaikka jalat kyllä tuntuivat aavistuksen väsyneiltä, kun siellä juoksutreenissä otettiin jo löysät pois. Varsinkin pyörällä luulin, että eihän se mihinkään kulje, mutta oli se silti nopeampi pyöräily kuin viime viikolla.

Uinnistakin ensi tuntuma oli, että p***iilleen meni taas, ei löydy otetta ja kaislikossa suhisi. Uintiaika oli kuitenkin huimat 13 sekuntia nopeampi kuin viime viikolla! Jos uinti kehittyisi tällaisella tasaisella tahdilla niin loppukesästä olisin jo ihan hyvä uimari.

Pyörä tosiaan tuntui tahmealle, mutta luulo ei ole tiedon väärti, 22 sekuntia nopeammin pyöräilin kuin viime viikolla. Ajat katsoin omasta Suunnon Ambit 2S:tä.


Varusteita pitkin poikin.

Juoksuhan se itseä kiinnosti eniten, kun tuntuu että se ei ole tänä kesänä oikein kulkenut. Pyörä on vienyt juoksujalat :-o Kun yksi laji alkaa kulkea paremmin, joku toinen nitkahtaa. Sitä se triathlonin hienous on. Veitsenterällä elämistä. Tänään olikin sitten se pöljä päivä: juoksin 26 sekuntia nopeamman ajan kuin viime viikolla, juoksun kilometrivauhti tipahti vihdoin nelosella alkavaan lukuun. Se on tuntunut ihan mahdottomalta tänä kesänä! Mutta täältä tullaan, kyllä minä vielä sen kadonneen juoksun löydän. Tänään sain hyvän matkaa juostua rennosti, se on hyvä merkki. Valmentaja tsuumaili puskasta kameran kanssa, ja näin oman juoksuasentoni kameran ruudulta kisan jälkeen (vaikka en olisi halunnut nähdä). Se lantio, se lantio. Saan vielä pungertaa sitä enemmän eteen, mutta ei tässä toivottomalla polulla olla, valoa on tunnelin päässä: väsyneessä juoksussa oli monta ihan kelvollistakin juttua.

Tulokset ovat täällä.

Tosi hieno sää oli illalla.

Siinä ne treenit sitten melkein olivatkin kauden pääkisaa, Joroisten puolimatkaa varten. Tässähän saa kohta jo heittää sohvalle ketarat ojoon ja alkaa odotella superkompensaatiota, syödä ja juoda niin paljon että perjantaina se ei ole enää yhtään kivaa :) Oma kauden päätavoite on tosiaan ihan ovella ja se tuntuu ihan kummalliselta. En ole jännittänyt sitä niin kuin viime vuonna, nyt tuntuu vain siltä että "oho, nytkö se jo on". 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Säkylä triathlonissa kolmonen

Säkylä triathlon järjestettiin ensimmäistä kertaa tänään. Mukava ja hyvin järjestetty kilpailu, suosittelen!

Säkylässä kilpailtiin sprintissä ja perusmatkalla. Minä olin mukana sprintissä hakemassa vauhtia. Ei jännittänyt, sanoinkin että tämä tuntuu harkkakisalta. Tuntuikin siihen asti kun tajusin, että T1 ja T2 ovat eri paikassa, uinti- ja pyöräkamat vietiin järven rantaan mistä lähdettiin pyöräilemään, mutta pyörällä tultiinkin Säkylä-hallille, siellä piti olla juoksukamat. Apuaa, jännittää! Tuttua hommaa Joroisilta, mutta jännittävää silti. Aika pienestä kisajännityssäpinätutinan saakin aikaiseksi!



Lempipyöräni, SUP

Ehdin tekemään pienen lämmittelyn järvessä. Järven vesi oli erikoista, tavallaan kirkasta mutta siellä lillui varsinkin rannassa jotakin mitälie kasvustoa. Yyh, omituista. Olen kai tottunut Vihnuksen mustaan veteen jossa ei näy mitään. Sitten veteen vaan, vedestä oli lähtö. Sekin oli outoa, kaikki lähdöt aikaisemmissa kisoissani ovat olleet rantalähtöjä. Tuntui, että joutui lähdössä pesukoneeseen ihan saman tien.

En nähnyt ensimmäistä poijua joka piti kiertää kun vesi roiskui niin vimmatusti. Seurasin muita, mutta vihdoin kun näin poijun, huomasin lyöttäytyneeni väärään porukkaan, oltiin kierretty aika kaukaa eikä kyllä todellakaan menty suoraan poijulle. Voi mahdoton, uusi uintilinja vaan, seuraavan poijun jo näinkin. Mutta nyt edessä oli kaksi sammakkouimaria, koitin uida välistä, en uskaltanut kun potkua tuli niin kovasti, kiersin sitten taas pidemmältä ulapan kautta.

T1-vaihtoon kului tavallista kauemmin aikaa, kun vaihdossa olleet tavarat piti pakata jätesäkkiin, kilpailujärjestäjä kuljetti ne kisakeskukselle Säkylä-hallille. Siitä sitten pyörälle.


Pyörän tyytyväinen kuljettaja

Pyörä olikin taas päivän parasta tekemistä. Mikä minulle on tullut, juoksuhan se ykköslaji on ollut. Ihan hyvin yli kolmeakymppiä menin, ja joillain pätkillä kulki omasta mielestäni ihan hirrrrvittävän lujaa. Ohitin taas pyörällä enemmän kuin mitä minua ohitettiin. Ei minun triathlonini kyllä ennen tällaista ole ollut! Olen ollut pikemminkin aurauskeppinä, jota muut pyöräilijät ohittelevat. Kun Tulin T2:een, kuulutettiin että olen naisten sarjan toisena, olin ihan että mitä ihmettä wau. Olin kuulemma tuulettanut juostessani vaihtopaikan läpi, en edes muista sellaista tehneeni =) Muistan että olin kovin hämmästynyt ja ilahtunut. Luulin siihen asti että olen varmaan jotain neljäs tai viides.

Vähän pelottikin, että miten se juoksu sitten pyörän jälkeen kulkeekaan. No kyllä se kulki ihan ookoo (ihan ookoohan ei tietenkään riitä... :). Kuitenkin paljon paremmin se meni kuin viikko sitten, ja pystyin juoksemaan nyt rennommin. Viime viikonlopun sprintin juoksussa nimittäin yksikään askel ei ollut rento. Törttöilin vähän juostessa, yhtäkkiä tuli mieleen että juoksinkohan vahingossa ohi yhdestä risteyksestä, juoksin takaisinpäin tutkimaan asiaa, mutta takana tulleet miehet huusivat jo kaukaa että sinne eteenpäin vaan! Tein sitten taas uparit ja jatkoin matkaa. Että sellainen piipahdus :)

Kahden kilometrin kohdalla minut ohitti oman sarjan kilpailija, sama lennokasaskeleinen tyttö joka minut Voimarinteelläkin juoksussa ohitti :) Haluaisin myös osata juosta niin. Tavoite on asetettu! Sitten koitin vaan jolkottaa mahdollisimman rentoa askelta ja pitää kolmossijasta kiinni. Juoksu oli tasaista ja mukavan vaihteleva reitti, lopussa oli kyllä yksi järkyttävä yllätysmäki. Vaikka miten mietin kaikkia tehtyjä mäkitreenejä niin kyllä se mäki taisi tulla ylös tahdonvoimalla eikä tekniikalla. Huh, mietin vaan että ei 
kyllä enää mitenkään voi olla pitkä matka maaliin eikä onneksi ollutkaan.

No olihan se hienoa! Jee!
Olin naisten yleisen sarjan kolmas, aika 1:16:09. Tulokset täällä. Palkinnoksi sain maajoukkueasun. Voi vitsi, heti tuli mieleen että nythän pitäisi mennä ulkomaille kisaamaan. Ai niin, juurihan ilmoittauduin Frankfurtin Ironmanille! Nyt olisi päällepantavaa :)

Puvun sovitusta, sopiihan se pyörään?

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Harkkakisa ja hulluusnappi

Maanantaina kliks ja hups vaan napsautin itseni mukaan triathlonin täysmatkalle. Ironman Frankfurt, 5.7.2015, täältä tullaan. Täytyy varmaan alkaa treenaamaan, 359 päivää aikaa. 3,8 km uintia, 180 km pyörää ja 42,2 km juoksua. Vielä tämä tuntuu kivalta idealta - pidätän oikeuden muuttaa mieltä myöhemmin!

Ilmoittautumisen jälkeen ehdin juuri ja juuri Triathlonteam226:n harkkakisaan. Uintia 300 m, pyörää 10 km ja juoksua 3,1 km. Siinä sain sopivasti fiilistellä mitä juuri tuli tehtyä. Meinasin tosin kieltäytyä uimasta uinnin lähtöpaikalle (sinne voi joko kävellä tai uida), mutta tavallaan taisin juuri ilmoittautua sellaiseen hommaan että on varmaan viisainta ottaa uinnista kaikki irti. Uin siis lähtöpaikalle. Onneksi vesi oli lämmintä. Viikossa kyllä veden lämpötilalle voi tapahtua ihmeitä, viime viikolla avovesiuintikurssilla oli kylmää, nyt jo mukavan lämmintä.

Jännitin muuten harkkakisaa enemmän kuin viime lauantain sprinttiä - kyllä ihmisen mieli on ihmeellinen! Liekö sillä Frankfurt-napin painalluksella ennen kisaa ollut jotain tekemistä ylimääräisen hermoilun kanssa...

Uinti oli taas sitä samaa rauhallista "keskity tekniikkaan" -uintia. Sillä menin hitaasti mutta suoraan. Lumpeistakin uin läpi sen kummemmin hermoilematta.

Pyörästä ei mitään mainittavaa, meni ihan niin kuin ajattelinkin, vauhti siinä kolmenkympin hujakoilla taas. Uskaltaisinko jo uskoa, että pyörään on nyt tosiaan tullut vähän vauhtia lisää? Kääntöpaikalla käännös oli kyllä surkean hidas. Minulle ei sovi minkäänlainen kortteliralli, suoraa ja tasaista baanaa vaan mieluummin. 

T2:essa minulla oli garderobissa 2 eri lenkkarivaihtoehtoa, kun en osannut ennen kisaa päättää. Cloudracereista ilman sukkia tuli lauantaina pieni hiertymä varpaaseen, joten jos laitan ne, niin laitan ensin sukat. Toisena vaihtoehtona olivat tutut ja turvalliset Clousurferit, niillä voi mennä huoletta ilman sukkia. Niinhän siinä sitten kävi, että kisavietti otti vallan ja vaihto oli saatava tehtyä mahdollisimman nopeasti, ei siinä mitään sukkia laiteltu.

Cloudsurferit kulkivat nyt paremmin kuin hyvin, voi että juoksu tuntui ihan erilaiselta kuin lauantaina! Vauhti lähti heti lentoon ja jalat tuntuivat omilta. Sykekin nousi paremmin kuin lauantaina. Taisi kroppa vaan olla tottumaton tuollaiseen menoon. Harkkakisareitin loppusuora on ihan paras, loivaa alamäkeä pitkä pätkä, sitä sai lasketella maaliin ihan reipasta kyytiä! 


Seuran kisapuku on hieno ja siitä tunnistaa seurakaverin jo kaukaa

Olin niin iloinen maalissa siitä että juoksu tuntui jo enemmän omalta! Tein oman reittiennätyksenkin (koska olin ensimmäistä kertaa tällä reitillä kisaamassa :D ), loppuaika 0:45:07. Tulokset täällä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Voimarinneviikonloppu: sprinttikisasta talkoisiin

Vime viikonloppuna kisailtiin Voimarinteen Teräsmieskisa. Oma kotikisa, yksi kesän kohokohta!

Lauantaina kisattiin
aquathlon, lasten ja nuorten kisa: uintia ja juoksua.
sprintti, uinti lyhennetty: 300/20/5
perusmatka, 1500/40/10

Sunnuntaina kisattiin pidempi triathlon:
puolimatka, 1900/90/21


Lauantai

Kisasin lauantaina sprintillä. Matkahan sprintissä ei ole pitkä, mutta omasta mielestäni sitäkin raskaampi. Pitäisi mennä niin kovaa kuin kintuista lähtee! Kisa ei jännittänyt juurikaan, koska ajattelin, että se oli yksi kova treeni. Toki kisapäivänä pientä hermostuneisuutta oli ilmassa, mutta ei mitään ihmeempää. Olisiko vihdoin niin, että alan päästä pahimmasta jännityksestä? Pieneen hermoiluun oli kyllä syytä, sillä Voimarinteen sprintti oli ensimmäinen starttini tänä kesänä. Ei ole tällaista tilannetta koskaan ollut että en ole syystä tai toisesta käynyt yhdessäkään harkkakisassa. Ensi kesänä en kyllä jätä harkkakisoja väliin. Tänä vuonna ensimmäisellä harkkakisakerralla oli maastopyöräkurssi (toki se oli hyvä mutta silti...) ja toisella kerralla oli (muka) liian kylmää vettä. Siellä ne muutkin ui, minä vätystelin.

Perjantaina onnistuin telomaan käteni, puukotin tiskatessa (töissä pitää tiskata käsin) kunnon viiltohaavan vasemman käden keskisormeen. Verenvuoto ei meinannut lakata millään, oli pakko käydä työterveydessä paikattavana. Ei sentään tikkejä, mutta kunnon paketti ja jäykkäkouristusrokotus sekä lupa kisata sprintti ja ohjeet miten paketoida sormi. Terveydenhoitaja ei suorastaan ilahtunut kisasuunnitelmistani, mutta mukava lääkäri konsultoi ja sanoi että sinne vaan :) Rokotus vähän mietitytti, että vaikuttaako se suorituskykyyn, mutta pakkohan se oli ottaa, oli muutenkin menossa vanhaksi. Olkapää oli kyllä rokotuksen jälkeen vähän kipeä, mutta ei pahasti.


Tällainen lähtökohta sprinttiin.

Lauantaiaamuna muitten kisavalmistelujen lisäksi paketoin sormen kertakäyttöhanskasta leikattuun sormeen, sormen juureen piti laittaa vedenpitävää teippiä. Ensin laitoin urheiluteippiä, ei tuntunut oikein pysyvän, sitten toisenlaista teippiä (punaista, sopi kisapukuun), ei pitänyt sekään, viimeisenä oljenkortena ilmastointiteippiä. Ei sekään ihan pitänyt, mutta sillä mentiin.


Vaihtoalueella on paljon tavaraa

Uintiin lähdin melko takaa oikeasta reunasta. En pitänyt kiirettä, vaan uin rauhassa, ihan mukavuusalueella. Koitin pitää liu'un ja tekniikan niin hyvänä kuin osaan - vauhdin tavoitteleminen lisää minulla räpiköintiä ja energiankulutusta mutta ei sitä itse vauhtia. Suunnistus meni ihan nappiin, uin suoraan ensimmäiselle poijulle ja ohitin poijun ihan vierestä. Siinä vaiheessa joku lyöttäytyi peesiin, mitä ihmettä. Minun vauhtipeesiini, heh :) Poijujen välin uin taas suoraan ja huomasin ohittavani joitakuita. Toiselle poijulle pääsin taas ihan hollille ja siitä loppusuoralle. Loppusuoralla olin todella hämmästynyt, koska taisin ohittaa useammankin. Uinnissa sijoitus omassa sarjassani 9/26 (olin yleisessä sarjassa, koska omaa veteraanisarjaa ei ollut). Ei se minun taidoilleni huono ole. Uinnille annan kouluarvosanan 8.



Kuunnellaan kisainfoa

Uinnista T1:seen on Voimarinteellä melkoinen kipuaminen rinnettä ylös. Otin märkäpuvun puolenvälin tasanteella pois. Se oli oikein onnistunut juttu, puku lähti sutjakkaasti pois ja pukua ottaessa minut ohitti vain 2 kisaajaa. Itse taisin ohittaa useamman vaihdossa.


Uimarit ja turvakajakki

Pyörä kulki ihan mukavasti kolmenkympin vauhtia. Se on kovaa vauhtia minulle. Ohitin pyöräillessä muita, se on ennenkuulumatonta sekin. Pyörällä sijoitus 4/26. Pyöräilylle annan kouluarvosanan 9. Vai antaisko ihan ysi plussan?


Siinä tullaan maaliin. Vaikka ei kulje niin naama virneessä :)

Juoksu se vasta kokemus olikin. Voi hyvänen aika sentään, minähän olen kai joskus osannut juosta ihan reipastakin vauhtia mutta nyt menin eteepäin kuin huonokuntoinen täi tervassa. Jalat olivat ihan palikat, eivätkä virkistyneet missään vaiheessa. Kuumakin oli, mutta se nyt oli huolista pienin - jalkoja piti pakottaa eteenpäin yksi kerrallaan. Juoksussa minut ohitti 2 lentäväaskeleista nuorta naista, mitään ei ollut tehtävissä. En vaan ole kovin tottunut siihen, että minut juoksussa ohitetaan (muissa lajeissa kyllä). Juoksussa sijoitus 10/26. Juoksulle kouluarvosana 7.


Voimarinne on kaunis paikka

Maalissa olin ajassa 1:18:51, sijoitus 6/26. Vaihdot muuten sujuivat ilman mitään kommelluksia, siitä annan itselleni plussan. Kokonaisfiilis maalissa huonosti menneestä juoksusta huolimatta oli ihan kymppi! Kisaaminen oli hauskaa, ja ihan kivastihan moni osio meni. Olin tosi hyvällä mielellä, kävin suihkussa ja jatkoin mukavaa päivää kannustamalla perusmatkan kisailijoita maaliin. Viime vuonna kisasin saman sprintin kolme ja puoli minuuttia nopeammin, mutta enpä sitäkään jaksanut harmitella, ihme positiivisuuspäivä oli.


Sunnuntai


Sunnuntaina oli vuorossa puolimatkan talkoohommat. Minä olin pyörän kääntöpaikalla juottohommissa, manageri toimi kuuluttajana. Puolimatkalla kisaili useita tuttuja, huoltohommissa oli myös siksi erityisen hienoa olla mukana. Saa huoltaa ja kannustaa.


Puolimatkalaiset matkaan. Edessä 1,9 km uintia kahtena kierroksena.


Katseltiin uinnin lähtö ennen kuin lähdettiin viemään juomaa pyöräreitille. Aamu oli ihana, kuuma päivä oli tulossa.


Kuuma talkoopäivä

Pyörän kääntöpaikalle vietiin laatikkokaupalla urheilujuomaa ja vettä. Kaksi talkoolaista antoi pulloja kisaajille ja kaksi ohjasi liikennettä.


Talkoolaiset pirteinä ja pirteän värisissä asuissaan odottavat pyöräilijöitä


Pyöräilijöitä tuli koko ajan suurin piirtein sopivaa tahtia, kaikille ehdittiin antaa juotavaa. Huollossa on haaste ensin saada selville, mitä urheilija haluaa ja sitten toimittaa oikea juoma oikealle kisaajalle. Hyvin selvittiin, moni huusi selkeästi jo kääntöpaikalle tullessaan mitä haluaa niin tiedettiin olla valmiina. Pullo kädessä pieni juoksuspurtti pyöräilijän vierellä niin pullo on helppo ottaa. Spurtteja tuli tehtyä jokunen.



Tässä vaiheessa kisaajia tuli harvakseltaan ja lepuutettiin jalkoja

Aurinko porotti kuumasti, onneksi oli suojakertoimet kohdillaan. Kun saatiin pyöräilijät huollettua, purettiin huoltopiste ja ehdittiin hyvin katsomaan maaliintuloa.

Hienoja suorituksia kuumana päivänä teki moni kokenut ja ensikertalainen puolimatkan kisaaja. Onnea kaikille :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Avovesiuintikurssi ja muutama kisailmoittautuminen

Olen tällä viikolla Aqua Plussan järjestämä avovesiuintikurssilla. Olen kurssilla neljättä kertaa, aina vaan. Eikö se ikinä opi, joku jo miettii. 

Halusin kurssille, koska siellä on ollut aina kivaa ja tulee oltua paljon vedessä. Olen myös kokenut kurssit erilaisina, vaikka sisällöltään toki samantyyppisiä ovat olleet vuodesta riippumatta. Oma osaaminen on kehittynyt vuosien varrella. Tässä vaiheessa saan kurssista eri tavalla ja erilaisia asioita irti kuin aikaisemmin. 

Muistan vielä oikein hyvin ensimmäisen kurssin neljä vuotta sitten 2011: en ollut järvessä märkäpuvulla edes ollut montaa kertaa ja olin suoraan sanottuna ihan avuton avovedessä. Muistan sen tunteen, kun alkuverraa piti uida 300 metriä, hyvä että edes kykenin siihen aikaan nippa nappa uimaan niin pitkän matkan yhtäjaksoisesti. Niin se vaan eteni kurssi ja omat taidot kuitenkin, pikkuhiljaa. Sain siltä kurssilta monen monta vinkkiä ja oppia sekä ennen kaikkea rohkeutta.

Seuraavana vuonna, 2012 olin nyrjäyttänyt juuri ennen kurssia nilkkani. Se ei juuri astumista kestänyt, mutta kurssilla pystyin uimaan kunhan en potkinut. Kaikkia harjoituksia en pystynyt tekemään, mutta roikuin mukana minkä pääsin. 

Viime vuonna olin kurssilla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ja neljänä iltana tulikin uitua kaikkiaan 9 kilometriä. Ennätysmäärä minulle! Käsivarret olivat jo hellinä ja oppeja pystyi vastaanottamaan taas kerran ihan eri tavalla kun omat taidot olivat talven aikana lisääntyneet.

Aikaisemmista vuosista muistan avovesiuintikurssilta yhden ainokaisen päivän, kun tuntui ihan pikkuisen viileältä. Muuten on ollut lämmintä tai hellettä ja aurinko on paistanut. Toista on ollut tänä vuonna. Kesä ei meinaa tulla millään ja veden lämpötila taitaa kieppua siinä 15 asteen tuntumassa.


Avoveteen mars

Maanantaina kävin ensin juoksutreeneissä, mäkitreeniä ja kaiken maailman hyppelehtimistä. Terävyyttä ja taitojahan siinä haettiin, minulla vaan tuppaa jalat menemään tukkoon kaikista kyykkyhypyistä. Toisaalta treeni varmaan aukaisi pyöräilyn tukkimia paikkoja - melkoista noidankehää on tämä harrastus.

Juoksutreeneistä sitten suoraan avovesiuintikurssille. Sää oli vilpoinen ja vesi myös. Siinä oli kramppiherkkää pohjetta tarjolla kun harjoiteltiin potkuja.

Kurssilla ensin venyteltiin ja jumppailtiin alkulämpöjä. Vedessä oltiin aina jonkin aikaa ja käytiin välillä rannalla jumppaamassa ja hakemassa lämpöä. Ja kylläpä vesi tuntuikin viileältä. En ollut koskaan uinut niin kylmässä vedessä! Pari kirjoitusta takaperin mainostin ihan samaa, mutta kyllä nyt vesi oli vielä kylmempää. Epäilen, että veden lämpötila ei ollut edes viittätoista. Hurjapäätriathlonistit eivät kuitenkaan antaneet kylmyyden haitata.

Treenin jälkeen singahdin salamannopeasti kotiin. Laitoin saunan päälle ja istuin siellä kaikki vaatteet päällä, villasukat jalassa ja peitto päällä. Pikkuhiljaa saunan lämmetessä luovuin varusteista, sormet ja varpaat alkoivat taas toimia. 

Eilen olikin selvästi lämpimämpi päivä. Ennen uintia kävin juoksemassa Sarpatin mäissä lyhyen, ytimekkään ja tehokkaan treenin. Jaloissa ja erityisesti lantion seudulla tuntui raskautta maanantain juoksusta, ja sillähän se lähtee milllä se on tullutkin. Vauhtiakin pitäisi vähän herkistellä, joten alku- ja loppuverran lisäksi kipitin täysillä viisi minuuttia Sarpatin ihanan mäkisessä maastossa, voi mitä herkkua!

Uintikurssilla venyteltiin ja jumppailtiin jumppakuminauhan kanssa. Taas muistui mieleen kuinka hyvä apuväline kuminauha onkaan, miksi se on kotona aina jossain kaapin perukoilla? 

Vesikään ei tuntunut niin kylmältä kuin ensimmäisenä päivänä. Uitiin kylkiuintia, scullingia, peesailtiin, suunnistettiin ja uitiin erilaisissä ryhmissä. Hyvää treeniä kaikki. 


Tiistaina sää näytti ihan mukavalta.

Tänään sää oli sateinen, lämpöasteet olivat tipahtaneet kahteentoista. Siis aivan jotain muuta mitä sääennuste lupasi alkuviikosta.


Tänään näytti näin harmaalta kun kotona suunnittelin lähtöä treeniin.

Tänään kipitin taas alkulämpöä Sarpatin mäissä lyhyesti ja tehokkaasti. Melkoinen hinkuhengitys kuului maastossa hetken aikaa - onneksi ei juuri muita ollut liikenteessä, olisivat pelästyneet.


Tässä kohtaa voi Sarpatissa valita: tarjolla on kamalan jyrkkä tai hirvittävän jyrkkä ylämäki. 

Sitten taas uimaan. Ensin toki jumppailtiin ja opeteltiin tekniikkaa kuminauhan avulla kuivalla maalla.


Aurinko yritti kurkistella pilvien takaa

Uinnissa tehtiin vähän reipasvauhtisempia juttuja: lähtöjä ja kiihdytyksiä. Mukavaa, tuollaisia harjoituksia ei juuri tule itsekseen tehtyä. Uitiin myös vähän pitempää matkaa: peesissä, rinnakkain, ryhmissä, kaikenlaisia variaatioita. Suunnistettiinkin silmät kiinni. 

Minusta vesi tuntui taas vähän lämpimämmältä kuin eilen. Joku mittasi veden lämpötilan, mittari näytti 16 astetta. Nippa nappa voisi olla. Pyhäjärvessä on 14, ja Vihnuksessa on yleensä asteen-pari lämpimämpää vettä.


Pipat päässä heinäkuussa

Kliksautin itseni mukaan pariin kisaan, oli näppäinsormi herkässä: lauantaina Voimarinteen Teräsmieskisaan sprinttimatkalle ja heti seuraavana viikonloppuna Säkylä triathloniin sprinttimatkalle. Siellä Säkylä triathlonin sivuilla on muuten kuvissa hyvin edustettuna oman seuran Triathlonteam226:n porukka. Oli oikein kotoinen fiilis kun sinne ilmoittautui.