Hitaan hämäläisen uinti kulkee vasta kun kisakausi loppuu

Kehuin tuossa aikaisemmin että aloitan treenailun tänään. Niin tein ja sehän oli ihan mahdottoman mukavaa! 

Raskasta oli kyllä, piti uutta juoksutekniikkaa opetella. Tähänastisen juoksu-urani aikana, vuodesta 2009, olen useita kertoja luullut oppineeni juoksemaan ja sitten on aina taas tullut jotain uutta tekniikkahässäkkää! Onneksi olen jo tajunnut, että pitää edetä pikkuhiljaa, ei suinkaan niin nopeasti kuin itse haluaisin. Ensin on pitänyt treenata jotta on voinut alkaa treenata. Onneksi en aloittaessani tätä ymmärtänyt, en tiedä olisiko kärsivällisyyteni riittänyt. Nyt tosiaan koitetaan taas vähän uudella tekniikalla josko saataisiin vauhtia lisää. Pienen pienetkin muutokset sekoittavat juoksun aina ihan täysin :)

Juoksutreenin jälkeen kävin pikaiseen kotona ja lähdin uintitreeneihin. Jouduin kyllä tässä välissä uudelleen juoksutreeneihin (TT226:n treeneihin), mutta ei lisäoppi pahaa tee. 

Illalla tuli pikku sadekuuro joka raikasti ilmaa, mutta ukkostaa ei jaksanut.

Olin varustautunut uimavarusteilla - eli uimapuvulla, uimalaseilla, uimalakilla ja märkäpuvulla. Kotona aavistelin pahaa ja nappasin kisa-asunkin mukaan, jos tulee käsky uida ilman märkäpukua. Ilman märkäpukua avovedessä uinti ei ole mukavuusaluelistallani ollenkaan. Avovedessä on vesikasveja. Ja Siuron uimarannalla, johon oltiin menossa, on paljon vesikasveja ja mutapohja. 

Niinhän siinä sitten kävi että ilman märkäpukua oli mentävä. Kävin pukukopissa vaihtamassa kisa-asun päälle, se sentään suojaa hiukan enemmän kuin uimapuku (niiltä vesikasveilta). Siinä olisi ollut tilaisuus piiloutua uimakopin taakse ja paeta paikalta, mutta en kehdannut kun minut oli jo nähty.

Voi voi, sinne lumpeitten sekaan piti mennä. Yhhyh. Ja jalkoja ei voinut laittaa pohjaan kun siellä oli mutaa. Aikaisemmin en olisi välttämättä edes selvinnyt näistä koettelemuksista, mutta nythän kävi niin, että se uinti kulki ensimmäistä kertaa tänä kesänä niin kuin pitää! En tiedä mitä tapahtui, mutta alusta lähtien uinti tuntui älyttömän hyvältä ja helpolta, kykenin muistelemaan tekniikkajuttuja ja soveltamaan niitä käytäntöön.

Joroisilla oli perjantai-iltana pyörää katsastukseen vietäessä näin tyyntä ja kaunista.

Vähän tuli palautetta pinnalla kuikuilevasta päästä, yritin sanoa että minähän suunnistan, mutta se ei käynyt. Liian usein kuikuilin. Ja tottahan se oli, että uinti luisti paljon paremmin kun suunnistin harvemmin, en tosin aina ollut kyllä ihan varma mihin päin olen menossa. Mutta jos ui nätisti ja ottaa happea tasapuolisesti joka kolmannella, niin ei kai siinä nyt ihan hirveän paljon vikasuuntaan voi mennä jos silloin tällöin suunnistaa.

On se kiva että näin kisakauden lopussa uinti alkaa kulkea :D Aivan uskomattoman hieno tunne, kun lipuu vedessä eteenpäin! Miksi uintini ei ole tasalaatuista? Talvella uinti oli aika hyvä jossain vaiheessa, nyt kesällä se on ollut jos ei nyt ihan sutta niin aika sekundaa kuitenkin. Olen pysynyt pinnalla mutta sellaista räpiköinnin tuntuista menoa se on ollut. Se on lohdullista, että taidan kyllä osata uida, kun vaan sille päälle satun.

Tänä kesänä on ollut riesaa sinilevästä, merellä sitä on ollut paljon. Itse en täällä sisämaassa meressä ui, mutta pari viikkoa sitten sinilevää tunkeutui myös Nokialle Vihnusjärveen, jossa pääsääntöisesti uin. Moni uimari sai hengitystieoireita, itse olin pari päivää ihan tukossa Vihnusuinnin jälkeen. 

Vihnuksen uimaranta on muutenkin tänä kesänä kokenut kovia: Triathlonteam226:n Vihnukselle viemät poijut joutuivat ilkivallan kohteeksi, kahdesta lähimmästä poijusta oli korkit otettu irti ja hävitetty. Poijut olivat jo melkein upoksissa joten ne piti hakea pois. Sen lisäksi Vihnuksen uimarannan uimavalvojan koppiin oli murtauduttu ja sisällä olleet tavarat heitelty pitkin uimarantaa ja hajotettu. Ihan älytöntä.

Toinen lähijärvi, Tesomajärvi, on myös nyt käyttökiellossa, siellä uineet ovat sairastuneet vatsatautiin. Kyllä on kumma. Toivottavasti nyt vielä hyvän aikaa pääsisi avovesissä uimaan!