Lepopäivän puuhat ja mitä mulle noin muuten kuuluu

Lauantai, lepopäivä. Lauantaille osuu usein lepopäivä, miltei aina. Nautin tästä kovin, on mukava työviikon jälkeen herätä (useimmiten) kiireettömään aamuun. Tämän aamun hitiksi osoittautui avokadoleipä. Tuli mieleen avokadoa pilkkoessani, että Manageri ei taida olla koskaan syönyt avokadoa ruisleivän päällä. Hän suhtautui ajatukseen epäluuloisesti koska avokado ei kuulemma maistu miltään, mutta ennakkoluulottomasti maistoi kuitenkin. Leipä meni nopeasti parempiin suihin ja "voi kuulemma tehdä toistekin". Liikaa kehujahan tällaisesta vegeleivästä ei kait lihansyöjä voi antaa ;-) Leipä on Vaasan jälkiuuniruispala, ainoa oikea ruisleipä tässä taloudessa. Ihanan kovaa ja pureskeltavaa. Päälle avokadoa siivuina tai muussattuna, riippuu kuinka kypsää avokado on ja kuinka jaksaa muussata, avokadon päälle vielä ripaus suolaa, mustapippuria ja sitruunaa. Niin hyvää.

Aamupalan jälkeen ei ollut kiirettä minnekään, oli ihanaa olla vaan. Siinä olemisen lomassa toki pesin pyykkiä ja siivosin keittiötä ja päällisin puolin järjestelin paikkoja. Kotityöt hoituvat nykyään salamannopeasti vasemmalla kädellä ja imurointikin vaan keskilattialta, sitä se näköjään on kun treenaa ironmanille työn ohessa. Onneksi en ole kovin pikkutarkka nipo siivouksen suhteen muutenkaan.

Oleminen keskeytyi puoliltapäivin kun piti lähteä munataksille. Kananmunia meillä syödään paljon ja ne haetaan nykyään MunaEggsPressiltä. Somerolainen maajussi ajelee ympäri Etelä-Suomea ja myy munia auton takakontista. Tykkään kovasti lähiruuasta ja munataksilla on hauskaa käydä ostoksilla! Munat ovat ulkokanojen munia. Ulkokanat pääsevät halutessaan joka päivä ulos, oli kesä taikka talvi. Munat ovat todella hyviä, ja kuulemma maku vain paranee kesää kohti mentäessä kun kanat saavat enemmän d-vitamiinia.

Tilauksessa oli 3 kennoa munia, 90 kappaletta.

Munataksilta ajettiin Nokialle Suomen Urheilupyörään ja vietiin italialainen orhi, maantiepyöräni huoltoon. Kolmen viikon päästä ollaan Italiassa pyöräilemässä ja kulkupeli täytyy olla iskussa.

Italiaano viedään hoitoon, pääsee pian kotimaisemiinsa!

Urheilupyörästä autokauppaan. Käytiin Tampereen Autocenterissä katsomassa Land Rover -valikoimaa. Discovery Sport on auto, jolla tykkäisin ajaa. Kuvan tosin otin vähän vanhemmasta yksilöstä. Siellä se oli uusien autojen keskellä ihan kotonaan. Tyylikäs vanha herraskainen biili :)

Ylempänä olevasta kuvasta muuten näkee, kuinka näppärästi pyörä kulkee Land Rover Discovery 4:ssä. Yksi takapenkeistä vaan nurin niin pyörä sujahtaa siihen koloon pystyyn niin että renkaita ei tarvitse irrotella. Triathlonharrastajan onni on korkea auto!

Autocenterin valikoimaa, uutta ja vanhaa.

Autokaupasta ruokakauppaan. Ruokaa niin maan perusteellisen paljon, niin ettei sinne heti tarvitse mennä uudestaan. Ruokakaupassa käynti on kyllä melkolailla tylsintä puuhaa mitä tiedän.

Treenit on sujuneet aika hyvin. Olen saanut tehtyä kaiken mitä on ohjelmassa ollut kohtuullisen tiukoista aikatauluista ja pitkistä työpäivistä huolimatta. Kokonaiskuorma on ollut aika iso, mutta siihen tuli pikku tauko viime viikonloppuna kun olin vähän kipeänä. Perjantai-iltana uinnin jälkeen tuli korva kipeäksi. Tämän kevään vikalistallani (urheilijalla tuntuu olevan vikalistalla olevien vikojen määrä suurinpiirtein vakio, viat saattaa vähän vaihtua mutta aina on jotakin) on ollut uinnin jälkeen korvaan tuleva alipaine. Kipeää tekee mutta ei sinänsä estä treenaamista. Lauantaina lähdin Goexpo-messuille vaikka olo oli vähän nuutunut. Päivän mittaan mietin, että olenkohan tulossa kipeäksi. Illalla mittasin kuumeen, ja olihan sitä lämpöä vähän. En edes muista koska viimeksi olisi ollut lämpöä, ainakaan kahteen vuoteen ei ole ollut. Kaiken kukkuraksi myöhemmin vielä ihmettelin turvonneita ja pilkullisia käsivarsia ja kipeitä ranteita. Kas, nokkosrokkohan se. Allerginen reaktio jostain syystä, ei muuta kuin antihistamiiniä kehiin. Ihme sattumuksia, periaatteessa nuo vaivat eivät välttämättä liittyneet toisiinsa, mutta kätevästihän se siinä meni kun samalla treenitauolla sai levättyä kaikki vaivat pois.

Muutama treeni jäi välistä, mutta torstaina pääsin taas triathlonjumpalle, tai juNpaksi sitä meillä kutsutaan. Kivasti sieltä tulikin kroppa kipeäksi treenistä, viimeistelin lihaskivut eilen juoksulla ja uinnilla. Terve lihaskipu on mahtavan hieno tunne treenitauon jälkeen!

Eilen jätin nastakengät jo odottamaan ensi talvea ja juoksin tavallisilla lenkkareilla, kylläpä oli kepeän tuntuista. Ilma oli kerrassaan ihana, juoksu oli (kerrankin) mukavuusalueella 140:n sykkeellä ja tossu nousi iloisesti. 

Huomenna on ohjelmassa kolmen tunnin treeni ja ensi viikolla onkin taas vähän enemmän määrää tiedossa.