lauantai 12. heinäkuuta 2014

Säkylä triathlonissa kolmonen

Säkylä triathlon järjestettiin ensimmäistä kertaa tänään. Mukava ja hyvin järjestetty kilpailu, suosittelen!

Säkylässä kilpailtiin sprintissä ja perusmatkalla. Minä olin mukana sprintissä hakemassa vauhtia. Ei jännittänyt, sanoinkin että tämä tuntuu harkkakisalta. Tuntuikin siihen asti kun tajusin, että T1 ja T2 ovat eri paikassa, uinti- ja pyöräkamat vietiin järven rantaan mistä lähdettiin pyöräilemään, mutta pyörällä tultiinkin Säkylä-hallille, siellä piti olla juoksukamat. Apuaa, jännittää! Tuttua hommaa Joroisilta, mutta jännittävää silti. Aika pienestä kisajännityssäpinätutinan saakin aikaiseksi!



Lempipyöräni, SUP

Ehdin tekemään pienen lämmittelyn järvessä. Järven vesi oli erikoista, tavallaan kirkasta mutta siellä lillui varsinkin rannassa jotakin mitälie kasvustoa. Yyh, omituista. Olen kai tottunut Vihnuksen mustaan veteen jossa ei näy mitään. Sitten veteen vaan, vedestä oli lähtö. Sekin oli outoa, kaikki lähdöt aikaisemmissa kisoissani ovat olleet rantalähtöjä. Tuntui, että joutui lähdössä pesukoneeseen ihan saman tien.

En nähnyt ensimmäistä poijua joka piti kiertää kun vesi roiskui niin vimmatusti. Seurasin muita, mutta vihdoin kun näin poijun, huomasin lyöttäytyneeni väärään porukkaan, oltiin kierretty aika kaukaa eikä kyllä todellakaan menty suoraan poijulle. Voi mahdoton, uusi uintilinja vaan, seuraavan poijun jo näinkin. Mutta nyt edessä oli kaksi sammakkouimaria, koitin uida välistä, en uskaltanut kun potkua tuli niin kovasti, kiersin sitten taas pidemmältä ulapan kautta.

T1-vaihtoon kului tavallista kauemmin aikaa, kun vaihdossa olleet tavarat piti pakata jätesäkkiin, kilpailujärjestäjä kuljetti ne kisakeskukselle Säkylä-hallille. Siitä sitten pyörälle.


Pyörän tyytyväinen kuljettaja

Pyörä olikin taas päivän parasta tekemistä. Mikä minulle on tullut, juoksuhan se ykköslaji on ollut. Ihan hyvin yli kolmeakymppiä menin, ja joillain pätkillä kulki omasta mielestäni ihan hirrrrvittävän lujaa. Ohitin taas pyörällä enemmän kuin mitä minua ohitettiin. Ei minun triathlonini kyllä ennen tällaista ole ollut! Olen ollut pikemminkin aurauskeppinä, jota muut pyöräilijät ohittelevat. Kun Tulin T2:een, kuulutettiin että olen naisten sarjan toisena, olin ihan että mitä ihmettä wau. Olin kuulemma tuulettanut juostessani vaihtopaikan läpi, en edes muista sellaista tehneeni =) Muistan että olin kovin hämmästynyt ja ilahtunut. Luulin siihen asti että olen varmaan jotain neljäs tai viides.

Vähän pelottikin, että miten se juoksu sitten pyörän jälkeen kulkeekaan. No kyllä se kulki ihan ookoo (ihan ookoohan ei tietenkään riitä... :). Kuitenkin paljon paremmin se meni kuin viikko sitten, ja pystyin juoksemaan nyt rennommin. Viime viikonlopun sprintin juoksussa nimittäin yksikään askel ei ollut rento. Törttöilin vähän juostessa, yhtäkkiä tuli mieleen että juoksinkohan vahingossa ohi yhdestä risteyksestä, juoksin takaisinpäin tutkimaan asiaa, mutta takana tulleet miehet huusivat jo kaukaa että sinne eteenpäin vaan! Tein sitten taas uparit ja jatkoin matkaa. Että sellainen piipahdus :)

Kahden kilometrin kohdalla minut ohitti oman sarjan kilpailija, sama lennokasaskeleinen tyttö joka minut Voimarinteelläkin juoksussa ohitti :) Haluaisin myös osata juosta niin. Tavoite on asetettu! Sitten koitin vaan jolkottaa mahdollisimman rentoa askelta ja pitää kolmossijasta kiinni. Juoksu oli tasaista ja mukavan vaihteleva reitti, lopussa oli kyllä yksi järkyttävä yllätysmäki. Vaikka miten mietin kaikkia tehtyjä mäkitreenejä niin kyllä se mäki taisi tulla ylös tahdonvoimalla eikä tekniikalla. Huh, mietin vaan että ei 
kyllä enää mitenkään voi olla pitkä matka maaliin eikä onneksi ollutkaan.

No olihan se hienoa! Jee!
Olin naisten yleisen sarjan kolmas, aika 1:16:09. Tulokset täällä. Palkinnoksi sain maajoukkueasun. Voi vitsi, heti tuli mieleen että nythän pitäisi mennä ulkomaille kisaamaan. Ai niin, juurihan ilmoittauduin Frankfurtin Ironmanille! Nyt olisi päällepantavaa :)

Puvun sovitusta, sopiihan se pyörään?

7 kommenttia: