perjantai 9. toukokuuta 2014

Rähinäsatasia altaassa

Maanantaina ja torstaina on seuran uintitreenit. Niissä käyn säännöllisesti, ja talven aikana olen käynyt joka viikko myös yhden ylimääräisen kerran uimassa. Kolme kertaa viikossa uintia, hyvä minä. Jossain vaiheessa tuntui, että jutun juoni vähän löytyikin, keksin miten uidaan kevyesti ja helposti. Kevyt ja helppo uinti kestää yleensä maksimissaan 25 metriä, sitten jotain menee sekaisin, ajatus herpantuu, enkä tiedä mitä teen eri tavalla. Kunnes se helppous taas jostain hetkeksi löytyy. Ja taas katoaa. Ei siis ole ihan tasalaatuista tämän triathlonistin uinti.

Nyt tässä on ollut vähän kaikenlaista... Oli pyöräilyreissu, on ollut arkipyhiä, on ollut kaikenlaista muuta aktiviteettiä enemmän kuin uintia. Siksi ajattelinkin, että eilen torstaitreeneissä teenkin ihan kunnon treenin epämukavuusaluella: satasia kymmenen kappaletta.

Alkuun 300 metriä verryttelyä. Tekniikka mielessä, aina vaan. Kädet, pää, vartalo, jalat... Uinnissa on noin tsiljoona yhtäaikaa mietittävää asiaa. Alkuverran jälkeen toisitoimiin. Periaatteessahan nuo sataset saisi lähteä kahden minuutin palautuksilla. Siis saisi, jos ehtisi.


Suomen toukokuu vihertää, mutta on kovin viileä.

Harvoin kellottelen uintia, mutta nyt oli pakko kurkata välitilinpäätös kellosta joka satasen jälkeen. Olen joustava, heti alkuun tein pikaisen suunnitelmanmuutoksen: jos nyt edes alle kahden minuutin uin ne sataset niin katsellaan ne lähdöt sitten, palautellaan pari hengenvetoa. Toisin sanoen uinti tuntui melkoiselta räpiköinniltä. Niin se sitten tasaiseen menikin. En ihan kahden minuutin lähtöjä tullut, mutta palauttelin kuitenkin 10-20 sekuntia. Oli siinä tekemistä näilläkin säädöillä. Tekemisen meininkiä, tai ehkä pikemminkin kovaa häsellystä, ähinää ja rähinää.

Kun sain rähinäsataset uitua, uin loppuverraa rauhassa. Voi miten uinti tuntuikaan hyvältä! Tekniikkakin oli ihan eri maailmasta, en kauhonut vettä syvältä vaan liu'uttelin pitkälle ja rauhassa. Kumma juttu kun kovempien vetojen jälkeen jälkeen aina kulkee. Taitaa kannattaa käydä siellä epämukavuusalueella.

Tänään oli Triathlonteam226:n jumppapäivä. Viime viikolla en päässyt jumppaan ja kylläpä kroppa sitä jo kaipasikin. "Kevyttä lihashuoltoa ja venyttelyä" - sisäpiirin vitsi, tällä luonnehdinnalla on houkuteltu monta pahaa aavistamatonta harrastajaa jumpalle. Onhan se lihashuoltoa ja venyttelyä, mutta ei välttämättä kevyttä. Oli hauska lukea Triangaa ja ashtangaa -blogista miltä oma vakkarijumppa tuntuu. Aikamoisia vitkutuksiahan siellä kyllä tehdään :) Mutta niin vaan taas aukesi paikat, yläselkä napsuu ja kiittää.

Säästä olisi asiaa. Kun nyt on toukokuu niin sää voisi alkaa käyttäytyä asianmukaisesti. Eilen oli kolme (3!!!) astetta lämmintä ja vettä satoi. Tänään on ollut jotain 9 astetta lämmintä mutta vettä sataa edelleen. Ei ole häävit pyöräilykelit. 

Pyöräilemään pitäisi vähän päästä, että oppisin edes niitä vaihteita vaihtamaan uudessa pyörässä. Ei tässä muuten niin hätä olisi mutta kun menin klikkaamaan hulluusnappia ja ilmoittauduin SM-duathloniin Seinäjoelle. Kääk. Se on viikon päästä sunnuntaina, 18.5.

Olen muuten varsinainen trendsetteri. Uudessa Juoksija-lehdessä on juttu suunnistuksesta. Haa, vanha juttu jo tuo suunnistus. Toissapäivänä kävin ekaa kertaa suunnistamassa. Olen siis harrastaja.


Missähän ensi viikolla olisi iltarastit?

Uudessa Fillari-lehdessä puolestaan on juttu pyörämatkasta Toscanaan Luccan seudulle. Niin nähty kuulkaa jo. 

"Moni suomalaispyöräilijä suosii ulkomaanreissulla kotimaata mäkisempää maastoa, jota Toscanasta löytyy yllin kyllin". Niin tuntui löytyvän.
Jään miettimään seuraavaa trendisuuntausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti